Musiikillinen "urani" etenee

Tämä alkuvuosi on ollut hyvin omituista aikaa siinä mielessä, että musiikillisia palveluksiani ovat kaivanneet ja arvostaneet muutkin kuin sukulaiset. Päädyin säveltämään erään isän tuttavan puolison – vanhempi rouvashenkilö – runoja, ja omieni lisäksi minulta on pyydetty äänityksiä myös erään toisen tekemistä sävellyksistä. Sekä runoilija että tämä toinen säveltäjä tuntuvat olevan hyvin innoissaan osaamisestani ja ovat luvanneet korvata vaivannäköni. (Ajatus korvauksen ottamisesta on tuntunut vieraalta, mutta säveltäminen, soittaminen, sovittaminen, nuotittaminen jne. vievät niin paljon aikaa, että ehkä se ei ihan väärin olisi, vaikka tähän ikään mennessä olenkin tottunut ajatukseen, että kaiken työni täytyy olla ilmaista.)

Samaan aikaan eräs toinen ihminen, jolle tein pienen musiikillisen palveluksen lähemmäs vuosikymmen takaperin, lähestyi minua ja tilasi uusia instrumentaalisävellyksiä äänitettyinä. Kun isä vielä lähtee tässä lähiaikoina pariksi viikoksi Thaimaahan, saan kerrankin jopa tehdä näitä kaikessa rauhassa.

Huomionarvoista tässä on se, että kumpikaan tapaus ei liity millään tavalla nettiin vaan live-elämän sosiaalisiin suhteisiin. Vuosikymmen aktiivista musiikillista nettielämää, josta puoli vuosikymmentä instrumentaalisäveltelyä ja toinen puolikas huumorilaulelmaa, ei ole poikinut yhtikäs mitään: tällä hetkellä mikään tekemiseni verkossa ei tunnu kiinnostavan ketään. Tarinan opetus lieneekin se, että kaikesta some-hypestä huolimatta paras ympäristö sekä musiikillisten että muidenkin suhteiden luomiseen sijaitsee edelleen jossakin muualla kuin internetissä.