Nänimäinen.
Känsälä.
Känsälä.
Hassuja suomalaisia sukunimiä
kuusplusyks
642549
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 64
Vanhimmat
Itse olet, hassu.
Olen samaa mieltä: ei nimi miestä pahenna, ellei mies nimeä!
Silti suupieliäni veti pieneen hymyyn tämänpäiväisen HS:n ilmoitus: oululaisella kalatukkuliike Hätälä Oy:llä oli iso hätä siitä, että markkinoille oli vahingossa päässyt erä väärin päivättyjä kalajalosteita. Tuote ei ollut syömäkelpoista siihen merkittyyn päivämäärään saakka ja ostajia pyydettiin palauttamaan ostoksensa ostopaikkaan tai tuottajalle hyvitystä varten. Mahdollisesti tarvittavien lisätietojen antajaksi oli mainittu toimitusjohtaja Isohätälä.
Siellä on Hätäläiskä ollut pahana.
Minulle tuli ensimmäisenä "hassuna" sukunimenä mieleen "Mämmi" (kyllä, sellaisenkin olen tuntenut). Se ja samoin nuo aloittajan mainitsemat vaikuttavat nimiltä, jotka ovat saattaneet olla vähän "hassuja" jo käyttöönottoaikanaan. Mutta on myös paljon nimiä, joihin on tullut "omituinen" vivahde vasta myöhemmin, esimerkiksi "Urpo" tai "Tampio". (Mikähän se tampio on muuten alunperin ollut? Minä tunnen vain nykypuhekielisen merkityksen, joka on lähinnä "typerys" tai "tunari".)
Söin puoli tuntia sitten tämänvuotisen kiintiömämmiropeen tyhjäksi yhdessä Syöjättären kanssa. Vaniljajäätelön kanssa oikein herkullista, mutta seuraavaa ostettaessa lienee vuosiluku taas vaihtunut.
Iltapäivälehden kannessa kaupan telineessä lukaisin otsikon, jonka mukaan Juha Mieto oli popsinut kolmattakymmentä kiloa samaa herkkua. Lukematta jäi, missä ajassa. Iso ja roteva äijä, ei mitenkään miedonoloinen!
Parlamentaarikonuransa ohella tuo mies on viime vuosina kuulemma kunnostautunut halonhakkuuhommissa. Niissä kaivattaneen energiaa, enkä epäile lainkaan mämmin energiapitoisuutta! Voimaperäisestä kirveen heiluttelusta saa helposti känsät kämmeniin, joten Miedolle tuo aloituksessa mainittu nimi Känsälä saattaisi hyvinkin sopia nykyistä paremmin.
Paavo Noponen puolestaan kunnostautui Miedonkin edesottamusten selostajana aikansa mediassa. Korviini syöpyi hänen kuvauksensa Pertti Teurajärvestä, Miedon kilpa- ja olympiakultaviestikvartettikumppanista: ”Vankka, kälseä luumies – kumaraharteinen, kuivankälpäkkä...” Ei siis varmasti mikään mieto mies hänkään!
Nimi Nännimäinen herättää minulle varsin herkullisia mielikuvia, vaikka herkutteluni ovatkin siirtyneet sillä sektorilla oraalipuolelta visuaalipuolelle jo pieni ihmisikä sitten.
>(Mikähän se tampio on muuten alunperin ollut? Minä tunnen vain
>nykypuhekielisen merkityksen, joka on lähinnä "typerys" tai "tunari".)
Matti Salon kirjassa Savottalaisten ja uittomiesten Kuhmo (v:lta 1989) on lukuisia anekdootteja takavuosien metsätyömiehestä nimeltä Erkki Tampio. Kuvausten perusteella varsin vekkuli, sanavalmis ukkeli – ei mikään ”tampio”.
Nimi Paavo Noponen herätti hilpeyttä Meksikon olympialaisten kisaisännissä: "pavo no pone" on espanjaa, ja tarkoittaa "kalkkuna (uros) ei muni".
Niin, riikinkukkoa en ole koskaan syönyt, mutta eikös se ole espanjaksi ”pavo real”?
En ole minkään kuninkaallisen reaalilyseon kasvatti ja kysynkin itseltäni: Kuka meidän tunnetuista Paavoistamme on paavo ja kuka oikein tosi paavo?
Aina niin palvelualtis tilastohirmu VRK:n Nimipalvelu kertoo Mämmi-nimisiä suomalaisia olevan 258, joten nimi ei kuulu edes kaikkein harvinaisimpiin. Nännimäisiä on 25, mutta Mämmimäisiä ei ainoatakaan. Ei sen puoleen Nännejäkään.
Mämmi on ok,mutta kun oikeasti on sukunimi joillain Kakkinen.
Muuten ihan tavalliset nimet voivat myös muuttua hassuiksi sopivissa tilanteissa:
"Korkeasaaren eläintarha, Oravan puhelimessa Hirvi, kuinka voin auttaa?"
Lääkärismies nimeltä Ville Varis meni aikoinaan (monta, monta vuosikymmentä sitten) töihin helsinkiläiseen Marian sairaalaan. Häntä evästettiin, että sairaala on kaksikielinen, joten puhelimeen tulee vastata molemmilla kotimaisilla. Opastettu ottikin neuvon onkeensa omalla, luonteenomaisella tavallaan:
”Marian sairaala, tohtori Ville Varis – Maria sjukhus, doktor Kalle Kråka!”
Speden sketsi vuosien takaa: "Suomen selitystoimisto Oy, puhelimessa selittäjä Kekki - Finska förklaringsbyrån AB, i telefon förklarare Kecken!"
Viinikanoja. Se voi olla myös "viini kanoja".
Työelämässä tuli vastaan pari "hassua", kuten Kirsti Väljä ja Hannele Hankala-Rämä.
On muuten tullut tosielämässä vastaan pari Vieno Huttusta, muutama Anu Saukko ja yksi Pasi Kuikka. Eikö vanhemmilla tai henkilöillä itsellään ole tullut mieleen nimenvaihtoa?
Juu, ja Anun veli oli etunimeltään Per.
Hmm. Kahdessa noista kolmesta omituisuus näyttäisi liittyvän ns. sananväännöksiin (mikähän oikeastaan olisi tarkempi termi sille sanojen etutavujen vaihdolle, jossa vaikkapa Anan penaalista tuleekin Penan anaali?) Vaikka niitä monet harrastavat, niin väittäisinpä kuitenkin, ettei se niin laajalle levinnyt harrastus ole, että monikaan huomaisi ellei suorastaan osoiteta. Kolmas (tai keskimmäinen, miten vain) esimerkkisi taas on sellainen, että sen huomaaminen edellyttää sellaisen sanan tuntemista, joka etenkin aiemmin on ollut lähinnä lääkäreiden ammattisanastoa.
Muuten ehdottaisin, että jätetään nämä etunimi - sukunimi -yhdistelmät keskustelun enemmän keskustelun ulkopuolelle. Toisin kuin sukunimet (joita yleensä löytyy vähintään sadoilta ihmisiltä), ne saattavat jo osua jopa yhteen ainoaan ihmiseen. ja silloin tästä tulee turhan henkilökohtaista, vaikkei se varmaan kenenkään tarkoitus olekaan.
Eipä taida teistäkään löytyä ketään niin rohkeaa, että hassuttelisi omalla nimellään. Toisten nimet kyllä ovat vapaata riistaa tällaiseen väärinkäyttöön. Tyypillistä.
Älä valehtele. Sitä paitsi jos on ruma nimi ei sitä yleensä irvistelleet,paitsi näköjään ilkeät kuten täällä.Nimi pitäisi määrätä virallisesti vaihtamaan jos on esim Kakkinen.
Mulla oli aikoinaan pomona Reino Lievetmursu !
Pääsin kauan sitten työhaastatteluun, jossa tenttijän nimi oli Ylärakkola. Ei ollut lainkaan kusipäisen oloinen kaveri, olisin hyvinkin saattanut kelpuuttaa esimiehekseni! Ennen ratkaisua pääsi kuitenkin käymään niin, että hakemukseni toisaalla veti kiinni, sain ilmoittaa vetäytyväni leikistä ja henkilökemiat jäivät testaamatta.
Venymä. Entisen työnantajani palveluksessa oli muinoin moottorimies Ervasti Venymä. Se oli hassu mies, nimeä myöten. Tai tarkemmin ajateltuna: ei hassumpi mies ollutkaan
Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa opiskeli vuosia sitten kaksi kurssikavria, joiden nimet eivät sinänsä kovin erikoisia olleet. Tenttituloslistoissa ne kuitenkin olivat säännöllisesti peräkkäin vähän hilpeyttä herättäen: Laihanen ja Lihavainen.
>Laihanen ja Lihavainen.
Syöjätär ja minä olemme olleet useasikin ruokavieraina Laihoilla. En osaa pitää heitä sen enempää laihoina kuin lihavinkaan, mutta erinomaisen maittavaa ruokaa meille on aina tarjottu!
>Laihanen ja Lihavainen
Eikös muuten maailmankirjallisuuden merkkimiehestä nimeltä Лев Толстой voi puhua tuttavallisesti Lihavaisen Leksana?
Jotkut tuntevat hänen Sota ja rauha -eepoksensa nimellä Mirrivainaa, koska sen venähenkielinen nimi Война и мир ääntyy jokseenkin ”vainaa i mir”.
-- edellisen kaltaisilla nimillä varustettuja ihmisiä saatta italialaisella nimellä varustettu nimismies panna hullujen huoneeseen M3 lähetteellä , kuten minulle kävi , että sellasia demokraatteja siellä poliisilaitoksella työskentelee.
No nyt on sitten minunkin sukunimeni mainittu tällä palstalla, tuotu tänne koko kansan irvailtavaksi. Mielestäni ei ole lainkaan hienoa alkaa tällaisilla asioilla vitsailemaan, olkoonkin vaikka kuinka kieli-ihmisten palstasta kyse. Toivon että tämä loippuu nyt tähän täällä ja etää tällaista ketjua ei enää koskaan uudestaan aloiteta.
Epähienoa tai ei, toivoit mitä toivoitkin – tällainen keskustelu nyt vain on pulpahtaakseen täällä ilmoille aika ajoin eikä tämä ketju taatusti jää viimeiseksi lajissaan. Törppöys on inhimillistä ja me Suomi24-palstoilla viihtyvä väki emme tunnetusti ole mitään eliittijoukkoa millään mittarilla.
Tiedoksi: sukunimensä (tai vaikka etunimensäkin) voi vaihtaa, jos se tuntuu tuottavan traumoja. Itsekin olen tätä joskus harkinnut – nimeäni ei varmasti kukaan pidä mitenkään sulosointuisena! Lisäksi se on Suomen yleisin sukunimi.
En tiedä mikä on esim. Nännimäisen etymologia, mutta olen aika varma, että jos sitä ei olisi Suomen väestötietojärjestelmässä, niin kukaan ei sitä nimeä saisi. Kuten ei myöskään esim. Tissimäistä, Tissinaista tai Pallivahaa. Onhan se nyt selvä että tuollaiset nimet aiheuttavat mielleyhtymiä.
-- siis kyllä nimet ovat monasti keksitty muinoin jossakin sarkajako tilanteessa nimismiehen tuvassa ja selvästi ilkeän nimismiehen käsiala näkyy nimissä kuten Rajariita
-- maukka hyvä , ala ala kitiseen tyhjästä , anttiki sun hyvä kaveri on kuitannut siinä samassa ajassa pelkkänä palkkana 10 miljoonaa , ku mä vaivanen M3 vain pienet eväsrahat -- ja mikä palkka sulla oli ja bonukset päälle ?? - kysyn vaan ??pirraillaan
maukka hei, olen juuri ostamassa huvilaa italiasta ,lago di maggioren rannoilta ja aattelin vaihtaa postin vuoksi nimeni italialaisittain hienosti Pirelliksi -mitäpä aattelet asiasta.
Netissä on vihamielisiä ihmisiä.Sukunimi ok,mutta etunimeksi keksitään vino ilkeily.Eihän se oikeasti minuun käy,mutta kun tietää sanojan.
Näkäräinen, Kämäräinen, Käkriäinen, Kakkiainen, Tölövilä, Lonttila, Junttila jne. ihan tuttuja kotikylän nimiä.
No en nyt ihan tältä istumalta usko, että kotikylästäsi löytyy nuo kaikki. Mikä kylä? Tuupovaaran Öllölä voisi muuten sopia, mutta siellä on kaikki ihan muita sukuja.
Mistähän tuo Kankkunen on muuten tullut tarkoittamaan krapulaa? Sama mysteeri ruotsin vastaavan sukunimen Ågren kanssa.
Ihan oikeasti joskus 25 vuotta sitten Turun puhelinluettelossa oli erään naishenkilön nimi P** Jakava. Osoite Karvataskunkatu **.
Loppukesällä 1966 oli Korian Pioneerirykmentin 1K:n 3. joukkueessa ryhmänjohtajina alikersantit Rommi, Viinamäki ja Väkeväinen. Joukkueenjohtajana krs. Koskinen eli Kossu.
Aikoinaan vuosia sitten minulla oli työkaveri nimeltään Känninen. Sittemmin kulkeuduin toiselle paikkakunnalle ja uuteen työpaikkaan. Kuinka ollakaan, siellä työkaverikseni sattui Kankkunen...
Maailmalla on suomalaisen korvaan mieluisia nimiä mm. Intiassa. Kuuluisa ja Suomessakin tunnettu muusikko oli Mallikarjun Mansur. Oma suosikkini intialaisista nimiyhdistelmistä on Mallikarjun Malli. Sen nimisiä miehiä löytyy googlaamalla montakin maailmalta. Ja Hollannissahan on kuuluisa patsas, minkä juurella suomalaisturistit mieluusti kuvauttavat itsensä: jalustassa on nimi Multatuli...
>Oma suosikkini intialaisista nimiyhdistelmistä on Mallikarjun Malli.
Kun Kekkonen kävi maatalousnäyttelyssä, näyttivät isännät hänelle ainakin mullin mallin.
Multatuli oli kirjailijasalanimi, jonka takana oli henkilö nimeltä Eduard Douwes Dekker. Minulle on kerrottu Multatuli-nimen (latinaa?) merkitsevän ”Olen kärsinyt paljon”.
Hollannissa on Multatuli-niminen hotellikin. Tohtisikohan tuolla asua? Ja jos sen ravintolassa tilaisi karjua, niin löytyisiköhän ruokajuomaksi kiljua?
”Minä olen saanut elämässäni paljon kärsiä”, valitti sikojen teurastajakin.
Kolme päivää sitten söin Váci utca -nimisellä kadulla, viimeisenä ateriana ennen Helsingin-koneelle lähtöä, mullinsukuisesta elikosta haudutettua sapuskaa, eräänlaista maan perinneruokaa. Näkyypä tuolle reseptikin löytyvän:
http://aprosef.hu/tokeletes_marhaporkolt_recept
Oli ensimmäinen käyntini tuossa maassa, tuskin viimeinen! Korkeatasoinen ruokakulttuuri, edullinen hintataso, mainioita viinejäkin löytyy!
>jalustassa on nimi Multatuli...
Aikansa kohujulkkis Tabe Slioor – seurapiirikaunottareksikin tituleerattu – ja elokuvaohjaaja Teuvo Tulio esittäytyivät toisilleen:
— Tulio.
— Oho, olipa herkässä!
Presidentti Kekkonen ja toimittaja Ala-Tuuhonen tapasivat ensimmäisen kerran ja esittäytyivät::
- Aune Ala-Tuuhonen
- Urho Ylä-Kaljunen
Tabe Slioorilla on tunnetusti suhde kaupunginjohtaja von Frenckelin kanssa. Jälkeenpäin Slioor kommentoi suhdetta:
- Elämäni suurin munaus
von Frenckelin kommentti samasta:
- Munieni suurin elämys
Alapitkä
Meillä päin oli aikanaan Humalaisen pariskunta, vaimon nimi oli Ilona. Pariskunta asui vielä Kuusenjuuren tilalla. Kumpikin jo edesmenneitä. Kun Humalaisen Ilona Kuusenjuurelta esittäytyi tuntemattomille, aiheutti se aina pientä hilpeyttä.
Muistan kun, Finnairin koneessa kerran, ennen lentoon lähtöä, lentäjä päätti puheensa "Kapteeni Lisko toivottaa hyvää matkaa". Alkoi mielikuvitus laukata, että minkähänlainen otus siellä ohjaamossa onkaan..
Tahdotko sinä Isotahdon ottaa vaimoksesi...
Avioerot 1930-luvulla olivat harvinaisia ja ne käytiin julkisten käräjien kautta. Kannaksella sattui tapaus, jossa mies vaati avioeroa puolisostaan tämän uskottomuuden perusteella. Sekä puolisoilla ja todistajalla oli juttuun sopivat nimet. Ns. oikeudenpalvelija (nykyään kai vahtimestari) kailotti jutun käsittelyn alkaessa osapuolten ja todistajan nimet pyytäen todistajaa oikeussaliin:
- Karvanen vastaan Karvanen ja Jortikka sisään.
Ala-Varvi.
Karjalassa on paljon hassuja sukunimiä kuten Sikiö ja Iho.
Mun työpaikalla oli joskus mies nimeltä Sikiö. Vitsailimme usein että, jos Arja Koriseva menee sen kanssa naimisiin ja ottaa kaksoisnimen Koriseva-Sikiö.
Finnairilla syyllistyään törkeään työlakien rikkomiseen. Yksi henkilö, Hans Besättning, joutuu olemaan mukana joka lennolla.
Naulapää, Veripää,
Isohaaro, Nuija,
Hirsi, Rnta-Tassi
Nypelö, Jauho,
Tampio, Alkio
Tuli mieleen tämmalinen tapaus, kun Anna Mäki ja Usko Kylmänen tapasivat ensimmäistä kertaa ja esittäytyivät toisilleen.
Anna ojensi kätensä Uskolle sanoen: "Mäen Anna", johon Usko totesi: "Kylmäsen Usko".
Mitäs hassua on nimessä Känsälä? Nännimäisen ymmärrän, se voi aluksi kuulostaa hassulta.
Mikko Känsälä on omituinen mies kun se pitää mielummin vauvaa sylissä kun stripparia
Määttä, kuulemma tulee siitä et määtän suvussa sukuvikana syntyessä kuuluu MÄÄ
Luoma. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008869920.html
Terho ja Taimi Tammi Tammelasta. Heidän tytär voisi olla Varpu 🙂
Poika voisi olla Vesa. Tammen Vesa…
Sen takia ne uhrataan naton alttarilla sanna marinolin toimesta
Mikko känsälä on omituinen mies kun se pitää mieluummin vauvaa sylissä kun stripparia.
Sattuipa silmään nimi, jota en ollut ennen nähnyt, Männynväli.
Terska.
Tuon nimen lumijokinen kantaja oli aikanaan syntymäpitäjänsä vanhin mies, joka kuoli 103-vuotiaana.
Lieneeköhän se kansanomainen muoto sukunimestä Tervo? Esimerkiksi Arvo-nimisiähän on sanottu Arskoiksi.