Jätin kertomatta uudelle miehelleni että edellinen ihastukseni oli kanssani samassa työpaikassa. Aluksi en kertonut ettei uutta kumppaniani turhaan ala vaivaamaan että olen päivittäin samassa porukassa entisen heilani kanssa. Sitten heila vaihtoi työpaikkaa enkä saanut kerrottua vieläkään. Nyttemmin ajatellen siinä olisi ollut ehkä oikea hetki viimeistään kertoa.
Nyt sitten kun ollaan muuttamassa yhteen, sain vihdoin kerrottua eikähän se oikein hyvältä tuntunut miehestä kun olin asian salannut ja hän on kertonut koko ajan kaiken minulle. Epäilee voiko luottaa minuun. Enkä voi häntä moittia. Vaikka entinen suhde oli ollut jo pitkään täysin kaveritasolla, tämä salaaminen tekee sen että siitä saa toisenlaisen vaikutelman. Ja kavereita oli pakkokin olla koska muuten päivittäinen työnteko ei olisi ollut kovin helppoa.
Mitä mieltä olette, voisitteko luottaa minuun vastaavassa tilanteessa?
Nyt sitten kun ollaan muuttamassa yhteen, sain vihdoin kerrottua eikähän se oikein hyvältä tuntunut miehestä kun olin asian salannut ja hän on kertonut koko ajan kaiken minulle. Epäilee voiko luottaa minuun. Enkä voi häntä moittia. Vaikka entinen suhde oli ollut jo pitkään täysin kaveritasolla, tämä salaaminen tekee sen että siitä saa toisenlaisen vaikutelman. Ja kavereita oli pakkokin olla koska muuten päivittäinen työnteko ei olisi ollut kovin helppoa.
Mitä mieltä olette, voisitteko luottaa minuun vastaavassa tilanteessa?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kerro totuus heti. Puhumattomuudesta ei hyvää seuraa. https://www.youtube.com/watch?v=EF4n7uIMO1Q
Paha asia on, ettet ole täysin rehellinen, vaan tietoisesti salasit asian, joka ei edes kovin paha ollut. Itse en ainakaan enään täysin luottaisi sinuun. Olisiko se parisuhteen este, en tiedä.
Olemme niin erilaisia. Minä olen seurustellut pitkään ja en ole ollenkaan koko elämääni kertonut kumppanilleni. Minusta on turha tehdä tiliä kaikesta menneestä enkä ole häntäkään kuulustelemassa. Elämme tätä päivää ja luottamusta on kovasti puolin ja toisin. Nyt jos joku esim. flirttailee kovasti, niin kerron siitä miehelle, mutta en avaudu aiemmista suhteista paljonkaan. Riippuu varmaan ihmisen iästä. Jos olisin teini, niin kertoisin, mutta nyt on jo elettyä elämää takana joku vuosikymmen ja siihen mahtuu kaikenlaista. Turhaa niitä on tuoda uuteen suhteeseen liikaa.
AP:n ongelma ei olekaan se mitä hän on tehnyt, vaan se, että hän on jättänyt kertomatta, vaikka ITSE on ajatellut, että pitäisi kertoa
Ei ap:n ongelma ole se ettei hän saanut sanotuksi. Ei ollenkaan. Ap:n ongelma on liiallinen tarve avautua rehellisyyden nimissä.
Ihan aikuisten oikeasti meillä ei ole mitään tarvetta tehdä tiliä entisistä heiloista taikka ihastuksista. Se on meidän historiaa, eletttyä elämää, josta emme ole tilivelvollisia kuin itsellemme.
Kun aikanaan aloin seurustella vaimoni kanssa hän olisi ollut valmis kertomaan vanhat suhteensa. Kieltäydyin kunniasta kertoen, ettei hänen seurustelusuhdehistoria kuulu minulle, kunhan hän vain on oppinut niistä läksynsä.
Täysin samaa mielt
Osittain samaa mieltä kummankin kannan kanssa. Kyseistä asiaa ei välttämättä olisi tarvinnut lainkaan kertoa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että sellaisen tiedon pimittäminen jota itse pitää suhteen kannalta oleellisena - oli se sitä oikeasti tai ei - kertoo taipumuksesta epärehellisyyteen ja on ihan itsenäinen ongelma parisuhteessa.
Ei ole pettämistä, jos uskottomuutta ei ole ollut. En oikein ymmärrä, miksi moinen asia ylipäätään olisi tärkeä.
Jos entinen heila on merkityksetön, niin asiasta ei kannata nostaa meteliä. Jos asian nostaa tikun nenään, niin voi tulla tunne, että heilalla on vielä merkitystä tässä elämässä.
Tämä on sellainen asia, että siihen voi sanoa, että unohtakaa koko juttu. Elämässä on suurempia asioita kuten esimerkiksi teidän rakkautenne ja uusi alkava liittonne.
Variksiin ei kannata tuhlata ruutia.
Siis tottakai voisin luottaa. Ymmärrän, että suhteenne saattoi olla ohi, muttet halunnut, että töihin menemisesi aiheuttaisi minussa mustasukkaisuutta. Tottakai olisin myös mustasukkainen ja selvittelisin tunteittesi laatua eksään sekä omaa asemaani - mutta eihän tuo nyt luottamustani vähentäisi. Saattoi olla sinulta ihan fiksu ratkaisu, olisin kumminkin kiusannut itseäni kuvittelemalla teille ties mitä - ja nythän se eksäsi on jo muualla.
Täysi avoimuus ja rehellisyys on vahingollinen periaate. Aina pitää miettiä, onko asian sanominen rakentavaa vai ei. Jotkut asiat on paras pitää salassa. Sinunkin pitää hyväksyä se puolisoltasi.
Luottamus on sitä, että uskoo toisen menettelevän yhteiseksi parhaaksi, mitä se sitten tarkoittaakin.
Miksi existä pitää ylipäätään kertoa? Siis jos sinulla ei ole ollut vispilänkauppaa sen toisen miehen kanssa nykyisen suhteesi aikana, niin eihän se kuulu nykyiselle miehellesi pätkääkään, että keiden kanssa olet ennen hellustellut??????
En minäkään ole kaikkia exiäni miehelleni luetellut. Eikä minua kiinnosta tietää keiden kaikkien kanssa mies on ollut ennen minua. Minä luotan siihen, ettei hän petä minua. Ja mies luottaa minuun. Se riittää. Tällä tavalla meillä on ollut onnellinen suhde nyt 8 vuotta.
juuri näin