Roope-ankan rahasukellus

Tutkitaan Roope-ankan rahasukellusta 1) teknisestä 2) psykologisesta 3) taloustieteellisestä näkökulmasta

1) Tekninen näkökulma. Termodynamiikan opinnoissa on käynyt täysin selväksi, että materialla, jopa rakeiselle (porous), on määriteltävissä jonkinlainen viskositeettia kuvaava piirre. Käytännössä voisi arvella, mikä myös pitänee paikkansa, että kun yrittää sukeltaa tällaiseen kolikoista rakentuvaan materiaaliin niin siitä ei tule muuta kun pää kipeäksi. Materiaalin ei tarvitse edes olla erityisen karkearakeista. Jos ottaa sukellusasennon ja hyppää uimarannalla hiekkaan niin ei siitä sujahda maan sisälle. Todellisuudessa Roope-ankan ranteet murtuisivat ennen naaman iskeytymistä kolikkokasaan ja verta olisi joka paikassa sekä luita olisi poikki.

Lisäksi otetaan huomioon säiliön melkoinen koko ja pelkästään kolikoiden paino, joka on ainakin 6000-7000 kiloa/m3, joten seinämiin kohdistuva hydrostaattinen paine ja alustaan kohdistuva paino olisivat melko musertavia. Koko metallihärveli olisi hyvin vaikea tukea mäen päälle jossa rahasäiliö monesti nähdään. Jos laskee että säiliön pinta-ala on 10x10 metriä, rahapatsaalla korkeutta 30 metriä, paino 5000 kg/m3, niin saataisiin että pelkkä rahamassan paino on 15 miljoonaa kiloa, joka pitäisi 100 m2 alueelle tukea. Ja pehmeälle maalle. Se ei vaan ole rakennusteknisesti mitenkään mahdollista.

2) Psykologinen näkökulma. Kolikot ovat littanoita pyöreitä metallikappaleita. Selvästi Roope-ankka ajattelee niillä olevan jotakin arvoa, jota hän jumaloi. Siksi hän haluaa kylpeä näissä metallikappaleissa ja sukeltaa niihin. En ole psykologi mutta minusta tämä kuulostaa jokseenkin maaniselta touhulta. Ihmiset voivat saada addiktioita mitä kummallisemmista asioista, mutta tämä ei nyt kyllä kuulosta tervejärkiseltä. Kuinka moni meistä palkkapäivänä nostaa rahansa automaatista, heittelee niitä yllensä, kylpee niissä, jne.? Entä jos niin tekisi, niin kyllähän se implikoisi että on jonkinasteinen fiksaatio metalliin.

Televio-ohjelmissa on näytetty mitenkä "autorakkaat" ihmiset rakastelevat autojansa yms. semisairasta shittiä, ei tämä rahojensa rakastaminen tästä mitenkään poikkea mielestäni. Ihminen VOI kiintyä kaikenlaisiin "outoihin" asioihin (auto, puu, ...), mutta ei tämä missään mielessä ole normaalia käyttäytymistä. Roope-ankalla täytyy olla siis jonkinlainen perversio metalliin.

3) Taloudellinen näkökulma. Kuten on sanottu, kolikko on pyöreä littana metallikappale, jolle ihminen kuvittelee jonkin arvon. Tällä hetkellä mennään jossakin luokassa 50-100 EUR/tonni romumetallille. Metalli ei sinänsä ole erityisen arvokasta. Olisi täysin järjetöntä pitää moisia rahakasoja jossakin säiliössä vaan muuttaa se numeroiksi pankkitilille, josta sitä edelleen voidaan sijoittaa erilaisiin osakkeisiin ja pyrkiä pitämään sen omistuksen arvo tai kasvattaa sitä. Suuret käteisvarat, oli ne sitten kiinteänä sänkypatjassa tai numeroina tilillä, eivät ole mielekkäitä, koska ne inflaation vuoksi menettävät arvoansa.

Oletus on, että Roope-ankka on sarjakuvamaailman Björn Wahlroos, joka tietää mitenkä raha saadaan poikimaan. Siinä mielessä olisi täysin järjetön ajatus että hän ei finanssinerona ymmärtäisi sijoittaa rahojansa järkevällä tavalla vaan sen sijaan pitäisi kuutiotolkulla kolikoita vain sitä varten, että voi siihen sukeltaa. Ja sekin on todettu huonoksi ideaksi.

Johtopäätökset

Roope-ankan rahasukellus on monella tapaa hyvin epäjohdonmukainen harhakuvitelma, jota lapsille syötetään. Se antaa väärän mielikuvan fysiikasta ja oikeasta taloudenhoidosta ja on mielenterveydelliseltäkin kannalta varsin kyseenalainen. Asia ei ole johdonmukainen mistään minun keksimästäni näkökulmasta ajateltuna. Mitä siinä tarkalleen ottaen halutaan sanoa ja kenelle? Ja miksi? Pitäisikö siitä ottaa oppia? Jos pitäisi, niin kenen? Ja millä tavalla?

Tässä nyt tuli nämä mitä tuli ensimmäisenä mieleen. Onko ajatuksia? Ja ei sitten mitään "Aku-ankalla ei ole housuja, heh heh"-vitsejä, vaan asiallista keskustelua aiheen ympäriltä.