Luonnolla on tavallista pyrkiä pienimpään energiatasoon kuin mahdollista. Tämä tunnetaan hyvin ainakin fysiikassa ja kemiassa. Mitäköhän perusmekanismeja tässä on taustalla? Miten tämä voidaan selittää matematiikalla niin, että tyhmempikin sen tajuaa? Millaisia yleistyksiä tällä on? Onko Lyapunov-funktio tällainen yleistys? Voidaanko puhua, että evoluutiossakin näin pitkällä tähtäimellä käy, vaikka se on yhtä sokea kuin fysiikka? Mikä on siis evoluution "pyrkimys" makroskooppisella tasolla, kuinka sen voisi formuloida niin eksaktisti, että sitä voisi tutkia hedelmällisesti tulevaisuudessa esim. kvanttitietokoneella? Olen lukenut vähän evolutionäärisestä laskennasta, toisella nimityksellä geneettisistä algoritmeista, mutta riittävätkö nämä spesiaalit insinööritekniset algoritmit kuvaamaan todellista evoluutioprosessia?
Luonnon etenemisprosessi
KärsiväSika
5145
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Luonnolla niinkuin "elämälläkään" ei ole pyrkimyksiä, vaikka ihmisaivot niin saattavat tulkita. Evoluution synnyttää satunnaiset mutaatiot ja ympäristön suorittama valinta. Koska siinä syntyy mutkikkaampia rakenteita, myös informaatio lisääntyy ja entropia vähenee. Tämä tapahtuu ottamalla energiaa ympäristöstä, esim. auringon valosta. Jos lisää energiaa ei ole saatavissa, elämän kehitys loppuu.
Kaiken hakeutuminen matalimpaan energiaeroon tunnetaan termodynamiikan 2. pääsääntönä eli energian huonontumisena. Lopulta tulee lämpökuolema. Että alunpitäen on energiaeroja on samanlainen juttu, että on ylipäätänsä jotain. Ei voitane vielä sanoa, että asiassa vallitsisi tieteen konsesus.
Eliö taistelee henkensä edestä entropiaa vastaan lisäämällä järjestystä. Tähän tarvitaan energiaa, joka saadaan Auringosta, suoraan tai välillisesti.
Eliölle on suotuisaa toimia mahdollisimman pienellä energialla, totta, mutta evoluutio ei ajattele, ei suunnittele eikä optimoi.
Luonnollisella oliolla, mm. ihminen, on aivoissaan malli kiihottavasta vastakkaisen sukupuolen edustajasta. Mies-ihmisen aivoissa on kiihottava mielikuva nainen-ihmisestä.
Atomit mm. eivät A) ole sukupuoleltaan jompiakumpia eikä B) atomit eivät kiihotu (kuten ihminen ainakaan)
Mies-Ihminen havaitsee kiihottavan nainen-ihmisen. Selittäkääpä tämä atomeilla ja kvarkeilla, en usko että onnistutte. (Ai niin entropia ja darwinismi...)
Ihminen-holonyymi havaitsee ihminen-holonyymin organisaatiotasolla olevia malleja, eräs malli siellä on kiihottava nainen-ihminen.
Höpöhöpö kaikki entropia ja darwinismi. Tai no ehkä ei. Riippuu näkökulmasta, näkökulmariippuvainen asia. En ole nähnyt kadulla kertaakaan atomia, atomeja enkä kvarkkeja, olen havainnut kevät-fiiliksisslä mm. kiihottavia nuoria naisia.
Erittäin korkealla organisaatiotasolla olevan ihmisen aivoissa on erittäin korkean organisaatiotason malleja/skeemoja.
Näihin malleihin/skeemoihin ihminen vertailee aistihavaintojaan. Voiko atomit/kvarkit käyttää hyväkseen näitä ihmisen mielessä olevia malleja/skeemoja? Ei voi!! Tai no näkökulmariippuvainen asia.
16plus14
11.4.2015 18:42
Mies-Ihminen havaitsee kiihottavan nainen-ihmisen. Selittäkääpä tämä atomeilla ja kvarkeilla, en usko että onnistutte. (Ai niin entropia ja darwinismi...)
.....................
Olen ihan perustavis. Selitänpä tämän mysteerin sulle tavistasolta.
- Atomit ja kvarkit muodostavat molekyylit ja solut.
- Molekyylit ja solut muodostavat esim. hermoston, veren, verisuoniston, elimet sekä hormonit. Ihmisen.
- Kiihoittuminen on sähkökemiallinen prosessi. (Google: mitä kiihoittuminen on)
- Kiihoittuminen tapahtuu aivoissa molekyyli ja solutasolla. Ei atomitasolla.
- Atomit ja kvarkit eivät periaatteessa osallistu kiihoittumiseen, vaan ne muodostavat kokonaisuuksia, joissa kiihoittuminen tapahtuu.
Miten itse uskovaisena selität kiihoittumisen?