On aikaa ystäville ja harrastuksille. Voi keskittyä uran tai vaikka oman kotinsa kehittämiseen juuri sellaiseksi kuin tykkää, ilman että pitäisi ottaa sitä omaa kultaa aina huomioon päätöksiä tehdessä. Tokihan niin pitää tehdä parisuhteessakin noin pääosin, mutta jotta se olisi toimiva, täytyy yleensä aina jotain kompromisseja löytää. Nyt ei täydy kuin ehkä joissain tapauksissa perheen tai ystävien suhteen.
Seksistähän nyt sinkkumiehillä on aina pulaa, mutta kyllä sitä ilmankin pärjää, ja silloin tällöin saattaa flaxi käydä tämmöiselle vähän rumemmallekkin bygmille. (kokemusta on) En yhdenillan juttuja ole koskaan harrastanut, mutta panettaa niitä naisiakin silloin tällöin, joten jos on itsellä sama fiilis, niin silloin kannattaa olla vapaaehtoinen. Pakko ei ole jos ei tykkää, ja eipä se selibaattikaan. (pisimmillään jotain kahdeksan vuotta? ) ongelmaksi tuntunut itseni kohdalla muodostuvan.
Suurin osa sinkkuuden kurjuudesta ja epäkelvoista kumppaniehdokkaista valittavista tuntuu tällä palstalla olevan miehiä, joten siksi esitän kysymykseni teille. Eikö ole yhtään mukavaa, kun ei tarvitse miettiä sen kumppanin teitä edeltänyttä seksielämää, liikakiloja, huonoa koulutusta/ liiallista koulutusta, nirsoutta tai mitään muutakaan puutetta, kun pysytte sinkkuina ja vapaina kehittämään itseänne ja omaa elämäänne? Musta ainakin se oli sinkkuvuosinani ihan kivaa. Eikä naisetkaan ihan perseestä olleet, vaikka pari epäonnistunutta suhdetta ja jopa aika paljon pakkeja osuikin matkan varrelle.
Seksistähän nyt sinkkumiehillä on aina pulaa, mutta kyllä sitä ilmankin pärjää, ja silloin tällöin saattaa flaxi käydä tämmöiselle vähän rumemmallekkin bygmille. (kokemusta on) En yhdenillan juttuja ole koskaan harrastanut, mutta panettaa niitä naisiakin silloin tällöin, joten jos on itsellä sama fiilis, niin silloin kannattaa olla vapaaehtoinen. Pakko ei ole jos ei tykkää, ja eipä se selibaattikaan. (pisimmillään jotain kahdeksan vuotta? ) ongelmaksi tuntunut itseni kohdalla muodostuvan.
Suurin osa sinkkuuden kurjuudesta ja epäkelvoista kumppaniehdokkaista valittavista tuntuu tällä palstalla olevan miehiä, joten siksi esitän kysymykseni teille. Eikö ole yhtään mukavaa, kun ei tarvitse miettiä sen kumppanin teitä edeltänyttä seksielämää, liikakiloja, huonoa koulutusta/ liiallista koulutusta, nirsoutta tai mitään muutakaan puutetta, kun pysytte sinkkuina ja vapaina kehittämään itseänne ja omaa elämäänne? Musta ainakin se oli sinkkuvuosinani ihan kivaa. Eikä naisetkaan ihan perseestä olleet, vaikka pari epäonnistunutta suhdetta ja jopa aika paljon pakkeja osuikin matkan varrelle.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sinkkumiehenä olo on ihan kivaa 25veenä, juopotella ja reuhata kavereiden kanssa. Nyt vähän vanhempana se ei oikein enää iske. Olisi kiva löytää mukava nainen, jonka kanssa elää, mutta tarjoolla on vain panosuhdetta etsiviä yksinhuoltajia ja uranaisia ja päihdeongelmaisia.
Käys vaikka kurkkaamassa noi treffipalstan ilmoitukset uudemman kerran. Ei nyt jumaliste kaikki tuohon samaan muottiin istu millään
No katsotaanpa vähän sitä muottia. Olen 33v, lyhyehkö, AMK, liikunnallinen, introvertti muttei yksinäinen konttorityöläinen.
- ikä 25-35v
- ei lapsia
- ei ylipainoinen
- ei profiilin perusteella WT
- edes jollain tapaa viehättävä (n. 70-80% 25-35v normaalipainoisista minusta vallan nättejä, tietysti nuoremmista enemmän)
Oliko ihan mahdottomia kriteerejä nämä?
Joka ikinen kriteereihin sopiva haki unelmien prinssiä. Pituusvaatimus ja komeusvaatimus, vaikka tyttö olisi itse tavis. Haettiin menevää, jännittävää, seikkailevaa James Bondia vaikka tekstistä sai kuvan että lukuunottamatta vuosittaista rantalomaa aika kuluu lähinnä kotona saippuaoopperoiden parissa. En viitsinyt edes lueskella ihan oikeasti kauniiden profiileja, tiedän kyllä että näillä on vaatimustaso aivan pilvissä.
Kuvio on tämä: netissä haetaan miestä jota ei livenä saada. Miehet taas rekkaavat noillse saiteille koska jäävät baareissa pelimiesten jalkohin, ja niinpä jos haluaa saada naisen on tyydyttävä itseään useampaa pykälää heikompitasoiseen.
Katsellaan uudestaan sitten kun olen 40+. Sitä nuorempien kannattaa mieluummmin vaikka lukea pelimiesoppaita, niin ei tarvitse lenkkeillä töihin harmitellen kun vaimo on 100kg ja istuu kotona tuijottamassa kissavideoita.
Miksi kuvittelet että 25-vuotias kivannäköinen nainen kiinnostuisi 33-vuotiaasta miehestä (ja vielä introvertistä?) Kahdeksan vuotta on iso ikäero vielä 40 iässäkin, mutta 20 vuotiaalle vielä monin verroin isompi.
Ei ole mahdottomia kriteereitä nuo. Tuo sen sijaan että ns. normaalit mimmit tavoittelisivat vain kuuta taivaalta, ei omien kokemusteni mukaan pidä paikkaansa. Mutta tsemppiä etsintään. Muista myös lähestyä niitä kriteereihisi sopivia mimmejä, niin livenä kuin netissäkin. Että tietävät olemassa olostasi. Ei kenenkään tarvii olla muuta kuin onkaan, mutta jos rehellisiä ollaan, niin tavalliset ihmiset ihastuu tavallisiin ihmisiin, mitä ympärilleni olen katsellut.
Jos ei ole koskaan ollu pidemmässä suhteessa, niin se sinkkuus voi tuntua ikävältä.
Itsellä juuri päinvastoin ja sinkkuna ihan kivaa.
Kyllä sinkkuilu on ihan kivaa näin 40 ikäisenäkin, varsinkin kun ne sinkkuvuodet jäi aikanaan viettämättä.
Homma voisi olla toisin, jos ei olisi vielä suhteessa ollut, halukkaita naisia ei löytyisi ja lapset olisivat tekemättä.
Tosin täytyy sanoa, että on siinä parisuhteessakin hyvät puolensa.
No hyvä että jollain on sentään välillä ihan kivaa itsekseenkin. Onhan se parisuhde monelle tavoitteena ja on siinä puolensa. Mutta hieman positiivisiakin puolia voisi sinkkuudesta löytää, sen sijaan että keskittyy miettimään miksi se oma sinkkuus on vika ja puute, joka on vielä kaiken lisäksi vastakkaisen sukupuolen ( tai joissain tapauksissa saman) vika.
Jos sinkkuuden kokee vikana tai puuttena eikä valintana, niin siitä onkin sitten hyvä ammentaa katkeruutta.
Mutta miksi pitäisi kehittää itseään? Ei kai vain naisen saamiseksi?
No vaikka sen takia että siitä tulee hyvä fiilis? Ei ole pakko jos ei taho...
On sinkkuna oleminen mukavaakin mutta pakkosinkkuna elo ei. Plussat omassa elämässäni ovat:
-Oma asunto jonka on saanut laittaa mieleisekseen
-Oma auto jonka on saanut ihan itse valita ja ostaa uutena
-Vapaa aikaa mennä harrastuksissa aina kun mieli tekee ja ahkeraan harrastankin
-Nähdä kavereita tai pyytää kylään millon haluaa
-Vapaa aikaa kulkea mökillä
-Voi myös säännöstellä työajan koska itselläni on liukuva työaika ja voin mennä sinne milloin haluan vaikka herätessäni liian aikaisin keskellä yötä tai nukuttuani liian myöhään iltapäivällä
Osan mainitakseni. Miinusta taas se että arkea haluaisin jakaa ja näitä menoja myös tinkiä naisen tai joskus jos olisin saanut lapsen takia mutta kun olen ruma niin eipä tarvi naista haaveilla. On turha kuvitella että meillä rumilla ei olisi mitään muuta elämää vaan ainoa elämä on naisen puutteen murehtiminen. Pakkohan sitä on olla tai hulluksi tulisin muuten. Mutta ei se muu tekeminen nyt hitto muuta sitä asiaa että kaipaan naista elämääni vai pitäisikö sen muuttaa?
Ei elämä yksinäisena voi olla kovin mukavaa. Pari vuotta kestää mutta kun tietää että sinkkus kestää koko elämän niin ei voi nauttia elämästä. Naisilla voi olla mukavaa koska tietävät että saavat miehen koska tahansa kun kyllästyvät sinkkuuteetn mutta miehellä ei ole mahdollisuutta valita. Sitä vaan voi toivoa että saa lottovoiton niin tälläinen ruma yksinäinenkin saisi sitten huomiota naisilta koska rahalla saa naisia jos sitä rahaa on paljon.
Joskus olin kiinnostunut yhdestä kivasta naisesta mutta se ei minusta ja se sitten teki lapsia jonkun panomiehen kanssa joka jätti sen. No tää nainen sitten kiinnostui minusta koska minulla on hyvä työ ja rahaa joten minun olisi pitänyt alkaa elättämää sen lapsia mutta tosiaan en halua elättää muiden lapsia. Lisäksi se nainen lihoi 25 kg joten ilmeisesti olisin ollut hyvä saalis koska olen pitänyt itseni kunnossa kaikki vuodet. Mielummin sitä on sitten sinkkuna kun jonkun lihavan naisen elättäjänä.