Osaisiko joku heittää arvausta paljonko tarvittaisiin ratsastusharjoittelua että uskaltaisi lähteä pitemmälle maastovaellukselle vuoristoon. Pikkuporukan kanssa siis. Kysymys olisi useamman päivän reissusta, ehkä viikko mieluummin kaksi Andeilla. Kuntoahan se satulassa tuntikausia istuminen vaatii, mutta kunto on hyvä. Sen lisäksi pitäisi pystyä hallitsemaan se otus.
Montako tuntia?
tekismieli
5760
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyseessä ei siis ole mikään xtreme-laji vaan mukavaa matkantekoa ja maisemien katsastelua n. 2500-3800 metrin korkeudessa. Muut porukassa ovat paikallista väkeä. He arvelivat että minulta onnistuisi kyllä, mutta millaisella kokemuksella palstan väki uskaltaisi lähteä? Ratsut ovat "Caballos de paso peruano".
http://www.yachay.com.pe/especiales/caballos/
Sellaisen selässä en ole koskaan istunut mutta väittävät että sillä saa maailman tasaisimman kyydin.
Niin, oletko koskaan ratsastanut aiemmin, yhtään? Ovatko hevoset muuten tuttuja, miten ison eläimen käsittely sujuu? Koska reissuun pitäisi lähteä? Ratkaisevinta mielestäni kuitenkin on se, millaista vauhtia matkaa taitetaan: menettekö pelkkää käyntiä vai myös ravia ja laukkaa?
Omalta kohta 20 vuoden ratsastushistoriikin pohjalta epäilen, että noin pitkä vaellus sisältää muutakin kuin käyntiä. Jotta ihminen pysyisi ravaavan ja laukkaavan hevosen selässä, pitää osata ratsastaa. Edes vähän. Jos sinulla on mahdollisuus yksityisopetukseen, luultavimmin jo 3-5 tunnissa opit perusasiat ja pysyt selässä vauhdissakin.
Eniten moisessa touhussa minua epäilyttää tottumattoman takapuolen löyminen satulaan. Tuntikin tekee aloittelijalle monesti tiukkaa, päivistä puhumattakaan. Varusteisiin kannattaa panostaa.
Rodusta en osaa mitään sanoa, ponin oloinen. Istumamukavuus on kyllä paljolti kiinni myös hyvästä satulasta :)
Siinäpä se. Kokemusta on vain muutamia tunteja. Vikurin hevosen kanssa en pärjää. Mutta pysyn selässä jos otus käyttäytyy eikä aivan hurjastelemaan ruveta. Aikaa kyllä olisi valmistautua. Ja kannattanee takapuolta harjoittaa. Nuo perulaiset hevoset ovat kuulemma espanjalaisten aikanaan sinne viemiä, senaikaisten ratsujen "puhdasverisiä" jälkeläisiä.
varmasti on sisäreidet ja jalat ja peppu kyllä tosi kovilla moisessa vaelluksessa.. Siinä ei oikeen hyväkään satula aina auta kun ei ole oikeat lihakset harjaantuneet, mutta kyllä se on aina eteenpäin :) Olisi varmasti aivan ihana kokemus päästä moiselle vaellukselle!
Käy ottaan muutama ratsastustunti ja kokeile. Selässä alkaa pysymään hyvin kun rentoutuu, mutta alussa tulee helposti paikat kipeeksi.
Rotu on varmasti perun paso. Sillä on aivan ihana askellaji, joten matkanteko suju mukavasti:) Se laukkaa rennosti liitäen ja ravissa heittää etujalkoja sivulle jännästi, mutta satulassa tunne on mukava:)