Älykäs vai ei

Kuka tahansa edellä mainituista traagisista hahmoista voi olla älykäs. Mihin tahansa edellä mainittuun tilanteeseen voi joutua olosuhteiden vaikutuksesta.

Otetaan vaikka älykäs, joka syntyy perheeseen, jossa isä pitää häntä kellarissa vankina ja käyttää hyväksi kahdenkymmenen vuoden ajan. Sitten eräänä päivänä hän pääsee vapauteen. Hän ei tiedä mitään ympäröivän maailman menosta tai laeista, joihin sen toiminta perustuu. Siksi hän alkaa kysellä sitä vastaantulijoilta, mutta nämä huomaavat hänen kokemattomuutensa ja kertovat hänelle valheita. Tiedon puute ja kokemattomuus ihmisistä saa älykkäänkin ihmisen uskomaan riittävän hyvin muotoillun valheen. Näin älykäs menee retkuun ja joutuu petetyksi monta kertaa. Hän oppii olevansa huonompi kuin muut ja alkaa epäillä mielenterveyttään. Sitten hän menee Mensan testiin ja saa tulokseksi 160, koska älykkyys ei kyseisen testin määrittelemänä riipu siitä millaisissa oloissa (kulttuurissa) ihminen on kasvanut. Tai ehkä tulos on vähän alakanttiin, koska kaiken kokemansa jälkeen lapsuutensa vankilasta paennut voi olla masentunut ja vieras abstrakteille käsitteille, mutta jos hän muussa tilanteessa saisi esimerkiksi 200, pistemäärä voi ihan hyvin olla 160.

Uskonnollisesta perheestä kotoisin oleva älykkö voi tulla painostetuksi harjoittamaan uskontoa, samoin kuin vapaamuurari-isän poika voi imeä perheestään vaikutteita siten, että hän liittyy vapaamuurariksi. Tai ehkä vapaamuurarius kiehtoo älykköä, koska se on ainakin nykymaailmassa (tai ehkä jopa luonnostaan) eksoottista, mystistä ja kätkee sisäänsä salaisuuksia. Älyllinen uteliaisuus voi ajaa älykön hakemaan kokemuksia kyseisestä järjestöstä. Riittää että järjestössä on pari dominanttia psykopaattia, melkein yhtä älykkäitä tai älykkäämpiä, jotka ottavat älykön uhrikseen. He manipuloivat älykköä ja kertovat tälle valheita, saavat hänet uskomaan jäsenyyden etuihin, mutta käyttävät häntä hyväkseen. He panevat älykön kumartamaan itseään ja näin hän valitsee elämän polvillaan korkeamman asteen muurareiden edessä.

Voi olla myös älykäs sivustaseuraaja. Koulukiusattu, joka on menettänyt luottamuksensa ihmisiin. Sama henkilö menettää myös helposti luottamuksensa yhteiskuntaan, koska se on ihmisten hallitsema instituutio. Luottamuspula ja usko toisten loputtomaan typeryyteen ovat tehokkaita estäjiä vaikuttamiselle. Niistä kumpuava masennus lamaannuttaa samalla tavalla älykkään kuin tyhmemmänkin ihmisen. Älykäs valitsee yksinäisen elämän lukien kirjoja kotona ja katsoen TV:tä. Hän tietää kaikesta kaiken, mutta ei yritä vaikuttaa siihen, koska ajattelee eri tavalla kuin suurin osa ihmisistä, ja kokee sen olevan turhaa.

Vähän samaan tapaan kuin William James Sidin tapauksessa, väärinymmärretty omalla aikakaudellaan, nauroivat vaan kun esitti teorioitaan mustista aukoista yms. jotka myöhemmin kuoleman jälkeen todistettiin oikeaksi.

Kuoli yksin, suht. nuorena ja "mitään saavuttamatta", koska muut eivät ymmärtäneet mitä hän selitti.

Parhaiten sitä taitaa pärjätä jos tyytyy olemaan "laumassa ja sen mukana", eli en ihmettele jos älykkö kuuluisi johonkin ryhmään.

Pitää muistaa, että älykkyys ja viisaus ei ole synonyymejä.

Itse ajattelen älykkyyden aivojen prosessointinopeutena.
Hitaammin toimivalla ajatuksenjuoksulla on mahdollista päästä samaan lopputulokseen kuin nopeammalla. Nopeammin etenevä ajatus auttaa prosessoimaan samassa ajassa enemmän tietoa ja yhdistämään tiedon murusia sieltä täältä, kokonaisuudet ja eri asioiden vaikutukset kokonaisuuteen hahmottaa nopeammin.

Älykkyys ei tuollaisen määritelmän mukaan estä tekemästä huonoja päätöksiä tai virheitä.
Virheen tekee ehkä vain nopeammin.

Älykkyys on enemmän kuin aivojen prosessointinopeus, pikemminkin tehokkuus ja muistikapasiteetti. Otan esimerkin elävästä elämästä.

Kaksi suunnilleen yhtä kokenutta asiantuntijaa, molemmat olleet alan kokouksessa ja kirjoittavat annista raportin. Ensimmäinen kirjoittaa sen tunnissa lentokentällä, pääosin ulkomuistista, vain joitakin faktoja tarkistaa papereista. Toinen käyttää toimistossa kaksi työpäivää matkaraportin kirjoittamiseen, koska lukee tarkkaan läpi kaikki kokouksesta kertyneet paperit. Lopputulema on että molemmat raportit ovat yhtä hyödyllisiä, jälkimmäinen saattaa sisältää enemmän vähämerkityksellisiä yksityiskohtia.