Meillä riideltäessä tulee ilmi että kumpaakin ärsyttää se että joutuu joustamaan ja elämään toisen pillin mukaan. Vaimo ei jaksa seksi yms juttuja harrastaa, hän ei "uskalla" edes koskettaa koska pelkää että innostun pian liikaa. Sehän rassaa minua ja silti yritän parhaani mukaan olla hyvä lämmin hellä mutta meinaa jäädä vuosien saatossa hampaankoloon ja hellyyttä on aina vaikeampi osoittaa. Suupieletkin taita olla enimmäkseen jo alaspäin. Sitten olen ainakin sattuneestakin syystä aina niin negatiivinen hänen mielestään. Olenkin varmaan kun en saa osakseni juurkaan hellyyttä yms. Osallistun tosipaljon kodin askareisiin ihan luonnostanikin mutta teen nekin usein väärin tai pitäis sekin aika häntä hoidella, huomioida.... Yritän mielestäni 110% mutta ei ala näkyä valoa. Olen alkanut inhoamaan itseäni haluineni, saamani palautteen perusteella. En tiedä enää rakastankokaan kun seksuaalisuuden puuttuessa unelmoin jo niistä asioista toisen kanssa. En voi kehua että olisin osannut häntä kovin hyvin tyydyttää enkä osaa sanoa mielestäni naisen kaipaamia ylistävia sanoja. Mitään mielikuvituksellista ei tehdä... Kuulostaa itsestänikin liian ongelmalliselta... Pitäis varmaan mennä kallonkutistajalle. Haluaisin löytää keinoja ongelman selvittämiseen, meillä on lapsia ja ajattelen ettei se välttämättä vaihtamalla vaimo parane kuin problematiikkaa lienee omastakin takaa riittävästi??? Lienee liian visainen kysymys? Tuntuu vain että moni asia korjaantuisi jos tuo seksi hommat sai joltiseenkin tasapainoiseksi. Mitä korvikkeeksi jos se ei vain onnistu?
miksi molemmista tuntuu että mennään toisen pillin mukaan
parempi suhde
2719
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kirjoituksesi todella kolahti, yhteneväisyyttä meidän avioliittomme tilanteen kannssa taitaa olla ainakin 80 %, ellei enemmänkin. tosin minä olen nainen ja meillä on kyllä aikanaan seksikin sujunut, mutta viimeisen vuoden aikana on suhteemme valunut jonnekin komeron pohjalle piiloon.... ahdistus ja paha olo on voittanut, ensin vaan syyteltiin ja riideltiin nyttemmin ei enää edes riidellä. tuntuu ettei vaan ole enää mitään sanottavaa.
ehkä pointtini tässä vastauksessa yrittää olla se, että valmiita vastauksia en voi sinulle antaa. niitä et löydä keneltäkään. minä tajusin sen tänään, kun viimein annoin kaiken padotun pahan olon purkautua ja itkin työterveyshoitajan vastaanotolla yli kaksi tuntia. hän osasi sanoa minulle ne oikeat sanat: vain minä ja mieheni olemme vastuussa meidän avioliitosta. ei kukaan muu. ellemme me ole tyytyväisiä, on jotain tehtävä. ja nimenomaan MEIDÄN ON SE TYÖ TEHTÄVÄ.
toki oikea osoite on nyt perheasiain neuvottelukeskuksen psykologi, joka tulee olemaan apuna ja tukena meidän keskusteluissamme etteivät ne mene taas samaksi jankkaamiseksi kuin yleensä. hän myös osaa antaa meille eväitä avioliittoomme. mutta sen varsinaisen ja lopullisen työn teemme me. joten tämä on meidän tilanteemme nyt.
huomenna varaan ajan ja otamme itseämme niskasta kiinni ja kissa pöydälle. tämä ei ole elämää mitä haluamme viettää. tämä ei ole avioliitto, jossa haluamme elää. ja silloin sille on tehtävä jotain. meidän, yhdessä. jos tämä liitto voidaan pelastaa, olen ikuisesti kiitollinen työterkkarillemme. ja vaikka ainut vaihtoehto olisikin ero, kiitän häntä silti "lankakerän pään näyttämisestä".
en voi kuin kehoittaa hakemaan ulkopuolista apua ja toivoa parasta, niin teille kuin meillekin....
Hyvä
koitetaan parantaa suhdetta, tsemppiä kaikillekin näissä talkoissa ;)