Oletteko kuulleet tästä hienosta uudesta ammattikunnastan, mainoksen tuijottajasta?
Kaikki sitä eivät tunnusta, mutta minun ymmärtääkseni meitä on jo monia, jotka tienaamme kahvileipärahamme painelemalla mainosruutuja. Kelataan kuitenkin alkuun.
Kun kirjoitan tätä, huomaan että tässä alkaa tulla puolitoista vuotta oleskelua täyteen. Olen keskitason pikkupomo kohtuullisen isosta suomalaisesta pörssiyhtiöstä.
Tai siis olin.
Firma selvisi 08 lamasta ilman isompia tärinöitä, vaikka taisi silloinkin jokunen työvuosi irrota painamasta tasetta. Viime vuonna saatiin isommat otsikot, ja itsellekin tuli lähtö. Kesti kesään asti ennen kuin opin olemaan heräämättä kello 7 ja keittämättä 1,5 kuppia vahvaa kahvia, niin syvälle se oli juurtunut. Olen viisikymmentäkuusi vuotta, työt aloitin reippaasti alle parikymppisenä, vaikka koulujakin on siinä sivussa käyty. Tein reippaasti neljättäkymmenettä vuotta tuottavaa työtä, mutta sitten tuottavan työn tekeminen Suomessa loppui, minun ja monen muun osalta. Ja loput menee kyllä perässä.
Huomasin äkkiä että oli vaikea työllistyä uudestaan. Tai huomasin ja huomasin, tiesin sen, työttömyys oli pyörinyt mielessä jo joitain vuosia. Siitä asti kun entinen esimies ja silloinen kollega lähti, se oli vuosi 2012. Ei sillä että työelämässä olisi niin hervottoman hauskaa ollut, mutta kyllä sitä kuulumisen tunnetta kaipaa. Teemu Selänne sanoi että lopettamisen jälkeen tulee ikävä pukukoppitunnelmaa. Minä kaipaan sitä samaa, verstas oli eräänlainen pukukoppi, jossa jaettiin murheita ja iloja, sanallisesti ja sanattomasti.
Viime keväänä aloitin pienen bisneksen. Se on enemmänkin harrastus jolla tienaan pari sataa kuussa melko vaivattomasti verkkokaupan kautta. Verkkokauppa pyörii itsestään, tai sen kuluihin tulee rahat netistä tienattuna. Niin, työttömänä on aikaa mietiskellä ja tutkiskella kaikenlaista, varsinkin kun ei osaa nukkua seitsemää pitempään.
Jo vuosi sitten löysin sivuston, josta saa rahaa klikkailemalla mainoksia. Nyt sieltä tulee 40-50 euroa kuussa. En ymmärrä miksi, mutta se ei häiritse minua, en ymmärrä maailmasta montakaan asiaa. Esimerkiksi sitä että minä, kohta kuusikymppinen ukko, tiirailen nyt työkseni mainoksia rulettipöydistä, vaatekaapeista ja kassakaapeista. Mutta sieltä tulee 50 euroa kuussa. Se 50 euroa pyörittää verkkokauppaa. Verkkokaupasta tulee silloin tällöin tilaus tai sähköposti, jopa palaute. Sitten lähetän tuotteen. Mutta eniten minusta tuntuu että ammattini on nyt katsoa mainoksia.
Kauas on tultu siitä kun löin 70-luvulla taitteessa kevätaamuna ensi kertaa lapion soraan siltarummun perustustöissä.
En ole mitenkään masentunut, kyllä se aamukahvi hyvältä maittaa nytkin. Ehkä saan bisneksen tuosta vielä kasvamaan. Tai ehkä käy ihme ja minut vielä palkataan johonkin, kaikkien niiden nälkäisten nuorten ohi. Tuttuja minulla on mutta maailma ei tunnu kovin tutulta.
Toivon parasta jaksamista kaikille työttömille ja vähemmän työttömille, kevät tulee meillekin. Tavataan sitten aamuauringon sarasteessa torikahvilassa ja ihmetellään muiden kiireitä.
Jos joku haluaa kokeilla tätä ihmeellistä ammattia, sen äärelle pääsee seuraavasta osoitteesta:
http://www.neobux.com/m/v/?rh=6D6967756C69 . Jos liityt tuosta linkistä, saan siitä pienen bonuksen ja nostan suutarin hattua. Toki pääset sisään muitakin reittejä.
Se silta on muuten vieläkin siellä, kotipaikkakunnalla. Ajoin siitä viime juhannuksena sukuporukalla yli sanomatta sanaakaan.
Kaikki sitä eivät tunnusta, mutta minun ymmärtääkseni meitä on jo monia, jotka tienaamme kahvileipärahamme painelemalla mainosruutuja. Kelataan kuitenkin alkuun.
Kun kirjoitan tätä, huomaan että tässä alkaa tulla puolitoista vuotta oleskelua täyteen. Olen keskitason pikkupomo kohtuullisen isosta suomalaisesta pörssiyhtiöstä.
Tai siis olin.
Firma selvisi 08 lamasta ilman isompia tärinöitä, vaikka taisi silloinkin jokunen työvuosi irrota painamasta tasetta. Viime vuonna saatiin isommat otsikot, ja itsellekin tuli lähtö. Kesti kesään asti ennen kuin opin olemaan heräämättä kello 7 ja keittämättä 1,5 kuppia vahvaa kahvia, niin syvälle se oli juurtunut. Olen viisikymmentäkuusi vuotta, työt aloitin reippaasti alle parikymppisenä, vaikka koulujakin on siinä sivussa käyty. Tein reippaasti neljättäkymmenettä vuotta tuottavaa työtä, mutta sitten tuottavan työn tekeminen Suomessa loppui, minun ja monen muun osalta. Ja loput menee kyllä perässä.
Huomasin äkkiä että oli vaikea työllistyä uudestaan. Tai huomasin ja huomasin, tiesin sen, työttömyys oli pyörinyt mielessä jo joitain vuosia. Siitä asti kun entinen esimies ja silloinen kollega lähti, se oli vuosi 2012. Ei sillä että työelämässä olisi niin hervottoman hauskaa ollut, mutta kyllä sitä kuulumisen tunnetta kaipaa. Teemu Selänne sanoi että lopettamisen jälkeen tulee ikävä pukukoppitunnelmaa. Minä kaipaan sitä samaa, verstas oli eräänlainen pukukoppi, jossa jaettiin murheita ja iloja, sanallisesti ja sanattomasti.
Viime keväänä aloitin pienen bisneksen. Se on enemmänkin harrastus jolla tienaan pari sataa kuussa melko vaivattomasti verkkokaupan kautta. Verkkokauppa pyörii itsestään, tai sen kuluihin tulee rahat netistä tienattuna. Niin, työttömänä on aikaa mietiskellä ja tutkiskella kaikenlaista, varsinkin kun ei osaa nukkua seitsemää pitempään.
Jo vuosi sitten löysin sivuston, josta saa rahaa klikkailemalla mainoksia. Nyt sieltä tulee 40-50 euroa kuussa. En ymmärrä miksi, mutta se ei häiritse minua, en ymmärrä maailmasta montakaan asiaa. Esimerkiksi sitä että minä, kohta kuusikymppinen ukko, tiirailen nyt työkseni mainoksia rulettipöydistä, vaatekaapeista ja kassakaapeista. Mutta sieltä tulee 50 euroa kuussa. Se 50 euroa pyörittää verkkokauppaa. Verkkokaupasta tulee silloin tällöin tilaus tai sähköposti, jopa palaute. Sitten lähetän tuotteen. Mutta eniten minusta tuntuu että ammattini on nyt katsoa mainoksia.
Kauas on tultu siitä kun löin 70-luvulla taitteessa kevätaamuna ensi kertaa lapion soraan siltarummun perustustöissä.
En ole mitenkään masentunut, kyllä se aamukahvi hyvältä maittaa nytkin. Ehkä saan bisneksen tuosta vielä kasvamaan. Tai ehkä käy ihme ja minut vielä palkataan johonkin, kaikkien niiden nälkäisten nuorten ohi. Tuttuja minulla on mutta maailma ei tunnu kovin tutulta.
Toivon parasta jaksamista kaikille työttömille ja vähemmän työttömille, kevät tulee meillekin. Tavataan sitten aamuauringon sarasteessa torikahvilassa ja ihmetellään muiden kiireitä.
Jos joku haluaa kokeilla tätä ihmeellistä ammattia, sen äärelle pääsee seuraavasta osoitteesta:
http://www.neobux.com/m/v/?rh=6D6967756C69 . Jos liityt tuosta linkistä, saan siitä pienen bonuksen ja nostan suutarin hattua. Toki pääset sisään muitakin reittejä.
Se silta on muuten vieläkin siellä, kotipaikkakunnalla. Ajoin siitä viime juhannuksena sukuporukalla yli sanomatta sanaakaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei Veikko. Minusta on hienoa että kokeilet uusia asioita, tuohan on aivan innovatiivista! Ja noin olet rakentanut vähäriskisen bisneksen, ties mitä siitä tulee! Onnea matkaan. Voin hyvinkin kokeilla klikkailua. Tsemppiä ja kevään odotusta!