Pidätkö klassisesta elokuvamusiikista, tai klassisesta musiikkista yleensäkin? Itse kuuntelen intohimoisesti klassista musiikkia, ja arvostan suuresti elokuvasäveltäjiä, jotka mielestäni ovat todella aliarvostettuja taiteilijoita!!!
No oletko kenties törmännyt samaan ongelmaan kun minäkin, että jos et satu opiskelemaan alaa, tai tuntemaan monia ammattimuusikkoja, niin samanhenkisiä ihmisiä on KÄSITTÄMÄTTÖMÄN VAIKEA LÖYTÄÄ!!!! Yleensä ihmiset ilmoittavat, etteivät yksinkertaisesti tiedä elokuva-/klassisesta musiikista mitään, mutta eivät toisaalta ole asiasta yhtään kiinnostuneitakaan. Eteenkin nuoret halveksivat ko. musiikin alaa, sanoen sen olevan tylsä ja älytön rikkaiden ihmisten harrastus. Ja tämäkös minua harmittaa, kun itse olen 23-vuotias ja tunnen olevani mielipiteineni aika yksin!
Mutta onkai tässä maassa, eteenkin pääkaupunkiseudulla jossa itsekin asun, muitakin nuoria ihmisiä, jotka varsin hyvin tietävät miten upeasta musiikinalasta on kysymys? Mitäpä jos lyöttäytyisimme yhteen?! Olisi hienoa vaihtaa kuulumisia ja kokemuksia, ties mitä ideasta voisi kehkeytyä!
Jos ehdotus kiinnostaa, niin kirjoitelkaa ihmeessä osoitteeseen [email protected]. Ei tarvitse olla minkäänlainen asiantuntija, ei rikas eikä rakas, eikä missään nimessä sitoutua mihinkään! Sen sijaan innostus klassisia säveltäjiä kohtaan olisi suuren suuri toive. Toivon kuulevani kaikista tämän lukevista jotain, pelkkä kommenttikin piristäisi kummasti päivää!
No oletko kenties törmännyt samaan ongelmaan kun minäkin, että jos et satu opiskelemaan alaa, tai tuntemaan monia ammattimuusikkoja, niin samanhenkisiä ihmisiä on KÄSITTÄMÄTTÖMÄN VAIKEA LÖYTÄÄ!!!! Yleensä ihmiset ilmoittavat, etteivät yksinkertaisesti tiedä elokuva-/klassisesta musiikista mitään, mutta eivät toisaalta ole asiasta yhtään kiinnostuneitakaan. Eteenkin nuoret halveksivat ko. musiikin alaa, sanoen sen olevan tylsä ja älytön rikkaiden ihmisten harrastus. Ja tämäkös minua harmittaa, kun itse olen 23-vuotias ja tunnen olevani mielipiteineni aika yksin!
Mutta onkai tässä maassa, eteenkin pääkaupunkiseudulla jossa itsekin asun, muitakin nuoria ihmisiä, jotka varsin hyvin tietävät miten upeasta musiikinalasta on kysymys? Mitäpä jos lyöttäytyisimme yhteen?! Olisi hienoa vaihtaa kuulumisia ja kokemuksia, ties mitä ideasta voisi kehkeytyä!
Jos ehdotus kiinnostaa, niin kirjoitelkaa ihmeessä osoitteeseen [email protected]. Ei tarvitse olla minkäänlainen asiantuntija, ei rikas eikä rakas, eikä missään nimessä sitoutua mihinkään! Sen sijaan innostus klassisia säveltäjiä kohtaan olisi suuren suuri toive. Toivon kuulevani kaikista tämän lukevista jotain, pelkkä kommenttikin piristäisi kummasti päivää!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ystäviä löytyy pilvin pimein; minäkin.
Elokuvasäveltäjiäkin arvostan muitten mukana.
Kuuntelukokemusta on ainakin kaksi kertaa
ikäsi. Ikärasismisi estää minua joukkoosi
lyöttäytymästä.
Onnea puuhailullesi; musiikki on loistava
harrastus - elokuvamusiikkikin.
Miten voi puhua klassisesta musiikista ja elokuvamusiikista rinnastaen. Elokuviin lainataan klassista vrt "Scorsese:Raging Bull" ehkä elokuvahistorian upein ensimmäinen 2-minuuttinen, myös kuvauksellisesti. Taikka "Bridges of Madison County", jossa Callas loihtii tunnelman Eastwoodin ja Streepin välille 35:n vuoden takaa!
Nimimerkistäsi päättelen, että pidät Wagnerin musiikista (tosin olet saattanut ottaa Siegfried-nimen myös Tsaikovskin Joutsenlammesta). Jos pidät Wagnerista, niin samanhenkisiä ihmisiä löytyy Suomen Wagner-seurasta. Ehkä oletkin jo jäsen?
Robert
http://www.geocities.com/roope75/indexenglish.html
Hienoa, että taas yksi nuori on nähnyt valon ja tullut pelastetuksi hevin/gootin/räpin pauloista. Minäkin kuuntelin klassista jo teini-ikäisenä. Bolero ja Sibeliuksen Karelia-sarja olivat lemppareitani jo rippikouluikäisenä.
Vähän vanhempalta iältä, mutta ennen ajokortti-ikää, on lämpimiä muistikuvia muutamista rytmikkäistä teoksista, kuten Elgarin Pomp and Circumstance ja Gerschwinin Rhapsody in Blue (joista muuten molemmista on hienot versiot Fantasia 2000 dvd:llä). Sitten taisin innostua Mozartin pianokonsertoista, Bachin Brandenburgilaiskonsertoista ja klassisesta kitaramusiikista (Turina, Tarrega, Albeniz...)
Nyt, dvd:n aikakaudella, on päällä näyttämöteosten buumi. Olen koko aikuisikäni käynyt muutamassa live-oopperassa tai baletissa per vuosi, mutta dvd:n kanssa tulee katsottua sama määrä oopperoita viikossa.
Eikö klassisen musiikin opiskelijoita siis kelpuutettaisi mukaan? Aikamoista syrjintää.
Kuuntelen lähes laidasta laitaan. Ainaostaan jazzia, suomalaista iskelmää, tangoa sekä humppaa en välillä kykene sulattamaan.
Koulutukseni ei liity musiikkiin, enkä sen teoriasta kovinkaan paljoa ymmärrä. Tiedän vain mikä kuulostaa korvaani hyvältä ja mistä nautin. Se riittää minulle.
Nk. klassisista säveltäjistä, sanan yleisesti ymmärretyssä merkityksessä, kuuntelen mielelläni kaikkien tuntemia kuuluisia teoksia. Näistäkin kykenen yleensä vain nauttimaan melodisista tunnetuista osioista. Kuunnellessani koko teosta kyllästyn varsin nopeasti eikä musiikki herätä tunteita, enkä koe teoksen monimutkaisuuden tai taidokkuuden aiheuttamaa nautintoa, kuten varmasti monet ammattimuusikot.
Aikoinaan löysin kuitenkin itseäni miellyttävän musiikki-, sanoisinko genren. Nimittäin soundtrackit, scoret. Varsinaista suomenkielistä nimitystä elokuvia varten sävelletylle musiikkille ei taida löytyä.
Kokoelmani on nykyään laaja. Olen hankkinut lukuisia John Williamsin, Jerry Goldsmithin, James Hornerin, Ennio Morriconen, Danny Elfmaninen, Hans Zimmerin ja lukuisten muiden säveltämiä scoreja.
En tiedä mikä elokuvamusiikissa kiehtoo. Ehkä sen alkuperäinen tarkoitus, tunteisiin vaikuttaminen, saa minussa aikaan voimakkaita reaktioita. En nauti mistään muusta musiikista niin valtavasti. Himmeä valaistus, pehmeä nojatuoli, jääkylmä coca-cola, korvalappustereot ja esim. James Hornerin "Legends Of The Fall" soimaan. Muuta ei tarvita. Täydellinen rentoutuminen ja elämän hetkellinen mielekkyys ja tarkoitus on saavutettu.
En tarkoita, että pitäisin sokeasti jokaisesta soundtrackistä, osa on tarkoituksellisesti lähinnä taustahuminaa, puhun lähinnä melodisista ja kauniista, voimakkaasti tunteisiin vetoavasta musiikista, jota tästä genrestä löytyy parhaiten.
Näin.
Kiitos, näkemys, noista nimistä, joita mainitsit! Vaikka se nyt taitaakin tietää rahanmenoa...
Jostain syytä elokuvamusa on alkanut kiehtoa mua ihan valtavasti. Nyt vaan pitää perehtyä aiheeseen ja aloitan noista nimistä, joita mainitsit.
Mäkin olen yrittänyt miettiä, miksi mua noi scoret (jihuu, uusi sana!) ovat alkaneet viehättää. Mutta mitäpä tuota niin pohtimaan, kun pidän niin pidän.
Ei muuta ku nautiskelemaan!
"...miksi mua noi scoret (jihuu, uusi sana!) ovat alkaneet viehättää..." (alkuperäisessä: "soundtrackit, scoret")
Normaalimerkityksessään score tarkoittaa partituuria, siis kaikkien soittimien (ja laulajien) yhteistä nuotitusta, joka on kapellimestarin käytössä, ja josta eri äänten stemmat tehdään.
Mä ainakin kuuntelen 90% klassista, oon 16v.
Sibelius-Akatemiassa suurin osa opiskelijoista keskittyy ns. klassisen musiikin alalle. Tavallisia ihmisiä ne on nekin. Eivät kai läheskään kaikki nuoret klassista musiikkia vierasta.