Olen joutunut kokemaan ja nähnyt usein pettämisiä. Ise olen kerran pettänyt ns. kännisekoiluna. Asia vaivasi minua niin, että oli pakko kertoa kumppanille. Kahdessa suhteessa olen joutunut samalla lailla petetyksi. Naiset eivät itse kertoneet, enkä muutenkaan heidän käytöksestään sitä huomannut, vaan sain tiedon muualta. Senjäleen naisetkin tunnustivat. Onko niin, että ns. normaalissa suhteessa lipsahduksesta mies kokee enemmän omantunnontuskia kuin nainen? Onko niin, että mies herkemmin kertoo tekonsa puolisolleen?
Jotenkin olen tullut tähän tulokseen vuosien mittaan. Asia erikseen on sellaiset jotka pettävät jatkuvasti. Hehän eivät kerro, eivätkä tunne omantunnonpistoksia. Miehiä asia tuntuu vaivaavan ja heidän on pakko keroa siitä jollekkin ja lopulta puolisolleen. Naisia taas ei. Tai varmastikkin vaivaa, mutta he eivät kerro eivätkä näytä sitä. Olenko oikeassa ja jos olen, miksi se on niin?
Jotenkin olen tullut tähän tulokseen vuosien mittaan. Asia erikseen on sellaiset jotka pettävät jatkuvasti. Hehän eivät kerro, eivätkä tunne omantunnonpistoksia. Miehiä asia tuntuu vaivaavan ja heidän on pakko keroa siitä jollekkin ja lopulta puolisolleen. Naisia taas ei. Tai varmastikkin vaivaa, mutta he eivät kerro eivätkä näytä sitä. Olenko oikeassa ja jos olen, miksi se on niin?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Luulisin, että sinä kuulut hyviin ja empaattisiin ihmisiin. Niihin, jotka ymmärtävät, miltä toisesta ihmisestä tuntuu. Kieltäjät ovat kykenemättömiä ymmärtämään toisen tunteita. Heille on tärkeämpää oma etu=salata kuin se, miltä petetystä tuntuu. He eivät tajua, että tunnustamalla auttaisivat loukattua tämän tuskassa, Jos tajuavat, eivät välitä.
En usko, että sukupuolella on merkitystä. Merkitys on sydämessä, kuinka hieno ihmisen sielu on.
Näen asian toisin exän kännipettämiseen päättyneen suhteen ja kaveripiirin tapauksien perusteella. Ensinnäkin: jos on niin kännissä, että "ei tiedä, mitä tekee", pitäisi olla jo sammuneena pöydän alla. Ei mene läpi, ei... Toisekseen, halu tunnustaa tuollainen mokailu ei ole muuta kuin halua saada asia pois painamasta omaa tuntoa - pas-kan marjat, se mitään rehellisyyttä ole! Jos tietää, että itsekontrolli tuppaa lipsumaan alkoholin vaikutuksen alaisena, sitten laitetaan korkki kiinni ENNEN kuin tulee mokattua. Känni ei ole mikään lieventävä asian haara pettämisessä, vaan osoitus siitä, ettei pysty ottamaan vastuuta omista tekemisistään. Onko oikein kaataa tuollainen oman kumppanin niskaan "rehellisyyden nimissä" - siinäpä kysymys!? No, oma suhde oli jo muista syistä alamäkeä menossa loppua kohti, kun ex petti kännissä ja halusi tunnustaa... Mutta olisinko toisissa oloissa halunnut edes tietää... Hyvä kysymys.
Mitä tulee naisten pettämiseen, uskallan lähipiiriä seuranneena väittää, että niissä on usein jo tunteita mukana. Ei vain kaaduta kännissä vaakatasoon ensimmäisen sopivan partnerin kanssa- on ihastuttu toiseen ja tilaisuus on tehnyt varkaan. Morkkis on kivitalon kokoinen, mutta jossei tarkoitus ole lopettaa voimassa olevaa parisuhdetta, sen asian kanssa vain yritetään elää ja yritetään antaa sen vaikuttaa normiarkeen mahdollisimman vähän.
En mene sanomaan, kumpi on pahempi - koska pettäminen on aina paha asia, olivat sen lähtökohdat mitkä hyvänsä.
Peukuttaisin kommenttiasi ilotonnnn jos sellaista nappia vielä olis. Nyt tyydyn tähän tarpeettomaan kommenttiin.