Miksi mieluummin ateismi kuin usko Jumalaan?

A10097

"Uskottavien asioiden kohdalla en kuitenkaan lähtisi denialismin tielle vain sen vuoksi, että jotkut asiaan uskovat sekoilevat."

Voisitko selittää tätä lausetta vähän tarkemmin ja antaa vaikka jonkin esimerkin?

"Voisitko selittää tätä lausetta vähän tarkemmin ja antaa vaikka jonkin esimerkin?"

Pidän uskottavana, että ihminen ja bonobo ovat kehittyneet yhteisestä kantamuodosta. Tilannetta ei muuta toiseksi se, että moni samoin ajatteleva toimii elämässään moraalittomasti.

Aada-a kirjoitti:

A10097

"Uskottavien asioiden kohdalla en kuitenkaan lähtisi denialismin tielle vain sen vuoksi, että jotkut asiaan uskovat sekoilevat."

Voisitko selittää tätä lausetta vähän tarkemmin ja antaa vaikka jonkin esimerkin?

Lue lisää

A10097

Ehkä sitten tarkoitit sitä ettei uskonnon opetuksessa voida kritisoida uskontoa?

Minusta kenellekään ei tulisi opettaa että Jumala on olemassa, koska tästä ei voida tietoa saada, eikä Jumalaa ole pystytty todeksi todistamaan. Kyllähän ne harhaan kulkemisen mahdollisuudet tästä uskomuksesta alkavat. Näin itse olen asian ymmärtänyt. Eipä tästä nyt taida minkäänlaista keskustelua kuitenkaan syntyä.

A10097-ek kirjoitti:

"Voisitko selittää tätä lausetta vähän tarkemmin ja antaa vaikka jonkin esimerkin?"

Pidän uskottavana, että ihminen ja bonobo ovat kehittyneet yhteisestä kantamuodosta. Tilannetta ei muuta toiseksi se, että moni samoin ajatteleva toimii elämässään moraalittomasti.

Lue lisää

"Pidän uskottavana...Tilannetta ei muuta toiseksi se, että moni samoin ajatteleva toimii elämässään moraalittomasti."
Mitähän sinä nyt yrität oikein sanoa? Onko joku muuta väittänyt?

"Ehkä sitten tarkoitit sitä ettei uskonnon opetuksessa voida kritisoida uskontoa?"

Pois se minusta.

"Onko joku muuta väittänyt?"

Aloituksesta sain kuvan, että kohdallasi uskovaisten sekoilut voisivat olla syy olla mieluummin ateisti kuin uskovainen. Siksi toin oman erilaisen ajatukseni.

A10097 kirjoitti:

"Ehkä sitten tarkoitit sitä ettei uskonnon opetuksessa voida kritisoida uskontoa?"

Pois se minusta.

"Onko joku muuta väittänyt?"

Aloituksesta sain kuvan, että kohdallasi uskovaisten sekoilut voisivat olla syy olla mieluummin ateisti kuin uskovainen. Siksi toin oman erilaisen ajatukseni.

Lue lisää

A10097

"Aloituksesta sai kuvan..."

Tähän sekoiluun on syynä raamattuun ja Jumalaan uskominen.Hyvin usein on niin, että mitä lujempi usko, sitä syvempää on sekoilukin.
Koska olen itse ollut osa tätä sekoilevaa porukkaa, niin tiedän mitä olen rukoillut ja mitä olen saanut, käytännössä on ihan testattu asíat omakohtaisesti. En suosittele.

Aada-a,

"Tähän sekoiluun on syynä raamattuun ja Jumalaan uskominen.Hyvin usein on niin, että mitä lujempi usko, sitä syvempää on sekoilukin."

Ehkä sitten sainkin aloituksesta oikean kuvan.

"Koska olen itse ollut osa tätä sekoilevaa porukkaa, niin tiedän mitä olen rukoillut ja mitä olen saanut, käytännössä on ihan testattu asíat omakohtaisesti."

Muistelen sinun kirjoitelleen usein uskonyhteisöjen positiivisista ominaispiirteistä, hyvästä yhteisöllisyydestä. On se mahtanut olla ristiriitojen myllerrystä olla siinä kaikessa mukana.

A10097 kirjoitti:

Aada-a,

"Tähän sekoiluun on syynä raamattuun ja Jumalaan uskominen.Hyvin usein on niin, että mitä lujempi usko, sitä syvempää on sekoilukin."

Ehkä sitten sainkin aloituksesta oikean kuvan.

"Koska olen itse ollut osa tätä sekoilevaa porukkaa, niin tiedän mitä olen rukoillut ja mitä olen saanut, käytännössä on ihan testattu asíat omakohtaisesti."

Muistelen sinun kirjoitelleen usein uskonyhteisöjen positiivisista ominaispiirteistä, hyvästä yhteisöllisyydestä. On se mahtanut olla ristiriitojen myllerrystä olla siinä kaikessa mukana.

Lue lisää

Hyvällä yhteisöllisyydellä tarkoitin ev.lut. kristinuskon yhteisöjä, joilta pahimmat fundis uskomukset ovat laimentuneet. Kyllä se yhteisöllisyys oli osin hyvää vapaissa suunnissakin. Onhan kristinuskossa tosi paljon hyvää, kuten kyky koota yhteen ihmisiä ja se että on edes yritys auttaa. Kuitenkin uskonnollisilla uskomuksilla saadaan täystuhoa myös aikaan ja niistä haitoista ainakin niissä e.lut. kuvioissa, missä itse vuosikymmeniä elin vaiettiin, vähäteltiin ja haluttiin lakaista ongelmat maton alle.

Toisaalta tutustuminen uskontokritiikkiin herätti itseni siihen todellisuuteen, että kaikki se tuska mihinkä itse "karahdin" olisi ollut vältettävissä sen aikaisillakin tiedoilla uskontojen aiheuttamista haittavaikutuksista. Itselleni kaikki alkoi valjeta vasta 40 vuotiaana kun tutustuin syvällisemmin uskontokritiikkiin.
Olen kuitenkin kaikesta paljon oppinutkin, enkä pääosin koe katkeruutta virheellisistä valinnoistanikaan.

Eikä se tavatonta ole, että ihmiset vieraantuvat uskosta huomatessaan uskonnollisissa liikkeissä huonoa meininkiä. Ja uskontokritiikkikin usein kohdistuu siihen meininkiin teologisten kyseenalaisuuksien lisäksi.

uwfug
"Ateistit tykkää uskoa valheisiin."

Kuten mihin valheisiin? Ettet vain itse olisi nyt valheita levittämässä.

Voi puhuvat aasit sentään!

vainjumalapuuttuu kirjoitti:

Voi puhuvat aasit sentään!

Itse koin elämän kristinuskossa olevan lopulta valetta. Koska Jumalaa ei näkynyt, ei kuulunut, ei tuntunut, niin oli lopulta helppo lopettaa uskominen. On parempi uskoa asioihin, jotka ovat realistisia ja todellisia.

Tajusin jälkeenpäin miksi olin pitänyt muita uskontoja ja jumalia naurettavina ja epäuskottavina. Niin kaikista uskoista ajattelevat muut: tajusisin siis, ettei kristinusko ole sen uskottavampi kuin muutkaan, ja olisin varmaan missä muussa maassa tahansa luopunut sen maan uskosta.

torre12

"...olisin varman missä muussa maassa tahansa luopunut sen maan uskosta."

Sama täällä. Kaikki nämä kokemukset mitä itsellänikin kertynyt, ovat ihan mahdollisia vaikka jossain muslimimaassa. Vaikka ev.lut. kristinusko viimeiset ehkä 15v oli pelkästään hyvin toimivaa yhteisöllisyyttä, niin ei sekään auttanut yhtään uskonnollisten uskomusten säilymistä kun tieto lisääntyi ja sai käsiteltyä kunnolla omaa fundis aikaansa.
Kiva torre12 ja muutkin asiallisesti vastaavat.

eileikinasia
"Aloittaja..."

Surullisin tila on alkaa uskomaan sinun epätosiin väittämiisi ja alkaa pitämään tosina asioita, joilla vahingoitetaan muita. Olen erittäin iloinen voidessani todeta etten usko tuohon roskaan yhtään.

Kyllä se ainakin minulle oli juuri "loogisen ajatteluprosessin tulos", Piti monta vuotta pohtia, seurata asioita, ennen kuin olin varma, ettei Jumalaa ja Jeesusta olekaan, vaikka niin olin uskonut useita vuosikymmeniä.

Myös minun kohdallani "looginen ajatteluprosessi" oli ratkaiseva, vaikka monet tunneperäiset asiat vaikeuttivat pitkittivät tekoa. Vaikka minulle oli jo melko pitkään selvää, ettei Jumala voi olla sellainen kuin edustamassani suunnassa hänestä opetettiin, ratkaisu venyi. Suuri osa läheisimmistä ystävistäni oli uskiksia ja sosiaalinen yhteisö antoi paljon positiivisia kokemuksia.
Jumalaan uskominen tai ei uskominen ei mielestäni voi edes olla kokonaan loogisen päättelyn varassa. Yliluonnollisten entiteettien kohdalla voidaan lähes aina esittää väite, ettei looginen päättely sillä kohtaa päde.
Lentävä Spagettihirviö on voinut luoda maailmankaikkeuden viime torstainvastaisena yönä.

agnoskepo kirjoitti:

Myös minun kohdallani "looginen ajatteluprosessi" oli ratkaiseva, vaikka monet tunneperäiset asiat vaikeuttivat pitkittivät tekoa. Vaikka minulle oli jo melko pitkään selvää, ettei Jumala voi olla sellainen kuin edustamassani suunnassa hänestä opetettiin, ratkaisu venyi. Suuri osa läheisimmistä ystävistäni oli uskiksia ja sosiaalinen yhteisö antoi paljon positiivisia kokemuksia.
Jumalaan uskominen tai ei uskominen ei mielestäni voi edes olla kokonaan loogisen päättelyn varassa. Yliluonnollisten entiteettien kohdalla voidaan lähes aina esittää väite, ettei looginen päättely sillä kohtaa päde.
Lentävä Spagettihirviö on voinut luoda maailmankaikkeuden viime torstainvastaisena yönä.

Lue lisää

Sori huolimaton kieliasu. Korjailin, enkä oikolukenut.

agnoskepo kirjoitti:

Myös minun kohdallani "looginen ajatteluprosessi" oli ratkaiseva, vaikka monet tunneperäiset asiat vaikeuttivat pitkittivät tekoa. Vaikka minulle oli jo melko pitkään selvää, ettei Jumala voi olla sellainen kuin edustamassani suunnassa hänestä opetettiin, ratkaisu venyi. Suuri osa läheisimmistä ystävistäni oli uskiksia ja sosiaalinen yhteisö antoi paljon positiivisia kokemuksia.
Jumalaan uskominen tai ei uskominen ei mielestäni voi edes olla kokonaan loogisen päättelyn varassa. Yliluonnollisten entiteettien kohdalla voidaan lähes aina esittää väite, ettei looginen päättely sillä kohtaa päde.
Lentävä Spagettihirviö on voinut luoda maailmankaikkeuden viime torstainvastaisena yönä.

Lue lisää

Kiitos vastauksista agnoskepo ja torre 12.
Ok. Kun saa vastauksia, niin uusia kysymyksiä herää :-)

Ensin kysyisin sen loogisen ajatteluprosessin käynnistymisestä. Tuntemillani uskovilla on ihan loogiset ajatteluprosessit, sikäli kun pystyn hahmottamaan (paitsi pojallani, jonka ajatusprosessit ovat ihan siansaksaa minulle). Mitä se oikeastaan tarkoittaa ja miten se tapahtuu, että ne loogiset prosessit tunkeutuvat uskon alueelle? Minusta tuntuu että uskovat täälläkin perustelevat näkemyksiään oman kontekstinsa sisällä sisäisesti loogisilla perusteilla. Mitä siinä oikein tapahtuu? Kahden maailman törmäys, uskon ja logiikan, ja toisen täytyy särkyä?

Toinen kysymys on agnoskepolle: kuitenkin sanot, että "Jumalaan uskominen tai ei uskominen ei mielestäni voi edes olla kokonaan loogisen päättelyn varassa." Eikö tuo ole jotenkin ristiriidasa senkanssa että uskon menettäminen johtui juuri loogisesta ajattelusta?

Pahoittelen, jos tunkeudun yksityisalueelle, mutta aihe kiinnostaa. Älkää vastatko, jos menee liian henkilökohtaiseksi.

Kaarne
"Mulla ei ole tuota..."
Fundamentalismi, se mitä sieltä annetaan ymmärtää ulkopuolisille ja se mitä se omien kokemusteni kautta sitten todellisuudessa oli, on ollut äärimmäisen kova pettymys.
Omalla kohdallani koko uskon menettäminen on pitkällisen prosessin tulos, joka vaatinut pitkään psyykkistä työtä ja ajatteluprosessia. Lasteni kohdalla se on ollut myös valinta ja haluan lasteni saavan paremman kuvan todellisuudesta, mitä itse olen saanut. Mikään laimeakaan kristinuskon todellisuuskäsitys ei enää uskonnollisten uskomusten osalta käy.
On aika erikoinen tilanne kun lapseni tunnustaa epäuskoa ja olen asiaan tyytyväinen, en olisi joitain vuosia sitten ollenkaan uskonut toimivani tällä tavalla. Kuitenkin tämänhetkinen tilanne on koko eletystä elämästä vedetty johtopäätös ja tiedän toimivani omien arvojeni mukaan.

kaarne kirjoitti:

Kiitos vastauksista agnoskepo ja torre 12.
Ok. Kun saa vastauksia, niin uusia kysymyksiä herää :-)

Ensin kysyisin sen loogisen ajatteluprosessin käynnistymisestä. Tuntemillani uskovilla on ihan loogiset ajatteluprosessit, sikäli kun pystyn hahmottamaan (paitsi pojallani, jonka ajatusprosessit ovat ihan siansaksaa minulle). Mitä se oikeastaan tarkoittaa ja miten se tapahtuu, että ne loogiset prosessit tunkeutuvat uskon alueelle? Minusta tuntuu että uskovat täälläkin perustelevat näkemyksiään oman kontekstinsa sisällä sisäisesti loogisilla perusteilla. Mitä siinä oikein tapahtuu? Kahden maailman törmäys, uskon ja logiikan, ja toisen täytyy särkyä?

Toinen kysymys on agnoskepolle: kuitenkin sanot, että "Jumalaan uskominen tai ei uskominen ei mielestäni voi edes olla kokonaan loogisen päättelyn varassa." Eikö tuo ole jotenkin ristiriidasa senkanssa että uskon menettäminen johtui juuri loogisesta ajattelusta?

Pahoittelen, jos tunkeudun yksityisalueelle, mutta aihe kiinnostaa. Älkää vastatko, jos menee liian henkilökohtaiseksi.

Lue lisää

"Toinen kysymys on agnoskepolle: kuitenkin sanot, että "Jumalaan uskominen tai ei uskominen ei mielestäni voi edes olla kokonaan loogisen päättelyn varassa." Eikö tuo ole jotenkin ristiriidasa senkanssa että uskon menettäminen johtui juuri loogisesta ajattelusta?"

Kerroin, että kohdallani looginen ajattelu oli ratkaiseva. Ilmaus saattaa olla vähän liian voimakas. Prosessi oli pitkä ja monitahoinen, kuten muillakin samasta asiasta kertoneilla. Oma ajattelu oli kuitenkin primus motor.

Opissa ja etenkin sen soveltamisessa oli kuitenkin kohtia, joissa ei ollut järjen häivää. Näitäkään ei kuitenkaan ollut sopivaa tuoda esiin. Kun ensin alkoi epäillä näitä "isien perinnäissääntöjä" ja huomasi monet niistä perusteettomiksi, alkoi epäillä uskoa yleisestikin. Samaan aikaan aloin lukea kaikki käsiin saamani populaarit tiedekirjat (se jatkuu vieläkin) ja sekin muutti ajatteluani. Tieteen historiaan ja tieteen filosofiaan perehtyminen toi uskonnon ja rationaalisen ajattelun ristiriidat entistä vahvemmin esiin.
Jumalaan uskominen sen paremmin kuin epäuskokaan ei voi olla -kokonaan- logiikan varassa. En pysty todistamaan sitäkään, ettei Russelin teekannu kierrä aurinkoa, mutta en näe myöskään tarpeelliseksi huomioida sellaisten entiteettien olemassaoloa mitenkään. Kohdallani kyse on enemmän tietoteoriasta kuin siitä, mitä pidän totena.
Siksi olen agnostikko, en ateisti.

agnoskepo kirjoitti:

"Toinen kysymys on agnoskepolle: kuitenkin sanot, että "Jumalaan uskominen tai ei uskominen ei mielestäni voi edes olla kokonaan loogisen päättelyn varassa." Eikö tuo ole jotenkin ristiriidasa senkanssa että uskon menettäminen johtui juuri loogisesta ajattelusta?"

Kerroin, että kohdallani looginen ajattelu oli ratkaiseva. Ilmaus saattaa olla vähän liian voimakas. Prosessi oli pitkä ja monitahoinen, kuten muillakin samasta asiasta kertoneilla. Oma ajattelu oli kuitenkin primus motor.

Opissa ja etenkin sen soveltamisessa oli kuitenkin kohtia, joissa ei ollut järjen häivää. Näitäkään ei kuitenkaan ollut sopivaa tuoda esiin. Kun ensin alkoi epäillä näitä "isien perinnäissääntöjä" ja huomasi monet niistä perusteettomiksi, alkoi epäillä uskoa yleisestikin. Samaan aikaan aloin lukea kaikki käsiin saamani populaarit tiedekirjat (se jatkuu vieläkin) ja sekin muutti ajatteluani. Tieteen historiaan ja tieteen filosofiaan perehtyminen toi uskonnon ja rationaalisen ajattelun ristiriidat entistä vahvemmin esiin.
Jumalaan uskominen sen paremmin kuin epäuskokaan ei voi olla -kokonaan- logiikan varassa. En pysty todistamaan sitäkään, ettei Russelin teekannu kierrä aurinkoa, mutta en näe myöskään tarpeelliseksi huomioida sellaisten entiteettien olemassaoloa mitenkään. Kohdallani kyse on enemmän tietoteoriasta kuin siitä, mitä pidän totena.
Siksi olen agnostikko, en ateisti.

Lue lisää

Kiitos! Saan tästä märehdittävää, vaikka en osaa kommentoida eteenpäin.

Aada-a kirjoitti:

Kaarne
"Mulla ei ole tuota..."
Fundamentalismi, se mitä sieltä annetaan ymmärtää ulkopuolisille ja se mitä se omien kokemusteni kautta sitten todellisuudessa oli, on ollut äärimmäisen kova pettymys.
Omalla kohdallani koko uskon menettäminen on pitkällisen prosessin tulos, joka vaatinut pitkään psyykkistä työtä ja ajatteluprosessia. Lasteni kohdalla se on ollut myös valinta ja haluan lasteni saavan paremman kuvan todellisuudesta, mitä itse olen saanut. Mikään laimeakaan kristinuskon todellisuuskäsitys ei enää uskonnollisten uskomusten osalta käy.
On aika erikoinen tilanne kun lapseni tunnustaa epäuskoa ja olen asiaan tyytyväinen, en olisi joitain vuosia sitten ollenkaan uskonut toimivani tällä tavalla. Kuitenkin tämänhetkinen tilanne on koko eletystä elämästä vedetty johtopäätös ja tiedän toimivani omien arvojeni mukaan.

Lue lisää

Voisin itse kuvitella, että jos joku spesifi uskonto pettäisi minut, niin laimenisin geneeriseksi teistiksi, eli menettäisin uskoni dogmeihin, mutta en välttämättä siihen perustavimpaan asiaan eli jumalaan.
Mutta näin ei ole käynyt asiasta kertoneille ihmisille, vaan opin ja kulttuurin pettäessä myös maailmankuva murtui ja koko teistinen kehys korvautui tieteellisellä kehyksellä. Olenko ymmärtänyt oikein?

kaarne kirjoitti:

Voisin itse kuvitella, että jos joku spesifi uskonto pettäisi minut, niin laimenisin geneeriseksi teistiksi, eli menettäisin uskoni dogmeihin, mutta en välttämättä siihen perustavimpaan asiaan eli jumalaan.
Mutta näin ei ole käynyt asiasta kertoneille ihmisille, vaan opin ja kulttuurin pettäessä myös maailmankuva murtui ja koko teistinen kehys korvautui tieteellisellä kehyksellä. Olenko ymmärtänyt oikein?

Lue lisää

"Koko teistinen kehys korvautui tieteellisellä kehyksellä. Olenko ymmärtänyt oikein?"
Jotenkin noin. En voi enää tämänhetkisten tietojeni/kokemusteni perusteella roikkua minkäänlaisissa uskonnollisissa uskomuksissa. Jotenkin ne omat kokemukset ovat vaatineet ottamaan kaikkeen uskomusluonteiseen tietoon nyt kyseenalaistavan asenteen.

kaarne kirjoitti:

Voisin itse kuvitella, että jos joku spesifi uskonto pettäisi minut, niin laimenisin geneeriseksi teistiksi, eli menettäisin uskoni dogmeihin, mutta en välttämättä siihen perustavimpaan asiaan eli jumalaan.
Mutta näin ei ole käynyt asiasta kertoneille ihmisille, vaan opin ja kulttuurin pettäessä myös maailmankuva murtui ja koko teistinen kehys korvautui tieteellisellä kehyksellä. Olenko ymmärtänyt oikein?

Lue lisää

Minulla ei oikeastaan tuota vaihtoehtoa ollut. Tiukkalle pietistille liudennettu usko ei ole enää uskoa. Toisaalta uskovaisuuteni alkutaival (16 v ->) osui kehitykseni kannalta ajankohtaan, jossa ihmisen omakuva ja asenteet vielä muokkautuvat voimakkaasti. Uskonnolla on ollut varmasti vaikutusta siihen, mitä nykyään olen ja sitä vaikutusta pidän enimmäkseen positiivisena. En tiedä toimisinko humanitaarisessa vapaaehtoistyössä, kuten nyt toimin parissakin järjestössä, jos tuota taustaa ei olisi ollut.
Tieteellinen maailmankuva on itselleni kuin bernsteinilainen sosialismi. Tärkeintä on liike, ei päämäärä. Tietotasonsa kehittämisessä eivät rajat tule vastaan ainakaan ennen kuin omaksumiskyky vanhuuden tai sairauden takia alenee liikaa. Minulle tiedekirjallisuus on harrastus siinä kuin aktiiviliikuntakin. Toinen hoitaa kehoa ja toinen ajukuuppaa.

agnoskepo kirjoitti:

Minulla ei oikeastaan tuota vaihtoehtoa ollut. Tiukkalle pietistille liudennettu usko ei ole enää uskoa. Toisaalta uskovaisuuteni alkutaival (16 v ->) osui kehitykseni kannalta ajankohtaan, jossa ihmisen omakuva ja asenteet vielä muokkautuvat voimakkaasti. Uskonnolla on ollut varmasti vaikutusta siihen, mitä nykyään olen ja sitä vaikutusta pidän enimmäkseen positiivisena. En tiedä toimisinko humanitaarisessa vapaaehtoistyössä, kuten nyt toimin parissakin järjestössä, jos tuota taustaa ei olisi ollut.
Tieteellinen maailmankuva on itselleni kuin bernsteinilainen sosialismi. Tärkeintä on liike, ei päämäärä. Tietotasonsa kehittämisessä eivät rajat tule vastaan ainakaan ennen kuin omaksumiskyky vanhuuden tai sairauden takia alenee liikaa. Minulle tiedekirjallisuus on harrastus siinä kuin aktiiviliikuntakin. Toinen hoitaa kehoa ja toinen ajukuuppaa.

Lue lisää

agnoskepo ja aada-a

Kiitos taas näistä vastauksista. Itse en osaa edes kuvitella tuollaista koko maailmankäsityksen muuttavaa murrosta. Siinä on varmaan samantapaisia elementtejä kuin uskoon tulossa, joka on sekin murros, toiseen suuntaan? Uskonkin voi ehkä menettää hitaan kasvamisenja lypsymisen tuloksena - tai sitten dramaattisemmin nopeana maailmankuvan muuttumisena?

kaarne kirjoitti:

agnoskepo ja aada-a

Kiitos taas näistä vastauksista. Itse en osaa edes kuvitella tuollaista koko maailmankäsityksen muuttavaa murrosta. Siinä on varmaan samantapaisia elementtejä kuin uskoon tulossa, joka on sekin murros, toiseen suuntaan? Uskonkin voi ehkä menettää hitaan kasvamisenja lypsymisen tuloksena - tai sitten dramaattisemmin nopeana maailmankuvan muuttumisena?

Lue lisää

"Itse en osaa edes kuvitella tuollaista koko maailmankäsityksen muuttavaa murrosta....tai sitten dramaattisemmin nopeana maailmankuvan muuttumisena?"

Minulla prosessi oli hidas, eikä siinä oikeastaan tapahtunut koko maailmankuvan vaihtumista. En ole ikinä ollut tiedevastainen, jota esimerkiksi nuoren maan kreationismi vaatisi. Itselleni kävi paremminkin niin, että kaksi maailmankuvaa pyrkivät kasvamaan rinnakkain ja toinen lakastui.

agnoskepo kirjoitti:

Minulla ei oikeastaan tuota vaihtoehtoa ollut. Tiukkalle pietistille liudennettu usko ei ole enää uskoa. Toisaalta uskovaisuuteni alkutaival (16 v ->) osui kehitykseni kannalta ajankohtaan, jossa ihmisen omakuva ja asenteet vielä muokkautuvat voimakkaasti. Uskonnolla on ollut varmasti vaikutusta siihen, mitä nykyään olen ja sitä vaikutusta pidän enimmäkseen positiivisena. En tiedä toimisinko humanitaarisessa vapaaehtoistyössä, kuten nyt toimin parissakin järjestössä, jos tuota taustaa ei olisi ollut.
Tieteellinen maailmankuva on itselleni kuin bernsteinilainen sosialismi. Tärkeintä on liike, ei päämäärä. Tietotasonsa kehittämisessä eivät rajat tule vastaan ainakaan ennen kuin omaksumiskyky vanhuuden tai sairauden takia alenee liikaa. Minulle tiedekirjallisuus on harrastus siinä kuin aktiiviliikuntakin. Toinen hoitaa kehoa ja toinen ajukuuppaa.

Lue lisää

"Toisaalta uskovaisuuteni alkutaival (16 v-) osui kehitykseni kannalta ajankohtaan, jossa ihmisen omakuva ja asenteet vielä muokkautuvat voimakkaasti."

Vähän ehkä jotain samaa täällä. Mutkistunut elämäntilanne, joka oli nuorena, on vaikuttanut ihan kaikkeen. Toisaalta se sai täysin asenteeni muuttumaan kaikkia ulkopuoliseksi jätettyjä tai syrjäytyviä kohtaan myönteisemmäksi. Ne kokemukset olivat toisaalta jonkinlainen kuolema, jonka vaikutukset kannan hautaan asti.

Sinulta pitäisi ottaa lapset pois, niin kauan kuin tulet järkiisi ja opit ajattelemaan lastesi parasta, ateistisuus ei ole sitä.

sdfghjklqw kirjoitti:

Sinulta pitäisi ottaa lapset pois, niin kauan kuin tulet järkiisi ja opit ajattelemaan lastesi parasta, ateistisuus ei ole sitä.

Onhan toki parempi että lapset hakataan kuoliaiksi kristilliseen tyyliin, kuin että heidän sielunsa joutuisi helvetin piinaan ja vaivaan pieksämisen puutteen vuoksi.
https://www.youtube.com/watch?v=MrjX55KF3ZQ

sdfghjklqw kirjoitti:

Sinulta pitäisi ottaa lapset pois, niin kauan kuin tulet järkiisi ja opit ajattelemaan lastesi parasta, ateistisuus ei ole sitä.

Mielestäni jokainen saa itse tutkiskella uskontoja ja elämänkatsomusta sitten kun siltä tuntuu, eli siinä murrosiässä alkaa yleensä kiinnostamaan ne asiat. On väärin kahlita lapsi syntymästään asti johonkin lahkoon... Aikuisena saa päättää että liittyykö jonnekin vai jättääkö liittymättä.