puolukka homehtuu

Minun kokemukseni on, että keittämätön puolukka säilyy parhaiten kun siihen ei lisää ollenkaan sokeria. Moni säilyttää puolukkasurvoksen kellarissa sokerittomana ja sokeroi vain sen verran mitä kerralla syö. Minä säilytän mieluummin pakasteessa, koska pidän erityisesti tuoreen puolukan mausta ja se tuoreus säilyy pisimpään juuri pakasteessa. Otan pakasteesta pienen määrän kerralla ja sokeroin vain sen mitä yhdellä aterialla syön, koska sokeroidun puolukan maku heikkenee jo vuorokaudessa ihan selvästi.

Tuolla alempana on piiitkä teksti, jonka kirjoitin tasan 2 vuotta sitten, 25.10.2019, kuinka itse olen saanut puolukan säilymään sokeroimattomana survoksena lähes 30-litraisissa viinintekoastioissa maakellarissa homehtumatta jopa 1,5 v, kunnes syöty.

Samaa ohjetta noudatan edelleen, MUTTA, haluan vielä tarkentaa, että huuhdon nykyään peratut marjat viileällä vedelle ämpärissä kaksi kertaa, keittiön altaan päällä (tulppa aina kiinni) , ja siitä ritilään kaatamalla toisen ämpärin päällä taas toiseen puhtaaseen huuhteluveteen, sitten vasta siivilöin kunnolla veden pois -pieni määrä kerrallaan valuttaen, ravistellen niin kuivaksi kuin mahdollista, sillä vesi laimentaa marjojen happamuutta survoksessa. Valkoisessa ämpärissä näkee vedessä, miten valtavasti tulee pientä roskaa marjojen mukana, joka luultavasti edesauttaa homehtumista, ellei niitä pese pois. samoin keräilen vedestä pinnalta huonoja marjoja pois, ne NOUSEE KELUMAAN, niin helppo ottaa pois. Sitten kun olen valuttanut, siirrän neljännes-sangollisen ylimääräiseen sankoon, jossa survon pienehköllä puusurvimella ne marjat, ja kippaan nuolijan avulla isoon saaviin, joka välissä kansi päälle, kun taas menen huuhtomaan uuden satsin.

Ja välissä siivilöin harson avulla käytetystä vedestä roskat pois (pienen sakan kaadan lopuksi viemäriin suoraan pohjalta), ja vesi on taas puhdasta seuraavaan satsiin. Samoin teen sille "kakkosvedelle", ja aina ekaksi huuhdon sillä likaisemmalla vedellä ensin. Lähteepähän mahd linnunkakat ymkin pois, kun teen kahdesti. Pari sangollista yleensä kun olen huuhtonut, niin vaihdan kokonaan puhtaat vedet.

Siinä näkee miten lähtee roskaa, pientä rupua, osa kelluu, osa painuu pohjaan. kaada se poroisin pohjalta veke, ja isommat jää harsoon, huuhtaise se laittamalla se siivilän ulkopinnalle tiukalle, ja laskemalla vettä hanasta päälle, sitten väännä kuivaksi, ravistele vaikka puulaatikon päällä ruvut pois, ja se on valmis taas uuteen satsiin. Tuota kun toistaa niin että vaikkapa kaikki 4 sangollista on huuhdottu pari kertaa, ja valutettu, survottu, niin niistä tuleekin melkolailla täyteen tuo saavi.

En itse jätä aivan täyteen saaveja sitten talveksi, vajautan jokaisesta ämpäreihin osan, että pystyy parin vkon välein sekoittelemaan niitä survoksia, silleen aika pohjia myöten melkein, että kuivempi pinta peittyy ja sekoittuu hyvin sillä happamalla mehulla, niin säilyy. Ja kansi tiukkaan kiinni, ei sokeria sekaan yhtään, päälle vedän jonkun muovisäkin, sekin estää pöpöjä ja pölyjä tulemasta reunoihin (pyyhinkin talvella reunat joskus) ja alhaalta ei maahan asti se muovi, mutta tiukkaan saavin reunaa myöten.

Meillä on suunnilleen 5 sellaista pyttyä täynnä, kaikki tulee käytettyä. Semmoisenaan syödään sokeroituna, tai ruuan kanssa lautasella, esim porkkanaraasteen kanssa, kakkuihin, sämpylöihin, mehuksi joskus - ja varsinkin vispipuuroon! :) Tätä teen joka syksy, 35 vuoden kokeilun tulosta tuo. Toivon, että auttaa jotakuta, joka taistelee puolukan säilymisen kanssa. Meillä on maakellari, talvella pysyy n 2-3 ' lämmintä, ja tuo meidän määrä ei edes mahtuisi mihinkään jääkaappeihin tai lasipurkkeihin tai pakastimiin, enkä varsinkaan panisi mitään aineita marjojen sekaan. Sitä "ihtiänsä" saa olla, ja hapan mehu sekoitettava aina pinnalle usein, joka astiassa, myös ne sekoitettava, joita ei vielä edes käytä! Muuten ne homehtuu ihan omassa rauhassaan kyllä!
Tässä tuli nyt paljon toistoa, mutta jää paremmin mieleen ehkä.

Tässä oikeaa viestiä. Vielä että homeen voi poistaa päältä jos ilmaantuu...ei se niin vaarallista oo. vrt.antibiootit...

Laitoin puolukkasurvosta muovirasiassa ulkotilaan.Puolukat olivat syksyn viimeistä satoa.Huuhtelin marjat ennen survomista.Nyt tänään avattuani kannen marjojen päällä oli pieniä homekiteitä.Olen miettinyt syytä, onko se lämpimän syksyn syy, vai mikä.Nyt harkitsen niitten kohtaloa, syönkö vai laitanko pois.Lapsuudessa syötiin paljon puolukoita, eikä homeesta puhuttu mitään.

Peruna säilyy oikein hyvin 1 - 3 asteen lämpötilassa. Näin sanoi entinen perunatilallinen, jonka yli 20 m perunakellari oli liian pieni nykyoloissa. Sinne pystyi traktorilla ajamaan sisään!
Perunoista maksetaan sairaalloisen vähän tuottajalle, ehkä 20 c / kilo. Tuolle miehelle oli varmaan tärkeää se, että pakkanen ei päässyt kellariin pilaamaan perunoita. En tiedä, oliko hänellä jokin sähkölämmitin suurimpien pakkasten varalle.

Säilyy peruna lämpimämmässäkin, huoneenlämmössäkin esim. lattialla pärekorissa varmaan viikon.

Elokuun alussa oltiin mökillä eikä puolukka ollut viel kypsää.
Kun kaalia ja maksapihvejä paistin; niin piti saada myös puolukkaa!
K-kaupasta ostin PIRKKA Suomalainen puolukkasurvos 500g (noin puol litraa) on heti käyttövalmis ja makeuttamaton.
Eikä sisältänyt säilöntä aineita.
Valmistaja:Marjamarkkinointi Kauko Pesonen OY 57210 Savonlinna
Valmistuttaja: Ruokakesko OY
Josko noista tiedoista olis jotain apua. K-kauppias vois auttaa asiassa ehkä.

Ainakin 7 vuotta.

Hmmmm..meidän perhekunnassa myös kymmenien vuosien perinne sokeroimattoman puolukkasurvoksen teossa ja tänä syksynä isoäidille viedyt survotut jääkaapissa lasipurkissa säilytetyt puolukat kasvoi 10 cm korkeaa valkoista "kaunista" homerihmastoa. Puolentoista litran purkista oli isoäiti harvakseltaan ottanut ja syönyt noin puolet. Nyt ollut lienee pidempi väli kun survosta oli otettu ja tällainen näyttävä kasvusto. Lopun survoksen sai heittää kompostiin. Ei tullut mieleenkään syödä. Olen antanut itseni ymmärtää, että homeet elävät samaan tapaan kuin sienet metsässä. Syksyllä, kun olosuhteet ovat kaikin puolin otolliset, maaperässä "uinuva" runsas sienirihmasto tunkee maan päälle näkyvät osansa. Osa sienistä ja homeista on myrkyllisiä. Näinpä en koskaan syö homehtunutta ruokaa enkä pyydä ketään muutakaan niin tekemään.

Kun survoo suuren osan puolukoista rikki, että mehustuu koko satsi, ja ei laita sokeria lainkaan tässä vaiheessa. Sitten vasta sokeroi sen astiassa, kun ottaa minkä syö. Luulen, että alkaa käymään, jos on sokeroitu. Ei ennenkään sokeroitu.

Itse olen poiminut ja survonut kellariin 30:n litran viiniastioihin jo 30 v, eikä ole kuin kerran homehtunut reunoista ne rippeet, ja kerran pinnasta, kun en ymmärtänyt sekoitella pitkin talvea pohjamehuja myöten, silloin tällöin.
Silloin oli aika täysi astia avaamattomana, ja kun marjat olivat nousseet pintaan aivan kuin laattana, ja hapan mehu pohjalla, niin se pinta oli homeen peitossa. Kyllä opin siitä kerrasta sen asian!
Se hapan mehu TÄYTYY saada sekaisin sen koko marjaseoksen kanssa,. Äläkä sokeroi sitä ollenkaan, ja vedä vaikka taikinakaapijalla (puhtaalla) ne reunat puhtaaksi välillä -siis työnnät ne reunamarjat sinne alas mehun sekaan - ja itse vedän oikein happamalla mehulla ne astian reunat sitä myöten kun on "sotkeentunut", soseeseen.

Ja meillä ainakin vasta talvemmalla on kellari tarpeeksi kylmä, nyt vaan syksyllä sitä pönttöä on sekoiteltava tiuhemmin, mutta läpi vuoden pitää tarkistaa ja painella mehut pintaan. Ja aika tiukasti kiinni, mutta itse jätän yhden sivun vähän löysemmin, koska sitä ei saa erkkikään auki, kun aivan täysi astia on painettu tasan tiukasti kiinni! Itse pidän suurta tyhjää Serlan talouspaperisäkkiä sen saavin yli vedettynä, estää kummasti homeitiöitä! Me miehen kanssa tylsän veitsen avulla kerran saimme vaivoin auki. Tulee varmaan joku imu siihen kun täysi.

En pane mitään papereita pinnalle, enkä säilöntäaineita puolukkaan. Se happamuus on se, mikä toimii siinä, ja just se että sekoitettava aina hakiessa vaikka, kunhan ei jää kuivaksi se pinta. Jos on kuiva, niin sotket sekaisin niin että mehustuu koko satsi.

Itse usein huuhtelen marjat nykyään siivottuani ne, lämmintä vettä ämpäriin ja loiskis sinne marjat, sitten pyörittelen kädellä, siivilään valumaan, siivilöin sitten harson läpi veden, uusi satsi marjoja samaan roskattomaan veteen, taas siivilään, jne. Pientä rupua tarttuu varsinkin märkiin puolukoihin kiinni, näkee aina veden pinnalta paljonko oli jäänyt roskaa. Ne ei kaikki tipu vaikka ravistelee sitä muoviritilää vadin päällä. Ehkä roskat sitten vielä homehtuu kuivahkon soseen pinnalla herkemmin vielä? Pidä happamana ja märkänä se pinta.

Nyt syömme vielä loppua viimevuotista survosta, kellarista. Ei ollut edes tarpeeksi kylmä syksystä eikä varsinkaan keväästä. Mutta opin tuon sekoituksen vuosia sitten.

Siksi tein tämän pitkän kirjoituksen tänne, jos joku haluaa yhden neuvon itse kokeiltavaksi.

Samaa mieltä. Kun ottaa kellaristä ämpäristä survottua, sokeroimatonta puolukkaa, pitää painella marjat niin, että peittyvät mehullaan. Ei ole ollut hometta koskaan.