Dippien ja penkin suhde

Et voi verrata etkä korreloida keskenään. jos et tee penkkiä niin et sieltä mitään nostakaan edes teoriassa.

Luulisin että penkkipunnerruksessa toimivat rintalihakset voimakkaammin kuin dipissä, tai ainakin ne on helpompi aktivoida. Jos penkin tekisi hyvin kapealla otteella, niin sitten liikkeet lähenevät toisiaan vaikutukseltaan.
Voi olla että nostat penkistä 10x60kg hyvänä päivänä, kapealla otteella 10x40kg. Laskukaavaa en voi paljastaa.

Itse tein dibin 70kg ykkösen puhtaasti ja kapee puhdas penkki oli 135kg.100 kg tuli tuolloin 3 kertaa 20 toistoa leveellä normipenkillä,selkä penkissä ja jalat maassa,ei poppuja.Pysty punnerrus seisten puhtaasti 3 kertaa 6, 90kg:lla.Kyllä dibbi voimaa antaa,jalostuu eri ihmisillä eri tavalla.

Dippi on hyvä liike kehittää penkkiä. Kaverin kanssa joskus kun salilla käytiin, hän teki penkin lisäksi aina dippejä, itse en koskaan tehnyt dippejä. Myöhemmin hän dippas lisäpainoilla myös. Jäin penkissä häneen nähden tosi paljon jälkeen. Kun itse kokeilin dippejä, niin muutama hassu meni omallapainolla enkä ottanut vielä edes siinä vaiheessa treeniohjelmaan, kun en tajunnut sen vaikutusta. Ajattelin vaa että itsellä surkeat geenit että sen takia hänen kehitys on parempi. Nykyää dippaan myös ja kehitys on ollut parempi kuin ilman dippejä. Vielä en ole laittanut lisäpainoja dippiin, mutta omalla painolla 80kg menee nyt kevyeen 3x10 ja siksi olenki ajatellut alkaa käyttää lisäpainoja siinä ekaa kertaa elämässä :) Penkki nyt 90kg, kun aikaisemmin junnas 70kg, ei mitään kehitystä. Tosin olen oppinut syömäänki paremmin. Nykyään kaverini ei enää treenaa.

Omasta mielestä dipit ja penkki ovat paljon vertailukelpoisempia kuin esim. penkki ja etunojapunnerrukset. Dipeissä omasta mielestä ns. vaativuuden kasvu on paljon eksponentiaalisempaa kuin penkissä. Kuka tahansa vetelee dippejä kehonpainollaan, aika moni vielä parin-kolmenkymmenen kilon lisäpainolla, mutta harvassa on ne sedät (tai tädit) jotka tekee puhtaita sarjoja oman kehonpainon verran lisäpunttia selässä. Toki tässä on ihan fysiikan laitkin vastassa, koska lisäpainojen lisäksi dipissä tulee aina nostettavaksi koko oma läskilössykkä vartalo.

Dipin ja penkin vaativuusero, siis vaadittava voima per nostettu kilo on toki penkin hyväksi, koska pystyyn suuntautuva liike jossa keho voi vapaasti heilua ja löytää parhaan mahdollisen nostoasennon on paljon helpompi toteuttaa kuin sellainen missä selkä on "kahlittuna" penkkiin ja kaikki voima pitää löytyä rinnasta ja ojentajista yhdessä ainoassa asennossa. Kuitenkin molemmissa liikkeissä riittävällä vastuksella päästään samankaltaisiin tuloksiin. Dipissä isona erona on isoja painoja käytettäessä ja riittävän leveällä otteella että vaikutus olkapäihin on oleellisesti penkkiä isompi.

Mulla on toiminut nyrkkisääntö, että 10 kertaa kun menee jollain painolla (omapaino mukaan laskettuna) niin tämä nousee penkistä ykkösenä. Tosin penkkaan aina kapealla otteella olkapäiden takia.

Dippi on ehkä paras apuliike penkkituloksen nostamiseen. Juju on kuitenkin siinä, että tekee liikkeen niin, että hyöty siirtyy penkkiin, eli tärkeä yksityiskohta: tee jokainen toisto ykkösenä. Eli ei niin, että pumpataan hirveällä heijauksella toistoja, vaan rauhallisia toistoja ja joka toiston välissä jäädään sekunniksi yläasentoon kädet täysin suoraksi ojennettuna.