Biodynaaminen viljely

BIODYNAAMINEN VILJELY
Kirjoittanut: Mannerkorpi, 8.11.2003 klo 11.35

Biodynaaminen viljely ei hylkää kemiaa, mutta sen mukaan maatalous ei voi rakentua yksipuolisesti kemiallis-materialistiselle pohjalle, sillä on olemassa alue, mitä voidaan kutsua muoto- tai elämänvoimien kentäksi (bios=elämä, dynamis=voima). Ihminen elää syömänsä ravinnon muotovoimista eikä materiasta, sillä aine toimii vain välineenä, mikä kuljettaa elämää antavat voimat elimistöömme. Elimistö puolestaan käyttää muotovoimia ihmisen energiakenttään eli auraan, mikä ilmenee ulospäin erilaisina toimintoina, kuten työnä ja ajatteluna. Voimakkaassa muotovoimien muodostamassa aurassa on väitetty olevan parantava voima.

Kasveja viljellään muotovoimien pysyvän ja sopusointuisen rakenteen aikaansaamiseksi maassa, mitä on lannoitettu kompostilla siten, että maan ja siinä kasvavien kasvien elintoiminta vahvistuu. Kompostoinnin tarkoituksena on maaperän elämän vahvistaminen siten, ettei se enää tarvitse vesiliukoisia väkilannoitteita vaan runsaan juurimassan. Lopulta kysymys on viljelyn mittakaavasta, sillä biodynaaminen viljely sopii kasvihuoneisiin ja puutarhaan, mutta hehtaarien kokoisten peltojen viljely tällä metodilla on käytännössä mahdotonta. Itse harrastan biodynaamista viljelyä lasisessa kasvihuoneessa sekä puutarhassa ja olen korvannut väkilannoiteet kompostilla (käytössäni on ympärivuotinen Biolan tehokompostori sekä itse rakentamani yhden kuutiometrin - 1000 litraa - kokoinen avokompostori).

Nykyaikaisen tehoviljelyn päätavoitteena on mahdollisimman suuren massan tuottaminen, koska henkisiä muotovoimia ei tunneta tai tunnusteta. Hyönteistuhot suurenevat vuosi vuodelta, vaikka hyönteisten torjunnassa myrkkyjen väkevyyttä ja vuosittaisia ruiskutuksia yhä lisätään. Elintarvikkeiden tuotantotavan vaikutus ihmisen henkisiin ominaisuuksiin on tämänhetkisessä kaupallisessa maailmassa taka-alalla. Biodynaaminen viljely tähtää siihen, että täydelliset muotovoimat sisältävä solukko jää hajoittavilta voimilta rauhaan. Informaatioteoriaa kehittäessään Fritz-Albert Popp löysi 1930-luvun venäläisiä tutkimustuloksia, joiden mukaan kasvisolukko lähettää hyvin heikkoa valosäteilyä. Poppin hypoteesin mukaan, kasvi on suorassa yhteydessä valon lähteeseen ja välittää valoa eteenpäin organismissa. Valon varastointikyvystä riippuu, miten paljon tähtitaivaan konstellaatioiden vaikutusta lopulta päätyy muotovoimina ihmiseen ja miten se hänessä vaikuttaa.

Amerikkalaiset tutkijat (Golstein, Barber, Fields et al) tarttuivat aiheeseen vuonna 1997 ja tekivät kylvö- ja viljelykokeen porkkanalla. Vaikka heidän tutkimuksensa oli yksivuotinen ja suhteellisen suppea, se tuotti mielenkiintoisia faktoja tähtitaivaan konstellaatioiden vaikutuksista käytävään keskusteluun. Tutkijat seurasivat kuun kulkua tähtitaivaan eläinradalla ja tekivät kylvöt sen ollessa keskellä kutakin tähdistöä. Vuodenkulun aiheuttama trendi eliminoitiin koetuloksista laskettaessa huolellisesti kuun aseman synnyttämistä mittaustuloksista. Paras sato, jotka tuottivat noin 15% keskimääräistä suuremman sadon, saatiin pari päivää ennen täyttäkuuta kylvetyistä porkkanoista. Ns. juuri- lehti- jne. päivien vaikutusta koe ei vahvistanut (pidän itse myös näitä humpuukina).

Itse olen kylvänyt muutaman vuoden ajan tomaatin siemenet maaliskuussa täydenkuun aikana, istuttanut ne kesäkuun alussa lasiseen kasvihuoneeseen ja lannoittanut ne kompostilla. Tähän mennessä sato on joka vuosi onnistunut yli odotusten, lajikkeesta riippumatta (Ida Ex, Gemini, Potentat, Tigertomat). Mikäli vertaa itse kasvatettuja tomaatteja kaupan tomaatteihin, niin omat tomaatit ovat paljon lihaisempia eivätkä niin vetisiä ja pehmeitä kuin kaupan tomaatit. Olen valmistanut niistä ketsuppia Frantsilan yrttitilan Kasviskeittokirjan mukaan (kaneli jätetty pois) ja kaikki ovat pitäneet sitä paljon parempana kuin kaupan ketsuppia. Kaupan ketsupissa on hirveästi lisä- ja säilöntäaineita, kun taas omassa ketsupissani niitä ei ole lainkaan eikä se siten säily muuten kuin pakasteena jääkaapissa.

Toinen kasvihuoneessani kokeilemani laji ovat turkinpippurit ja nekin ovat onnistuneet joka vuosi yli odotusten. Kaupasta saatavat turkinpippurit ovat etupäässä Kreikasta tai Saksasta ja ne ovat melko kalliita, noin kymmenen euroa kilo. Omissa turkinpippureissani on paljon voimakkaampi aromi ja monet ovat juuri tuota mieltä, että Suomen ilmasto antaa maustekasveihin paljon voimakkaamman aromin kuin eteläisempi ilmasto. Itse en ole vielä kertaakaan nähnyt, että jollakin toisella olisi kotimaisia turkinpippureita.

Ainoa laji, mikä on epäonnistunut, on tänä kesänä kokeilemani paprika (Sweet California), sillä sato ei ehtinyt kypsyä ennen syksyn tuloa. Näillä näkymin paprika pitäisi kylvää jo helmikuussa täydenkuun aikaan, kuukautta ennen tomaattia. Tosin paprika on halpaa, sillä EuroMarketista saa purkin suikaloitua paprikaa kahdella eurolla, joten sen viljely ei edes ole kovin mielekästä verrattuna turkinpippuriin.

M.S.
Nuoren maan kreationisti, Jyväskylä
[email protected]