Monta vuotta on tehokkuuden ja kansaivälisen kilpailukyvyn nimissä pidetty palkat Suomessa alhaalla. Tämän seurauksena on nyt ikäänkuin yllättäen havahduttu tilanteeseen, jossa emme olekaan enää korkeiden palkkojen tai edes keskinkertaistenkaan palkkojen maa Euroopassa. Useimpien Euroopan maiden kansalaisilla on selvästi meitä korkeampi tulotaso, josta heidän kuitenkin tarvitsee samantasoisen sosiaaliturvan ylläpitämiseksi maksaa pienempi osuus veroa kuin meidän.
Korkea veroasteemme johtuu täten matalista palkoistamme - ei yksin hyvästä sosiaaliturvastamme! Mikäli palkkoja Suomessa reilusti nostettaisiin voidaan veroprosenttia vastaavasti laskea, koska valtion verotulot pysyvät samoina pienemmälläkin verotuksella!
LISÄÄ LIKSAA on sekä valtion että yksityisten ihmisten kannalta siis entistäkin tärkeämpi vaatimus. On jo nähty, ettei huippukilpailukyky hyödytä suurinta osaa kansasta, vaan päinvastoin sen saavuttamiseksi on painettava heitä alemmas.
Tavaroita on tarjolla enemmän kuin ennen, mutta on mielenkiintoista kuinka olemme edelleen 60-70 luvun vaihteen tasolla: kun silloin ansaitsimme jonkun tonnin kuussa, bensa maksoi markan litra ja kokistölkki myös markan. Nyt ansaitsemme jälleen jonkun hassun tonnin ja bensa maksaa yhden euron, kuten kai arviolta kokiskin! Ottakaamme tavoitteeksi ansiotasojen nosto - ei muutamalla hassulla prosentilla, vaan sadoilla prosenteilla! Miksei mitään tämänsuuntaista tahdota edes yrittää? ... Kahdenkymmenen vuoden kuluttua toivoisin näkeväni, että suhteellinen ansiotasomme on noussut ainakin niin paljon, että jokapojalla jää muutama tonni kuussa ylimääräistä käteen kaikkien normaalimenojen jälkeen. Vaihtoehtoisesti voimme silloin tehdä nelipäiväistä työviikkoa - tai miksei vaikka kolmiopäiväistä? Joka haluaa tehdä enemmän, tehköön toki vapaasti. Tässä tarvitaan kunnon tavoitteita, että olot paranevat - ei lainkaan optioita! Varsinaisen työn tekijöiden motivaatio riippuu paljon ansioista, ja he ansaitsisivat siitä kunnon korvauksen. Ilman (ahneita) johtajia pärjätään hyvin, mutta ilman tavallisia työntekijöitä ei.
Tämän oli tarkoitus olla lyhyt viesti, mutta valitettavasti hampaanväliin jäi silti vielä paljon.
Korkea veroasteemme johtuu täten matalista palkoistamme - ei yksin hyvästä sosiaaliturvastamme! Mikäli palkkoja Suomessa reilusti nostettaisiin voidaan veroprosenttia vastaavasti laskea, koska valtion verotulot pysyvät samoina pienemmälläkin verotuksella!
LISÄÄ LIKSAA on sekä valtion että yksityisten ihmisten kannalta siis entistäkin tärkeämpi vaatimus. On jo nähty, ettei huippukilpailukyky hyödytä suurinta osaa kansasta, vaan päinvastoin sen saavuttamiseksi on painettava heitä alemmas.
Tavaroita on tarjolla enemmän kuin ennen, mutta on mielenkiintoista kuinka olemme edelleen 60-70 luvun vaihteen tasolla: kun silloin ansaitsimme jonkun tonnin kuussa, bensa maksoi markan litra ja kokistölkki myös markan. Nyt ansaitsemme jälleen jonkun hassun tonnin ja bensa maksaa yhden euron, kuten kai arviolta kokiskin! Ottakaamme tavoitteeksi ansiotasojen nosto - ei muutamalla hassulla prosentilla, vaan sadoilla prosenteilla! Miksei mitään tämänsuuntaista tahdota edes yrittää? ... Kahdenkymmenen vuoden kuluttua toivoisin näkeväni, että suhteellinen ansiotasomme on noussut ainakin niin paljon, että jokapojalla jää muutama tonni kuussa ylimääräistä käteen kaikkien normaalimenojen jälkeen. Vaihtoehtoisesti voimme silloin tehdä nelipäiväistä työviikkoa - tai miksei vaikka kolmiopäiväistä? Joka haluaa tehdä enemmän, tehköön toki vapaasti. Tässä tarvitaan kunnon tavoitteita, että olot paranevat - ei lainkaan optioita! Varsinaisen työn tekijöiden motivaatio riippuu paljon ansioista, ja he ansaitsisivat siitä kunnon korvauksen. Ilman (ahneita) johtajia pärjätään hyvin, mutta ilman tavallisia työntekijöitä ei.
Tämän oli tarkoitus olla lyhyt viesti, mutta valitettavasti hampaanväliin jäi silti vielä paljon.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lukisit tuolta politiikka palstalta globalisaatiosta, niin sinulle selviäisi, että homma pelaa juuri päinvastoin kuin toivoit, sille ei enään kukaan voi mitään (luultavasti).
Veroilla kerätään rahaa suurten menojen maksamiseksi, esim valtionvelan korot ovat suuret Edullinen koulutus ja sairaanhoito ja halpana pidetty ruoka tarvitsevat verorahoitusta. jos meillä olisi öljyä tai kultakaivos, voisi veroja alentaa.
Lisää liksaa kaikille tarkoittaa, että entistä useamman työt kannattaa tehdä koneilla.
Että nämä hommat voidaan tehdä halpatuontimaissa, murto osalla siitä, mitä "ihmisille" pitää maksaa. Toki myös koneisiin kannattaa sijoittaa, ovat nopeita ja halpoja (eivät edes tarvitse valoa tehdessään duunia). Ongelmaksi muodostuneekin tulonjako, niinkuin aina, kautta historian, koskaan ei ole kohdallaan.
Olen aina luullut, että maksamme korkeita veroja koska sosiaaliturvamme on niin hyvä. Nyt tämäkin illuusio romahti Suomessa maksetaan bkt:stä 25,2 % sosiaalimenoihin, vaikka kyllä köyhät on sen tienneet heidäthän on ajettu leipäjonoihin. EU-maissa keskiarvo on 27,6 % bkt:stä. Pohjoismaihin verrattaessa ollaan pohjilla,Ruotsi käyttää 33 % ja vain Islanti käyttää vähemmän kuin Suomi, mihin verorahat menee? Mielestäni esim. rikkaiden tukemiseen 29% pääoma tulojen veroilla, jää kivasti liksaa esim. osakkeiden ostoon jne. Tietysti myös 1990- luvun laman seuraus, työttömyys vie paljon rahaa.
Takavuosina kansantaloustieteen oppikirjoissa oli kivoja kuvia rahavirroista, suuret nuolet siinä kiersivät tuotannon ja kulutuksen väliä, taustalla jossain oli julkinen talous, jossa kansalaisten työssään tienaamista markoista osa maksettiin verottajalle, joka jakoi sitten niitä yleishyödyllisiin kohteisiin ja suoritti sosiaalista tasausta...
Meitä opetettiin uskomaan että raha "syntyy" työnteosta ja veromarkat olivat "jo tienattuja", joten niiden uusjako ei ollut "oikeaa" taloutta, vaan jotain ihan muussa kategoriassa noteerattavaa - aivan kuin raha olisi muutanut väriään silloin kun se kerättiin yhteiseen kassaan ja sillä toteutettin yhteisiä etuja.
Millaisethan olisivat talouden nuolet nyt, jos ne vallitsevien käytöntöjen mukaan oppikirjaan piirrettäisiin? Raha "syntyisi" siellä missä omistusarvoille noteerattaisiin nousukursseja, suurimmaksi osaksi sen kierrot käpertyisivät sen omaan sisäsiittoiseen piiriin, jossa se ostaisi ja möisi itse itseään ja joskus, jäätyään erehdyksessä väärään paikkaan, se maksaisi muodollisen parkkisakon, pääomaveron, valtiolle. Rahasta vain rippeet kiertäisivät reaalitaloudessa, tuotannon ja kulutuksen piirissä, reaalitalous yleensäkin olisi rahataloudelle vain rasite tai korkeintaan kulissi, keinottelusta olisi tullut rahan autonominen valtakunnta. Pienet ihmiset puurtaisivat töissään ja toistelisivat omia hokematotuuksiaan: "On vain oltava ahkera, tehtävä kovasti töitä, ja koulutettava jatkuvasti itseään..." - mutta kuten vanhoissa oppikirjoissa valtiontalous oli siellä suurten kiertojen takana, samoin tässä uudessa kuviossa kaikki se mitä pienet ihmismuurahaiset pienien rahojensa kanssa puuhastelisivat, sijoittuisi pikkaraisena kikkarana pääomaliikkeiden, valuuttakeinottelun, osakekauppojen ja optiojärjestelyjen, johdannaisten, yms. taakse.
Talouden painopisteet ja kasvumekanismit ovat nyt kokonaan muuttuneet, mutta koska raha siellä missä se itse itseään siittää on pyhää eikä mitään veroja ainakaan kovin mielellään maksa, julkistalouden ylläpito jää käytännössä sen saman keskiluokan kontolle, joka muutoinkin on työnteolla kaikkein rasitetuin. Oikeaa, reaalista työtä tekevän keskiluokan, lääkärien, insinöörien, opettajien, jne, tuli tehdä kapina, mutta sen sijaan että suuntaisivat oikeutetun vihansa kohti talouden katolla huseeraavia keinottelijoita, he purkavat katkeruutensa ja kiukkunsa heikompiinsa, työttömiin, sosiaalitukea saaviin, pakolaisiin, jne. Sieltäpä ei kuitenkaan paljon kostu, verotuksen ongelmia ei ratkaista vaikka köyhät eliminoitaisiin maailmasta Hitlerin ottein - mutta ehkä se on keskiluokalle kaikkein käteenjäävin vaihtoehto, suomalainenhan tuntee sellaista herravihaa että muuttuu pokkuroijaksi aina kun joutuu liituraitaisen kanssa kasvotusten.