Ajan käsite on ongelmallinen. Fysiikassa havaittavissa oleva liike määritellään ajan avulla, ts. havaittu liike on objektin sijaintivektorin muutos ajan suhteen. Eli havaittavissa oleva liike on muutosta ajassa. Objektin sijainti on todellinen, voimme kuvata sitä sijaintivektorilla, jolle voimme antaa täsmälliset koordinaatit.
Mutta mitä aika sitten on? Aika käytännössä identifioidaan viisarien liikkeeksi kellossa, jonka perusyksikkö on sekunti. Mutta kello ei itse asiassa näytä aikaa per se, vaan osoittaa vain viisarien liikettä, eikä kello käy ajalla, vaan pattereilla. Eli ajan olemus on epäselvä ja kysymys onko aikaa todellisuudessa olemassa, on aiheellinen.
Mielestäni aika per se on suure, jota emme voi aistein havaita - tämä seikka tulee ilmeiseksi kun siirrymme itse fysiikasta muihin tieteisiin, jolloin ajan problematiikka konkretisoituu. Liike ja tilan muutos voidaan havaita, mutta itse aika on ideaalityyppi, "piilomuuttuja", aistumusmaailman ulkopuolinen tekijä.
Mutta mitä aika sitten on? Aika käytännössä identifioidaan viisarien liikkeeksi kellossa, jonka perusyksikkö on sekunti. Mutta kello ei itse asiassa näytä aikaa per se, vaan osoittaa vain viisarien liikettä, eikä kello käy ajalla, vaan pattereilla. Eli ajan olemus on epäselvä ja kysymys onko aikaa todellisuudessa olemassa, on aiheellinen.
Mielestäni aika per se on suure, jota emme voi aistein havaita - tämä seikka tulee ilmeiseksi kun siirrymme itse fysiikasta muihin tieteisiin, jolloin ajan problematiikka konkretisoituu. Liike ja tilan muutos voidaan havaita, mutta itse aika on ideaalityyppi, "piilomuuttuja", aistumusmaailman ulkopuolinen tekijä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Yhtä hyvin voit kysyä, että onko avaruutta olemassa. Ilmeisesti luulet olevasi nokkela ja hauska veitikka. Tai sitten olet vaan juonut liikaa.
Onko tiedossasi jokin muu kormosta koskeva asia, joka ei ole sinun mielestäsi ongelmallinen?
Hauskaa, että olet kopioinut saman viestin useaan paikkaan - ilmeisesti se on sen verran syvä neronleimaus. Varsinkin tuo "kormos".
Huomasinpa itsekin, että olin tehnyt saman kirjoitusvirheen molemmissa viesteissä. Olin ne kyllä kirjoittanut erikseen, en kopioiden. Mikäs siinä, mea culpa. Oletin kuitenkin, että viisas lukija ymmärtää tarkoittavani kosmosta. Ei oilisi pitänyt olettaa. Kaikki lukijat eivät aina pääse pilkunnussimisen yli.
Olin kirjoittanut SAMALLE henkilölle, joka näkee kaikessa "ongelmallisuutta". Hänelle filosofisuskonnollinen ajattelutapa on niin vakiintunut, ettei hän enää näe reaalimaailmaa. Fysiikassa näitä asioita ei pidetä ollenkaan ongelmallisina, koska tieto jää siihen, mitä voidaan tutkia. Pitemmälle menevä on silkkaa haihattelua ja virvatulia.
Erona filosofian ja uskonnon välillä on tosin se, että esimerkiksi luterilainen uskonto näkee ihmisen kykyjen rajoissa olevan todellisuuden sen rinnalla, mitä se pitää uskonnon alueena. Pakanallisen ajattelutieteen, eli filosofian sijasta uskomme evankeliumin kautta syvennettyyn näkökulmaan myös luontoon. Kaikki, mikä ei mene pelkkää ns. lex naturalista pidemmälle uskontomme merkityksessä, on meistä kieroutunutta, "haihattelua ja virvatulia", kun sitä ei ratkaista evankeliumin kuulemisesta lähtöisin olevalla Jumalan puhuttelemaksi tulemisella, joka kykenee oikaisemaan myös suhteemme todelliseen, so. ihmisen järjellisen vallankäytön maailmaan. Ihmisen järjellisen vallankäytön maailma, jonka osaa luonnontiede edustaa, on tiedollinen horisontti, jolla on meistä pätevyytensä sille ominaisella alueella. Se, että fysiikassa kaikki sitä pidemmälle menevä on "haihattelua ja virvatulia", on jotakin, mitä vastaan me luterilaiset joka tapauksessa olemme - tämä kamppailu tiedollisen horisontin syvällisen ja pinnallisen eron, sekä kyvyttömyyden - me sanomme sitä tosiaan kyvyttömyydeksi- erotella niitä, on tietysti jatkunut jo tuhansia vuosia.
nii et minkä takia sil ajal ei sais antaa arvoa x, jos se sitte helpottas ajatteluas?
Hyvää pohdintaa aloituksessa. Tosin väärinkäsitysten välttämiseksi en käyttäisi termiä "piilomuuttuja" tässä yhteydessä.
Selvästikään aika ei ole materiaa, eikä se ole voima. Se ei siis ole millään lailla fysikaalinen (kuten ei avaruuskaan). Fysikaalinen aika on tapa sijoittaa kokemuksia toisistaan riippuvaan peräkkäisjärjestykseen. Ajan, avaruuden ja kausaalisen järjestyksen synty on yhteydessä materian syntyyn, materia ja nuo kolme ovat keskinäisriippuvia toisistaan. Materiaalisen maailmankaikkeuden ulkopuolella aika ei ole samanlaista kuin täällä, vaan kaikki ajanhetket, jos sellaisista on mielekästä puhua (ehkä parempi olisi puhua vain tapahtumista), ovat yhdellä kertaa läsnä tai tavoitettavissa. Sillä lailla selittyvät mm. kvanttimekaniikan viivästetyn valinnan kokeet, jossa jokin valinta tulevaisuudessa ratkaisee sen, mitä tapahtuu nyt, ilman tarvetta mihinkään retrokausaatioon (jossa kausaaliset signaalit muka matkustaisivat tulevaisuudesta menneisyyteen). Valolle ei ole aikaa ja kvanttilomittuminen ulottuu paitsi yli avaruuden myös molempiin suuntiin yli ajan, ja siksi lomittuneen parin yhden osapuolen käyttäytyminen tulevaisuudessa voi ratkaista toisen osapuolen käyttäytymisen tässä hetkessä.
Keskeisiä käsitteitä ovat liike, muutos ja aika. Objektin liike on muutosta sen sijainnissa, ja sijanti on todellinen suure, jolle voidaan antaa täsmälliset koordinaatit. Objektin liike ei sinällään edellytä aikakäsitettä, mutta fysiikassa tämä muutos sijainnissa suhteutetaan aikakäsitteeseen, jotta voisimme laskea mm. objektien nopeuksia ja kiihtyvyyksiä.
Toisin ilmaistuna liike, joka on muutosta objektin sijaintivektorissa, on aistein havaittava, todellinen suure, joka ei sinällään edellytä aikakäsitettä, joka puolestaan on olemassa vain määritelmällisesti - jotta voisimme laskea objektien nopeuksia, kiihtyvyyksiä jne. Aika on hyödyllinen käsite, mutta aistimaailman ulkopuolinen tekijä, aikaa ei sellaisenaan voida havaita, eikä sitä ei luonnossa esiinny, jossa esiintyy vain liikettä ja muutosta.
Tieteellis-filosofisessa mielessä aikaa ei siis ole olemassa. Näin asian ymmärrän.
Vai ei ole avaruus millään lailla fysikaalinen? Tervemenoa kokeilemaan asiaa käytännössä.
Ymmärrät ehkä tahallaan väärin? Vaikkapa vain GPS voi todistaa, että aika on aivan todellista. Muutokset kun pitää huomioida satelliittien liikkeissä. Näin ei olisi, jos aikaa ei olisi olemassa.
GPS-paikannus taitaa olla ainoa merkittävä käytännön sovellus, joka yleisellä suhteellisuusteorialla ylipäänsä on. En pitäisi tätä vielä indikaationa ajan olemassaololle - poikkeus ei testaa sääntöä.
Voidaan ainakin sanoa, että aika on hankala käsite filosofisesti, varsinkin kun mennään fysiikasta muihin tieteisiin, joilloin ajan olemuksen ja olemassaolon problematiikka kristallisoituu. Esim. yhteiskuntatieteissä objektien aikaurat ovat hyvin epälineaarisia, jopa kaoottisia, eikä niitä voi kuvata tunnettujen matemaattisten funktioiden avulla. Jos haluamme tarkuutta analyysiin, on usein perusteltua siirtyä reaaliaikaisiin tilamalleihin, jossa aikaa kuvataan tuntemattomien parametrien avulla - mutta tosin nämäkin olettavat, että aineisto on järjestetty yleisesti käyttämämme aikakäsitteen suhteen.
Liike on todellista, mutta aika on mielestäni teoreettinen käsite, jonka lähtökohta on ihmismielen syövereissä. Jos esim. katsot ikkunasta ulos, näet liikettä tai tilan muutosta, mutta et tarvitse näiden havaitsemiseen ajan käsitettä, eikä mitään "ajan virtaa" ole aistittavissa.
Oleellista on ymmärtää, että liikkeellä, joka ainakin on todellista, on suunta. Ja tämän liikkeen kuvailuun pätevästi matemaattisesti tarvitsemme kentän käsitettä. Aikakäsite on ongelmallinen, kuten jo totesimme, ainakin jos sen operatiivista määritelmää analysoidaan. Mutta vektorikenttä on konstruktio, mikä liittää jokaiseen havaintopisteeseen suuruuden lisäksi suunnan. Liikkeellä on nimittäin voimakkuuden lisäksi suunta.
Toisin sanoen vektorikenttä on avain liikkeen, joka on muutosta objektin sijainnissa, ymmärtämiseen pätevästi, aikakäsite sen sijaan mielestäni on ongelmallinen, mutta sekin on hyödyllinen.
Onnistuneimmat fysiikan teoriat - esimerkkinä sähkömagneettisten värähtelyjen teoria - operoivat juuri vektorikentillä.
Liiketilasta riippumatta jostakin aineklöntistä voidaan mitata tarpeeksi etevillä mittareilla sama määrä samanlaisia molekyylejä. Ne aineosaset ovat siinä mielessä "absoluuttisia" että tultuaan mitatuksi niiden määrä ja koostumus jne on sama kaikille havainnoijille (tosin eivät nekään ole absoluuttisia, ks. loppukommentti). Avaruuden ja ajan suhteen asia on toisin. Täältä katsoen kuuhun on 384 400 kilometriä, ja valolta kestää sen matkan kulkemiseen n. 1,28 sekuntia. Hyvin lähellä valonnopeutta kulkevalle Maan ja Kuun välissä on matkaa yksi metri ja aikaa sen kulkemiseen kuluu 0,000000003 sekuntia. Ja kyse ei ole siitä, että jossakin olisi olemassa "oikea" Maan ja Kuun välinen etäisyys, vaan avaruutta Maan ja Kuun välissä tosiaan on eri määrä eri havaitsijoille. Se ei ole havaitsijariippumaton.
Nämä ajan ja avaruuden ominaisuudet ovat jotakin aivan muuta kuin mitä materialla on.
Sen mitä suhteellisuusteoria teki ajalle ja avaruudelle (osoitti että aika ja avaruus ei ole jotakin itsestään olemassaolevaa absoluuttista), kvanttimekaniikka teki toisessa merkityksessä myöhemmin aineelle (osoitti että materia ei ole jotakin itsestään olemassaolevaa absoluuttista).
voi perse!
olisitte jättäny ton kaike muu soopa välii, nii olisitte päässy vähemmäl ja sit niiku arvoisa lukijakki.
helpostiki ton "vois" ilmasta, eikä esittää nii helvata lukenutta ja viisasta, tai viä kivempi "itte opiskellu avaruude tutkija"
olisitte vaa sanonu, et "aika on rajato. sillä ei ole rajoja. ainoat rajat mitkä sillä on, on ihmisen antamia, eikä täten täysin paikkansa pitäviä."
olispa hauska, ku joku yrittäis ton kumota
Joo ajattelinkin jo että taitaa uskonnon vaikutus nyt näkyä, että ihan ajatonta olisi.
Aika on rajallinen jopa filosofille, että kyllä nyt valitettavasti taas kerran teoria ja käytäntö ovat eri asioita.
Minusta sinun tulisi ottaa todesta, että aikaa ei ole olemassa ja lopettaa kaikki tekeminen.
Jos kerran aineellinen kosmos on rakeinen, miksei aineellisen kosmoksen eräs ominaisuus, aika voi olla rakeinen? Siis miksei?
onhan se. jos kerra aika voi taipua, mut muut voimat on vakio, nii sehän tarkottaa, et aika voi jakaantua. tulla niiku solmukohtia.
mun mielest vaa aikast turhaa mennä tääl 24 noinkaa pitkälle