Ihmisen viisaus lisääntyy aistien välityksellä ympäröivästä maailmasta signaalien muodossa välittyvän tiedon avulla.
Tunto- ja makuaistit antavat alkeellista tietoa ympäristöstä.
Musiikki ja äänet ympäristössä lisäävät ihmisen viisautta edellisiä enemmän.
Kuvallinen viestintä voi sisältää paljon informaatiota symbolien muodossa tai olla ilman sopimusluonteista informaatiota ainoastaan pikselien muodossa.
Vasta puheen symbolien vastaanottaminen kuuloaistin välityksellä saa ihmisen ajattelemaan symbolien merkitystä enemmän, koska puhe välittää symbolien sisältämää informaatiota tehokkaammin ja tarkemmin kuin mikään muu ihmisten välillä vallitseva sopimusluonteinen käsitejärjestelmä.
Puhetta tehostaakseen ihminen voi liittää mukaan muiden aistein välityksellä vastaanotettavaa informaatiota, mutta ne ainoastaan täydentävät puheen sisältämien symbolien merkitystä.
Puheen ja painetun tekstin sisältämät symbolit ovat tarkkoja, informatiivisia ja lisäävät viisautta ihmisillä enemmän kuin esimerkiksi musiikin ja elokuvien sisältämät audiovisuaaliset symbolit.
Kaikista eniten viisautta lisää kuitenkin olemassaolevien symbolien yhdisteleminen uudella tavalla ja tässä prosessissa syntyy uusia merkityksiä eli uusia symboleja.
Oppiminen on tapahtuma, jossa olemassaolevia alkeellisia symboleja yhdistämällä ihminen ymmärtää olemassaolevaa maailmaa uudella tavalla - tällöin ihminen on oppimisen jälkeen periaatteessa aikaisempaa viisaampi.
Oppiminen edellyttää aktiivista yhteisesti sovittujen asioiden eli symbolien ajattelemista ja ihminen on aikaisempaa viisaampi vasta sitten, kun hän ymmärtää näiden symbolien yhteenliittämisten avulla maailmaa uudella tavalla.
Viisauden lisääntyminen edellyttää symbolien merkitysten muistamista, olemassaolevien symbolien keskinäisten eroavaisuuksien ja yhteneväisyyksien ymmärtämistä, sekä symbolien liittämisessä syntyvien uusien symbolien ymmärtämistä.
Uudet symbolit ovat merkityksiltään aikaisempia symboleja aina isompia ja siten vaativat suurempien kokonaisuuksien hallitsemista, jotta näitä isompia paketteja voisi ymmärtää ja soveltaa menestyksellisesti olemassaolevaan käytäntöön.
Tunto- ja makuaistit antavat alkeellista tietoa ympäristöstä.
Musiikki ja äänet ympäristössä lisäävät ihmisen viisautta edellisiä enemmän.
Kuvallinen viestintä voi sisältää paljon informaatiota symbolien muodossa tai olla ilman sopimusluonteista informaatiota ainoastaan pikselien muodossa.
Vasta puheen symbolien vastaanottaminen kuuloaistin välityksellä saa ihmisen ajattelemaan symbolien merkitystä enemmän, koska puhe välittää symbolien sisältämää informaatiota tehokkaammin ja tarkemmin kuin mikään muu ihmisten välillä vallitseva sopimusluonteinen käsitejärjestelmä.
Puhetta tehostaakseen ihminen voi liittää mukaan muiden aistein välityksellä vastaanotettavaa informaatiota, mutta ne ainoastaan täydentävät puheen sisältämien symbolien merkitystä.
Puheen ja painetun tekstin sisältämät symbolit ovat tarkkoja, informatiivisia ja lisäävät viisautta ihmisillä enemmän kuin esimerkiksi musiikin ja elokuvien sisältämät audiovisuaaliset symbolit.
Kaikista eniten viisautta lisää kuitenkin olemassaolevien symbolien yhdisteleminen uudella tavalla ja tässä prosessissa syntyy uusia merkityksiä eli uusia symboleja.
Oppiminen on tapahtuma, jossa olemassaolevia alkeellisia symboleja yhdistämällä ihminen ymmärtää olemassaolevaa maailmaa uudella tavalla - tällöin ihminen on oppimisen jälkeen periaatteessa aikaisempaa viisaampi.
Oppiminen edellyttää aktiivista yhteisesti sovittujen asioiden eli symbolien ajattelemista ja ihminen on aikaisempaa viisaampi vasta sitten, kun hän ymmärtää näiden symbolien yhteenliittämisten avulla maailmaa uudella tavalla.
Viisauden lisääntyminen edellyttää symbolien merkitysten muistamista, olemassaolevien symbolien keskinäisten eroavaisuuksien ja yhteneväisyyksien ymmärtämistä, sekä symbolien liittämisessä syntyvien uusien symbolien ymmärtämistä.
Uudet symbolit ovat merkityksiltään aikaisempia symboleja aina isompia ja siten vaativat suurempien kokonaisuuksien hallitsemista, jotta näitä isompia paketteja voisi ymmärtää ja soveltaa menestyksellisesti olemassaolevaan käytäntöön.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kovinpa on kapea käsityksesi oppimisesta: jo olemassa olevan uudelleenjärjestelyä.
Tyhjät symbolit eivät tee ketään visaaksi, vaikka ne olisivat missä järjestyksessä tahansa. Tietysti symbolirakenne pitää olla sellainen, että se on konsistentti. Lisäksi, mitä yksinkertaisempi symbolirakenne rakenne on, sitä helpommin ymmärrettävä se on, ja siksi viisauteen tarvittavaa oppimista ja ymmärrystä edistävä. Monimutkaisuudella ja samojen asioiden toisinpäin kääntelyllä ei edistetä mitään.
Näiden muodollisten vaatimusten lisäksi tärkeä tekijä on tietenkin lauseiden sisältö. Samanmuotoinen symbolirakenne kun voi sisältää sekä viisautta edistäviä että sille esteitä asettavia lauseita. Syntaksi siis ei niinkään ratkaise (kunhan vain minimivaatimukset täyttyvät), vaan semantiikka.
Ja tietenkään pelkkä viisauden lauseiden sisään ahtaminenkaan ei tee ketään suoraan viisaaksi. Viisaus ei ole pelkkää (korkeatasoistakaan) informaatiota, jota voidaan kaataa viisautena tajuntaan. Viisautta täytyy harjoittaa, esim. panemalla viisaita opetuksia täytäntöön, pyrkimällä parantamaan itseään, ottamalla toiset huomioon ja auttamalla muita, vähentämällä egonsa taakkaa, meditoimalla, jne. Viisaus on enemmän kuin pelkkiä viisaalta vaikuttavia lauseita; se on sielun ominaisuus.
Oppimalla uusia asioita vain tietämys ja kokemus lisääntyvät.
Viisaus tai älykkyys eivät välttämättä lisäänny yhtään.
Ihmisen luonteesta riippuu, tekeekö hän viisaita ratkaisuja
Ja kokemuksella ei ole mitään tekemistä viisausen kanssa?
Kokemus voisi olla yhtä kuin viisauden alku, jos omaa ÄO yli kymmenen? Monilla on tähän hienot mahdollisuudet. Kokemusta ei tule kuitenkaan korostaa liiaksi. Liian vähäinenkään korostaminen ei aina anna suotuisaa kuvaa... Suomessa olisikin hyvä pysyä kotona ja pitää suunsa tiukasti kiinni ja kädet taskuissa.
Viisaat eivät lisäänny ja koulut ovat lahjattomia varten. Liika informaatio tappaa luovuuden.