Katselin valokuvia menneeltä vuosikymmeneltä eli pyöreästi 20 -vuosiltani.
Monessa kuvassa oli mukana muuan nainen. Hänestä ei koskaan tullut tyttöystävääni, mutta olisi hieman toisissa oloissa hyvinkin voinut tulla. Kumpikin oli silmin nähden ihastunut, ja meillä oli paljon luontevia tilaisuuksia viettää aikaa yhdessä.
Meistä ei kuitenkaan tullut mitään kahdesta syystä. Ensimmäinen oli se, että minä en uskaltanut toimia, kun olisi pitänyt. Me nimittäin tunsimme toisemme tiiviin harrastusporukan kautta, ja tuo porukka oli minulle niin tärkeä, että en uskaltanut ottaa riskiä sen hajoamisesta. Jos olisimme alkaneet seurustella ja jotain olisi mennyt pieleen, niin porukka olisi voinut hajota. Toinen syy oli se, että en hänet tavatessani tuntenut vielä itseäni niin hyvin kuin nyt. Tykkäsimme toisistamme paljon, mutta hän ei saanut yhteyttä introverttiin puoleeni, jota en itsekään vielä siinä vaiheessa ymmärtänyt riittävästi. Hän näki ekstrovertin puoleni ja ihastui kai siihen, mutta introvertti puoleni ei osannut olla hänen kanssaan, eikä kumpikaan ymmärtänyt tai nähnyt sitä. Ei ole mitään syytä epäillä, etteikö hän olisi hyväksynyt myös introverttiä puoltani ja tykännytkin myös siitä. Jotain siitä hän pääsi näkemäänkin ja palaute oli vain positiivista, mutta en osannut olla luontevasti hänen kanssaan yhteisen harrastuksemme ulkopuolella. En ollut vielä valmis suhteeseen tuon naisen kanssa.
Tuo kuvio on kuitenkin omalla tavallaan mielenkiintoinen ja arvokas kokemus. Kuka tahansa luokittelisi tuon naisen palstajuttujen ytn:ksi, kun taas sen aikaista minua olisi kenties voinut luonnehtia sosiaalisesti kokemattomaksi nörtiksi. Tapasimme harrastuksessa, joka ei ollut nörttiharrastus, ja joka oli omiaan tuomaan esiin minun ekstrovertin puoleni. Kaikesta päätellen häntä ei häirinnyt minun nörttiyteni, vaan juttu olisi voinut edetä, jos olisin osannut tuoda koko itseni esiin sellaisena kuin olen. On tietysti aivan toinen juttu, olisiko suhteemme lopulta toiminut, sillä olimme ihmisinä aika erilaisia.
Mitä siis opimme tästä? Tai mitä minä opin :) Ainakin sen, että vaikka olen vasta nyt omasta mielestäni valmis tuohon suhteeseen, joka minulle menneisyydessäni olisi voinut olla tarjolla, niin toisen osapuolen silmissä minä olisin voinut kelvata siihen jo silloin, sellaisena kuin silloin olin. Olisin vaan tarvinnut antaa sille mahdollisuus ja katsoa, mitä tapahtuu.
Monessa kuvassa oli mukana muuan nainen. Hänestä ei koskaan tullut tyttöystävääni, mutta olisi hieman toisissa oloissa hyvinkin voinut tulla. Kumpikin oli silmin nähden ihastunut, ja meillä oli paljon luontevia tilaisuuksia viettää aikaa yhdessä.
Meistä ei kuitenkaan tullut mitään kahdesta syystä. Ensimmäinen oli se, että minä en uskaltanut toimia, kun olisi pitänyt. Me nimittäin tunsimme toisemme tiiviin harrastusporukan kautta, ja tuo porukka oli minulle niin tärkeä, että en uskaltanut ottaa riskiä sen hajoamisesta. Jos olisimme alkaneet seurustella ja jotain olisi mennyt pieleen, niin porukka olisi voinut hajota. Toinen syy oli se, että en hänet tavatessani tuntenut vielä itseäni niin hyvin kuin nyt. Tykkäsimme toisistamme paljon, mutta hän ei saanut yhteyttä introverttiin puoleeni, jota en itsekään vielä siinä vaiheessa ymmärtänyt riittävästi. Hän näki ekstrovertin puoleni ja ihastui kai siihen, mutta introvertti puoleni ei osannut olla hänen kanssaan, eikä kumpikaan ymmärtänyt tai nähnyt sitä. Ei ole mitään syytä epäillä, etteikö hän olisi hyväksynyt myös introverttiä puoltani ja tykännytkin myös siitä. Jotain siitä hän pääsi näkemäänkin ja palaute oli vain positiivista, mutta en osannut olla luontevasti hänen kanssaan yhteisen harrastuksemme ulkopuolella. En ollut vielä valmis suhteeseen tuon naisen kanssa.
Tuo kuvio on kuitenkin omalla tavallaan mielenkiintoinen ja arvokas kokemus. Kuka tahansa luokittelisi tuon naisen palstajuttujen ytn:ksi, kun taas sen aikaista minua olisi kenties voinut luonnehtia sosiaalisesti kokemattomaksi nörtiksi. Tapasimme harrastuksessa, joka ei ollut nörttiharrastus, ja joka oli omiaan tuomaan esiin minun ekstrovertin puoleni. Kaikesta päätellen häntä ei häirinnyt minun nörttiyteni, vaan juttu olisi voinut edetä, jos olisin osannut tuoda koko itseni esiin sellaisena kuin olen. On tietysti aivan toinen juttu, olisiko suhteemme lopulta toiminut, sillä olimme ihmisinä aika erilaisia.
Mitä siis opimme tästä? Tai mitä minä opin :) Ainakin sen, että vaikka olen vasta nyt omasta mielestäni valmis tuohon suhteeseen, joka minulle menneisyydessäni olisi voinut olla tarjolla, niin toisen osapuolen silmissä minä olisin voinut kelvata siihen jo silloin, sellaisena kuin silloin olin. Olisin vaan tarvinnut antaa sille mahdollisuus ja katsoa, mitä tapahtuu.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Tämä avaus katosi 1. ja 2. sivun väliseen mustaan aukkoon, ehkäpä tämä kommentti palauttaa sen sieltä...
Jos pääsisit aikakoneella takaisin tuohon aikaan, toimisitko eri tavalla?
En toimisi.
Harmittelin tuota asiaa kyllä paljonkin siinä vaiheessa, kun tajusin tuon naisen alkaneen yhteen yhteisen kaverimme kanssa (he eivät ole enää yhdessä). Silloin se, että en ollut toiminut ajoissa, tuntui elämäni suurimmalta virheeltä.
Olen kuitenkin sen jälkeen oppinut paljon uutta itsestäni, ja jos olisin joka tapauksessa oppinut kaiken sen ennemmin tai myöhemmin, olisin voinut alkaa ajatella, että tuo nainen ei ollutkaan hyvä valinta juuri minulle.
Siinä mielessä toki toimisin toisin, että en antaisi yhteisen harrastuksen estää aloitteellisuutta.
Tuon naisen kohdalla en varmaankaan toimisi toisin, mutta eri syystä kuin tuolloin. Luulen, että hän ei olisi oikealla tavalla riittävän samanlainen kuin minä.
Se, ettet toimisi eri tavalla, on mielestäni tietyssä mielessä ratkaisevaa.
Jo ennen vastaustasi meinasin sanoa, että jos suhteella oli "todellisia" mahdollisuuksia, jompikumpi teistä olisi ollut aloitteellinen, esim. jos nainen olisi täysin ymmärtänyt sinua (ja halunnut sinut) kokonaisuudessaan, hän olisi ollut aloitteellinen (koska hän olisi ymmärtänyt, että sinä et sitä aio olla).
Näin jälkeen päin ajatellen luulen, että hän alkoi jossakin vaiheessa turhautua omaan käytökseeni. Se olisi ollut sikäli ymmärrettävää, että minustakin kyllä varmasti näkyi, että olen kiinnostunut, mutta en vaan osaa päättää, haluanko oikeasti yrittää.
On vaikea kuvitella, miten hän olisi voinut enää selvemmin näyttää olevansa kiinnostunut tekemättä selvää ja suoraa aloitetta itse.
Jos vaikutit selkeästi epäröivältä, niin se luultavasti vaikutti myös naiseen ja hänen kiinnostukseensa (ja nostanut kynnystä suoralle aloitteelle JOS hän sellaista olisi harkinnut).
Miten olisit toiminut, jos nainen olisi suoran aloitteen tehnyt?
Toivoin kaikessa hiljaisuudessa, että tuo nainen olisi tehnyt suoran aloitteen. Sellaiseen olisin luonnollisesti vastannut kyllä :)
Olin tosiaan sosiaalisesti ja myös parisuhdemielessä kokematon nörtti, kun taas tuo nainen oli sosiaalinen tapaus, ja hänellä oli ainakin yksi pitkä parisuhdekin takana. Ei siis mikään helppo tilanne minulle, mutta koko tarinan olennaisin pointti olikin siinä, että tuo nainen kaikesta huolimatta oli silmin nähden kiinnostunut minusta jopa niin, että oletettavasti lopulta turhautui, kun en tehnyt mitään.
No voihan sentään. Nyt kun olet "puhjennut kukkaan" (anteeksi tämä kömpelö puujalkavitsi), niin elä turhauta enää naisia tuolla tavalla, jookos? Ei se meinaan varmaan sille naisellekaan helppo tilanne ollut.
Mitä kuuluu sille kiinnostavalle ulkomaalaisnaiselle?
Hmm... Tähtinimimerkki ehti jo vaikuttaa keskustelijalta, jonka kanssa voisi jopa kannattaa keskustella. Sellainen on ikävän harvinaista tällä palstalla. Tuo viimeisin kommentti oli kai muistutus siitä, että täällä ei kannata olla turhan toiveikas.
Äh, ymmärsit ihan väärin.
Tarkoitin, että oli harmillista, että molemminpuolisesta kiinnostuksesta huolimatta ei tapahtunut mitään. Ilmeisesti molemmat odotitte suoraa aloitetta toisiltanne ja jos vaikutit epäröivältä, niin tilanne ei voinut olla helppo naisellekaan.
Tarkoitin myös, että nyt kun tiedät paremmin, kuka olet ja mitä haluat (kuten sanottu, kömpelö viittaus nimimerkkiisi), niin kiinnostavan naisen kohdatessasi toivottavasti tarvetta samanlaiselle epäröinnille ja mahdolliselle turhautumiselle ei ole.
Liittyen viimeiseen kommenttiin, olin toiveikas puolestasi ihan oikeasti. Ilmeisesti kömpelö yritys siirtää keskustelu menneisyydestä nykyisyyteen ei oikein toiminut. Anteeksi jos aiheutin mielipahaa huonoilla sanavalinnoillani. Ymmärrän jos näin kävi palstan luonteen huomioiden, mutta se ei ollut tarkoitukseni.
Lähinnä soimasin itseäni, kun näytti, että olin antanut itseni luulla, että asialliselta vaikuttava keskustelija olisi sitä oikeasti. Jos se oli turhaa, niin hyvä niin.
Harva täällä malttaa vähän piikittelemättä olla kun tilaisuus niin suoraan tarjoutuu.
Nyt et anna minkään muunkaan tekosyyn estää aloitteellisuutta, eikös vaan?
Mitähän vittua minä just luin...
Varsinkin tuon vikan viestin jälkeen...
" mitä minä opin :) Ainakin sen, että vaikka olen vasta nyt omasta mielestäni valmis tuohon suhteeseen, joka minulle menneisyydessäni olisi voinut olla tarjolla, niin toisen osapuolen silmissä minä olisin voinut kelvata siihen jo silloin, sellaisena kuin silloin olin. Olisin vaan tarvinnut antaa sille mahdollisuus ja katsoa, mitä tapahtuu. "
"Olen kuitenkin sen jälkeen oppinut paljon uutta itsestäni, ja jos olisin joka tapauksessa oppinut kaiken sen ennemmin tai myöhemmin, olisin voinut alkaa ajatella, että tuo nainen ei ollutkaan hyvä valinta juuri minulle. "
Jos introvertti puolesi tarkoittaa tätä ylianalyyttistä anaalisointia niin joo- ketään naista ei kiinnosta kun en miehenäkään saa mitään selvää mitä vittua oikein selität. Vieläpä vuosia jälkikäteen.
"Jos introvertti puolesi tarkoittaa tätä ylianalyyttistä anaalisointia niin joo- ketään naista ei kiinnosta kun en miehenäkään saa mitään selvää mitä ****** oikein selität."
Olet väärässä :) Viimeisin tyttöystäväni tykkäsi kovasti muun muassa analyyttisyydestäni.
Hyvä että käytit mennyttä aikamuotoa....MOT
" Late bloomer".. En ole blondi vaan brunette. Eli kun en ymmärtänyt lukemaani, olenkin "vain" bimbo ;).
Mulle usein sanottu, älä mieti liikaa. Suosittelen samaa sullekin, ettet mene enempää solmuun.
Terkut ex- tyttöystävälle!
Jos vaikka nuorena menettäisikin jotain mahdollisuuksia naisten suhteen, niin eipä siinä mitään ellei sen vuoksi päädy naisasiauralle joka johtaa loppuiäksikin naisettomaksi ja perheettömäksi yksinäiseksi mieheksi jäämiseen. Tämä tällainen kehityskulku vaan voi monen nuoruuden mahdollisuutensa käyttämättä jättäneen miehen osaksi tulla. Ei sitä nuorena miehenä vielä tiedä(ellei asiaa ole vaikkapa kotoa päähän paukutettu) että kaikille nuorille vähänkin siedettävän näköisille naisille on miljoonia miehiä heitä ottamassa ja ainakin nussittavksi kelpaavat lähes kaikille maailman miehille, ja että näitä miehiä jotka agressiivisesti puskevat näihin nuoriin naisiin kiinni kyllä riittää.
Oikea panomies olisi ähkinyt pillun päällä ajat sitten. Panomies vaan panee eikä mieti mitään hinttimäisiä introvertteja ja ekstrovertteja puolia.
..ja naisista ei kuulema saa ikinä mitään selvää.. ok.
Tällainen analysointi kuten miesaloittajalla on, takaa nopean tipahtamisen unihäiriöiselle naisellekin.
Sun pitäisi ap nyt relata nuppisi.
Analysointi on hyvästä. Ei ihme, että analysoiva mies on seurustellutkin, toisin kuin monet muut intrsospektiottomat saman paskanjauhajat täällä.
ihmeellistä haihattelua kirjoituksesi.