Kuka keksi ylipäänsä Jumala käsitteen - ja miksi? Jumala on elämän suuri vihollinen ja elämä loppuu siellä, missä Jumalan valtakunta alkaa. Koko kristillisyys perustuu aistillisuuden ja vaistojen tukahduttamiselle eli elämän perusasioiden kieltämiselle.
Tietysti Jumalaa ei ole olemassa - mitään sellaista mitä ei voida havaita ei ole olemassa. Olemassaolohan on vain havaituksi tulemista, ei mitään muuta.
Tietysti Jumalaa ei ole olemassa - mitään sellaista mitä ei voida havaita ei ole olemassa. Olemassaolohan on vain havaituksi tulemista, ei mitään muuta.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Varhaisten ihmisten uskonnot ovat aika samankaltaisia kuin senhetkinen yhteiskuntajärjestys. Kansat, joilla on despoottihallitsija, ovat yleensä yksijumalaisia. Yhteiskunnat, joissa valta jakautuu monille, ovat yleensä monijumalaisia. Jos yhteiskunnankehitys on ollut nopea, uskonto saattaa osoittaa menneen yhteiskunnan piirteitä.
Jumalien tai jumalan kunnioituksessa ja niiden edessä tunnetussa pelossa, ei ole havaittu mitään piirteitä, joita ihminen ei tuntisi myös maallisen arvohenkilön lähellä. On siis otaksuttava, että ihminen on vain projisioinut oman maailmansa laajempiin ympyröihin.
Jumalia on tarvittu myös säikyttelyyn. Jo hallitsijalla säikyttely on ollut tehokas yhteiskuntaa koossapitävä voima, mutta vielä tehokkaampaa on ollut säikytellä jumalalla, joka näkee kaiken. Niinpä hallitsijat ovat tukeneet voimakkaasti uskontojen asemaa. Esimerkiksi meillä Ruotsissa kuningas pyrki pitämään kansaa kurissa kirkon avulla ja onnistui siinä hyvin.
Henkinen kulttuuri on osittain geenien vaikutusta, Harhakäsitykset, joita biologinen evoluutio on pönkittänyt, ovat syntyneet satunnaisten mutaatioiden ja valinnan tuloksena, Hyödylliset harhat ovat lisänneet lapsimäärää ja geenimuunnelmien periytymistä ja edelleen lisääntymistä populaatiossa, siis ihmiskunnassa. Päinvastaiset geenimuunnelmat ovat taas vähentyneet.
Tiedon kannalta jumalien olemassaolo on erehdys, mutta se on ollut hyödyllinen erehdys. Nykyisin tilanne on toinen. Usko jumalaan ei enää ole biologisesti hyödyllistä, mutta kyllä tiedollisesti haitallista.
Kaikkein pahin lienee uskomus, joka vielä on joillakin, että jumala on halukas heittämään ihmisiä helvettiin. On siis jo aika ryhdistäytyä ja jättää entiset, vaikka muinoin hyödylliset, väärät uskomukset pois. Nykyihminen on huomattavasti vapaampi kuin vielä 50 vuotta sitten.
En ole löytänyt tarpeeksi painavaa syytä, että miksi EI OLE olemassa! Oletan ja elän että on olemassa, joten etsin asioita jotka osoittaisivat päinvastaista.
Koska vaihtoehdot ovat kaksi yhtä todennäköistä väitettä
-Jumalaa ei ole olemassa
--väitteet puolesta (ihmisen pahuus? sairaudet? luonnonkatastrofit?)
--väitteet vastaan (maailman ihmeellisyys)
-Jumala on olemassa
--väitteet puolesta (maailman ihmeellisyys, Uusi testamentti, kristinuskon historia&leviäminen alkuperäisiltä paikoilta koko maailmaan, yhteiskunnallisesti merkittävän Jeesus Kristus-ilmiön feikkaamisen mahdottomuus Israelin yhteiskunnassa noin vuonna 30 jKr.)
--väitteet vastaan (en oikein keksi mitään, ihminen ON typerä olio joka itse itselleen aiheuttaa ongelmia miksi Jumalaa pitäisi syyttää ongelmista, Vanhassa testamentissa on pari sadunomaista epäuskottavaa kirjaa)
Maailma on täynnä ällistyttäviä asioita! En voi lakata ihmettelemästä! Kirkko nyt on jotain ihan muuta kuin kristinusko, kirkko pilaantui jo noin vuonna 35 jKr. Aistillisuus ja vaistot ovat ylikorostuneet nuorison mielissä, ja media on täynnä aistillisuutta ja vaistoja ruokkivaa tietoa.
Noista mainituista kirjoista löytyy vanhan maailman henkinen perusta, joka vallitsi mainittuna ajankohtana. Sillä ei ole mitään tekemistä Jumalan olemuksen kanssa. Ennemminkin pitäisi ymmärtää, että yhteiselle perustalle on helpompi rakentaa yhteistyötä. Sen sijaan Jumalan todellinen olemus on meiltä salattu. Emme yksinkertaisesti voi ymmärtää sitä. Jos yritämme, tulemme vain hulluiksi, koska prosessointikapasiteetti päässä ei riitä! Sen sijaan voimme ihastella Jumalan kätten työtä. Ja tässä on taas se metafora - emme voi tietää, oliko Jumalalla käsiä, tekikö hän työtä vai vain pro-gradu työtään, vai mistä taas olikaan kysymys..
Siksi että alussa ihmisellä oli vain kysymyksiä vailla vastauksia. Jumalalla paikattiin näppärästi kaikki aukot tiedoissa.
Uskontotieteessä on teoria, että uskonto olisi väärää tiedettä, siis heikkolaatuista tietoa. Jumalankin olemiset ja tekemiset olisivat siis tällaista. Lienee selvä, että uskonnolla ja jumalalla on myös tämä funktio.
"Siksi että alussa ihmisellä oli vain kysymyksiä vailla vastauksia. Jumalalla paikattiin näppärästi kaikki aukot tiedoissa."
ja
"Uskontotieteessä on teoria, että uskonto olisi väärää tiedettä, siis heikkolaatuista tietoa."
Nuo ovat heikkolaatuista tietoa myös antiteististen uskontotieteilijöiden nykyisten näkemysten mukaan. Tosin he ovat varmaan itse alunperin luoneet nuo näkemykset.
http://uskomaton.fi/main/kirja-arviot/47-kirja-arvioita/73-jumalat-loisivat-aivoissa-pascal-boyer-ja-ihminen-loi-jumalat
"Boyer kritisoi teorioita uskonnon alkuperästä, mikäli ne ovat vaikkapa seuraavanlaisia: ”ihmismieli janoaa selityksiä; ihmissielu kaipaa lohdutusta; inhimillinen yhteiskunta tarvitsee järjestystä; ihmisen järki on altis harhakuvitelmille” (s. 19). Kaikki nämä selitykset vaikuttavat ensisilmäyksellä uskottavilla, mutta tarkemmin ajatellen mikään niistä ei pidä paikkaansa. Todellinen selitys piilee jossain aivan muualla."
Nykyään "vapaat markkinat" ovat olleet se jumala jolla paikataan aukot tiedossa.
"Vapaat markkinat" sekin on uskonto, kristinuskon Pyhää Henkeä vastaan vapaat markkinat-uskonnossa Näkymätön Käsi.
Toisaalta tiedon määritelmä on hyvin perusteltu USKOmus.
Ei suinkaan "vanhoja lurinoita". On aivan selvää, että tiedontaso on ollut ennen matalampi kuin nykyään. Entisellä tiedontasolla ihminen on aivan samalla tavalla pyrkinyt maailmakuvaan kuin nykyiselläkin tiedontasolla. Ei suinkaan ole ihme, jos entiset selitykset näyttävät vähän kököiltä.
Kuitenkin tärkein on evoluutiopsykologinen faktori. Uskonnollisesti ja jumalauskoon suuntautunut on ollut geenien perillisilleen jättämisessä ollut kilpailukykyisempi kuin uskomaton. Geenimuunnelmat antavat ikäänkuin ne kehykset tai rajat, mitä ihminen voi ajatella. Geenien valikoitumisella on vaikutusta ajatteluun.
Boyerin tyrmäämät ajatukset uskonnon alkuperästä ovat juuri selityksiä, jotka eivät ota huomioon eloluutiopsykologista aspektia. Juuri siksi ne eivät selitä mitään. Kertovat vain tunnettuja asioita toisin sanoin. Tämähän on muutenkin humanististen tieteiden synti: sanotaan hienoilla oppisanoilla, luullaan, että on selitetty, vaikkei ole selitetty mitään.
Kolmantena seikkana on syytä huomata, että uskotojen oppisisältö on selvasti kuva ajan yhteiskunnallisista oloista. Siis ihmisen kuvittelukyky on rajallinen, mutta ihminen kuvittelee kuvitelmansa ulottuvan kauas yhteiskunnan ulkopuolelle.
Itse asiassa Boyer on tuonut mukaan evoluutiopsykologisen aspektin. Hyvä niin, sillä näin selittäminen on luonnontieteitten kanssa samassa linjassa ja sivuuttaa humanistien ikuiset luokittelut ja asian sanomisen oppisanoilla, mieluummin hienoilla ja vierasperäisillä.
Ihmisellä on koko tunnetun historian ajan ollut vahva intuitio Jumalasta. Tämä intuitio on havaittu lapsilla, ja on rinnastettavissa kykyyn oppia kieli. Kyseessä ei tietenkään ole muuta kuin hieman epämääräinen intuitio vailla erityisiä oppeja, mutta taipumus jumaluskoon on ilmeisesti yleisinhimillinen piirre. Se, mitä tämä kertoo Jumalasta tai hänen olemattomuudestaan on oma kysymyksensä, mutta jumalusko on syvästi inhimillistä ja normaalia. Toiselle se on evoluution tuottama sattuma, toiselle Jumalan sydämeen istuttama kaipaus, joillekin molempia.
Ei se ole eveluution tuottama sattuma, vaan evoluution tuottama sopeuma.
Se on totta, sillä se syntyi väärinkäsityksenä maailmankaikkeuden suurimmasta voimasta syyn ja seurauksen laista, joka on sisäisesti rakentuneena kaikkeen.
Kun nähtiin käytännössä, että määrätyt teot saivat vastavaikutusen, ja sen seurauksen, niin luultiin sitä jonkin ulkopuolisen voiman jumalan aikaansaannokseksi, ja sen seurausta on nyt tämä kaaosmainen yhteiskunta.
Tiedekkin vaikka se hyväsyy tuon lain olemassaolon, kieltää suurimalta osin sen aihettamat seuraukset,
vetämällä sattuman mukaan teorioihinsa ja se on jumalan vetämistä mukaan
Sattumaa ei ole joten ei ole jumalaakaan
Aloittaja on pahasti erehtynyt.
"...mitään sellaista mitä ei voida havaita ei ole olemassa."
Öö... mitäköhän ko. väite tarkoittaisi arkipäiväisten uskomusten kannalta.
Puhumatakaan tieteellisistä hypoteeseista. Demokritos esitti
atomi-oppinsa, vaikka ei kaiketi ollut havainnut yhtään
atomia aistimellisessa mielessä.
"Olemassaolohan on vain havaituksi tulemista, ei mitään muuta."
Mitäköhän "havainto" tarkoittaa tässä tapauksessa.
Tuskin mitään, mitä Berkeley tarkoitti alunperin (esse est percipi)
Kyllä havainto edellyttää jo tietoisuutta havaitsemisen kohteesta. Pelkkä aistiminen ei näyttäisi riittävän, vaan siihen sisältyy aina jonkinlainen tietoinen, järjellinen arvostelma aistikohteesta. Vai väitätkö vakavasti, että otat aistiaineksen varauksetta ja suodattamatta ympäriltäsi (äänet, hajut, maut, näkökentän kaikki kohteet jne.).