"Ja alla vaunusillan yksin haaveilin"
Näin laulaa joku pelle junamatkastaan. Vaunusiltahan on se vanhemmissa vaunuissa oleva ulkotila, mitä pitkin kävellään seuraavaan vaunuun junan ulkopäästä toiseen vaunuun. (Ja miksei myös uudemmissa vaunuissa sama juttu)
Sen sillan alla on vain ne mahtavat koukut ja ilmaletkut, millä vaunut on kytketty toisiinsa.
Tuskin siellä ainakaan talvipakkasella on kovinkaan mukava haaveilla mistään?
Näin laulaa joku pelle junamatkastaan. Vaunusiltahan on se vanhemmissa vaunuissa oleva ulkotila, mitä pitkin kävellään seuraavaan vaunuun junan ulkopäästä toiseen vaunuun. (Ja miksei myös uudemmissa vaunuissa sama juttu)
Sen sillan alla on vain ne mahtavat koukut ja ilmaletkut, millä vaunut on kytketty toisiinsa.
Tuskin siellä ainakaan talvipakkasella on kovinkaan mukava haaveilla mistään?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Laulajan on pakko elantonsa eteen laulaa mitä toiset kirjoittavat.
Tässä tapauksessa vierittäisin typeryyden sanoittajan piikkiin.
Kyseistä laulua en ole koskaan kuullut, mutta muinoin italialaisesta Guaglione-iskelmästä ("Poika varjoiselta kujalta") väännettiin riimitys:
Pieni kiharainen pää
kiitojunan alle jää...
Meillä taas väännettiin näin:
Linnoissa kreivien häät vietetään, on morsiamel suunnaton pää...
https://www.youtube.com/watch?v=uUN5vMIkIeM
Vaununsillan päällä on rattoisampaa:
"Juna vislas just poes Kouvvolasta
ja se jytkyttelj Kuopijoon päin
vaanunsillalla yhtä tyttölasta
minä jututtammaan jootessain jäin..."
>Juna kulkee vaan...
Ei vaan vaan vain: "Juna kulkee vain..."
Rinnastuskonjunktiolla vaan ja adverbilla vain on kielessä oma tehtävänsä kummallakin; toisella ei voi korvata toista!
http://www.kielitohtori.fi/suomen-kielenhuollon-kysymys/mitä-eroa-sanoilla-vain-ja-vaan
>ne mahtavat koukut ja ilmaletkut, millä...
Ei millä vaan joilla: "...ne mahtavat koukut ja ilmaletkut, joilla..."
Relatiivipronominit joka (jotka) ja mikä (mitkä) tulisi samoin osata pitää erillään.
http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=2435
Seuraava kirjoittaja urputtakoon vuorostaan minun mokailuistani.
"Juna vislas just poes Kouvvolasta
ja se jytkyttelj Kuopijoon päin
vaanunsillalla yks tyttö teki lasta
minä joutessain avittammaan jäin..."
">Juna kulkee vaan...
Ei vaan vaan vain: "Juna kulkee vain..."
Rinnastuskonjunktiolla vaan ja adverbilla vain on kielessä oma tehtävänsä kummallakin; toisella ei voi korvata toista"
Kyseessä on runokieli. Alkuperäinen teksti on "vaan".
http://lyrics.wikia.com/Kari_Tapio:Juna_Kulkee
Niin se vaan on. Usko pois.
Oppikoulussa 50-luvulla opetettiin, että on käytettävä "joka" -sanaa, kun se viittaa ihmiseen. Muissa tapauksissa käytetään "mikä" -sanaa. Kielikellot sun muut ovat sittemmin keksineet omia pykäliään entisten hyvien turmioksi.
Minäkin kävin opparia 50-luvulla, mutta ei minulle moista puppua syötetty. Se on ollut opettajasi omaa keksintöä.