Miten aika on sinua muuttanut?

neiti ruiskukka

Siis suhtautumistasi sinkkuuteen tai miehen/naisen hakuun tms.? Etsitkö samaa kuin viisi tai kymmenen vuotta sitten? Onko tapahtunut kyynistymistä tai tuskastumista omaan tilanteeseen? Vai koetko, että kumppanin löytäminen on helpompaa nyt kuin aiemmin? Ovatko kokemukset kasvattaneet vai jääneet kaihertamaan möykkynä johonkin? Oletko sinut tämänhetkisen tilanteesi kanssa? Tiedätkö mitä haluat, ja miten voisit sen löytää?

Omasta tilanteestani sen verran, että olen oikeastaan aina etsinyt samaa..eli sitä elämänkumppania pitkään parisuhteeseen. Mulla ei löydy menneisyydestä mitään kovin raastavia kokemuksia ja vaikka joitain pientä pettymystä oiskin tullut niin oon pyrkiny selvittämään ne heti. Miettinyt miksi kävi miten kävi, ja yrittänyt oppiakin niistä tilanteista jotain.. Suhtaudun siis aika ennakkoluulottomasti ja luottavaisesti tulevaisuuteen, vaikka samalla olen aika tarkka millaisen miehen haluan suhteeseen. En halua rikkoa itseäni täysin epäsopivien tai liian hyvää ollakseen totta tyyppisten miesten kanssa. Jollakin tavalla koen, että kumppanin löytäminen on nyt helpompaa kuin aiemmin.. On jotenkin valmiimpi. Iän myötä tietysti välillä ahdistaa se, että kaikki muut tuntuu ympäriltä pariutuvan, mutta olen kuitenkin ihan suht. tyytyväinen tämänhetkiseenkin elämään. Tiedän aika hyvin mitä haluan, mutta on vaikeampi keksiä miten sen löytää..

Tässä vähän omia ajatuksia aiheeseen liittyen. Ois kiinnostava lukea muidenkin ajatuksia. Tuun huomenna niitä tänne katsomaan, nyt täytyy jo mennä nukkumaan..

124

489

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • mies_86js

      Lapsena ja teini-ikäisenä jaksoin vielä elätellä romanttisia mielikuvia potentiaaliseen kumppaniin liittyen. Ironisesti en vielä ainakaan peruskouluikäisenä pitänyt itseäni kovin kiinnostavana ja haluttavana naisten silmissä; täytin aika lailla AT-miehen tuntomerkit: olin ujo, hiljainen, pieni, laiha ja sosiaalisesti kömpelö naisten kanssa enkä oikein osannut kommunikoida niiden kanssa. Myöhemmin kyllästyin romantisointiin; siinä parikymppisenä 25-vuotiaaksi naiset kiinnostivat minua vain fyysisessä mielessä... no eipä niitä hoitojakaan koskaan tullut hankittua kun olin sellainen kiltti ja tunnollinen vässykkä - ikään kuin Timppa tai hänen poikansa.

      Romanttisuus ei tänä päivänä tunnu olevan pop, mikä on sinänsä erikoista että pop-musiikissa yleensä on runsaasti viitteitä romantiikkaan. Itse musikaalisena ihmisenä fanitin yläasteikäisenä kasarihittejä ja niihin sisällytettäviä kauniita rakkauslauluja, mikä ei tietenkään ollut coolia tai katu-uskottavaa, mutta toisaalta en koskaan siitä mitään isompaa numeroa tehnytkään - hiljaa vain itse seurasin sivusta kuinka sielunelämäni kuihtui noiden vuosien aikana kun tajusin etteivät ne mielikuvat parisuhteeseen liittyen kävisikään toteen - ainakaan pitkälle ennen aikuisikää jolloin luultavasti olisin jo kiinni jossain tylsässä duunissa, elämään kyllästynyt tavis asuntolainat niskassa.

      I hope you got something out of that.

      • outoa sisäistystä

        Suurin osa pop-biiseistä on miesten laulamia kaipuubiisejä ja videotkin miehistä juoksemassa naisten perässä. Ei tainnut sanoma mennä sitten perille asti, että pitäis nähdä vähän vaivaakin? Vai luulitko jonkun Samantha Foxin koputtavan ovelle ja pyytävän koskemaan?

      • mies_86js
        outoa sisäistystä kirjoitti:

        Suurin osa pop-biiseistä on miesten laulamia kaipuubiisejä ja videotkin miehistä juoksemassa naisten perässä. Ei tainnut sanoma mennä sitten perille asti, että pitäis nähdä vähän vaivaakin? Vai luulitko jonkun Samantha Foxin koputtavan ovelle ja pyytävän koskemaan?

        Ymmärrän mitä tarkoitat tuolla. Tottakai jos minulla oikeasti olisi kannustimia, tai jopa palava hinku päästä parisuhteeseen niin luonnollisesti olisin valmis tekemään työtä asian eteen. Yritin tässä pikemmin vastata aloittajan kysymykseen miten aika on minua muuttanut (seurustelun näkökulmasta, kun se nyt tässä tuntuu olevan ensisijaisesti tapetilla), en niinkään eritellä sitä, miten paljon työtä olen valmis tekemään parisuhteen itsensä luomiseksi.

        Pointti jonka yritän tässä tehdä on se, etten enää tunne samanlaista kaipuuta parisuhteeseen kuin joskus nuorempana. Jos peruskouluikäisenä olisin avautunut noista tuntemuksistani parisuhdetta kohtaan niin minulle olisi luultavasti naurettu paskaisesti päin naamaa. Huomasin teini-ikäisenä minkälaisista pojista tytöt syttyvät ja tiedostin etten itse ollut sellainen. Mutta huomasin myös, että ne mielikuvat romanttisuudesta joita viestintävälineet meille välittävät harvoin todellisuudessa toteutuvat, varsinkaan kun ihmiset tänä päivänä eivät jaksa romanttisuuteen enää panostaa. Tietenkin romanttisuus on vain pieni osa parisuhdetta, ihminen pitäisi nähdä kokonaisuutena ja pitäisi olla valmis jakamaan oma arkensa toisen kanssa, ja joka kerta kun punnitsen tuon skenaarion päässäni niin se menee miinuksen puolelle. Ehkä en vain ole parisuhteeseen valmis tai elämäntilanteeni ei siihen ole sopiva.

    • 164cm mies

      En etsi enää naisia kun tiedän miten he suhtautuvat minuun lyhyyteni takia. Nyt keskityn lähinnä naisten haukkumiseen kun he tekevät samaa minua kohtaan.
      Ainut asia minkä nainen näkee miehessä on pituus muulla ei ole väliä, joten en anna naisille enää yhtään arvoa.

      Vuosia nettideiteissä ilman mitään vastakaikua ja tuhansia iltoja baareissa ilman että kukaan nainen haluaa edes jutella kanssani. Vähän ennen valomerkkiä pää täyteen että voi unohtaa tuon paskan illan ja sitten kotiin nukkumaan.

      • Typy Tipunen

        Kuinka lyhyt olet? Minun mieheni on 171cm ja maailman kuumin mies. En voisi enempää mieheltä pyytää, Kiltti, huomioonottavainen ja seksikäs. Aiemmat miehet lähemmäs kaksmetrisiä. Ihan sama :D

      • luglug
        Typy Tipunen kirjoitti:

        Kuinka lyhyt olet? Minun mieheni on 171cm ja maailman kuumin mies. En voisi enempää mieheltä pyytää, Kiltti, huomioonottavainen ja seksikäs. Aiemmat miehet lähemmäs kaksmetrisiä. Ihan sama :D

        Jos ei olis niin pirun kiltti, huomioonottavainen ja seksikäs niin eiköhän se pituus rupeis aika nopeasti painamaan vaakakupissa, varsinkin kun ottaa huomioon että olet lähinnä ollut niiden kaksimetristen kanssa aiemmin.

      • 164cm mies
        Typy Tipunen kirjoitti:

        Kuinka lyhyt olet? Minun mieheni on 171cm ja maailman kuumin mies. En voisi enempää mieheltä pyytää, Kiltti, huomioonottavainen ja seksikäs. Aiemmat miehet lähemmäs kaksmetrisiä. Ihan sama :D

        171 senttiset ovat aika paljon pidemmän näköisiä kuin minä. Kyllä tuon mittaisilla miehillä käy flaksi jatkuvasti mutta kun oot about 160cm luokassa niin tilanne on toinen.

      • ätmi ikirunkkari

        Hyvä ettet kiusaa itseäsi enää deitissä ym. Mäkin tein sen päätöksen et en enää jaksa yrittää ja se helpotti.

      • 10+7
        luglug kirjoitti:

        Jos ei olis niin pirun kiltti, huomioonottavainen ja seksikäs niin eiköhän se pituus rupeis aika nopeasti painamaan vaakakupissa, varsinkin kun ottaa huomioon että olet lähinnä ollut niiden kaksimetristen kanssa aiemmin.

        Oon itse 161 ja nykyinen ihastus ehkä max 5 cm mua pidempi, korkkarit jalassa olisin todellakin häntä pitempi. Mies on myös hyvin hoikka, painaa varmaan 15-20 kiloa vähemmän kuin minä. Mietin, kun en häntä vielä oikein tunne, että haittaisiko, jos käytän korkkareita, koska inhoan matalakantaisia kenkiä, ne saavat jalkani näyttämään paksuilta.

        Älä 164 cm mies yritä etsiä kaveria vääristä paikoista, missä on pinnallisia ihmisiä, vaan mene normaaliin elämään. Liity vaikka seurakuntaan, saat sydänsurusikin korjattua kaupan päälle;)

      • Typy Tipunen
        luglug kirjoitti:

        Jos ei olis niin pirun kiltti, huomioonottavainen ja seksikäs niin eiköhän se pituus rupeis aika nopeasti painamaan vaakakupissa, varsinkin kun ottaa huomioon että olet lähinnä ollut niiden kaksimetristen kanssa aiemmin.

        Siis toki vaikuttaisi, tosin en usko että se pituus koskaan noiden muiden juttujen edelle menisi. Kommenttini olikin suunnattu tälle, jonka mielestä pituus on kaikki mikä merkitsee. Noihin muihin juttuihin pystyy (ja kannattaa) satsata.

    • Von Lausevits

      Kriteerit ehkä hiukan löystyneet, muuten jotakuinkin sitä samaa kuin aiemminkin (tosin aika moni sopisi niihin raameihin). Hyvän, jos löytää, niin ok. Yksinkin voi olla. Huonoa ei tarvitse ottaa.

      • huonoja huonoja ruusuja

        Eli ensin oli kriteerinä pelkästään Megan Fox, sitten ehkä jo Scarlett Johanssonkin rupes kelpaamaan? Just joo.

    • hullu..

      Se on näin muuttanut:

      - En jaksa välittää miltä näytän enkä panostaa ulkonäkööni
      - En jaksa tutustua uusiin ihmisiin enkä etsiä mahdollista kumppania mistään
      - En halua saada huomiota enkä halua olla esillä
      - Viihdyn yksin ja olen tottunut olemaan yksin en tarvitse ketään sotkemaan elämääni
      - En käy enää missään baarit ahdistavat ja paikat missä on paljon ihmisiä

    • yhtä tyhjän kanssa

      Teininä uskoin siihen yhteen oikeaan, joka tulee vastaan ja rakastumme kuin kohtaloniskusta toisiimme. Haaveena oli elämänmittainen yhteinen rakkaustarina oman kumppanin kanssa.

      Parikymppisenä kierreltyäni ravintoloissa aloin ymmärtää, että jos sellaista rakkautta on olemassa, naiset eivät halua kokea sitä ainakaan minun kanssani.

      Työttömäksi valmistuttani täydellinen kyynistyminen ja ulkopuoliseksi tarkkailijaksi jättäytyminen.

      Nykyaikana avioliitot kestävät maksimissaan viisi vuotta. Ei kukaan ole sitä kauemmin enää naimisissa. Työpaikkaa tai puolisoa pitää vaihtaa viiden vuoden välein tai on paikoilleen jämähtänyt. Avioliitto instituutti on enää vain vanhentunut tapa, joka ei palvele tarkoitustaan. Samoin häät ovat jonkinlainen narsistinen irvikuva siitä, mitä se aiemmin symboloi. Materialistinen individualismi on korvannut yhteisöllisyyden ja yhteiset arvot. Kuitenkin tuo individualismi on tavattoman laumasieluista, eli kaikki tavoittelevat menestystä ja fanittavat Cheekkiä. Yhteisenä arvona on siis yksilön menestys, eikä siten kukaan ole yksilö, kun kaikki tavoittelevat omaa etuaan. Individualistinen ihminen onkin muuttunut enemmän viettien ohjaamaksi eläimeksi kuin ajattelevaksi, omia arvoja omaavaksi ihmiseksi.

      • pelimiehen_kaveri

        Aivan totta. Lapsilleni parisuhde ei ole enää olleenkaan samanlainen tavoite kuin minulle ja vaimolleni aikanaan.

        Yhteiskuntaa ei vaivaa materialistinen individualismi vaan holhousyhteiskunnan paine. Avioliitto on miehelle yhteiskunnan luoma ansa. Niinpä siirryttiin avoliittoihin ja kun yhteiskunta alkoi verottaa sitäkin, muuttuivat liitot vieläkin vapaamuotoisemmiksi. Kuvaavaa on, etteivät ihmiset nykyään enää käytä sormuksiakaan. Sääliksi käy lapsia, joita heitäkin syntyy nykyään liian vähän.

        Seksi on arkipäiväistynyt ja on irrallisempaa kuin aikaisemmin. Seksiseuraa löytyy helposti, mutta yhteen muuttaminen on jo ihan toinen juttu.

      • stop lisääntymiselle
        pelimiehen_kaveri kirjoitti:

        Aivan totta. Lapsilleni parisuhde ei ole enää olleenkaan samanlainen tavoite kuin minulle ja vaimolleni aikanaan.

        Yhteiskuntaa ei vaivaa materialistinen individualismi vaan holhousyhteiskunnan paine. Avioliitto on miehelle yhteiskunnan luoma ansa. Niinpä siirryttiin avoliittoihin ja kun yhteiskunta alkoi verottaa sitäkin, muuttuivat liitot vieläkin vapaamuotoisemmiksi. Kuvaavaa on, etteivät ihmiset nykyään enää käytä sormuksiakaan. Sääliksi käy lapsia, joita heitäkin syntyy nykyään liian vähän.

        Seksi on arkipäiväistynyt ja on irrallisempaa kuin aikaisemmin. Seksiseuraa löytyy helposti, mutta yhteen muuttaminen on jo ihan toinen juttu.

        Mun mielestä on vain positiivista, että lapsia syntyy vähemmän. Eihän nuo pellet osaa kasvattaa lapsiaan lainkaan. Samanlaisia aivottomia ja pinnallisia jonkun toisen kukkarolla eläviä turhakkeita niistäkin tulee vanhempana kuin mitä on vanhemmat esikuvana edessä.

    • 17+16

      Muuttanut sillä tavalla etten enää etsi ketään.

    • Poikamies44

      Ei aika ole minuun vaikuttanut mitenkään, mikä johtuu tietysti siitä, että en ole koskaan harjoittanut sukupuoliyhdyntää, joten tavallaan en ole vielä kasvanut aikuiseksi. Etsin edelleen samaa kuin melkein kolme vuosikymmentä nuorempana: neitseellistä teininaista ensimmäiseksi tyttöystäväkseni.

      • Good luck

        Kuullostaa kuin marttyyri - muslimi kertoisi haluavansa mennä kuoleman kautta taivaaseen ,jossa odottavat 17 neitsyttä häntä ainoastaan himoiten .Itse en ole tavannut ainuttakaan neitsyttä täällä maan päällä . heheh.
        Seuralaisen voi huomata löytävänsä missä iässä tahansa ,mutta hakupaikat ovat vähissä .Kapakoista löytyy makuupusseja ,ei muuta
        Paikalliset tilaisuudet voivat toimia paremmin .Konsertit ,teatterit ,markettien käytävät ,niissä tapaa ihmisiä ,jotka eivät ole piilosilla jossakin deittipalstalla .

    • senmoista

      No ei muuten oo muuttanu, ku että en jaksa enkä halua etsiä puolisoa, enkä välttämättä jaksaisi seurustellakkaan enää. Ennen mietin miten löytäisin naisen ja tein kaikkeni, että seurustelusuhteen saisin, nykyisin en jaksa pistää tikkuakaan ristiin, edes vaikka kiinnostavan oloinen nainen on silloin tällöin tullutkin vastaan.

      Jotenkin on koko hohto siitä seurustelusta ja pariutumisesta karissut ajan kanssa ja ihan hyvin pärjää näinkin, kunhan saa naisilta sitä itseään aina välillä.

    • Genio.Mente

      Noh... Nuorempana luulin tietäväni ja nykyisin tiedän etten tiedä.

    • erkki-täti

      Ajan kuluminen ja elämänkokemus ovat tehneet sen, että näen itseni yhä selvemmin. Tajuan sen, mitä muut ovat minussa nähneet, ja tajuan miksi kaikki on mennyt niin kuin on mennyt.

      Toisaalta se on ollut hyvin surullista ja toisaalta hyvin valaisevaa (jos ajattelee vanhoja asioita ja virheitä, joista on syyttänyt ainoastaan itseään).

      Samaa olen aina hakenut, eli tietä todelliseen kahden ihmisen yhteyteen. Mutta taidan olla Don Quijote, tavoittelen tavoittamatonta.

      • Genio.Mente

        Mutta sehän on ainoa tavoittelemisen arvoinen asia...

        "Elämässä on ainoastaan kaksi tragediaa. Se, ettei saa mitä haluaa ja se, että lopulta saa sen" :)

        -Oscar Wilde-

      • erkki-täti
        Genio.Mente kirjoitti:

        Mutta sehän on ainoa tavoittelemisen arvoinen asia...

        "Elämässä on ainoastaan kaksi tragediaa. Se, ettei saa mitä haluaa ja se, että lopulta saa sen" :)

        -Oscar Wilde-

        Niinpä. Mutta onhan se niinkin, että meille annetaan sitä mitä tarvitsemme, ei sitä mitä haluamme. Ehkä minäkin olen sen oman osani passkaa ja pettymystä tarvinnut nähdäkseni asioita realistisemmin?

        Nyt pienessä sentimaalisuuden puuskassa postaan tämän:

        https://www.youtube.com/watch?v=dNQJF1ALv1Y

        Kuulin TÄNÄÄN talitintin laulua. Hiukan viritti sielua kevääseen, vaikka taisi olla ihan mielisairas tintti kun nyt jo lauleskeli..

      • Genio.Mente
        erkki-täti kirjoitti:

        Niinpä. Mutta onhan se niinkin, että meille annetaan sitä mitä tarvitsemme, ei sitä mitä haluamme. Ehkä minäkin olen sen oman osani passkaa ja pettymystä tarvinnut nähdäkseni asioita realistisemmin?

        Nyt pienessä sentimaalisuuden puuskassa postaan tämän:

        https://www.youtube.com/watch?v=dNQJF1ALv1Y

        Kuulin TÄNÄÄN talitintin laulua. Hiukan viritti sielua kevääseen, vaikka taisi olla ihan mielisairas tintti kun nyt jo lauleskeli..

        Tarpeillemme emme oikeastaan voi mitään. Haluillemme taas voimme. Toisaalta jos haluista tulee tarpeita niin kusessa ollaan, koko saatanan sakki... :D

        Minusta taas on kivaa, että duunista päästessään on valoisaa. Siitä ei ole pitkäkään aika kun lähtiessään oli pimeää ja myös palatessaan. Päivänvaloa ehtinyt kunnolla näkemään kuin viikonloppuisin ellei ollut nukkumassa darraa pois... :)

        Tuli mieleen muuten toinenkin Oscarin läppä:

        "Kaikkihan me ollaan katuojassa, mutta jotkut meistä katsovat tähtiin"

      • erkki-täti
        Genio.Mente kirjoitti:

        Tarpeillemme emme oikeastaan voi mitään. Haluillemme taas voimme. Toisaalta jos haluista tulee tarpeita niin kusessa ollaan, koko saatanan sakki... :D

        Minusta taas on kivaa, että duunista päästessään on valoisaa. Siitä ei ole pitkäkään aika kun lähtiessään oli pimeää ja myös palatessaan. Päivänvaloa ehtinyt kunnolla näkemään kuin viikonloppuisin ellei ollut nukkumassa darraa pois... :)

        Tuli mieleen muuten toinenkin Oscarin läppä:

        "Kaikkihan me ollaan katuojassa, mutta jotkut meistä katsovat tähtiin"

        Olen aina ajatellut, että Wilde on tuon katuoja kommenttinsa näpäyttänyt jollekin yläluokan puritaanille, joka paheksui homoja. Nimittäin monikin oli (siihenkin) aikaan avioliitossa ainoastaan omaisuuden/elintason takia.

        Joo, päivänvaloa kohti, ja kevään ääniä. Kyllä luonto tietää :)

      • Genio.Mente
        erkki-täti kirjoitti:

        Olen aina ajatellut, että Wilde on tuon katuoja kommenttinsa näpäyttänyt jollekin yläluokan puritaanille, joka paheksui homoja. Nimittäin monikin oli (siihenkin) aikaan avioliitossa ainoastaan omaisuuden/elintason takia.

        Joo, päivänvaloa kohti, ja kevään ääniä. Kyllä luonto tietää :)

        Wildehan vittuili yläluokalle ja eliitille koko ajan. Teki sen vaan niin nokkelasti, ettei se yläluokka tajunut sitä vittuiluksi. Toisaalta sehän taisi viihtyäkin yläluokan parissa. Ehkä juuri sen takia, että heille oli hauskaa vittuilla heidän "kaikkitietäväisyydestä" johtuen. Mut jokatapauksessa hieno tyyppi hän oli. Wilde siis...

        Heh, mut edelliseen viestiisi palatakseen... Sentimentaalisuus? Harvinaista herkkua naissukupuolessa se sentimentaalisuus. Emotionaalisuus on enemmän sääntö kuin poikkeus, mutta sentimentaalisuus poikkeus säännössä... :)

      • 3+8
        Genio.Mente kirjoitti:

        Wildehan vittuili yläluokalle ja eliitille koko ajan. Teki sen vaan niin nokkelasti, ettei se yläluokka tajunut sitä vittuiluksi. Toisaalta sehän taisi viihtyäkin yläluokan parissa. Ehkä juuri sen takia, että heille oli hauskaa vittuilla heidän "kaikkitietäväisyydestä" johtuen. Mut jokatapauksessa hieno tyyppi hän oli. Wilde siis...

        Heh, mut edelliseen viestiisi palatakseen... Sentimentaalisuus? Harvinaista herkkua naissukupuolessa se sentimentaalisuus. Emotionaalisuus on enemmän sääntö kuin poikkeus, mutta sentimentaalisuus poikkeus säännössä... :)

        "Teki sen vaan niin nokkelasti, ettei se yläluokka tajunut sitä vittuiluksi."
        Näitä nokkelia vittuilijoita löytyy edelleen...
        Mutta ovatko he sittenkään niin nokkelia...

        En ole koskaan ymmärtänyt, kun joku sanoo "vittuilin sille niin nokkelasti ettei se toinen ees tajunnut..." Aha, että niinkö. Mistähän tiiät? Kysyikö se mitä tarkoitat vai mitä?
        Jos joku kysyy mitä tarkoitat, voi se kysyä sitä hyvinkin, vaikka tajuaisi. Yrittää vain päästä jyvälle toisen ajatusmaailmasta.

        Nämä "nokkelat vittuilijat" ovat usein olleet tavallaan kovin itseriittoisia.

      • erkki-täti
        Genio.Mente kirjoitti:

        Wildehan vittuili yläluokalle ja eliitille koko ajan. Teki sen vaan niin nokkelasti, ettei se yläluokka tajunut sitä vittuiluksi. Toisaalta sehän taisi viihtyäkin yläluokan parissa. Ehkä juuri sen takia, että heille oli hauskaa vittuilla heidän "kaikkitietäväisyydestä" johtuen. Mut jokatapauksessa hieno tyyppi hän oli. Wilde siis...

        Heh, mut edelliseen viestiisi palatakseen... Sentimentaalisuus? Harvinaista herkkua naissukupuolessa se sentimentaalisuus. Emotionaalisuus on enemmän sääntö kuin poikkeus, mutta sentimentaalisuus poikkeus säännössä... :)

        Muistelin kaikkea...ja muistelenpa tässä lisää..Olen jo aiemmin paljastanut, että olen ollut isän tyttö. Välit ovat äitiin olleet aina melko koleat, ja välillä puhdasta sotaa.

        Tuon biisin jälkeen löysin toisen vanhan tutun, muiden muassa tätä kappaletta isä lauloi "minulle", vaikka varmasti tarkoitti meille kaikille lapsille. Meidän perheessä isä oli se rakkauttaan näyttävä yksilö.

        https://www.youtube.com/watch?v=fBJrqdOTqVw

        Kyllä me kaikki ollaan se ihan isän omasta suusta kuultu, kuinka hän meitä rakasti. Mutta äiti ei ole edes halannut meitä kaikkia, jos ketään. Minua hän ei edes halunnut imettää.

      • Genio.Mente
        erkki-täti kirjoitti:

        Muistelin kaikkea...ja muistelenpa tässä lisää..Olen jo aiemmin paljastanut, että olen ollut isän tyttö. Välit ovat äitiin olleet aina melko koleat, ja välillä puhdasta sotaa.

        Tuon biisin jälkeen löysin toisen vanhan tutun, muiden muassa tätä kappaletta isä lauloi "minulle", vaikka varmasti tarkoitti meille kaikille lapsille. Meidän perheessä isä oli se rakkauttaan näyttävä yksilö.

        https://www.youtube.com/watch?v=fBJrqdOTqVw

        Kyllä me kaikki ollaan se ihan isän omasta suusta kuultu, kuinka hän meitä rakasti. Mutta äiti ei ole edes halannut meitä kaikkia, jos ketään. Minua hän ei edes halunnut imettää.

        No höh... :(

        Minulla oikeastaan aika viileät välit vanhempiini lapsena ja nuorena. He olivat vaan joitakin, joilla oli velvollisuus huolehtia minusta kunnes aloin huolehtimaan itsestäni. Äitini tosin lopulta sen homman hoiti yksinään ja faijia sit vähän niin ja näin... Mutta nyt näin aikuisena(?) minulla on todella hyvät välit kumpaankin enkä suostuisi valitsemaan heidän välillä, jos minut siihen jostain kumman syystä joku pakottaisi...

        :)... Munkin likka taitaa olla sellainen iskän tyttö. Ainakaan toistaiseksi ei tarvi olla huolissaan jännäpojista ja tulevista pelimiehistä. Iskä on asettanut riman vastakkaisessa sukupuolessa aika korkealle... :)

      • Genio.Mente
        Genio.Mente kirjoitti:

        No höh... :(

        Minulla oikeastaan aika viileät välit vanhempiini lapsena ja nuorena. He olivat vaan joitakin, joilla oli velvollisuus huolehtia minusta kunnes aloin huolehtimaan itsestäni. Äitini tosin lopulta sen homman hoiti yksinään ja faijia sit vähän niin ja näin... Mutta nyt näin aikuisena(?) minulla on todella hyvät välit kumpaankin enkä suostuisi valitsemaan heidän välillä, jos minut siihen jostain kumman syystä joku pakottaisi...

        :)... Munkin likka taitaa olla sellainen iskän tyttö. Ainakaan toistaiseksi ei tarvi olla huolissaan jännäpojista ja tulevista pelimiehistä. Iskä on asettanut riman vastakkaisessa sukupuolessa aika korkealle... :)

        Mä en muuten erityisemmin diggaa suomimusasta joitakin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta...

        Mutta tässä on biisi isältä tyttärelle...

        https://www.youtube.com/watch?v=7fu0971-mVM

      • Genio.Mente
        3+8 kirjoitti:

        "Teki sen vaan niin nokkelasti, ettei se yläluokka tajunut sitä vittuiluksi."
        Näitä nokkelia vittuilijoita löytyy edelleen...
        Mutta ovatko he sittenkään niin nokkelia...

        En ole koskaan ymmärtänyt, kun joku sanoo "vittuilin sille niin nokkelasti ettei se toinen ees tajunnut..." Aha, että niinkö. Mistähän tiiät? Kysyikö se mitä tarkoitat vai mitä?
        Jos joku kysyy mitä tarkoitat, voi se kysyä sitä hyvinkin, vaikka tajuaisi. Yrittää vain päästä jyvälle toisen ajatusmaailmasta.

        Nämä "nokkelat vittuilijat" ovat usein olleet tavallaan kovin itseriittoisia.

        Nokkelasti vittuileva harvemmin, jos koskaan sanoo, että on vittuillut jollekin nokkelasti.

        Ja se itseriittoisuus... Mitä pahaa siinä on, että riittää itselle?

      • erkki-täti
        Genio.Mente kirjoitti:

        Mä en muuten erityisemmin diggaa suomimusasta joitakin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta...

        Mutta tässä on biisi isältä tyttärelle...

        https://www.youtube.com/watch?v=7fu0971-mVM

        Minun isäni kuoli kun olin kovin nuori. Olin reilusti alle kolmikymppinen.

        Usein olen toivonut, että äiti olisi mennyt ensin.

      • Genio.Mente
        erkki-täti kirjoitti:

        Minun isäni kuoli kun olin kovin nuori. Olin reilusti alle kolmikymppinen.

        Usein olen toivonut, että äiti olisi mennyt ensin.

        Mulla on kummatkin vielä hengissä, mutta faijan terveys alkaa olla jo vähän niin ja näin. Pitäisi varmaan soittaa hänelle ja kysellä kuulumisia...

        Mulle taas vanhempiani tärkeämpi ihminen oli mummo. Hän lähti kun olin 14. Olisin toivonut, että olisi elänyt pitempään... Toinenkin mummo lähti vuotta aikasemmin. Hänenkin tapauksessa olisin toivonut, että olisi elänyt pitempään, jotta olisin ehtinyt tutustumaan häneen paremmin. Oli nimittäin sukuni ainoa taiteilija ja minäkin taisin olla hänen suosikki lapsenlapsi niistä useista kymmenistä. Hän näki varmaan ainoana minussa jotain, mitä muute ei silloin nähneet. En edes minä itse...

        Kuuntele tämä biisi...

        "In another life you live
        that only I can see in dreams..."

        Ei ole parempaa tietoa, mutta luulen, että Tyla duunas tän biisin jollekin edesmenneelle frendilleen...

        https://www.youtube.com/watch?v=CDVxapUACR8

      • erkki-täti
        Genio.Mente kirjoitti:

        Mulla on kummatkin vielä hengissä, mutta faijan terveys alkaa olla jo vähän niin ja näin. Pitäisi varmaan soittaa hänelle ja kysellä kuulumisia...

        Mulle taas vanhempiani tärkeämpi ihminen oli mummo. Hän lähti kun olin 14. Olisin toivonut, että olisi elänyt pitempään... Toinenkin mummo lähti vuotta aikasemmin. Hänenkin tapauksessa olisin toivonut, että olisi elänyt pitempään, jotta olisin ehtinyt tutustumaan häneen paremmin. Oli nimittäin sukuni ainoa taiteilija ja minäkin taisin olla hänen suosikki lapsenlapsi niistä useista kymmenistä. Hän näki varmaan ainoana minussa jotain, mitä muute ei silloin nähneet. En edes minä itse...

        Kuuntele tämä biisi...

        "In another life you live
        that only I can see in dreams..."

        Ei ole parempaa tietoa, mutta luulen, että Tyla duunas tän biisin jollekin edesmenneelle frendilleen...

        https://www.youtube.com/watch?v=CDVxapUACR8

        Mummot ovat voimavara, tai ainakin ikkuna historiaan :)

        Minulla toinen mummo kuoli kun olin 12, ja toinen mummo eleli (se epätodennäköisempi) viime vuoteen saakka ja ysikymppiseksi.

        Mua naurattaa se tv-sarja Downton Abbey, kun se isoäiti on kuin minun mummoni käytökseltään ja huumoriltaan. Siis kaikki juorut ja jutut aina hallussa, ja sitten terävää vittuilua kohteliaasti kuitenkin. Ja kuviotkin niin samoja.

        Ja tämä mummeli halusi aina minut mukaansa kaikkeen (oli kova matkailemaan ja ahkera toimija muutenkin) silloin kun olin pieni. Tarina jos toinenkin niissä, mutta miksi isoäidille olin suosikkilapsi, ja omalle äidille jokin inhottava paketti...

      • Genio.Mente
        erkki-täti kirjoitti:

        Mummot ovat voimavara, tai ainakin ikkuna historiaan :)

        Minulla toinen mummo kuoli kun olin 12, ja toinen mummo eleli (se epätodennäköisempi) viime vuoteen saakka ja ysikymppiseksi.

        Mua naurattaa se tv-sarja Downton Abbey, kun se isoäiti on kuin minun mummoni käytökseltään ja huumoriltaan. Siis kaikki juorut ja jutut aina hallussa, ja sitten terävää vittuilua kohteliaasti kuitenkin. Ja kuviotkin niin samoja.

        Ja tämä mummeli halusi aina minut mukaansa kaikkeen (oli kova matkailemaan ja ahkera toimija muutenkin) silloin kun olin pieni. Tarina jos toinenkin niissä, mutta miksi isoäidille olin suosikkilapsi, ja omalle äidille jokin inhottava paketti...

        Toista mummoani, sitä tärkeämpää(?), en kyllä kuvailisi mitenkään erityisen nokkelaaksi jne. Mutta hän antoi minun olla sellainen kuin olin ja hyväksyi sen ehdoitta. Vanhempani taas yritti puuttua persoonaani(virhe). Siinä suurin syy mun ja edesmenneen ykkösmummoni lämpimiin väleihin. Itse tosin kakarana kohtelin häntä joskus kohtuuttoman huonosti... :( Mutta tuskin ilman hänen läsnäoloa lapsuudessa ja nuoruudessani minusta ihminen olisi kasvanut.

        Taiteilija mummo taas... Hän oli lapselle ja nuorelle pojalla jollain tavalla pelottava. Minä muistan hänet sellaisena omaan maailmaan vetäytyneenä, joka ei ollut ihan niin kuin kaikki muut. Hänellä oli siihen kyllä syynsäkin. Ukki kun oli sellainen jännä-, naisten- ja panomies. Eihän siinäkään mitään, mutta jättää ison perheensä vanhempien lastensa huollettavaksi nuoremman ja kauniimman naisen takia ei nyt ihan paras mahdollinen ratkaisu ollut. Lähti nimittäin käveleen kun kuopus syntyi...

        Faija muistelee usein sitä kun Genio oli jotain 3-4 vuotias ja oltiin moikkaamassa taiteilijamummoa, että se aina tokas: "Tällä pojalla on ketun silmät..." ja päästi minut ainoana lapsenlapsista huoneeseensa tutkimaan kaikki paikat... :)

      • toivossa eletään
        erkki-täti kirjoitti:

        Niinpä. Mutta onhan se niinkin, että meille annetaan sitä mitä tarvitsemme, ei sitä mitä haluamme. Ehkä minäkin olen sen oman osani passkaa ja pettymystä tarvinnut nähdäkseni asioita realistisemmin?

        Nyt pienessä sentimaalisuuden puuskassa postaan tämän:

        https://www.youtube.com/watch?v=dNQJF1ALv1Y

        Kuulin TÄNÄÄN talitintin laulua. Hiukan viritti sielua kevääseen, vaikka taisi olla ihan mielisairas tintti kun nyt jo lauleskeli..

        Kyllä talitintit alkavat jo tekemään " huonevarauksia ",ne tsekkaavat kolot ja pöntöt ,eikä ne kauas mene viimevuotisista maisemista .Niillä on hieno systeemi .Tintit palkkaavat mukaansa puukiipijän ,pähkinänakkelin ja muita pieniä lintuja siivoamaan pesintäaluettaan talvellakin .Ylösalaisin nokkivat huurroksessa olevat nilviäiset puiden oksilta .Ilmaista työvoimaa ihmiselle .Maaliskuun lopulla saan pönttökuumeen ,pitää korjailla vanhoja ,sekä tehdä uusia tilalle .
        Kevät on uudestisyntymisen aikaa ,niin että toivoa on .

    • Riikka*

      Uskoin aikaisemmin läpi elämän kestävään tosirakkauteen. Uskoin löytäväni rinnalleni miehen, joka arvostaa kumppanuuta yhtä paljon kuin minäkin.
      Olen ollut parissa suhteessa. Ne ovat loppuneet, koska en ole saanut miehiltä samanlaista panostusta parisuhteeseen, mitä itse olen niihin laittanut.

      Olin aikaisemmin nätti tyttö. Hymyilin aina kaikille ja olin positiivinen. Minulla oli paljon ystäviä ja jostakin syystä oli myös vihamiehiä, vaikka olin se naiivi aurinkoinen tyttö, joka tahtoi kaikille vain hyvää.
      Vuodet vierivät. Ihmisten teot ja sanat alkoivat painaa.
      Nykyään olen omissa oloissa viihtyvä erakko. Vältän ihmiskontaktia.
      Miehiin en halua enää tutustua.. Persoona on nuoruuttakin parempi, mutta murheet painaa kasvoilla.

      Elän vielä muutaman vuoden. Jos ei ihmettä tapahdu, päätän päiväni.
      En elä minulle luontaista elämää tällä hetkellä. On minulla valonpilkahdus siinä, mutta ei se riitä minua haluamaan pitää yllät tätä menoa. Olen väsynyt.
      En ole masentunut. Kirjoitukseni saattaa kuulostaa karulta, mutta en vain jaksa enää tätä.
      Minä voin kontrolloida omaa käytöstä, mutta en voi kontrolloida toisen ihmisen käytöstä. Liian monta ikävää kohtaamista miesten kanssa takana. Ne ovat osin musertaneet minua. Netti on omaksi edukseen valehtelevien miesten luvattu maa.
      Sen jätin taakseni jo pitkän aikaa sitten.

      Olen sinut tilanteeni kanssa. On minulla ollut hyvä elämä. En tarvitse enempää, jos ei se muutu. Yritin aikani muuttaa tilannetta, mutta pahemmaksi meni, joten lopetin. Nyt on ollut mukavan tasaista, koska ei ole ollut ketään joka valehtelisi minulle ja hankaloittaisi tilannetta.

      Kokemukset kasvattivat. Olen hyvin sinut itseni kanssa ja tilanteeni kanssa. Aina ei voi "voittaa". En osaa voittaa tässä asiassa, joten luovutan.
      Joskus pitää osata myös luovuttaa.

      • piiloalfa

        Pysyisit vaan hengissä. Näytä vähän nyrkkiä yhteiskunnalle ja muille ihmisille ja ala työttömäksi, jos et jo ole. Kaikenlaiset menestyjät sinut kuitenkin lokaan löivät, joten on heidän velvollisuutensa elättää sinut. Vapaaehtoistöistä voisit löytää jotain mielekästä merkitystä ja kaltaisiasi siipeensä saaneita ihmisiä? Niissä ei miehiäkään taida juuri näkyä.

        Vihamiehiä sait varmaan siksi, että jotkut olivat kateellisia iloisuudellesi. Kateellisista ei kannata välittää.

      • 7+17

        Näinhän se on, jos niin helpolla pääset että synnyt lottovoiton päälle istumaan ja siitä huolimatta epäonnistut elämässä, niin tuskin pystyt edes kuvittelemaan miten perseestä on syntyä mieheksi Suomessa.

      • erkki-täti

        Ei kyllä pahiksien takia kannata luovuttaa.

        Tajuan kyllä mistä puhut. Mutta jos itsemurhan teet, niin sillonhan ne pahikset voittavat omalla tavallaan.

        Ei ei ei, kantsii pysyä hengissä, vaikka vain sen takia että kaltaisiasi tyttöjä samassa tilanteessa on nykyäänkin, ja tytötkin kaipaavat tukea.

      • 5+6
        erkki-täti kirjoitti:

        Ei kyllä pahiksien takia kannata luovuttaa.

        Tajuan kyllä mistä puhut. Mutta jos itsemurhan teet, niin sillonhan ne pahikset voittavat omalla tavallaan.

        Ei ei ei, kantsii pysyä hengissä, vaikka vain sen takia että kaltaisiasi tyttöjä samassa tilanteessa on nykyäänkin, ja tytötkin kaipaavat tukea.

        Olis ainakin meitä vastaavasti masentuneita huonosti kohdeltuja miehiä pilvin pimein kumppaniksi, mutta kun ne taas ei kelpaa vastaavalle naiselle.

      • ht ...

        "Elän vielä muutaman vuoden. Jos ei ihmettä tapahdu, päätän päiväni."
        "En ole masentunut. Kirjoitukseni saattaa kuulostaa karulta, mutta en vain jaksa enää tätä."

        Ulkopuolisen objektiivisemmasta näkökulmasta: Jos kirjoitat siitä että päätät päiväsi etkä jaksa tätä enää, olet melko varmasti masentunut vaikka itse olisit eri mieltä. Jollet ole vielä käynyt hakemassa lääkäriltä toisenlaista diagnoosia, niin nyt olisi varmaan aika käydä kysymässä sen lääkärin mielipide asiaan. Tuon saman tekstin kun näytät lääkärille niin siitä on hyvä lähteä liikkeelle.

      • 2+15
        ht ... kirjoitti:

        "Elän vielä muutaman vuoden. Jos ei ihmettä tapahdu, päätän päiväni."
        "En ole masentunut. Kirjoitukseni saattaa kuulostaa karulta, mutta en vain jaksa enää tätä."

        Ulkopuolisen objektiivisemmasta näkökulmasta: Jos kirjoitat siitä että päätät päiväsi etkä jaksa tätä enää, olet melko varmasti masentunut vaikka itse olisit eri mieltä. Jollet ole vielä käynyt hakemassa lääkäriltä toisenlaista diagnoosia, niin nyt olisi varmaan aika käydä kysymässä sen lääkärin mielipide asiaan. Tuon saman tekstin kun näytät lääkärille niin siitä on hyvä lähteä liikkeelle.

        Itsetuhoisista ajatuksista joutuu pakkohoitoon.

      • Ikisinkku M

        Vaikutat fiksulta, osittain tekstisi tuntuu jopa aika tutulta kun olet kai luovuttanut niin kuin kai minäkin, aina ei tosiaankaan voi voittaa jos sattuu syntymään väärään aikaan ja/tai paikkaan, niin paljon on pelkästään munkista kiinni miten se elämä menee.

        En usko että sinuun pystyy mitenkään puremaan nuo vakuuttelut "Älä tee sitä", olet varmaankin tilanteesi analysoinut ja tarkkaan tiedät mitä teet mutta toivottavasti kuitenkin ennen kuin mitä peruuttamatonta tapahtuu ajattelet läheisiäsi, ethän halua että he joutuvat elämään jälkeesi surun ja murheen murtamina ihmettelemässä mitä tapahtui ja mistä johtui. ainakin vanhempien kuuluu poistua täältä lapsiaan ennen, sen verran voi uhrautua aina vaikka miten tekisi mieli pois.

      • Mies 30 HK

        Hyvin samanlaiset kokemukset minulla.

        Tosin monet "kokemukseni" ovat lähipiiristä eli olen tavallaan välikäden kautta kokenut ihmissuhteista kaikenlaista.
        Lisäksi ihmisten petollisuus on paljastunut tosielämänkin kautta eri tavoin.

        En tiedä ikääsi, mutta päiviensä päättäminen "rakkauden" puutteen takia ei ole sen arvoista.

      • ht ...
        2+15 kirjoitti:

        Itsetuhoisista ajatuksista joutuu pakkohoitoon.

        Riippuu varmaan kuinka itsetuhoiset. Tuossa puhutaan muutamasta vuodesta, ei siis välttämättä niin akuuttia.

        Ja jos ajatukset on akuutisti itsetuhoiset, niin se pakkohoito on lienee ihan oikea paikka hetken aikaa.

      • femnerd
        2+15 kirjoitti:

        Itsetuhoisista ajatuksista joutuu pakkohoitoon.

        Ei välttämättä joudu ja harvoin joutuu - tai pääsee riippuen miten sen ottaa - ei ainakaan pk-seudulla. Ei osastolle oteta edes itsemurhasta selvinneitä, ei vaikka olisi selvinnyt sydämen pysähtymisestä. Tarvitaan psykiatrin lausunto koska päivystävä psykiatri ilman lausuntoa ei välttämättä ota osastolle.

      • jotain tällaista

        Silmäilin ketjun uudestaan ja nyt vasta huomasin tämän.
        Olen itse myös armoton erakko nykyisin vaikken mikään hillitön ilopilleri ole ollut koskaan, sosiaalinen elämäni ei ole koskaan ollut näin pieni kuin se on nyt. Minulla on myös ollut hetkiä jolloin ajattelen että parempi kun en olisi syntynytkään, minulla on muitakin ongelmia kuin pelkkä rakkaudettomuus.
        Olen samaa mieltä tuosta että pitää osata myös luovuttaa, muttei sen tarvitse tarkoittaa kuolemaa. Kyllähän naisella nyt muutakin elämässä on kuin miehen saaminen parisuhteeseen.
        Ajatteles hetki ihan järjellä(ymmärrän kuinka kuluttavaa on jatkuva yksinolo, rakkaudettomuus ja vastentahtoinen selibaatti..minä jos joku sen tiedän olen ollut koko ikäni eli 36 vuotta yksin) joillakin naisilla on väkivaltainen parisuhde ja moni heittää henkensä väkivaltaisen puolison käden kautta. Moni nainen suostuu vastentahtoisesti seksiin myös ei väkivaltaisen puolison mieliksi. Moni kärsii henkisestä väkivallasta parisuhteissa eli kokevat vähättelyä, nimittelyä, ilkeilyä, manipulointia, painostusta jne. Meillä on sentään aika hyvin.
        Ajattele myös läheisiäsi ennen kuin teet mitään peruuttamatonta.
        Minun mielestäni oman henkensä riistäminen miesten vuoksi on järjetöntä.

      • luovutta oikein

        Olet ihan oikeassa siinä että luovutat. Mutta älä luovuta päättämällä elämääsi. Luovuta henkisesti, toisinsanoen luovuta sille ajatuksella, että yrität muuttaa toisia ihmisiä. Se ei onnistu keneltäkään. Kun ihan oikeasti, täydellisesti luovutat, koet muutoksen vaikka nyt tuntuu ettei näin tulisi ikinä käymään.

      • keskari sulle takasin
        ht ... kirjoitti:

        "Elän vielä muutaman vuoden. Jos ei ihmettä tapahdu, päätän päiväni."
        "En ole masentunut. Kirjoitukseni saattaa kuulostaa karulta, mutta en vain jaksa enää tätä."

        Ulkopuolisen objektiivisemmasta näkökulmasta: Jos kirjoitat siitä että päätät päiväsi etkä jaksa tätä enää, olet melko varmasti masentunut vaikka itse olisit eri mieltä. Jollet ole vielä käynyt hakemassa lääkäriltä toisenlaista diagnoosia, niin nyt olisi varmaan aika käydä kysymässä sen lääkärin mielipide asiaan. Tuon saman tekstin kun näytät lääkärille niin siitä on hyvä lähteä liikkeelle.

        Ei vmp. Mitähän se lääkäri muuttaisi? Kirjoittaisi pillereitä ja ohjaisi ehkä terapiaan, jossa tyyppi joutuu käymään samat tarinat läpi jonkun tuntemattoman kanssa, joka ei oikeasti välitä muusta kuin liksasta, jonka se tästä touhusta itselleen riistää. Oikeassa elämässähän sillä ei mikään muutu, eikä ne valehtelevat hyväksikäyttäjät tästä maailmasta sillä tavoin myöskään häviä. Voi hyvää päivää, miten välinpitämätöntä ja naiivia suhtautumista. Pidä turpasi kiinni ennen kuin näytät täällä keskaria hätää kärsiville.

      • epämiellyttävä totuus
        Ikisinkku M kirjoitti:

        Vaikutat fiksulta, osittain tekstisi tuntuu jopa aika tutulta kun olet kai luovuttanut niin kuin kai minäkin, aina ei tosiaankaan voi voittaa jos sattuu syntymään väärään aikaan ja/tai paikkaan, niin paljon on pelkästään munkista kiinni miten se elämä menee.

        En usko että sinuun pystyy mitenkään puremaan nuo vakuuttelut "Älä tee sitä", olet varmaankin tilanteesi analysoinut ja tarkkaan tiedät mitä teet mutta toivottavasti kuitenkin ennen kuin mitä peruuttamatonta tapahtuu ajattelet läheisiäsi, ethän halua että he joutuvat elämään jälkeesi surun ja murheen murtamina ihmettelemässä mitä tapahtui ja mistä johtui. ainakin vanhempien kuuluu poistua täältä lapsiaan ennen, sen verran voi uhrautua aina vaikka miten tekisi mieli pois.

        Ootpa säkin vetämässä taas melkoiset oletukset kehiin. Ei ole todellakaan kaikilla välittäviä vanhempia tai muitakaan läheisiä. Useimmiten läheiset ovat nimenomaan niitä, jotka sen tuskan ovat aiheuttaneet tai vähintään pitäneet sitä yllä omalla välinpitämättömyydellään.

      • tunkekaa neuvonne
        luovutta oikein kirjoitti:

        Olet ihan oikeassa siinä että luovutat. Mutta älä luovuta päättämällä elämääsi. Luovuta henkisesti, toisinsanoen luovuta sille ajatuksella, että yrität muuttaa toisia ihmisiä. Se ei onnistu keneltäkään. Kun ihan oikeasti, täydellisesti luovutat, koet muutoksen vaikka nyt tuntuu ettei näin tulisi ikinä käymään.

        Voi vitsi näitä teidän lupauksia. Varmaan hyllyt notkuu selfhelp sontaa? Ja mikähän se on se, mikä siellä elämässä sitten varmasti ja konkreettisesti muuttuu? Otapa nyt edes vähäsen vastuuta sanoistasi ja vanno nyt meille kaikille, mitä olet tässä lupaamassa ennen kuin tuotat jollekin seuraavan pettymyksen.

      • är*
        piiloalfa kirjoitti:

        Pysyisit vaan hengissä. Näytä vähän nyrkkiä yhteiskunnalle ja muille ihmisille ja ala työttömäksi, jos et jo ole. Kaikenlaiset menestyjät sinut kuitenkin lokaan löivät, joten on heidän velvollisuutensa elättää sinut. Vapaaehtoistöistä voisit löytää jotain mielekästä merkitystä ja kaltaisiasi siipeensä saaneita ihmisiä? Niissä ei miehiäkään taida juuri näkyä.

        Vihamiehiä sait varmaan siksi, että jotkut olivat kateellisia iloisuudellesi. Kateellisista ei kannata välittää.

        Pari vuotta on pitkä aika. Mieli saattaa muuttua...
        Ajatuksen arvoinen idea, mutta tässä tilanteessa en heristä nyrkkiä.
        Ihan itse olen tilaani ajautunut. Pysyn töissä kunnes toisin päätän.
        Kiitti ajatuksistasi.

      • är*
        7+17 kirjoitti:

        Näinhän se on, jos niin helpolla pääset että synnyt lottovoiton päälle istumaan ja siitä huolimatta epäonnistut elämässä, niin tuskin pystyt edes kuvittelemaan miten perseestä on syntyä mieheksi Suomessa.

        Ajatusmaailmasi on vieras.
        Jos sulla on joku vaginakateus, niin meepä leikkauttamaan itsellesi sellainen.

        Muuten onnee elämääsi.

      • är*
        erkki-täti kirjoitti:

        Ei kyllä pahiksien takia kannata luovuttaa.

        Tajuan kyllä mistä puhut. Mutta jos itsemurhan teet, niin sillonhan ne pahikset voittavat omalla tavallaan.

        Ei ei ei, kantsii pysyä hengissä, vaikka vain sen takia että kaltaisiasi tyttöjä samassa tilanteessa on nykyäänkin, ja tytötkin kaipaavat tukea.

        En mä kenenkään muun takia ole ajatellut luovuttaa. Ihan vaan itteni ajattelin vapauttaa.

        Tosin elämän reunalla ei vanhuudellisista syistä ollut on tehnyt elämäntaparemontin ja selviytynyt freshinä ulos siitä... Tiedä häntä.
        Ei tämä niin vakavaa ole. Olen ihan järjissäni, vaikka päivieni päättämisestä puhun. Kukaan ei onneksi näe ajatuksiani. Hoidan työni huolella.
        On tässä vielä muutama vuosi aikaa muutokselle.
        Hätiköityjä päätöksiä tällaisessa asiassa ei kannata tehdä.

      • ä r*
        ht ... kirjoitti:

        "Elän vielä muutaman vuoden. Jos ei ihmettä tapahdu, päätän päiväni."
        "En ole masentunut. Kirjoitukseni saattaa kuulostaa karulta, mutta en vain jaksa enää tätä."

        Ulkopuolisen objektiivisemmasta näkökulmasta: Jos kirjoitat siitä että päätät päiväsi etkä jaksa tätä enää, olet melko varmasti masentunut vaikka itse olisit eri mieltä. Jollet ole vielä käynyt hakemassa lääkäriltä toisenlaista diagnoosia, niin nyt olisi varmaan aika käydä kysymässä sen lääkärin mielipide asiaan. Tuon saman tekstin kun näytät lääkärille niin siitä on hyvä lähteä liikkeelle.

        Kävin joskus lääkärissä asian takia. Usesmmallakin kuin yhdellä. Tulin siihen tulokseen, että antaa lääkäreiden auttaa niitä, joita he voivat auttaa.
        Eivät he voi muuttaa kokemustani elämästä nykyisellään. Vain minä voisin sen muuttaa. On tässä vielä pari vuotta aikaa koittaa suunnata kohti sitä ihmettä.

        Kiitos sinullekin tavallaan huolenpidosta.

      • ä r*
        Ikisinkku M kirjoitti:

        Vaikutat fiksulta, osittain tekstisi tuntuu jopa aika tutulta kun olet kai luovuttanut niin kuin kai minäkin, aina ei tosiaankaan voi voittaa jos sattuu syntymään väärään aikaan ja/tai paikkaan, niin paljon on pelkästään munkista kiinni miten se elämä menee.

        En usko että sinuun pystyy mitenkään puremaan nuo vakuuttelut "Älä tee sitä", olet varmaankin tilanteesi analysoinut ja tarkkaan tiedät mitä teet mutta toivottavasti kuitenkin ennen kuin mitä peruuttamatonta tapahtuu ajattelet läheisiäsi, ethän halua että he joutuvat elämään jälkeesi surun ja murheen murtamina ihmettelemässä mitä tapahtui ja mistä johtui. ainakin vanhempien kuuluu poistua täältä lapsiaan ennen, sen verran voi uhrautua aina vaikka miten tekisi mieli pois.

        Olet oikeassa ettei päätökseeni pure muiden toiveet siitä etten lopettaisi elämääni ellei ihmettä tapahdu.
        Tilanne ei ole akuutti. Olen töissä. Suoriudun tehtävistäni hyvin. Kaikki asiat on ulkopuolisen mielestä hyvin, kunhan eivät näe ajatuksiani.
        Tämä on oma taisteluni.
        Kuulostaa karulta, mutta, jos on saanut kokea elämässä monta hyvää asiaa ja tullut pitkän matkan huonoon tilanteeseen, josta ei ole pitkään aikaan päässyt pois, niin mielestäni on ihan oikeutettua päättää omasta elämästään.
        Ihminen päättää päivittäin miljoonia kärsiviä eläimiä.... Kärsinminen ei ole ihmisenkään kohdalla elämän tarkoitus.
        En minä toisaalta kärsi fyysisesti, mutta tällainen elämä jota vietän, ei ole olemisen arvoista.

      • ä r*
        epämiellyttävä totuus kirjoitti:

        Ootpa säkin vetämässä taas melkoiset oletukset kehiin. Ei ole todellakaan kaikilla välittäviä vanhempia tai muitakaan läheisiä. Useimmiten läheiset ovat nimenomaan niitä, jotka sen tuskan ovat aiheuttaneet tai vähintään pitäneet sitä yllä omalla välinpitämättömyydellään.

        Tuo tosiaa on aika epämiellyttävä totuus.

      • ä r*
        Mies 30 HK kirjoitti:

        Hyvin samanlaiset kokemukset minulla.

        Tosin monet "kokemukseni" ovat lähipiiristä eli olen tavallaan välikäden kautta kokenut ihmissuhteista kaikenlaista.
        Lisäksi ihmisten petollisuus on paljastunut tosielämänkin kautta eri tavoin.

        En tiedä ikääsi, mutta päiviensä päättäminen "rakkauden" puutteen takia ei ole sen arvoista.

        Teen oman valinnan monen asian summana. Tilanteeni ei ole mitenkään akuutti, sillä on tässä vielä pitkä aika. Ihmeitäkin tapahtuu joskus. Ja kun noin ajattelen, en ole vielä ihan kokonaan toivoani kadottanut.

        Onnea sinulle.

      • ä r*
        jotain tällaista kirjoitti:

        Silmäilin ketjun uudestaan ja nyt vasta huomasin tämän.
        Olen itse myös armoton erakko nykyisin vaikken mikään hillitön ilopilleri ole ollut koskaan, sosiaalinen elämäni ei ole koskaan ollut näin pieni kuin se on nyt. Minulla on myös ollut hetkiä jolloin ajattelen että parempi kun en olisi syntynytkään, minulla on muitakin ongelmia kuin pelkkä rakkaudettomuus.
        Olen samaa mieltä tuosta että pitää osata myös luovuttaa, muttei sen tarvitse tarkoittaa kuolemaa. Kyllähän naisella nyt muutakin elämässä on kuin miehen saaminen parisuhteeseen.
        Ajatteles hetki ihan järjellä(ymmärrän kuinka kuluttavaa on jatkuva yksinolo, rakkaudettomuus ja vastentahtoinen selibaatti..minä jos joku sen tiedän olen ollut koko ikäni eli 36 vuotta yksin) joillakin naisilla on väkivaltainen parisuhde ja moni heittää henkensä väkivaltaisen puolison käden kautta. Moni nainen suostuu vastentahtoisesti seksiin myös ei väkivaltaisen puolison mieliksi. Moni kärsii henkisestä väkivallasta parisuhteissa eli kokevat vähättelyä, nimittelyä, ilkeilyä, manipulointia, painostusta jne. Meillä on sentään aika hyvin.
        Ajattele myös läheisiäsi ennen kuin teet mitään peruuttamatonta.
        Minun mielestäni oman henkensä riistäminen miesten vuoksi on järjetöntä.

        Onhan ne asiat ihan hyvin, mutta jos kokemus on se ettei halua jatkaa voi aikuinen ihminen mielestäni tehdä päätöksen ettei jatka.

        Missä kirjoitin syyn olevan miehissä. En tietääkseni missään. Kyseessä on monen asian summa.

      • ä r*
        luovutta oikein kirjoitti:

        Olet ihan oikeassa siinä että luovutat. Mutta älä luovuta päättämällä elämääsi. Luovuta henkisesti, toisinsanoen luovuta sille ajatuksella, että yrität muuttaa toisia ihmisiä. Se ei onnistu keneltäkään. Kun ihan oikeasti, täydellisesti luovutat, koet muutoksen vaikka nyt tuntuu ettei näin tulisi ikinä käymään.

        Olen jo luovuttanut.
        Tilanne ei ole akuutti, joten tässä mennään ihmettä odotellessa...
        Ihmeitäkin tapahtuu joskus, kun oikein pinnistää tai yrittää tai mitä lie...

      • Ikisinkku M
        epämiellyttävä totuus kirjoitti:

        Ootpa säkin vetämässä taas melkoiset oletukset kehiin. Ei ole todellakaan kaikilla välittäviä vanhempia tai muitakaan läheisiä. Useimmiten läheiset ovat nimenomaan niitä, jotka sen tuskan ovat aiheuttaneet tai vähintään pitäneet sitä yllä omalla välinpitämättömyydellään.

        Ei kaikilla mutta useimmilla kuitenkin kai käsittääkseni on ja halusin vain muistuttaa siitä että voi tuottaa läheisilleen sanoinkuvaamatonta tuskaa jos poistuu omaehtoisesti täältä. Muutenhan itse hyväksyisinkin tuollaiset henk.koht. ratkaisut mutta kun ne useimmiten sitten jättää jälkeensä muille taakan niin en voi sanoa ainakaan ihailevani sellaisen ratkaisun tehnyttä vaikka jollain tasolla voin ymmärtääkin.

      • Ikisinkku M
        ä r* kirjoitti:

        Olet oikeassa ettei päätökseeni pure muiden toiveet siitä etten lopettaisi elämääni ellei ihmettä tapahdu.
        Tilanne ei ole akuutti. Olen töissä. Suoriudun tehtävistäni hyvin. Kaikki asiat on ulkopuolisen mielestä hyvin, kunhan eivät näe ajatuksiani.
        Tämä on oma taisteluni.
        Kuulostaa karulta, mutta, jos on saanut kokea elämässä monta hyvää asiaa ja tullut pitkän matkan huonoon tilanteeseen, josta ei ole pitkään aikaan päässyt pois, niin mielestäni on ihan oikeutettua päättää omasta elämästään.
        Ihminen päättää päivittäin miljoonia kärsiviä eläimiä.... Kärsinminen ei ole ihmisenkään kohdalla elämän tarkoitus.
        En minä toisaalta kärsi fyysisesti, mutta tällainen elämä jota vietän, ei ole olemisen arvoista.

        No joo, toisaalta totta mutta toisaalta taas jos fyysisesti olet terve, töissä etkä isommissa tapudellisissa tai muissakaan vaikeuksissa vaan lähinnä vain tylsistynyt/kyllääntynyt eikö kannattaisi kuitenkin vielä pyrkiä siihen olemisen arvoiseen elämään?

      • 17+8
        är* kirjoitti:

        Ajatusmaailmasi on vieras.
        Jos sulla on joku vaginakateus, niin meepä leikkauttamaan itsellesi sellainen.

        Muuten onnee elämääsi.

        Kyllähän se tässäkin ketjussa nähdää, jos minä oisin miehenä kirjoittanut että tapan itseni, niin olisin saanut korkeintaan yhden vastauksen jossa sanotaan siitä vaan. Katso nyt miten arvokas olet pelkästään sukupuolesi takia täällä on joku 20 viestiä yrittämässä pelastaa sinut.

      • 17+6
        17+8 kirjoitti:

        Kyllähän se tässäkin ketjussa nähdää, jos minä oisin miehenä kirjoittanut että tapan itseni, niin olisin saanut korkeintaan yhden vastauksen jossa sanotaan siitä vaan. Katso nyt miten arvokas olet pelkästään sukupuolesi takia täällä on joku 20 viestiä yrittämässä pelastaa sinut.

        Ei sillä, en toki toivo itsekään sen enempää että sinä tai kukaan muukaan päättäisi päivänsä.

      • ht ...
        keskari sulle takasin kirjoitti:

        Ei vmp. Mitähän se lääkäri muuttaisi? Kirjoittaisi pillereitä ja ohjaisi ehkä terapiaan, jossa tyyppi joutuu käymään samat tarinat läpi jonkun tuntemattoman kanssa, joka ei oikeasti välitä muusta kuin liksasta, jonka se tästä touhusta itselleen riistää. Oikeassa elämässähän sillä ei mikään muutu, eikä ne valehtelevat hyväksikäyttäjät tästä maailmasta sillä tavoin myöskään häviä. Voi hyvää päivää, miten välinpitämätöntä ja naiivia suhtautumista. Pidä turpasi kiinni ennen kuin näytät täällä keskaria hätää kärsiville.

        Enpä yrittänyt keskaria näyttää, vaikka turhan epä-empaattisesti asian ilmaisin.

        Yritin nimenomaan vaan saada sen objektiivisen näkökulman että jos puhuu päiviensä lopettamisesta, niin se kyllä viittaa vahvasti esim. masennukseen. Masentunut itse kun ei välttämättä pysty ajattelemaan asiaa kovin objektiivisesti vaan se on se oma subjektiivinen ja masentunut näkökulma siihen asiaan. Joka siis voi joskus olla aika vääristynyt.

        Ihmisten on yleensä vaikea nähdä omia asioita muusta kuin siitä omasta näkökulmasta, ja se pätee ihan kaikkiin, muihinkin kuin masentuneisiin.

        Siksi suosittelin, ihan kirjoittajan etua ajatellen, että joskus voi olla hyvä hakea sitä ulkopuolisen ammattilaisen näkemystä, joka kykenee arvioimaan sitä tilannetta ulkopuolisena, ilman "liian henkilökohtaista" näkemystä asiasta.

        Esim. taas tämä palsta ei todellakaan mielestäni ole kovin hyvä paikka kuunnella neuvoja. Tai ainakin niihin pitää suhtautua todella suurella varauksella. Täällä kun joidenkin kirjoittajien jutut lentävät vähän liikaa laidasta laitaan.

      • heheheh
        17+8 kirjoitti:

        Kyllähän se tässäkin ketjussa nähdää, jos minä oisin miehenä kirjoittanut että tapan itseni, niin olisin saanut korkeintaan yhden vastauksen jossa sanotaan siitä vaan. Katso nyt miten arvokas olet pelkästään sukupuolesi takia täällä on joku 20 viestiä yrittämässä pelastaa sinut.

        17-8 ,olet oikeassa .Perustelen sen seuraavasti.
        Pienet lapset ,tyttö ja poika leikkivät pihalla ,ja poika veti housut alas ja sanoi katsoppas mikä minulla on ? ,tyttö teki samoin ja laukaisi ,mutta minulla on tämmöinen ,ja mun äiti sanoi ,että tällä minä saan noita mitä sinulla on ,vaikka kuinka paljon . hihiiii

      • pyhä asia

        Vaikeina aikoina olen saanut parhaiten apua ja lohdutusta lukemalla pyhiä kirjoituksia ,vaikka se pelastuksen aika saattaa olla vielä tuhannen vuoden jälkeen .Kuitenkin se lukeminen helpottaa ,ja lieventää kärsimyksiä ,varsinkin messiaan kulkemiset sen ajan epäjumalien palvelijoiden keskellä ,ja ihmeteot ,mitä muutamat eivät uskoneet vaikka ne näkivät kaiken omin silmin .Luojaan luottavan on paljon helpompi elää .Silloin ulkopuolinen maailma menettää merkityksensä ,ei sillä ole väliä .Samoin ajattelevia on pieni joukko ,kirkkoihin ene enää luota .Pitäkööt arkkipiispansa ?

    • Ikisinkku M

      Miten aika on sinua muuttanut?
      Siis suhtautumistasi sinkkuuteen tai miehen/naisen hakuun tms.?

      Ei juuri mitenkään tuossa suhteesssa, sinkkuus on sinkkuutta ja ihan yhtä laiska olen ollut aina hakemaan ja tekemään aloitteita

      Etsitkö samaa kuin viisi tai kymmenen vuotta sitten?

      Tuohon en oikein osaa sanoa mitään, kyllä kai suurinpiirtein ainakin luonteenpiirteiden osalta

      Onko tapahtunut kyynistymistä tai tuskastumista omaan tilanteeseen?

      Kyynistymistä kyllä, tuskastumista ei


      Vai koetko, että kumppanin löytäminen on helpompaa nyt kuin aiemmin?

      ei kai se helppoa ole koskaan :)

      Ovatko kokemukset kasvattaneet vai jääneet kaihertamaan möykkynä johonkin?

      Eipä juuri kumpaankaan suuntaan, itse olen ihan sama ihminen kuin aina ennenkin

      Oletko sinut tämänhetkisen tilanteesi kanssa?

      Kyllä olen

      Tiedätkö mitä haluat, ja miten voisit sen löytää?

      Tiedän mutta sitä miten sen löytäisi en tiedä tai ainakin tiedän että se vaatisi niin paljon yrittämistä ja epäonnistumista ennen löytymistä eikä takeita olisi sittenkään että mieluummin annan olla

      • itkettää jo. NOT.

        Oi voi, kun niitä Megan Foxeja on vain yksi. Nyyh.

      • Ikisinkku M
        itkettää jo. NOT. kirjoitti:

        Oi voi, kun niitä Megan Foxeja on vain yksi. Nyyh.

        se on kyllä harmi tosiaan, siksi melkein mieluummin kannattaa luovuttaa kuin tavoitella kuuta taivaalta :)

    • SekaSikiö

      Kun olin vielä pieni ja ymmärtämätön ala-aste-ikäinen tyttönen, opettaja kysyi luokaltamme "ketkä haluavat isona naimisiin, nostakaa käsi ylös".
      Nostin käteni ylös. Kaikki nostivat kätensä ylös.
      Nostaisin sen vieläkin ylös.

      • 12+20

        Entäs jos sairastuisit ja tietäisit ettet enää pystyisi olemaan kovinkaan hyvä puoliso kenellekään, vieläkö sitten ajattelisit samalla tavalla?

      • SekaSikiö
        12+20 kirjoitti:

        Entäs jos sairastuisit ja tietäisit ettet enää pystyisi olemaan kovinkaan hyvä puoliso kenellekään, vieläkö sitten ajattelisit samalla tavalla?

        Miksi en olisi hyvä puoliso?
        Miksi kysyit noin oudon kysymyksen?
        Entä jos menttäisin toisen käteni, enkö voisi olla hyvä puoliso?
        Entä jos menettäisin kuuloaistini, enkö voisi olla hyvä puoliso?
        Entä jos menettäisin kykyni saada lapsia, enkö voisi hyvä puoliso?
        Emme voi tietää mitä tulevaisuudessa tapahtuu. En siis rupea leikittelemään tuollaisilla ajatuksilla ennen kuin sellaiset ovat ajankohtaisia. Mistä minä voisin tietää sen hetkiset tuntemukseni ja ajatukseni, kun en niitä nyt koe?

      • 8+19
        SekaSikiö kirjoitti:

        Miksi en olisi hyvä puoliso?
        Miksi kysyit noin oudon kysymyksen?
        Entä jos menttäisin toisen käteni, enkö voisi olla hyvä puoliso?
        Entä jos menettäisin kuuloaistini, enkö voisi olla hyvä puoliso?
        Entä jos menettäisin kykyni saada lapsia, enkö voisi hyvä puoliso?
        Emme voi tietää mitä tulevaisuudessa tapahtuu. En siis rupea leikittelemään tuollaisilla ajatuksilla ennen kuin sellaiset ovat ajankohtaisia. Mistä minä voisin tietää sen hetkiset tuntemukseni ja ajatukseni, kun en niitä nyt koe?

        Kunhan tarkistin kykenetkö syvälliseen ajatteluun.

      • SekaSikiö
        8+19 kirjoitti:

        Kunhan tarkistin kykenetkö syvälliseen ajatteluun.

        Tarkistit?
        Toivottavasti löysit vastauksen tähän testiisi.
        Mielummin vain juttelisin kuin olisin testailtavana ja analysoitavana.

      • 18+9
        SekaSikiö kirjoitti:

        Tarkistit?
        Toivottavasti löysit vastauksen tähän testiisi.
        Mielummin vain juttelisin kuin olisin testailtavana ja analysoitavana.

        Säitä on pidellyt.

      • SekaSikiö
        18+9 kirjoitti:

        Säitä on pidellyt.

        Kuin myös täälläkin.

      • 1+9
        SekaSikiö kirjoitti:

        Kuin myös täälläkin.

        Käytkö täällä usein?

      • SekaSikiö
        1+9 kirjoitti:

        Käytkö täällä usein?

        Valehtelisin, jos muuta väittäisin.
        Entä itse? Vakiopaikka?

      • 2+19
        SekaSikiö kirjoitti:

        Valehtelisin, jos muuta väittäisin.
        Entä itse? Vakiopaikka?

        Käyn aina kun ei ole parempaakaan tekemistä, tai olen liian väsynyt tekemään mitään parempaa.

      • Mies 30 HK

        Meillä oli sama kysymys ja siinä kysyttiin että ketkä haluavat naimisiin ja lapsia?

        Olin ainut joka ei nostanut...

        Ehkä tiesin miten tässä käy...

      • SekaSikiö
        2+19 kirjoitti:

        Käyn aina kun ei ole parempaakaan tekemistä, tai olen liian väsynyt tekemään mitään parempaa.

        Kuullostat siltä kun et oikeasti haluaisi edes käydä täällä.
        No koeta piristyä, että jaksat tehdä jotain parempaa.

      • 1+15
        SekaSikiö kirjoitti:

        Kuullostat siltä kun et oikeasti haluaisi edes käydä täällä.
        No koeta piristyä, että jaksat tehdä jotain parempaa.

        En haluis olla sinkku, mutta eipä ole paljon vaihtoehtoja. Voisin mielelläni edistyä parisuhdepalstalle kirjoittelemaan, jos se olisi mahdollista!

      • SekaSikiö
        1+15 kirjoitti:

        En haluis olla sinkku, mutta eipä ole paljon vaihtoehtoja. Voisin mielelläni edistyä parisuhdepalstalle kirjoittelemaan, jos se olisi mahdollista!

        Uskon tuon.
        Koeta kestää.
        Tsemppiä (taputus olkapäälle)

        On tämä ihan jees paikka kuitenkin.
        Paremman puutteessa...

      • friendzoned
    • mies_86js

      Tämä on tietenkin aihe, jonka parissa on helppo alkaa etsimään potentiaalisia syypäitä tai muita ulkoisia tekijöitä siihen, miksi ei enää jaksa elätellä samanlaisia toiveita oman elämänsä suhteen kuin aikaisemmin. Vaikka en koskaan ole ollutkaan parisuhteessa niin olen pannut merkille, että mitä enemmän aikaa toisen ihmisen kanssa viettää, sitä helpommin myös toisessa alkaa huomioimaan erinäisiä vikoja ja puutteita jotka itseään eivät miellytä, mitä lähemmäs jonkun ihmisen itseään päästää, sitä helpompi sen toisen ihmisen on myös sinua itseäsi loukata tai haavoittaa, olipa se sittentahallista tai ei. Ihminen on tietenkin perimmiltään sosiaalinen olento, mutta omasta mielestäni se ei todellakaan tarkoita sitä, että toiseen ihmiseen pitäisi jatkuvasti takertua tai turvautua - mielestäni se on heikkoutta terveen ja tasapainoisen aikuisen ihmisen elämässä. Yksin minäkin tänne Englantiin matkustin valmistuakseni kieltenopinnoista tuntematta täältä ketään. Enkä edes pidä itseäni kovin vahvana ihmisenä, ainakaan keskitasoa vahvempana.

      • erkki-täti

        No eihän se matkailu (tai laivaristeily) kenestäkään henkisesti vahvaa tee. Kuka vaan voi ostaa lipun mihin vaan.

        Mutta "mitä lähemmäs jonkun ihmisen itseään päästää, sitä helpompi sen toisen ihmisen on myös sinua itseäsi loukata tai haavoittaa, olipa se sittentahallista tai ei", oli huomiota herättävää elämän ymmärrystä.

        Parisuhde on uskallusta ottaa tuo riski.

      • pysy sinkkuna

        Älä hei oikeasti syytä koskaan muita siitä, että et itse kykene hyväksymään muita ihmisiä sellaisina kuin ovat. Tuskin kukaan ainuakaan pitää täydellisena saatika jaksaa 24/7 tuolla asenteella.

    • stellaria81

      No eipä kai ne toiveet loppujen lopuksi niistä pikkutyttöajoista ole kovinkaan paljoa muuttuneet missään vaiheessa. Eli haluaisin vain sellaisen parisuhteen jonka ainakin siinä alkuvaiheessa uskoisin kestävän koko loppuelämän.

      En nyt ehkä varsinaisesta kyynistymisestä tai tuskastumisesta puhuisi, mutta toki tiedostan että hyvät mahdollisuudet on jäädä ilman parisuhdetta koko elämänsä ajaksi jos tätä menoa jatkuu. En ole kovin innokas asioiden murehtija noin yleensäkään ottaen, joten en nyt tälläkään ihan mahdottomasti päätäni vaivaa, vaan teen elämässäni kaikkia muita kivoja juttuja.

      Löytymisen suhteen luotan lähinnä kaveripiiriin, harrastuksiin ja nettideittiin. Jos ei näistä löydy, niin sitten ei löydy ollenkaan, eikä se minun maailmaani kaada.

    • Mies 30 HKI

      Suhtautuminen? tai asennoituminen?
      Voiko sitä tai niitä muuttaa?

      Se mikä tavallaan on ollut selvää jo ns. alusta asti on että voisin varmaan löytää jonkun, mutta että löytäisin sopivan onkin sitten aivan toinen juttu....

      Toisen kokemuksia on mahdoton purkittaa ja tiedän että osa saattaisi heittää tänne jotain "sun pitää vain yrittää, ei mies saa jäädä tuleen makaamaan" joka on itseasiassa koko pointtini ydin. Miksi noin?

      Joku ehkä heittää että "löydät jonkun kun olet valmis" tai "kun et etsi niin huomaat että joku löytyy". No, ketään varsinaisesti ei ole löytynyt koskaan ellen ole tehnyt asialle mitään. Nekin parisuhdeyritelmät ja viritelmät olisi jäänyt kokematta jos en olisi joskus yrittänyt.

      Mutta nyt...
      Olen väsynyt. Kaamean väsynyt. Siis henkisesti siihen etsimiseen ja deittaamiseen. En vain enää pysty. Jossakin vaiheessa ajattelin että minussa on jotakin vikaa kun en löydä ketään sopivaa, mutta sitten tajusin että kyse on siinä etten sovi vain nykyiseen deittailukulttuuriin. Se vie minulta mehut.

      Minulle myös tapahtui tuossa viimeisen kahden vuoden aikana jotakin. Se opetti minulle aika paljon naisista ja suhteista joka sai mielenkiintoni vähenemään entisestään. Tapasin useamman ehkä sopivan naisen, mutta se kaikki livahti sormien välistä....

      Olen todennut että on vähemmän stressaavaa elää yksin vaikka halukkaita todennäköisesti olisikin. En näe järkeä rikkoa itseäni ja muuttaa tapaani elää muiden vuoksi. Lisäksi aiemmat pettymykset ovat opettaneet että naisiin ei voi luottaa. Ei sillä että he olisivat tietoisesti petollisia, mutta he ovat hyvin ailahtelevaisia olentoja joiden kanssa suhteeseen panostaminen ei ole järkevää.

      Kun näin kauan on selvitty suurimman osan ajasta yksin niin on varmaan parasta tehdä niin myös tästä eteenpäin loppuun asti.

      • Mies 30 HK

        Niin ja olen todellakin tyytyväinen elämään näin vaikka toisinaan tietynlaisen elämän kehityskulun tietynlaine vinoutuminen ja pysyvämmän merkittävän ihmissuhteen puuttuminen tekevät elämästä tietyllä tavalla köyhempää niin en tahdo että toiset ihmiset rajoittavat elämääni tai määrittelevät minua.

        Lisäksi minulla on rimani jonka yli nyt ei pääse tuosta vain lyllertämään.

      • Mies 30 HKI

        Joku on sanonut minua joskus hyvinkin kyyniseksi näiden asioiden suhteen, mutta osa ei vain ymmärrä koettua miten se vaikuttaa ihmiseen.
        Lisäksi kokemuksia jotka sinällään voivat olla positiivisia voivat myös muokata ihmistä tiettyyn suuntaan. Esimerkiksi jos olet tavannut kumppanin joka on tehnyt suuren vaikutuksen niin vähempi ei sinulle jatkossa kelpaa jne.

        Itse uskoisin siirtyneeni kyynisyydestä tietynlaiseen uinuvaan välinpitämättömyyteen. Huomaan että hukkaan energiaani nais- ja suhdeasioihin samalla kun luovun itsestäni sen varjolla jotta voisin saavuttaa jonkun " rakkauden".

        En enää usko sellaisiin satuihin.

      • sgosyosvlglggllg

        Vai on naiset ailahtelevaisia? No ei kyllä sinustakaan tekstien perusteella kovin tasapainoista kuvaa saa. Liiton tarkoitushan on nimenomaan kestää myötä- ja vastoinkäymisissä. Et voi vain latkia kermaa päältä. Parempi, että pysyt sinäkin sinkkuna kuin vaadit kumppania olemaan sinulle mieliksi 24h.

    • paularules

      Olen oppinut arvostamaan itseäni aikuisena ihmisenä ja ehkä ainoa ero aikaisempiin toiveisiini miehen suhteen on, että toivoisin hänen olevan myös vastuullinen aikuinen.

      Ymmärrän myös paremmin tunteiden vastavuoroisuutta kuin nuorena, jolloin olin huomattavasti itsekkäämpi ja vaativampi suhteissani. Tämä on myös rauhoittanut minua ja tehnyt minusta miellyttävämmän ihmisen itseni ja muiden kanssa ollessa.

      Olen ollut nyt 10 vuotta jokseenkin sinkkuna, pisin seurusteluyritys kesti reilun kuukauden.....Nuorempana menin helpommin suhteeseen, esim pidempään seurustelusuhteeseen, melko pinnallisin perustein ja todellakin väärän miehen kanssa, meillä ei ollut mitään yhteyttä ja silti tuli junkutettua 6 vuotta seksittömässä kaverisuhteessa. Ehkä juuri se suhde onkin opettanut minulle voimaa antavasti, että on todellakin parempi olla sinkkuna, kuin suhteessa, joka on epätyydyttävä molemmin puolin tai kestämättömän riitaisa. Olen myös tajunnut sen ikävän tosiasian, että vääränlainen ihmissuhde voi olla todella vaarallinen ja jopa suistaa elämän raiteiltaan, vaikkei sitä itse haluaisi. Siksi vältän ihmisiä, jotka käyttävät viikottain päihteitä tai eivät suostu ottamaan toisia huomioon.

      Nyt nautin elämästäni omana persoonanani, en etsi ketään tekemään minua onnelliseksi, vaan vastaan itse omista fiiliksistäni.

      Olen tällä hetkellä flirttailuasteella erään harrastuspiirin kivan miehen kanssa, mutten ole varma, haluanko suhdetta, koska hän on nuorempi ja hieman paremman näköinen, kuin minä. Olen realistinen ja ymmärrän, että parisuhde on myös aina kahden kauppa jossain määrin, tavoitteiden esim ulkonäön ja varallisuuden suhteen täytyy olla realistiset, muuten joutuu varmasti pettymään. Jos tulee ekstraa, niin hyvä niin sitten. Toisaalta mies on tyyppiäni, muistuttaa paljon kahta elämäni merkittävää suhdetta, mutta on jotenkin kivempi ja kemiaa on meidän välillämme rutkasti.

      Mietin, että olenko aina hakenut hänen kaltaistansa ihmistä, vai onko kysymys jostain arkkityypin etsinnästä, maneerista, jonka rikkominen voisi tuoda elämääni jonkun aivan uudenlaisen, ehkä onnistuvan suhteen...

      Kuten näkyy, en suhtaudu ihmissuhteeseen enään pelkästään pinnallisesti ja mukavuusperustein, vaan haen jotain syvempää.

      Koko elämäni nuoruudesta saakka, on yksi rakkaimmista kappaleista ollut Paula Koivuniemen Aikuinen nainen ja nyt, itse ollessani lähes 40, tajuan todellakin, mistä laulu kertoo!

      • Mies 30 HKI

        Eikös se laulu ole sellainen voimauttava balladi vielä viisaudeltaan vaippaikäisille naisille?

        "Olen tällä hetkellä flirttailuasteella erään harrastuspiirin kivan miehen kanssa, mutten ole varma, haluanko suhdetta, koska hän on nuorempi ja hieman paremman näköinen, kuin minä. Olen realistinen ja ymmärrän, että parisuhde on myös aina kahden kauppa jossain määrin, tavoitteiden esim ulkonäön ja varallisuuden suhteen täytyy olla realistiset, muuten joutuu varmasti pettymään. Jos tulee ekstraa, niin hyvä niin sitten. Toisaalta mies on tyyppiäni, muistuttaa paljon kahta elämäni merkittävää suhdetta, mutta on jotenkin kivempi ja kemiaa on meidän välillämme rutkasti.

        Mietin, että olenko aina hakenut hänen kaltaistansa ihmistä, vai onko kysymys jostain arkkityypin etsinnästä, maneerista, jonka rikkominen voisi tuoda elämääni jonkun aivan uudenlaisen, ehkä onnistuvan suhteen..."

        Jos kaksi edellistä oli kanarialintua niin ehkä nyt voisi olla fasaanin vuoro?
        Jestas, oletko aikeissa aloittaa suhteen vai mietitkö vierailetko lemmikkieläinkaupassa?

      • paulaisabitch
        Mies 30 HKI kirjoitti:

        Eikös se laulu ole sellainen voimauttava balladi vielä viisaudeltaan vaippaikäisille naisille?

        "Olen tällä hetkellä flirttailuasteella erään harrastuspiirin kivan miehen kanssa, mutten ole varma, haluanko suhdetta, koska hän on nuorempi ja hieman paremman näköinen, kuin minä. Olen realistinen ja ymmärrän, että parisuhde on myös aina kahden kauppa jossain määrin, tavoitteiden esim ulkonäön ja varallisuuden suhteen täytyy olla realistiset, muuten joutuu varmasti pettymään. Jos tulee ekstraa, niin hyvä niin sitten. Toisaalta mies on tyyppiäni, muistuttaa paljon kahta elämäni merkittävää suhdetta, mutta on jotenkin kivempi ja kemiaa on meidän välillämme rutkasti.

        Mietin, että olenko aina hakenut hänen kaltaistansa ihmistä, vai onko kysymys jostain arkkityypin etsinnästä, maneerista, jonka rikkominen voisi tuoda elämääni jonkun aivan uudenlaisen, ehkä onnistuvan suhteen..."

        Jos kaksi edellistä oli kanarialintua niin ehkä nyt voisi olla fasaanin vuoro?
        Jestas, oletko aikeissa aloittaa suhteen vai mietitkö vierailetko lemmikkieläinkaupassa?

        olen pahoillani, jos olet katkeroitunut, mutta se ei anna sinulle oikeutta kyyniseen ja ilkeään ivaan.

        en valitse kumppania (pelkästään) alapäälläni ja kuten aikuisena ihmisenä tiedän, tunteet ovat ailahtelevaisia, kuten nainen;) järjen käyttö on realismia ja parisuhde ei ole mitään leikkiä, vaan todellisuutta, joka on kohdattava joka päivä.

        Olen myös luonnostani pohdiskeleva, enkä esimerkiksi edes yrittäisi lyllertää rimasi ylitse, mutta ali varmaan pääsisin, vaikka olisin kaksi metriä pidempi;999no offence...

      • eläimetkinajatteleeenemm
        Mies 30 HKI kirjoitti:

        Eikös se laulu ole sellainen voimauttava balladi vielä viisaudeltaan vaippaikäisille naisille?

        "Olen tällä hetkellä flirttailuasteella erään harrastuspiirin kivan miehen kanssa, mutten ole varma, haluanko suhdetta, koska hän on nuorempi ja hieman paremman näköinen, kuin minä. Olen realistinen ja ymmärrän, että parisuhde on myös aina kahden kauppa jossain määrin, tavoitteiden esim ulkonäön ja varallisuuden suhteen täytyy olla realistiset, muuten joutuu varmasti pettymään. Jos tulee ekstraa, niin hyvä niin sitten. Toisaalta mies on tyyppiäni, muistuttaa paljon kahta elämäni merkittävää suhdetta, mutta on jotenkin kivempi ja kemiaa on meidän välillämme rutkasti.

        Mietin, että olenko aina hakenut hänen kaltaistansa ihmistä, vai onko kysymys jostain arkkityypin etsinnästä, maneerista, jonka rikkominen voisi tuoda elämääni jonkun aivan uudenlaisen, ehkä onnistuvan suhteen..."

        Jos kaksi edellistä oli kanarialintua niin ehkä nyt voisi olla fasaanin vuoro?
        Jestas, oletko aikeissa aloittaa suhteen vai mietitkö vierailetko lemmikkieläinkaupassa?

        Jestas, miten typerä kommentti. Tolla asenteella, kun meet viilaamaan pilkkua ja pilkkaamaan naisia jatkossa, niin pysyt sinkkuna vielä seuraavankin elämän.

      • Mies 30 HKI
        eläimetkinajatteleeenemm kirjoitti:

        Jestas, miten typerä kommentti. Tolla asenteella, kun meet viilaamaan pilkkua ja pilkkaamaan naisia jatkossa, niin pysyt sinkkuna vielä seuraavankin elämän.

        Puhutaanko me siitä paskasta Paulan laulusta?

        Tuollainen asenne on juuri naisissa sitä vammaisinta "jos sä et tee näin ja näin kuten me halutaan niin sitten me ei tykätä susta..."

        Mitä jos yrittäisitte oikeasti aikuistua sieltä ala- ja ylä-aste ajoilta?

        Aikuinen nainen?
        Älkää nyt naurattako.

      • ?.?.?
        Mies 30 HKI kirjoitti:

        Puhutaanko me siitä paskasta Paulan laulusta?

        Tuollainen asenne on juuri naisissa sitä vammaisinta "jos sä et tee näin ja näin kuten me halutaan niin sitten me ei tykätä susta..."

        Mitä jos yrittäisitte oikeasti aikuistua sieltä ala- ja ylä-aste ajoilta?

        Aikuinen nainen?
        Älkää nyt naurattako.

        Aikuinen nainen mä oon
        en enää eksy maailman tuuliin
        liittomme vahvistukoon
        tahtoisin jatkaa
        hyvin alkanutta matkaa

        ALUSTA TULEE JES! FIILIS. NAINEN ON AIKUISTUNUT JA VAHVOILLA. KUKAAN EI VOI HÄNTÄ LANNISTAA JA EKSYTTÄÄ. HÄN TAHTOO JATKAA SAMALLA POLULLA MATKAA.

        Kun aika vaikeudet tiellemme tuo
        onnesta me teemme suojaavan muurin
        voimaa tää rakkaus suo
        onnemme kestää
        minkään emme anna estää
        paljosta luovun jos saan luonain pitää sun

        TÄSTÄKIN TULEE JESH! FIILIS. VAIKEUDET EI ENÄÄ KAADA MASENNUKSEEN, VAAN LÖYTYNYT ONNI JA SINUUS ITSENSÄ KANSSA SUOJELEE. SE HALUTAAN PITÄÄ JA MONESTA MUUSTA VOI LUOPUA.

        En vapauttas tahdo riistää
        tahdo en itsenäisyyttäsi kiistää
        sua tarvitsen sydänystäväksi
        aikuisen naisen
        kaiken me jaamme
        toisiamme tukekaamme
        aikuinen nainen tuntee arvon rakkauden

        AIKUINEN NAINEN EI HALUA RIISTÄÄ KENENKÄÄN VAPAUTTA. HÄN TARVITSEE SYDÄNYSTÄVIÄKIN, TUKEMAAN JA JAKAMAAN ELÄMÄN HETKIÄ. JNE.

        Selkääni käännä mä en
        onnestani taistelen enkä pelkää
        toisista huolehtien
        kestämme paineet
        meitä eivät kaada laineet
        tuulilta suojaan sinut vien
        jos viedä saan

        AIKUINEN NAINEN HUOLEHTII MUISTAKIN KUIN ITSESTÄÄN EIKÄ KÄÄNNÄ SELKÄÄ APUA TARVITSEVALLE. HÄN AUTTAA JA HALUAA MUILLEKIN ONNEN.

        En vapauttas tahdo riistää
        tahdo en itsenäisyyttäsi kiistää
        sua tarvitsen sydänystäväksi
        aikuisen naisen
        kaiken me jaamme
        toisiamme tukekaamme
        aikuinen nainen tuntee arvon rakkauden

        Sua tarvitsen sydänystäväksi
        aikuisen naisen
        kaiken me jaamme
        toisiamme tukekaamme
        aikuinen nainen tuntee arvon rakkauden.. (x2)


        Siis mikä tässä biisissä on huonoa?
        Sehän on tosi hyvä. Osuvat sanat aikuistuneesta naisesta ja tärkeistä asioista.

    • neiti ruiskukka

      Tämä näköjään ponnahti kankean alun jälkeen uudestaan pinnalle tuolta jostain aloitusten syövereistä. En oo itse oikein jaksanut/ehtinyt tähän mitään kommentoida enkä taida jaksaa/ehtiä sen kummemmin vieläkään, mutta luen nämä kyllä. Kiinnostavaa ja ajatuksia herättävää luettavaa, kiitos kaikille! :)

      • pää pehmenee

        ai, kankean alun ja

      • 12+19

        tosi hyväaloitus, oli oikein yllättynyt näin hyvästä keskustelunaiheesta:))))

    • jotain tällaista

      En enää edes oikeastaan tiedä haenko mitään. Olen lähes erakoitunut ja aika kyynistynyt ikisinkkuuteni aikana. Muutamia tapailujaksoja lukuunottamatta olen ollut yksin koko 36-vuotisen elämäni ajan. Tunnen itseni liian vanhaksi oppimaan seurustelukuvioita ja esim seksiin liittyviä asioita. Tunnen häpeää kokemattomuudestani enkä usko että koskaan voisin yhdellekään miehelle sitä kertoa.
      Kumppanin etsiminen on ollut minulle aina hankalaa enkä usko että iän kertyminen ainakaan näin naisena sitä helpottaa, päinvastoin.
      En usko että miehet etsivät kaltaistani naista. Miehet hakevat yleensä ilopilleriä ja vähän "tyhmähköä" ja yksinkertaista naista elämäänsä. En jaksaisi teeskennelläkään muuta mitä olen. Olen ajattelija, introvertti, realisti ja toisaalta elelen haavemaailmoissani jaksaakseni harmaan arjen kuviot. En tiedä viihdynkö yksin, ehkä olen vain tottunut siihen niin että se tuntuu jo luontevimmalta vaihtoehdolta mitä voi olla.
      Vanhoja piikoja on ollut aina, ei tämä mitenkään mullistavaa ole. Ikävä vain että sen täytyi olla minä joka on aina yksin.
      Perhehaaveet olen jo kuopannut.
      Jossakin sinnittelee välillä typerä toivo kuiskien että ehkä sittenkin joskus joku jossakin samanlainen..mutta vaimennan sen nopeasti.

      • Mies 30 HKI

        "hakevat yleensä ilopilleriä ja vähän "tyhmähköä" ja yksinkertaista naista elämäänsä"

        Tuo ei täysin pidä paikkaansa.

        Mutta jos vastakohtana on "älykäs, mutta vaikea ja monimutkainen" nainen niin kumpikohan sinusta voittaa?
        Ei miehet jaksa vääntää joka asiasta naisen kanssa jos jokainen asiasta tehdään monimutkainen ja toisaalta miestä ei ole tarkoitettu naisen elämän nostamiseen suosta.

        Katso huviksesi millaisia miehiä naiset mielellään valitsevat?
        Itsevarmoja, hauskoja, viihdyttäviä, sosiaalisia jne.

      • jotain tällaista
        Mies 30 HKI kirjoitti:

        "hakevat yleensä ilopilleriä ja vähän "tyhmähköä" ja yksinkertaista naista elämäänsä"

        Tuo ei täysin pidä paikkaansa.

        Mutta jos vastakohtana on "älykäs, mutta vaikea ja monimutkainen" nainen niin kumpikohan sinusta voittaa?
        Ei miehet jaksa vääntää joka asiasta naisen kanssa jos jokainen asiasta tehdään monimutkainen ja toisaalta miestä ei ole tarkoitettu naisen elämän nostamiseen suosta.

        Katso huviksesi millaisia miehiä naiset mielellään valitsevat?
        Itsevarmoja, hauskoja, viihdyttäviä, sosiaalisia jne.

        En ole hauska, sosiaalinen enkä viihdyttävä. Itsevarmasta en tiedä, no eniten noista mainitsemistasi tuota.
        Vaikea olen ihan varmasti, olen varauksellinen, epäluuloinen enkä päästä lähelleni helpolla. Onko se ihmekään jos on koko ikänsä ollut yksin?
        En kyllä koe tarvetta vängätä asioista.Vaikka olisinkin eri mieltä esitän mielipiteeni ja annan toisen pitää omansa( ja siedän mielipiteen ellei se ole ihan mahdottomasti poikkea omasta elämänkatsomuksestani). En ymmärrä miksi parisuhteen tulisi olla joku väitöstilaisuus(karkeasti kuvattuna).
        Ei minua tarvitse mistään suosta nostaa. Elämä on muuten ihan jees. On töitä, harrasteita, muutama ystävä, hyvät perhesuhteet ja terveydentila on ok. Mikäs tässä.

      • jtoain tällaista
        jotain tällaista kirjoitti:

        En ole hauska, sosiaalinen enkä viihdyttävä. Itsevarmasta en tiedä, no eniten noista mainitsemistasi tuota.
        Vaikea olen ihan varmasti, olen varauksellinen, epäluuloinen enkä päästä lähelleni helpolla. Onko se ihmekään jos on koko ikänsä ollut yksin?
        En kyllä koe tarvetta vängätä asioista.Vaikka olisinkin eri mieltä esitän mielipiteeni ja annan toisen pitää omansa( ja siedän mielipiteen ellei se ole ihan mahdottomasti poikkea omasta elämänkatsomuksestani). En ymmärrä miksi parisuhteen tulisi olla joku väitöstilaisuus(karkeasti kuvattuna).
        Ei minua tarvitse mistään suosta nostaa. Elämä on muuten ihan jees. On töitä, harrasteita, muutama ystävä, hyvät perhesuhteet ja terveydentila on ok. Mikäs tässä.

        Tai no oikeastaan jutuilleni on usein kyllä naurettu. Oikeassa seurassa osaan kyllä olla hauska mutta en lähtisi sitä erityisesti mainostamaan.

      • ht ...
        Mies 30 HKI kirjoitti:

        "hakevat yleensä ilopilleriä ja vähän "tyhmähköä" ja yksinkertaista naista elämäänsä"

        Tuo ei täysin pidä paikkaansa.

        Mutta jos vastakohtana on "älykäs, mutta vaikea ja monimutkainen" nainen niin kumpikohan sinusta voittaa?
        Ei miehet jaksa vääntää joka asiasta naisen kanssa jos jokainen asiasta tehdään monimutkainen ja toisaalta miestä ei ole tarkoitettu naisen elämän nostamiseen suosta.

        Katso huviksesi millaisia miehiä naiset mielellään valitsevat?
        Itsevarmoja, hauskoja, viihdyttäviä, sosiaalisia jne.

        Toi on tosiaan yllättävä (ja väärä) oletus että miehet hakis jotain yksinkertaista naista elämäänsä.

        Mutta on ihan totta että kyllähän iloiset ihmiset saa yleensä iloiselle tuulelle. Ja ennen kaikkea iloisiin ihmisiin on yleensä helpompi tutustua. Todella varaukselisiin ja nyrpeältä näyttäviin on aika vaikea tutustua (koska sellainen nyt vaan viestii tahtomattakin että "en tykkää jutella sun kanssa", vaikkei se olisikaan totta).

        Luulen että toi positiivinen asenne ja iloisuus yhdistetään helposti vaan tyhmyyteen.

        Käytännössä kuitenkin... Suurin osa miehistä ei myöskään taida erityisesti etsiä ns. älykästä naista. Kunhan nainen on kohtuu järkevähkö, niin se riittää, ja lisä-älykkyys siihen ei tee naisesta yhtään haluttavampaa miehen silmissä.

      • jotain tällaista
        ht ... kirjoitti:

        Toi on tosiaan yllättävä (ja väärä) oletus että miehet hakis jotain yksinkertaista naista elämäänsä.

        Mutta on ihan totta että kyllähän iloiset ihmiset saa yleensä iloiselle tuulelle. Ja ennen kaikkea iloisiin ihmisiin on yleensä helpompi tutustua. Todella varaukselisiin ja nyrpeältä näyttäviin on aika vaikea tutustua (koska sellainen nyt vaan viestii tahtomattakin että "en tykkää jutella sun kanssa", vaikkei se olisikaan totta).

        Luulen että toi positiivinen asenne ja iloisuus yhdistetään helposti vaan tyhmyyteen.

        Käytännössä kuitenkin... Suurin osa miehistä ei myöskään taida erityisesti etsiä ns. älykästä naista. Kunhan nainen on kohtuu järkevähkö, niin se riittää, ja lisä-älykkyys siihen ei tee naisesta yhtään haluttavampaa miehen silmissä.

        En usko näyttäväni erityisen nyrpeältä. Ei ole kyllä tapana hymyilläkään kestohymyä, mikä ei suomessa muutenkaan ole tapana.
        Ja olen jo tarpeeksi aikuinen jotta kykenen havainnoimaan että niillä naisilla on miehet jotka eivät ole ns.penaalin terävimpiä. Trendien perässä juoksevat laumasielut pääsevät kyllä aina naimisiin merkkilaukkuineen. Eikä siinä mitään. Mutta miksi miehet yrittävät kiistää tämän tosiasian, se ihmetyttää..

      • tulee se arki kaikille
        jotain tällaista kirjoitti:

        En usko näyttäväni erityisen nyrpeältä. Ei ole kyllä tapana hymyilläkään kestohymyä, mikä ei suomessa muutenkaan ole tapana.
        Ja olen jo tarpeeksi aikuinen jotta kykenen havainnoimaan että niillä naisilla on miehet jotka eivät ole ns.penaalin terävimpiä. Trendien perässä juoksevat laumasielut pääsevät kyllä aina naimisiin merkkilaukkuineen. Eikä siinä mitään. Mutta miksi miehet yrittävät kiistää tämän tosiasian, se ihmetyttää..

        Niinpä. Käytännössähän nämä positiivisia päiänsäteitä etsivät miehet hakevat itse asiassa naista, joka paikkaa miehen itsensä sisällä olevat reiät, mutta jota näiden reppanoiden ei tarvitse itse tukea siinä vaiheessa, kun niillä menee heikommin. Nämä miehet ovat kaikkein varmimmin juuri niitä, jotka häipyy sen sileän tien, kun arki koittaa tai tulee vakavia sairastumisia ynnä muuta.

      • ht ...
        jotain tällaista kirjoitti:

        En usko näyttäväni erityisen nyrpeältä. Ei ole kyllä tapana hymyilläkään kestohymyä, mikä ei suomessa muutenkaan ole tapana.
        Ja olen jo tarpeeksi aikuinen jotta kykenen havainnoimaan että niillä naisilla on miehet jotka eivät ole ns.penaalin terävimpiä. Trendien perässä juoksevat laumasielut pääsevät kyllä aina naimisiin merkkilaukkuineen. Eikä siinä mitään. Mutta miksi miehet yrittävät kiistää tämän tosiasian, se ihmetyttää..

        Asian voisi kääntää myös niin että niillä miehillä, jotka eivät ole niitä penaalin terävimpiä, on yleensä naiset.

        Kyse ei siis taida olla sen enempää miesten kuin naistenkaan halusta saada tyhmää kumppania. Vaan siitä, että ehkä ne tyhmemmät vaan heittäytyvät hakemaan suhdetta innokkaammin. Esim. runsas alkoholin käyttö tuntuu yleensä lisäävän estottomuutta vastakkaista sukupuolta kohtaan. Ja jotenkin se ryypiskely-puuha tuntuu ehkä vähemmän viisaiden puuhalta.

        Vastapainona sitten taas ehkä niiden viisaampien suhteet kestävät paremmin.

      • järkeä kiitos
        tulee se arki kaikille kirjoitti:

        Niinpä. Käytännössähän nämä positiivisia päiänsäteitä etsivät miehet hakevat itse asiassa naista, joka paikkaa miehen itsensä sisällä olevat reiät, mutta jota näiden reppanoiden ei tarvitse itse tukea siinä vaiheessa, kun niillä menee heikommin. Nämä miehet ovat kaikkein varmimmin juuri niitä, jotka häipyy sen sileän tien, kun arki koittaa tai tulee vakavia sairastumisia ynnä muuta.

        Miehet eivät kestä naisella minkäänlaisia negativiisia tunteita &kriittisiä mielipiteitä maailmasta (mistä vaan), vaan naisesta haetaan positiivisia viboja elämään, ihan sama sitten minkälainen bimbo nainen on. Vaikka siitä negatiivisestakin saisi varmasti positiivisia viboja kukaan kun ei ole täydellinen.

        Ei naisen aina tarvitsisi olla se pelastaja, olisi kiva kun "pelastus" olisi molemminpuolista.

    • ht ...

      Jospa sitä itsekin vastais tähän...

      Luulen että itse olen muuttunut kyynisemmäksi. Enpä tosin uskonut mitään suhdetta löytäväni joskus kymmenisen vuotta sittenkään. Ja toisaalta, enpä sitä sen jälkeen yrittänyt etsiäkään joten en voinut löytääkään.

      Nyt kun aloin sitä suhdetta taas aktiivisesti etsimään, niin ehkä on tullut vielä inhorealistisempi ja kyynistyneempi kuva siitä mikä tilanne on. Varmaankin lähinnä sen takia että olen alkanut miettiä tarkemmin syitä siihen miksi en sitä suhdetta löydä. Ja tämän palstan juttujen lukeminen ei ainakaan ole vaikuttanut asiassa yhtään parempaan suuntaan. ;)

      Mutta ymmärrän että tuo on vain kokemusteni tulosta. Eihän se vaatisi kuin sen hyvän suhteen ja mielipide muuttuisi äkkiä toisenlaiseksi. Jos kuitenkaan sitä positiivista kokemusta asiasta ei ole, eikä tule, niin ei aika vaikea on positiivisesti suhtautukaan.

      Toisaalta, nykyään olen ehkä välinpitämättömämpi tuosta asiasta. En oikeastaan enää välitä löydänkö sitä suhdetta. Luulen että ehkä hetken aikaa jaksan vielä hieman yrittää, sen jälkeen vaihdan suosiolla ajatusmallia... Siis sellaiseksi että p*skat ihmissuhteista ja naisista, elämässä on kaikkea muutakin mitä pitäisi ehtiä vielä tehdä. Enintään yritän sitten jotain naisia iskeä ja yhden yön juttuja metsästää pelkkänä hupina. Se naisten iskeminenhän voi olla jopa hieman hauskaakin kun siitä ei ota yhtään mitään stressiä vaan näkee sen vaan juurikin viikonloppuisena pelinä. Ja hakee oikean sisällön elämäänsä muualta.

      • torttu kiiltää silmissä

        Tuskin sä mitään suhdetta edes tosissasi haet, kun jo nyt suhtautuminen naisiin on, että niitä isketään ja paneskellaan kerran. Tolla asenteella et mitään löydäkään ja sisimmässäs oot jo siinä.

      • ht ...
        torttu kiiltää silmissä kirjoitti:

        Tuskin sä mitään suhdetta edes tosissasi haet, kun jo nyt suhtautuminen naisiin on, että niitä isketään ja paneskellaan kerran. Tolla asenteella et mitään löydäkään ja sisimmässäs oot jo siinä.

        Jos nyt mietin millaisiin naisiin olen haksahtanut, niin kyllä se on ollut enemmän sieltä naisten puolelta se asenne että isketään mies ja paneskellaan kerran tai pari. (Tai olisko ollut naisilla alunperin muut ajatukset, mutta minulla vaan riittämättömät taidot sitten sängyn puolella pidempään suhteeseen, ehkäpä.)

      • stellaria81
        ht ... kirjoitti:

        Jos nyt mietin millaisiin naisiin olen haksahtanut, niin kyllä se on ollut enemmän sieltä naisten puolelta se asenne että isketään mies ja paneskellaan kerran tai pari. (Tai olisko ollut naisilla alunperin muut ajatukset, mutta minulla vaan riittämättömät taidot sitten sängyn puolella pidempään suhteeseen, ehkäpä.)

        Mutta oletko tullut ajatelleeksi että tuollaisella asenteella ja toiminnalla karkotat luotasi nimenomaan ne naiset jotka sitä parisuhdetta haluaisivat, ja vastaavasti vedät puoleesi niitä yhden yön juttuja etsiviä tapauksia?

        Kyllä naisetkin nyt vähän osaavat katsoa että milloin mies on parisuhdemateriaalia ja milloin taas vain väliaikaista seuraa (siis niille naisille jotka semmoista harrastavat).

      • ht ...
        stellaria81 kirjoitti:

        Mutta oletko tullut ajatelleeksi että tuollaisella asenteella ja toiminnalla karkotat luotasi nimenomaan ne naiset jotka sitä parisuhdetta haluaisivat, ja vastaavasti vedät puoleesi niitä yhden yön juttuja etsiviä tapauksia?

        Kyllä naisetkin nyt vähän osaavat katsoa että milloin mies on parisuhdemateriaalia ja milloin taas vain väliaikaista seuraa (siis niille naisille jotka semmoista harrastavat).

        Toki, tiedän että tuolla asenteella en naista löydä. Toisaalta, eipä minulla tuo asenne ole oikeastaan ollut... Siis vielä ainakaan... Kunhan nyt piti päästellä vähän höyryjä taas, kun on taas ymmärtänyt vähän elämän realiteetteja.

        Nyt kun tässä alkaa taas olemaan ns. normitilassa muutaman päivän asioiden käsittelyn jälkeen, niin nyt voi sitten miettiä taas tulevaa. Eli sitä, että hakeeko sitä jotain suhdetta tosissaan vai lähteekö sinkkulinjalle. Jotain päätöksiä asiasta pitää joka tapauksessa tehdä, koska jos suhdetta haluaa, niin siihen pitää tehdä työtä (painua ahkerasti nettideittiin, baareihin, sosiaalisiin tapahtumiin, yms.) - ja samalla pyrkiä kehittämään omia ihmissuhdetaitojaan, itsevarmuutta, jne.

        Jos taas hyväksyy sinkkuuden, niin voi käyttää tuon ajan mieluumin vaikka työntekoon ja sellaisiin harrastuksiin, jotka itseä oikeasti kiinnostavat (ja niistä ei tule naista ikinä löytämään).

        Kysymys on oikeasti omasta tulevaisuuden ajankäytöstä. Ja siitä mitä elämältään haluaa. Nyt on viimeaikoina ollut fokus tuolla parisuhteen etsimisessä, mutta saattaa olla että se siirtyy takaisin muuhun elämään.

        Ja ainoa keino sen fokuksen siirtämiseen pois parisuhde-ajatuksista on saada aikaiseksi asennemuutos parisuhdetta/naisia kohtaan. Siis siihen ettei edes halua suhdetta naisten kanssa. Niin kauan kun haikailee sellaisen perään, niin ei oikeasti onnistu siirtämään kaikkea efforttia vaikkapa työhön.

    • epäonnistuja

      Olen epäonnistunut niin rakkaudessa=koskaan ei parisuhdetta. Kuten myös intiimissä kanssakäymisessä=ei koskaan seksiä. Olen epäonnistunut myös työssä=työttömyyttä, pätkätöitä, ala jolla en haluaisi työskennellä mutta hengen pitimiksi on pakko. Olen epäonnistunut myös muissa ihmissuhteissa=ei oikeita ystäviä. Olen epäonnistunut myös kouluelämässä=vaikea nuoruus, kotona alkoholismia, koulussa kiusattuna.

      Menestyjien maailmassa ei saa avoimesti tunnustaa olevansa epäonnistunut kaikilla elämän osa-alueilla. Kiitos teille muutamille epäonnistujille.Nyt tiedän etten ole yksin.

      Voimia teille kaikille jotka kamppailette tuntemustenne kanssa!

      • shuiöshöuis

        Et ole epäonnistunut, vaan todennäköisesti joku muu on aina onnistunut sinun kustannuksellasi. Sitä suuremmalla syyllä "epäonnistuneiden" pitäisi myös pitää itsestään enemmän ääntä, sillä "voittajat" ovat voittajia vain niin kauan kuin voittoa ja sen saavuttamiseen käytettyjä keinoja ei kyseenalaisteta.

    • femnerd

      Olen enemmän hukassa kuin aiemmin. En osaa, jaksa enkä halua eritellä enempää.

      Olen kyynistynyt viimeisen 10 vuoden aikana yhä enemmän mutta olen myös oppinut nauramaan itselleni ja tilanteille eli en ota asioita enkä itseäni enää niin vakavasti. Mottona so what.

      Suhtautuminen sinkkuuteen tai miehen hakuun?
      Öö...nuorempana...jaa, empä osaakaan sanoa...
      Ei se pohjimmiltaan kait ole muuttunut? Odotan edelleen, että joku tulee ovelta hakemaan tai törmään häneen jossain.
      Ensimmäinen on epätodennäköistä varsinkin kun en avaa ovea ellen osaa odottaa jonkun tulevan ja jälkimmäinenkin on aika mahdotonta koska nykyisin, toisin kuin nuorempana, olen enimmäkseen kotona.

      En ole varma mutta saattaa olla, että kun nuorempana törmäsin niin juoksin karkuun mutta nyt ehkä mahdollisesti saattaisi olla niin etten juoksisi - ainakaan niin lujaa. Ja tarkoitan tietysti kuvaannollisesti juoksemista vaikka on tuo totta ihan kirjaimellisestikin :-D

      • 5+11

        Pitää yrittää ottaa ovelta heti kiinni ettet kerkee karata. :)

      • stellaria81
        5+11 kirjoitti:

        Pitää yrittää ottaa ovelta heti kiinni ettet kerkee karata. :)

        Niin juuri. Kun tulet meidänkaltaisiamme ikisinkkunaisia kotoa hakemaan, niin muista varata mukaasi käsi- ja jalkaraudat sekä paksua köyttä.

      • Faktoja
        stellaria81 kirjoitti:

        Niin juuri. Kun tulet meidänkaltaisiamme ikisinkkunaisia kotoa hakemaan, niin muista varata mukaasi käsi- ja jalkaraudat sekä paksua köyttä.

        Ja iso trukki tai maansiirotkone

        Mene pimeällä tai ota mukaan side silmille (itsellesi ei naiselle).

        Hakureissusta kuvataan dokkari ja se nimetään Blair witch procjetiksi.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Oletko varattu minulle?

      Mieheltä kysyn.
      Ikävä
      157
      5880

    2. Mitä ensi viikolla tapahtuu?

      Mitä toivot, että ensi viikolla tapahtuu?
      Ikävä
      114
      5525

    3. Olen miettinyt kauan

      miten reagoisin, kun näen sinut taas. Ehkä ladannut tuohon hetkeen liikaa odotuksia. Ja sitten kun lopulta olit siinä, h
      Ikävä
      46
      5207

    4. Vanhempi mies

      Jos yritän ajatella sinut pois sydämestäni, ikävä ja surullinen kaipuu tulee kaksin verroin kovempana. Olit mun unessa
      Ikävä
      32
      3195

    5. Mitä Ajattelit Kun Näit Kaivattusi

      Ensimmäistä Kertaa?
      Ikävä
      55
      2749

    6. Ostiko maailma sinut minulta?

      Kun et enää resonoi kuin ennen. Kun et enää ihmetellen katso ympärillesi ja pohdi mitä mäen takana on? Ymmärrän ja tue
      Ikävä
      25
      2581

    7. On niin paha olla

      Tarviin jotain jolla turruttaa... Kuka voi auttaa.
      Ikävä
      43
      2270

    8. Noloa että kaipasin sinua

      Toivottavasti et tunnistanut itseäsi. Ikävissään sitä on aika typerä.
      Ikävä
      23
      2060

    9. Minne sä aina välillä joudut

      Kun pitää hakemalla hakea sut sieltä ja sitten oot hetken aikaa esillä kunnes taas menet piiloon, en ymmärrä 🤔❤️ Oot ta
      Ikävä
      13
      1870

    10. On niin vaikea olla lähelläsi

      En saa ottaa kädestäsi kiinni, en saa halata. En saa silittää hiuksiasi. Enkä saa sinua koskaan omakseni. ☔ Miehelle na
      Ikävä
      15
      1781
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt