Mitä kirjoja haluat saada/antaa lahjaksi?

Laatukirjojen harrastaja näemmä... hienoa omistaa isäukko jolta saa kirjalahjoja, vielä perinteisessä "manuaalisessa" muodossa... diapamin ja muiden tablettien aikakautena.

Aloitus syntyi paitsi kiinnostuksesta aiheeseen, että jos vaikka syntyy keskustelua lahjamuistojen yms. tiimoilta, myöskin siksi, kun toisaalla oli keskustelua joululahjoiksi annetuista käytetyistä tavaroista ja yllättävän moni oli sitä mieltä, että lahjaksi annettavan tulee aina olla käyttämätöntä.

Viime viikolla olin kirppiskierroksella, niin lastentavaroiden kirpputorilla vitriinissä oli Beatlesin peltinen Yellow Submarine kaikki beatletkin vielä tallessa aluksessa, alkuperäinen laite 1960-luvulta. En sitä ostanut (120 e,-) kun en kuulu kyseisen asian keräilijöihin, mutta tuli vain mieleen, että siinä olisi loistolahja Beatles-harrastajalle. Ei taatusti itkisi että "voi voi, antavat minulle käytettyä tavaraa..."

Sama koskee kirjoja mielestäni. Paljon on sellaista mitä ei saa kuin käytettynä ja käytettykin voi olla kiven takana. Itse myin juuri ennen joulua Walleniuksen VANHAT KALAJUMALAT kansipapereilla, Elfrodin PAHOLAISARMEIJAN kansipapereilla ja Unto Ekin HIRVENTAPPAJAN kansipapereilla (ja tekijän nimikirjoituksella). Kovin tuntuivat tyytyväisiä olevan ostajat. Kaksi ensin mainittua ainakin meni lahjaksi.

Muutamaan vuoteen en ole kirjalahjoja saanut keneltäkään, kun kirjastoni on sen verran laaja että vaikea minulle olisi mitään löytää, ja toiseksi, paljon en nykyään enää luekaan, lähinnä selailen... Nyt kyllä oli pitkästä aikaa Finlandia-palkittuna sellainen minkä olisin mielelläni ottanut lahjaksikin jos olisi jollekin tullut mieleen antaa. Jos sen joltain saan (tai käytettynä divarista/kirppikseltä löydän kohtuuhintaan) luulenpa jopa lukevani.

Tänä jouluna en antanut kirjalahjoja Synttärilahjana olen joskus antanut muun muassa syntymävuonna 1975 (en muista oliko peräti syntymäviikolla) ilmestyneen Aku Ankan... On se nyt sentään paljon hienompi kuin R-kiskalta ostettu upouusi ankkalehti!

-parta kirjoitti:

Laatukirjojen harrastaja näemmä... hienoa omistaa isäukko jolta saa kirjalahjoja, vielä perinteisessä "manuaalisessa" muodossa... diapamin ja muiden tablettien aikakautena.

Aloitus syntyi paitsi kiinnostuksesta aiheeseen, että jos vaikka syntyy keskustelua lahjamuistojen yms. tiimoilta, myöskin siksi, kun toisaalla oli keskustelua joululahjoiksi annetuista käytetyistä tavaroista ja yllättävän moni oli sitä mieltä, että lahjaksi annettavan tulee aina olla käyttämätöntä.

Viime viikolla olin kirppiskierroksella, niin lastentavaroiden kirpputorilla vitriinissä oli Beatlesin peltinen Yellow Submarine kaikki beatletkin vielä tallessa aluksessa, alkuperäinen laite 1960-luvulta. En sitä ostanut (120 e,-) kun en kuulu kyseisen asian keräilijöihin, mutta tuli vain mieleen, että siinä olisi loistolahja Beatles-harrastajalle. Ei taatusti itkisi että "voi voi, antavat minulle käytettyä tavaraa..."

Sama koskee kirjoja mielestäni. Paljon on sellaista mitä ei saa kuin käytettynä ja käytettykin voi olla kiven takana. Itse myin juuri ennen joulua Walleniuksen VANHAT KALAJUMALAT kansipapereilla, Elfrodin PAHOLAISARMEIJAN kansipapereilla ja Unto Ekin HIRVENTAPPAJAN kansipapereilla (ja tekijän nimikirjoituksella). Kovin tuntuivat tyytyväisiä olevan ostajat. Kaksi ensin mainittua ainakin meni lahjaksi.

Muutamaan vuoteen en ole kirjalahjoja saanut keneltäkään, kun kirjastoni on sen verran laaja että vaikea minulle olisi mitään löytää, ja toiseksi, paljon en nykyään enää luekaan, lähinnä selailen... Nyt kyllä oli pitkästä aikaa Finlandia-palkittuna sellainen minkä olisin mielelläni ottanut lahjaksikin jos olisi jollekin tullut mieleen antaa. Jos sen joltain saan (tai käytettynä divarista/kirppikseltä löydän kohtuuhintaan) luulenpa jopa lukevani.

Tänä jouluna en antanut kirjalahjoja Synttärilahjana olen joskus antanut muun muassa syntymävuonna 1975 (en muista oliko peräti syntymäviikolla) ilmestyneen Aku Ankan... On se nyt sentään paljon hienompi kuin R-kiskalta ostettu upouusi ankkalehti!

Lue lisää

"paljon en nykyään enää luekaan, lähinnä selailen... "

Minkä takia?

kuin myös kirjoitti:

"paljon en nykyään enää luekaan, lähinnä selailen... "

Minkä takia?

Lukemistahan se tietysti on selaaminenkin... 500 sivun kirja tulee sillä tavalla "luettua" 5 - 20 minuutissa, kirjasta riippuen, vaativampiin voi mennä 30 - 60 min. jos pysähdyn yksittäistä kohtaa tai sen ilmaisuun käytettyä lauserakennetta, näkökulman suhdetta tekijän (mahdolliseen) vakaumukseen ja historialliseen kontekstiin tms. pohtimaan "pidemmäksikin" aikaa...

Tällainen "lukutapa" tuli opeteltua aikoinaan kun pidin antikvariaattia ja mielenkiintoisia kirjoja, joista halusi edes johonkin selvyyteen päästä, oli niin tuhoton määrä... Nytkin on omaa kirjastoa ehkä noin 7000 nidettä ja suurinpiirtein saman verran on myynnissä olevaa kirjaa joissa myös on varsin mielenkiintoisia teoksia. Eihän niitä millään aikataululla pysty ns. kunnollisesti lukemaan. Taiteellinen elämys tietysti kärsii mutta -- elämä itsessään tarjoaa elämyksiä riittämiin. :)

Ehkä on vain sillä tavalla, että lukukiintiöni on tullut täyteen jossain vaiheessa. Olin varsinainen lukuahmatti jo ala-asteiässä ja siinä vaiheessa kun useimmat luki vielä Aku Ankkaa minä siirryin Viisikoista ja Kolmesta etsivästä Harold Robbinsiin ja Sapoon. Varhaisteininä alkoi erottaa "laatukirjallisuuden" ja siinä vaiheessa alkoi kirjojen keräilykin. Waltarin historiallisia romaaneja luin about 10 - 13 vuotiaana.

Kävi sitten niin "ikävästi" (?) että tulin uskoon 21-vuotiaana ja myin/hävitin keräämäni kirjat tarpeettomina kuin myös äänilevyt, joita en hetkeen aikaan ollut kuunnellut muutenkaan kun en niistä enää saanut mitään, tuntuivat tyhjältä sana- ja äänitulvalta, jonka alla sisimpäni kaipasi jotain todempaa. Sitten kun koin sen todellisuuden löytäväni ja suunnasta, josta en ikinä olisi uskonut mitään löytyvän, niin uudenlainen perspektiivi maailmaan ja elämän opettelu ja ihastelu tästä näkökulmasta täytti tyhjiön, jota aiemmin olin yrittänyt täyttää muilla elämyksillä...

Myöhemmin aloin uudelleen lukea - muutakin kuin Raamattua ja hengellistä kirjallisuutta - ja tuli sitten perustettua tuo antikvariaattikin. Samanlaista kirja-ahmattia minusta ei koskaan tullut. Ja nyt on tosiaan viime vuosina käynyt niin, että lukeminen on jäänyt lähes kokonaan, myös hengellisten kirjojen lukeminen. Kymmeniä kirjoja tosin tulee selattua (enemmän tai vähemmän perusteellisesti) kuukausittain, joskus päivittäinkin. Jos se nyt sitten voidaan lukemiseksi laskea. Aika ei riitä enempään eikä ehkä mielenkiintokaan.

Viimeisten viikkojen aikana kulttuurillista nautintoa on tuottanut vanhojen Apu-, Hymy- ja Viikonloppu-lehtien selailu. Tuli ostettua seitsemän laatikollista 1920-60-lukujen aikakauslehtiä. Yllättävän mielenkiintoista! Mutta onneksi elämää on muuallakin. Liikaakin on nyt tullut käytettyä aikaa niiden lukemiseen/selailuun. Jonkinlaista "indeksiä" olen laatinut ko. lehtien sisällöstäkin ja suomalaisten aikakauslehtien historiaa tullut siinä kartoittaneeksi.

Edellinen lukunautinto oli pari kuukautta sitten Hemingwayn Kenelle kellot soivat. Ei selaamalla vaan oikeasti lukemalla. Taisin lukea noin 30 - 40 sivua romaanin alkua. Kokonaisen kirjan luin viime kesänä Kreikassa. En muista nimeä mutta oli tavattoman mielenkiintoinen elämäkerta, joka löytyi hotellihuoneen kaapista.

-parta kirjoitti:

Lukemistahan se tietysti on selaaminenkin... 500 sivun kirja tulee sillä tavalla "luettua" 5 - 20 minuutissa, kirjasta riippuen, vaativampiin voi mennä 30 - 60 min. jos pysähdyn yksittäistä kohtaa tai sen ilmaisuun käytettyä lauserakennetta, näkökulman suhdetta tekijän (mahdolliseen) vakaumukseen ja historialliseen kontekstiin tms. pohtimaan "pidemmäksikin" aikaa...

Tällainen "lukutapa" tuli opeteltua aikoinaan kun pidin antikvariaattia ja mielenkiintoisia kirjoja, joista halusi edes johonkin selvyyteen päästä, oli niin tuhoton määrä... Nytkin on omaa kirjastoa ehkä noin 7000 nidettä ja suurinpiirtein saman verran on myynnissä olevaa kirjaa joissa myös on varsin mielenkiintoisia teoksia. Eihän niitä millään aikataululla pysty ns. kunnollisesti lukemaan. Taiteellinen elämys tietysti kärsii mutta -- elämä itsessään tarjoaa elämyksiä riittämiin. :)

Ehkä on vain sillä tavalla, että lukukiintiöni on tullut täyteen jossain vaiheessa. Olin varsinainen lukuahmatti jo ala-asteiässä ja siinä vaiheessa kun useimmat luki vielä Aku Ankkaa minä siirryin Viisikoista ja Kolmesta etsivästä Harold Robbinsiin ja Sapoon. Varhaisteininä alkoi erottaa "laatukirjallisuuden" ja siinä vaiheessa alkoi kirjojen keräilykin. Waltarin historiallisia romaaneja luin about 10 - 13 vuotiaana.

Kävi sitten niin "ikävästi" (?) että tulin uskoon 21-vuotiaana ja myin/hävitin keräämäni kirjat tarpeettomina kuin myös äänilevyt, joita en hetkeen aikaan ollut kuunnellut muutenkaan kun en niistä enää saanut mitään, tuntuivat tyhjältä sana- ja äänitulvalta, jonka alla sisimpäni kaipasi jotain todempaa. Sitten kun koin sen todellisuuden löytäväni ja suunnasta, josta en ikinä olisi uskonut mitään löytyvän, niin uudenlainen perspektiivi maailmaan ja elämän opettelu ja ihastelu tästä näkökulmasta täytti tyhjiön, jota aiemmin olin yrittänyt täyttää muilla elämyksillä...

Myöhemmin aloin uudelleen lukea - muutakin kuin Raamattua ja hengellistä kirjallisuutta - ja tuli sitten perustettua tuo antikvariaattikin. Samanlaista kirja-ahmattia minusta ei koskaan tullut. Ja nyt on tosiaan viime vuosina käynyt niin, että lukeminen on jäänyt lähes kokonaan, myös hengellisten kirjojen lukeminen. Kymmeniä kirjoja tosin tulee selattua (enemmän tai vähemmän perusteellisesti) kuukausittain, joskus päivittäinkin. Jos se nyt sitten voidaan lukemiseksi laskea. Aika ei riitä enempään eikä ehkä mielenkiintokaan.

Viimeisten viikkojen aikana kulttuurillista nautintoa on tuottanut vanhojen Apu-, Hymy- ja Viikonloppu-lehtien selailu. Tuli ostettua seitsemän laatikollista 1920-60-lukujen aikakauslehtiä. Yllättävän mielenkiintoista! Mutta onneksi elämää on muuallakin. Liikaakin on nyt tullut käytettyä aikaa niiden lukemiseen/selailuun. Jonkinlaista "indeksiä" olen laatinut ko. lehtien sisällöstäkin ja suomalaisten aikakauslehtien historiaa tullut siinä kartoittaneeksi.

Edellinen lukunautinto oli pari kuukautta sitten Hemingwayn Kenelle kellot soivat. Ei selaamalla vaan oikeasti lukemalla. Taisin lukea noin 30 - 40 sivua romaanin alkua. Kokonaisen kirjan luin viime kesänä Kreikassa. En muista nimeä mutta oli tavattoman mielenkiintoinen elämäkerta, joka löytyi hotellihuoneen kaapista.

Lue lisää

Lukevatko miehet ja naiset eri kirjoja?
Kummat lukevat enemmän?

kuin myös kirjoitti:

Lukevatko miehet ja naiset eri kirjoja?
Kummat lukevat enemmän?

Jaha... Osittain varmaan joo. Selvähän tuo... Kerropa oma mielipiteesi. Luetko itse paljon, ja aloituksen aiheeseen: Muistatko parhaan kirjalahjasi. Lapsuuden vaikuttavin lahjaksi saatu kirja? Annoitko/saitko kirjalahjoja viime jouluna...

-parta kirjoitti:

Jaha... Osittain varmaan joo. Selvähän tuo... Kerropa oma mielipiteesi. Luetko itse paljon, ja aloituksen aiheeseen: Muistatko parhaan kirjalahjasi. Lapsuuden vaikuttavin lahjaksi saatu kirja? Annoitko/saitko kirjalahjoja viime jouluna...

Lue lisää

Kerroit myyneesi kirjoja, niin ajattelin sinulla olevan ensikäden tietoa. Ostetaanko kirjoja enemmän itselle vai lahjaksi?
Oletko myynyt enemmän miehille vai naisille? Käyvätkö lapset / nuoret antikvariaateissa?

En antanut kirjoja joululahjaksi, koska ne keille lahjoja ostan, lukevat vain Harry Pottereita - uudestaan ja uudestaan.
Sen sijaan ostin syntymäpäivälahjaksi Habibin, mm. koska sen ulkonäkö miellytti (minua).

Sain yhden kirjan joululahjaksi (vitsinä) sen nimen vuoksi, koska käytän usein tuota nimeltä mainitsematonta sanaa. Ei minulle normaalisti osteta kirjoja, joten ei ole parasta kirjalahjaa. Isä oli Päätalo-fani, joten hänelle se paras oli aina Päätalo.

Oletko lukenut kirjan Sota ja rauha? Miten sen voi lukea, kun siinä on lähes 600 henkilöhahmoa...?

kuin myös kirjoitti:

Kerroit myyneesi kirjoja, niin ajattelin sinulla olevan ensikäden tietoa. Ostetaanko kirjoja enemmän itselle vai lahjaksi?
Oletko myynyt enemmän miehille vai naisille? Käyvätkö lapset / nuoret antikvariaateissa?

En antanut kirjoja joululahjaksi, koska ne keille lahjoja ostan, lukevat vain Harry Pottereita - uudestaan ja uudestaan.
Sen sijaan ostin syntymäpäivälahjaksi Habibin, mm. koska sen ulkonäkö miellytti (minua).

Sain yhden kirjan joululahjaksi (vitsinä) sen nimen vuoksi, koska käytän usein tuota nimeltä mainitsematonta sanaa. Ei minulle normaalisti osteta kirjoja, joten ei ole parasta kirjalahjaa. Isä oli Päätalo-fani, joten hänelle se paras oli aina Päätalo.

Oletko lukenut kirjan Sota ja rauha? Miten sen voi lukea, kun siinä on lähes 600 henkilöhahmoa...?

Lue lisää

Divariasiakkaat ei ole asiallinen otos lukevasta väestöstä, joten muutama vuosi antikvariaattia pitäneenä kokemustani ei voi yleistää. Kirjastossa osattaisiin antaa osuvampi vastaus naisten ja miesten lukuharrastuksen suhteesta.

Kirjaston asiakkaista vain pieni osa käyttää antikvariaatteja mutta antikvariaattien asiakkaista suurin osa käyttää myös kirjastoja. :)

Antikvariaateissa kävijöistä osa tulee hakemaan jotain tiettyä kirjaa, minkä painos on kirjakaupoista loppu, mutta suuri osa on vanhoista kirjoista ja niihin liittyvistä tarinoista kiinnostuneita jotka läheskään aina eivät osta mitään, useimmin käyvät hypistelemässä ja selailemassa. Kyseessä on myös sosiaalinen tapahtuma kun kauppiaan kanssa heitetään läppää, vaihdetaan kokemuksia.

Naiset kävivät miehiä useammin nimenomaan etsimässä jotain tiettyä kirjaa/kirjoja ja myös ostivat sen. Miehet naisia useammin kävivät muuten vaan hengailemassa ja vaikka olisivat löytäneet etsimänsä kirjan, eivät välttämättä sitten kuitenkaan ostaneet. Miesten ja naisten käyttäytymisessä on siis eroa. Miehiä kiinnostaa kirja myös esineenä, sen ulkonäkö ja haju sekä aiheeseen liittyvät anekdootit yms. Naiselle tärkeää on sisältö eli kirjan tarjoama lukukokemus. (Nämä tietysti yleistyksiä jotka ei päde jokaiseen lukevaan mieheen ja naiseen).

Minulla asiakkaita kävi suurinpiirtein saman verran kumpaakin sukupuolta, vähän enemmän miehiä. En tiedä mikä on suhde kirjakaupoissa tai kirjastoissa. Jotenkin minulla on sellainen käsitys että naiset miehiä enemmän käyttää kirjakauppoja eli ostaa uusia kirjoja mutta en tiedä.

Jännitystä lukevat niin naiset kuin miehet, samoin kauhua. Romanttista viihdekirjallisuutta karkeasti arvioiden 95 % naiset, sotaromaaneja ja sotahistoriallista kirjallisuutta 90 % miehet.

Hömppäokkultismia - kevyttä astrologiaa ja horoskooppeja - kysyi yleensä naiset. Syvällisempää okkultismia (teosofia ym.) yleensä miehet. Pornoa 100 % miehet. Monasti tuotin asiakkailleni ikävän yllätyksen koska nimenomaan nämä artikkelit valikoimistani puuttuivat - porno, okkultismi ja tietyn tyyppinen, karkeampi kauhukirjallisuus. Monta hyvää keskustelua kylläkin syntyi asiakkaiden kanssa, kun sain perustella rajoittunutta kantaani.

Naiset osti paitsi itselleen usein myös lahjaksi kumppanille, isälle tai veljelle. Miehet useammin osti itselleen.

Sota ja rauha oli minulla kyllä kirjahyllyssäni kun lukemista aktiivisesti vielä harrastin, ikävä kyllä sitä ei tullut koskaan luettua. Dostojevskin Rikos ja rangaistus kiinnosti Tolstoin Sotaa ja rauhaa enemmän, mutta niinpä vain jäi sekin lukematta...

Henkilöhahmojen runsaus ei mielestäni ole ongelma. Keskeiset henkilöt pysyy kyllä mielessä kun kirja on hyvin rakennettu... Omanlaista paneutumista tiiliskivet tietysti vaatii. Eivät sovellu unilukemiseksi vaan kannattaa lukea esimerkiksi viikonloppuna tai lomalla, kun on aikaa lukea teos "yhdellä istumalla". Jos lukee pätkän silloin tällöin niin jännite hukkuu ja vaikea voi olla sitten muistaa niitä henkilöitäkin.

"Sen sijaan ostin syntymäpäivälahjaksi Habibin, mm. koska sen ulkonäkö miellytti (minua)." Tämä onkin tärkeä seikka. On ihmisiä joilla visuaalinen puoli on korostuneen tärkeä mutta paljon se vaikuttaa jokaisen ihmisen kohdalla tiedostamattakin. Voimakkaita mielikuvia herättävä kansikuvitus voi jopa värittää lukukokemusta niin että tulee osaksi kirjan varsinaista sisältöä.

Moni muistaa lapsuudestaan ja nuoruudestaan tärkeitä kirjoja, joiden uudemmat painokset on kuvitettu uudelleen. Kirjoihin on laitettu "väärien henkilöiden" kuvat. Hyvin kyllä muistamme miltä tuo ja tuo hahmo näytti - millaiseksi se oli lapsuutemme kirjoihin piirretty.

-parta kirjoitti:

Divariasiakkaat ei ole asiallinen otos lukevasta väestöstä, joten muutama vuosi antikvariaattia pitäneenä kokemustani ei voi yleistää. Kirjastossa osattaisiin antaa osuvampi vastaus naisten ja miesten lukuharrastuksen suhteesta.

Kirjaston asiakkaista vain pieni osa käyttää antikvariaatteja mutta antikvariaattien asiakkaista suurin osa käyttää myös kirjastoja. :)

Antikvariaateissa kävijöistä osa tulee hakemaan jotain tiettyä kirjaa, minkä painos on kirjakaupoista loppu, mutta suuri osa on vanhoista kirjoista ja niihin liittyvistä tarinoista kiinnostuneita jotka läheskään aina eivät osta mitään, useimmin käyvät hypistelemässä ja selailemassa. Kyseessä on myös sosiaalinen tapahtuma kun kauppiaan kanssa heitetään läppää, vaihdetaan kokemuksia.

Naiset kävivät miehiä useammin nimenomaan etsimässä jotain tiettyä kirjaa/kirjoja ja myös ostivat sen. Miehet naisia useammin kävivät muuten vaan hengailemassa ja vaikka olisivat löytäneet etsimänsä kirjan, eivät välttämättä sitten kuitenkaan ostaneet. Miesten ja naisten käyttäytymisessä on siis eroa. Miehiä kiinnostaa kirja myös esineenä, sen ulkonäkö ja haju sekä aiheeseen liittyvät anekdootit yms. Naiselle tärkeää on sisältö eli kirjan tarjoama lukukokemus. (Nämä tietysti yleistyksiä jotka ei päde jokaiseen lukevaan mieheen ja naiseen).

Minulla asiakkaita kävi suurinpiirtein saman verran kumpaakin sukupuolta, vähän enemmän miehiä. En tiedä mikä on suhde kirjakaupoissa tai kirjastoissa. Jotenkin minulla on sellainen käsitys että naiset miehiä enemmän käyttää kirjakauppoja eli ostaa uusia kirjoja mutta en tiedä.

Jännitystä lukevat niin naiset kuin miehet, samoin kauhua. Romanttista viihdekirjallisuutta karkeasti arvioiden 95 % naiset, sotaromaaneja ja sotahistoriallista kirjallisuutta 90 % miehet.

Hömppäokkultismia - kevyttä astrologiaa ja horoskooppeja - kysyi yleensä naiset. Syvällisempää okkultismia (teosofia ym.) yleensä miehet. Pornoa 100 % miehet. Monasti tuotin asiakkailleni ikävän yllätyksen koska nimenomaan nämä artikkelit valikoimistani puuttuivat - porno, okkultismi ja tietyn tyyppinen, karkeampi kauhukirjallisuus. Monta hyvää keskustelua kylläkin syntyi asiakkaiden kanssa, kun sain perustella rajoittunutta kantaani.

Naiset osti paitsi itselleen usein myös lahjaksi kumppanille, isälle tai veljelle. Miehet useammin osti itselleen.

Sota ja rauha oli minulla kyllä kirjahyllyssäni kun lukemista aktiivisesti vielä harrastin, ikävä kyllä sitä ei tullut koskaan luettua. Dostojevskin Rikos ja rangaistus kiinnosti Tolstoin Sotaa ja rauhaa enemmän, mutta niinpä vain jäi sekin lukematta...

Henkilöhahmojen runsaus ei mielestäni ole ongelma. Keskeiset henkilöt pysyy kyllä mielessä kun kirja on hyvin rakennettu... Omanlaista paneutumista tiiliskivet tietysti vaatii. Eivät sovellu unilukemiseksi vaan kannattaa lukea esimerkiksi viikonloppuna tai lomalla, kun on aikaa lukea teos "yhdellä istumalla". Jos lukee pätkän silloin tällöin niin jännite hukkuu ja vaikea voi olla sitten muistaa niitä henkilöitäkin.

"Sen sijaan ostin syntymäpäivälahjaksi Habibin, mm. koska sen ulkonäkö miellytti (minua)." Tämä onkin tärkeä seikka. On ihmisiä joilla visuaalinen puoli on korostuneen tärkeä mutta paljon se vaikuttaa jokaisen ihmisen kohdalla tiedostamattakin. Voimakkaita mielikuvia herättävä kansikuvitus voi jopa värittää lukukokemusta niin että tulee osaksi kirjan varsinaista sisältöä.

Moni muistaa lapsuudestaan ja nuoruudestaan tärkeitä kirjoja, joiden uudemmat painokset on kuvitettu uudelleen. Kirjoihin on laitettu "väärien henkilöiden" kuvat. Hyvin kyllä muistamme miltä tuo ja tuo hahmo näytti - millaiseksi se oli lapsuutemme kirjoihin piirretty.

Lue lisää

Miten kirjastoissa osattaisiin vastata kysymykseen, kun siellä työskentelevät tuntuvat olevan niin pihalla kaikesta? Tallentuvatko tiedot johonkin? Jos, niin kai he niitä jossain julkaisivat eivätkä olisi niin sisäsiittoisia informaatikkoja.

kuin myös kirjoitti:

Miten kirjastoissa osattaisiin vastata kysymykseen, kun siellä työskentelevät tuntuvat olevan niin pihalla kaikesta? Tallentuvatko tiedot johonkin? Jos, niin kai he niitä jossain julkaisivat eivätkä olisi niin sisäsiittoisia informaatikkoja.

Lue lisää

Ainakin heillä on käytännön kokemusta ja olisi mahdollisuus kirjata tietoja ylös, kun taas tällaiset kuin minä joudumme vastaamaan enemmänkin mutu-tuntumalla... Kyllä niitä on ihmisten lukutottumuksista julkaistu tutkimuksiakin. Kannattaa kysyä kirjastosta. Luulisi löytyvän. :)

Minä jos kuka kuulun kirjallisuuden harrastajana siihen ryhmään joka on "pihalla kaikesta" (ainakin hyvin suuresta osasta nykykirjallisuutta) ja suuri osa vastauksistani perustuu enempi päättelyyn ja intuitioon kun omakohtaiseen kokemukseen.

-parta kirjoitti:

Ainakin heillä on käytännön kokemusta ja olisi mahdollisuus kirjata tietoja ylös, kun taas tällaiset kuin minä joudumme vastaamaan enemmänkin mutu-tuntumalla... Kyllä niitä on ihmisten lukutottumuksista julkaistu tutkimuksiakin. Kannattaa kysyä kirjastosta. Luulisi löytyvän. :)

Minä jos kuka kuulun kirjallisuuden harrastajana siihen ryhmään joka on "pihalla kaikesta" (ainakin hyvin suuresta osasta nykykirjallisuutta) ja suuri osa vastauksistani perustuu enempi päättelyyn ja intuitioon kun omakohtaiseen kokemukseen.

Lue lisää

En kysy. Minä kysyin sinulta. Minä uskon, että sinulla on kaikki tieto hallussasi tästä aiheesta. Turha tähän on sekoittaa mitään koulumerkonomeja.

kuin myös kirjoitti:

En kysy. Minä kysyin sinulta. Minä uskon, että sinulla on kaikki tieto hallussasi tästä aiheesta. Turha tähän on sekoittaa mitään koulumerkonomeja.

Ai kirjastonhoitajat ovatkin koulumerkonomeja? Minä kun luulin, että ovat ihan korkeakoulututkinnon suorittaneita.

-parta on kertonut avoimesti omista lukemisistaan. Nostan tällen hattua! Koska on näinkin kovat pakkaset, kyseessä on karvahattu.

Taisin ostaa vaimolle jouluksi yöpaidan. Lapsille annettiin rahaa. Itselleni ostin vanhan kirjan, josta oli hiljattain valmistunut suomennos. Ostin sen suomennoksen nettikirjakaupasta. Tai hetkinen, taisinkin ostaa sen isänpäivälahjaksi. Ostan aina toisinaan kirjoja kirppareilta. Pidän kunnia-asiana ostaa ne varsin halvalla. Hinta on merkittävä tekijä kirjan ostamisesta päättäessäni. Vertailen hintoja, jos mahdollista. Olen ostanut kirjoja myös nettikirppareilta. Voisin ostaa niitä vielä muutaman. Toisaalta voisin myös laittaa muutamia kirjoja pois seisoskelemasta. Ennen joulua ostin vitriinikirjahyllyn, että sain kirjat takahuoneeseen. Se vitriini tuli kyllä aika täyteen.

tsuppari52 kirjoitti:

Ai kirjastonhoitajat ovatkin koulumerkonomeja? Minä kun luulin, että ovat ihan korkeakoulututkinnon suorittaneita.

-parta on kertonut avoimesti omista lukemisistaan. Nostan tällen hattua! Koska on näinkin kovat pakkaset, kyseessä on karvahattu.

Taisin ostaa vaimolle jouluksi yöpaidan. Lapsille annettiin rahaa. Itselleni ostin vanhan kirjan, josta oli hiljattain valmistunut suomennos. Ostin sen suomennoksen nettikirjakaupasta. Tai hetkinen, taisinkin ostaa sen isänpäivälahjaksi. Ostan aina toisinaan kirjoja kirppareilta. Pidän kunnia-asiana ostaa ne varsin halvalla. Hinta on merkittävä tekijä kirjan ostamisesta päättäessäni. Vertailen hintoja, jos mahdollista. Olen ostanut kirjoja myös nettikirppareilta. Voisin ostaa niitä vielä muutaman. Toisaalta voisin myös laittaa muutamia kirjoja pois seisoskelemasta. Ennen joulua ostin vitriinikirjahyllyn, että sain kirjat takahuoneeseen. Se vitriini tuli kyllä aika täyteen.

Lue lisää

Luulo ei ole tiedon väärti.


http://www.sedu.fi/Koulutuskeskus-Sedu/Hae-opiskelemaan/Koulutustarjonta/Liiketalouden-perustutkinto/Merkonomi-Tieto--ja-kirjastopalvelut

kuin myös kirjoitti:

Luulo ei ole tiedon väärti.


http://www.sedu.fi/Koulutuskeskus-Sedu/Hae-opiskelemaan/Koulutustarjonta/Liiketalouden-perustutkinto/Merkonomi-Tieto--ja-kirjastopalvelut

Lue lisää

Asioikseni soitin kirjastoon ja sieltä sanottiin, että kirjastovirkailijat voivat olla muutenkin koulutettuja, mutta kírjastonhoitajat ovat korkeakoulututkinnon suorittaneita. Ainakin näin on pääsääntöisesti. Jos kirjastosta haluaa kysellä tietoa, josta edellä oli puhetta, kannattaa käydä paikkakunnan pääkirjaston tietopalvelussa, siinä on yleensä kirjastonhoitaja työssä.

Luulisin itse, että kirjaston henkilökunta ei ala jakelemaan mututuntumaa siitä mitä kukin väestöryhmä lainailee. He pikemminkin etsivät kirjastossa lainattavista kirjoista sellaisia, jotka voisivat sisältää aiheeseen liittyvää tietoa. Tämän toimenpiteen voi tietoa janoava henkilö toki tehdä itsekin kirjastojen hakuohjelmia hyväksi käyttäen.