Minua suorastaan hämmästytti aikoinaan, kun yliopiston käännöskurssilla opin, että "hymähtää" viittaa "hymyilyyn", "hymyyn". Minun kielikorvassani se tarkoitti jonkinlaista teonsanaa onomatopoeettisesta äännähdyksestä "hmm". Samaa mieltä oli muuan toinenkin kurssille osallistuja.
En ole sen koommin luottanut kielikorvaani.
En ole sen koommin luottanut kielikorvaani.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Luota vain edelleen kielikorvaasi. Se on täysin oikeassa.
Nykysuomen sanakirja:
- hymähtää – ääntää "hm", myhähtää, tuhahtaa, naurahtaa, joskus vain toteavasti t. hyväksyvästi, us. kuit. nimenomaan väheksyvästi, halveksivasti.
Kielitoimiston sanakirja toteaa saman joskin lyhyemmin:
- hymähtää – naurahtaa vaimeasti, ääntää ”hm” (us. väheksyvään t. pilkalliseen sävyyn).