Siskon välinpitämättömyys ja sitä kautta menetys

surull

Surullisena joudun toteamaan, että eipä taida minulla olla enää siskoa. Me ollaan jo 45 ja yli. Viimeiset pari vuotta yhteydenpito lähinnä vain minun taholta. Asutaan 10 km päässä toisistamme. Hän ei ole käynyt 1.5 vuoteen minun kodissani. Ei kuulema koskaan ole aikaa. Viime kesänä soittelin viikottain ja pyysin milloin mihinkin, kävelylle , uimaan ,,ei koskaan käynyt. Aina jokin muu asia oli tärkeämpi kuin oman siskon tapaaminen edes joskus.

Mietin meidän lapsuutta ja nyt kun tarkemmin ajattelen on isosiskoni ollut aina kateellinen, ivallinen, päällekäyvä. Minä en ole koskaan ollut mitään. Arvosteleva. Minun palveluksia kyllä on otettu auliisit vastaan esim. 20 v sitten hoidin palkatta hänen lapsiaan puolen vuoden ajan. Kun minä sain lapsen ja väsymyksen takia olisin joskus tarvinnut lapselikkaan niin eihän tietenkään koskaan sopinut.

Viimeksi hänet nähtyäni kerroin , että itselläni alkanut vaihdevuodet. Pilkkaava nauru häneltä ja tietysti kommetti, että ei hänellä vaan mitään oireita. Olisko tämän kaiken takana kateus. Hän on aina ollut lihava ja minä hoikka. Hän on hyvin päällekäyvä, "paha akka" työpaikkaallaankin. Minä taas olen saanut kehuja ystävällsisyydestä ja avarakatseisuudesta.

Nyt alkaa oma kärsivällisyys loppumaan. Minä en ota häneen enää mitään yhteyttäyt . Kerroin jo hänelle, että miltä tuntuu kun mikään mitä pyydän tai ehdotan ei koskaan sovi. Ja pointti on se, että aina JOKU MUU on tärkeämpi. Nyt ei olla puoleen vuoteen oltu yhteydessä koska minä en ole ottanut yhteyttä. Enkä ota. Onneksi on ne kultaakin kalliimmat hyvät ystävät joille olen onneksi muistanut kertoa, kuinka tärkeitä he minulle ovat :).
Jonkinlaista surutyötä kuitenkin käyn läpi, koska tuntuu, ettei minulla enää ole siskoa.

6

486

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • siskot

      Kun on kyseessä sisarukset joilla on hyvin erilaiset luonteet ja persoonallisuudet, niin noinhan siinä valitettavan usein käy että toinen ei enää jaksa ylläpitää ihmissuhdetta joka ei tunnu enää rakentavalta tai mielekkäältä tavalta panostaa aikaansa. Harvoin se ihmisen luonne vanhetessaan muuttuu, yleensä kärjistyy vain ne suolaisemmat piirteet meissä.
      Ymmärrän mielipahasi ja pettymyksesi sisaresi suhteen, mutta myös päätöksesi panostaa hedelmällisempiin ihmissuhteisiin jossa koet saavasi arvostusta, ymmärrystä ja tukea eri elämäntilanteissasi.

    • kuulostaakateudelta

      Kateudelta tuo kuulostaa, sisaruskateudelta. Ei ole mitenkään poikkeuksellinen ilmiö tuo, valitettavasti. Mutta olipa syy mikä hyvänsä, niin et voi siihen vaikuttaa. Suhteestanne on näemmä myös puuttunut vastavuoroisuus, joten tämä ratkaisu on varmasti hyväksi sinulle itsellesi.

      Edeltävän kirjoittajan tavoin en näe luonteiden eroa esteenä hyville suhteille. Luonne ei saa ketään ilkeilemään, kyllä jokainen on vastuussa teoistaan ja sanoistaan.

    • EiHitto

      ihankuin omasta elämästäni. Onneksi muillakin on yhtä vittumaisia sukulaisia. Oma siskonikin on oikea ivallisuuden perikuva. Ei tietoakaan sisar-rakkaudesta.

    • Administratorina

      Täällä myös yksi joka isäni kuoleman johdosta, tai siitä syntyneistä erimielisyyksistä johtuen on menettänyt kaksi sisarta.
      Jotain pientä skismaa on meillä ollut joskus nuorempana, mutta ei mitään vakavaa.
      Nyt ollaan jo kohta viisikympppisiä ja ei ole mitään välejä siskoihin. Olen aina ollut se aktiivisempi puoli pitämään yhteyksiä, muut ovat olleet kai kiireisempiä, en tiedä.
      Tilanne kärjistyi kuitenkin isämme äkkikuolemaan. Emme riidelleet sinänsä perinnöstä vaan minulla oli koko ajan tunne ettei mielipiteitäni kuunnella, eikä oteta huomioon. (Hautajaiset jne.)
      Taivuin heidän tahtoonsa, koska yritin välttää riitaa, mutta kyllä minullakin välillä pinna paloi.
      Toisin kuin muut, pyysin kyllä anteeksi välittömästi.
      Olen vanhin meistä ja se joka isän löysi kuolleena. Siitäkin sain kuulla kun erehdyin mainitsemaan että se oli erittäin järkyttävä tilanne. (Isä wc:n lattialla monta päivää helteessä, jokainen kuvitelkoon sen näyn)Nuorin sisareni alkoi huutamaan hallelujaa, laitetaan sulle sankaripatsas keskelle toria. Purskahdin itkuun ja ne sanat eivät ikinä lähde mielestä.
      Kun sitten isän tavaroita jaettiin, laiteltiin kasoihin ns. arvotavarat ja sitten muut. Nuorin siskoni sitten kysyi mitä haluaisin niistä ns. arvotavaroista ja kun sanoin että mielelläni ottaisin kullatun sytkärin ja etten muuta tarvitse, toinen sisko huusi että sitä et SINÄ ainakaan saa. Silloin suutuin ja sanoin tälle huutajalle suorat sanat. Hän oli etukäteen ilman lupaa vienyt telkkarit, stereot ja sen sellaista, joten tuumasin hänele että mikä sinä olet sanomaan kuka mitäkin saa, kun omin lupinesi olet etukäteen tavaraa jo vienyt.
      Ei tullut vastausta ja päätin etten ota mitään, minulla on jo oma huusholli tavaroineen, joten en sinällään mitään tarvinnut.
      Postissa tuli myöhemmin se sytytin, olivat arvioittaneet sen ja se ei ollut muutamaa kymppiä arvokkaampi. Näin sain siten kuitenkin yhden muistoesineen.
      Olen sähköpostitse pyytänyt hautajaiskuvia jotka lankoni otti, eipä ole tähän päivään mennessä tullut.
      Minulle jäi täydeksi arvoitukseksi miksi minua kohdeltiin kuin saastaa ja tuskin vastausta saan.
      Enää minulla ei anna luonne periksi yrittää soitella ja sopia, kun katson etten ole mitään väärää tehnyt.
      Suren että asiat menivät näin, mutta minkäs teet. Eihän sitä väkisin voi olla toisten kanssa tekemisissä.
      Äitini on yrittänyt lohduttaa että kaikki vaan johtuu heidän järkytyksestään...mihinköhän se minun järkytykseni on kadonnut ja onko se jotenkin vähempiarvoista....
      Aika parantaa haavat, eihän kaikilla ole sisaruksia alun pitäenkään. Ikävää tietysti jos tulee suvun tapahtumia, saa miettiä menenkö vai en ja jos menen, mitä tapahtuu.
      On tää elämä joskus niin hanurista.
      Tämän surun keskellä vielä lisälastina sisarusten riidat. Mutta uskon että tulee päivä jolloin ei enää tarvitse murehtia, ainakaan kovin aktiivisesti.

    • Surukukka

      Minä myös olen aina ollut se aktiivinen yhteydenpitäjä ainakin toisen siskon (sisarpuoli, tarkalleen ottaen) suuntaan. Nyt en enää jaksa. Hän haluaa jotain muodollisia patsastelutilaisuuksia juhlapäivinä, kahvikutsuja toisinsanoen. No mitä, kyllähän nekin ihan kivoja voivat olla, ei siinä mitään. Mutta minä haluan ympärilleni aitoja ihmissuhteita, jossa puhutaan asioista ja ollaan tekemisissä ihan sanotaanko viikoittain tai pari kertaa kuukaudessa vaikka. Puhelinyhteys tai sähköpostikin riittää, emme asu ihan lähellä toisiamme.

      Tämä siskoni ei sellaista halua. Sen jälkeen kun viimeisen puhelun soitin, ei ole kuulunut muuta kuin virallisia kutsuja merkkipäiville.

      Toinen sisko sentään soittaa itse joskus, ja tekee aloitteita näkemiseen, harvemmin, mutta kuitenkin tekee.

      Ei voi kun ihmetellä. Tällaista kylmää kansaa täällä pohjolan perukoilla asustaa. Toista se on etelän maissa (ja jo Keski-Euroopan tasollakin), joissa perhe ja suku ovat tärkeässä asemassa ihan oikeasti!

    • miisku-l

      Minä olen itse se joka on huono pitämään yhteyttä siskoonsa.Tämä johtuu siitä, että saan joka kerralla kuulla arvostelua ja suoraan sanottuna piilov #### ilua jostain minun asioista.Milloin olen kasvattanut lapset väärin (siskollani ei ole lapsia) , milloin minun pitäisi hoitaa asiani niin kuin hän haluaa... Välimme ovat viileän kohteliaat.Osa on kyllä omaa syytänikin,mielummin välttelen häntä kuin riitelen asioista.Tiedän että olen liiankin kiltti,mutta en vielä tähän päivään mennessä ole saanut tarpeeksi rohkeutta sanoa takaisin.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      252
      16645
    2. Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."

      Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist
      Kotimaiset julkkisjuorut
      23
      5361
    3. Ilkka kanerva

      Ilkka Kanerva kuollut 74v
      Turku
      115
      2544
    4. Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."

      Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar
      Kotimaiset julkkisjuorut
      15
      2002
    5. Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä

      Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa
      Maailman menoa
      336
      1741
    6. Pikkaraiskan puhelut

      Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      111
      972
    7. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      59
      936
    8. Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen

      Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto
      Maailman menoa
      28
      842
    9. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      40
      840
    Aihe