Mikä on kamalinta mitä sinulle on parisuhteessa tapahtunut?

En ole hakattu eikä mies ole juoppo .... suhde on ollut kuitenkin niin kummallinen alusta alkaen että en voi sitä tässä kertoa...... ja jatkuu yhtä kummallisena edelleen.... silti rakastan häntä vaikkei ihannemieheni olekkaan....

mies sanoi, ettei ehkä haluaisi jatkaa kanssani, mutta hengasi kuitenkni sängyssäni. Eräänä aamuna tapasimme kaupungilla, ja hän kertoi muina miehinä edellisenä yönä olleensa toisen kanssa. Tämä toinen oli ollut niin kiinnostava. Mies ei tuntunut näkevaän jutussa mitään kummallisempaa. olin pettynyt, enkä oikeastaan halunnut jatkaa, mutta tahdoin pysyä ystävänä. Mies kertoi seikkailustaan ylpeänä kavereilleen. Seuraavaksi viikonlopuksi hän lähti tuon toisen mukaan, vaikka sanoi rakstavansa minua! Tavattuani hänet hänen palattuaan tajusin rakastavani häntä. Itkin. Halusin kuitenkin olla hänen kanssaan. Kun vietin yötä hänen luonaan ja harrastimme seksiä kerrottuani hänelle tunteistani, hän keskeytti ja sanoi että "oli juuri saanut helpommin"!

Palasimme yhteen kahden kuukauden kuluttua, minä tahdoin ymmärtää.

Pysyimme yhdessä kaksi vuotta, enkä päiväksikään unohtanut. Olin suurimman osan ajasta masentunut tai tuskissani. Tai halveksin häntä. Pahinta oli ehkä se, että hän kertoi minulle ihailevansa tuota toista, ja että olisi ehkä voinut rakastua tähän, jos olisi tuntenut pidempään. Hän paljasti, että oli pitänyt tuota toista objektiivisesti parempana kuin minua, ja ylpeillyt sillä, että oli valloittanut tuonkaltaisen henkilön.

Itsetuntoni oli maassa koko kahden vuoden ajan. Aloin jopa kuvitella, että olin syntynyt alempiarvoiseksi, että minulla ei ollut arvoa vaatia parempaa. Menin tavallani sekaisin. En voinut ilmaista kauniita tunteitani miestä kohtaan. Hän olikin julma, mutta se kai johtui ainakin osittain hänen mielenterveysongelmistaan. Hän sanoi minulle, että jos olisin osannut suhtautua "normaalilla" tavalla hänen käytökseensä, olisin antanut anteeksi hänen tyhmyytensä.

Mies myös rakasti minua hyvin paljon, teki paljon vuokseni ja tahtoi naimisiin. Minäkin rakastin häntä, mutten voinut luottaa hänen ajatuksiinsa (kai henkilökohtaisten ongelmmieni vuoksi), ja toivoin niin paljon voivani unohtaa ja olla onnellinen hänen kanssaan. Luulen, että ymmärsin liiankin hyvin hänen mustan mielensä liikkeet.

Kamalinta kai on, että rakastamme toisiamme edelleen, mutta suhteemme on satuttanut molempia niin pahasti, että saamme vain haaveilla siitä kauniista, joka olisi voinut olla.

Loppujen lopuksi, kaikenhan voi antaa anteeksi.

Mä olen törmännyt elämässäni vain aikalailla tasapainoisiin ihmisiin. Muutama vakavampi juttu on ollut ennen miestäni sellaisten miesten kanssa, jotka "tunnen kuin omat taskuni". Hiekkalaatikolla joskus vuonna miekka ja kivi tavattu ja kasvettu yhdessä aikuisiksi. Jossain vaiheessa asiat luisuivat parisuhteen puolelle, mutta jossain vaiheessa myös erosimme - ystävinä.
Mieheni kanssa olen ollut lähes koko aikuisikäni, eikä hänellä onneksi ole luurankoja kaapissa. (Joku voi toki pitää albanialaisuutta luurankona, mutta minä en...)
Olen mitä ilmeisemmin ollut onnekas elämässä. :o)

Tapasin toisesta kulttuurista tulevan miehen. Ensin olin hieman epäileväinen miehen suhteen, mutta hän oli kaverin kaveri ja kaikki vakuuttelivat minulle, miten hyvä mies hän on. Sitten annoin periksi ja rakastuin häneen.

Ensin kaikki sujui upeasti. Hän oli kiltti ja huomaavainen, ei ollut mitään ongelmia. Hän kertoi minulle menneisyydestään, ei salaillut mitään. Sitten hän alkoi tehdä yhä enemmän ja enemmän töitä. Ensin uskoin, sitten aloin epäillä. Mies vain vakuutteli, että rakastaa eikä ole muita. Lopulta hän vain jätti minut, kertomatta mitään syytä, häipyi vain tavaroineen yhtenä päivänä.

Myöhemmin sain kuulla, että kaikki oli ollut valetta. Ei ollut paljon töitä, menneisyydestään hän oli valehdellut lähes kaiken. Nyt en edes tiedä oliko suhteessamme mitään totta.

Sukulaislikalle teki pari lasta, pahoinpiteli naista, kun oli raskaana ja viimeisenä niittinä vähintään tapon yritys. Lääkäri purskahti itkuun, kun tyttö ilmestyi vastaanotolle mm. kallovamma, yli puolet kylkiluista murtuneet ja muuta "pientä" Mies muslimi ja madakaskarilta, jolle lähti karkuun oikeutta, mutta ei ole ottanut huomioon suomalaista "sukurakkautta"