Millä te muut matalapalkkaiset motivoitte itsenne työhönne?
Itse en enää juuri motivoinnin lähteitä löydä. Tosin töissä kyllä käyn säännöllisesti ja ns. keksittyjä sairaslomia en "harrasta". Enkä muitakaan "omia poissaoloja".
Itselläni menee koko palkka täysin laskujen maksamiseen ja elämiseen. Se että hankkisin itselleni jotain ihan vain piristykseksi ei tule kuuloonkaan.
Niille vastaajille, jotka ehdottavat alan vaihtoa jne. voin sanoa, että se on helpommin sanottu kuin tehty. Asiallisia kommentteja odottelen....
Itse en enää juuri motivoinnin lähteitä löydä. Tosin töissä kyllä käyn säännöllisesti ja ns. keksittyjä sairaslomia en "harrasta". Enkä muitakaan "omia poissaoloja".
Itselläni menee koko palkka täysin laskujen maksamiseen ja elämiseen. Se että hankkisin itselleni jotain ihan vain piristykseksi ei tule kuuloonkaan.
Niille vastaajille, jotka ehdottavat alan vaihtoa jne. voin sanoa, että se on helpommin sanottu kuin tehty. Asiallisia kommentteja odottelen....
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tasan tarkkaan vaihtoehdot on nämä: työpaikan vaihto, alan vaihto, lisäopiskelu tai tyytyminen vanhaan työpaikkaan. Helppoja vaihtoehtoja ei tässä elämässä ole olemassa kellään. Täytyy vaan vapaa-aikana keksiä kaikenlaista tekemistä, mikä vie ajatukset pois työstä. Näin meillä kaikilla.
jos on erehtynyt matalapalkka alalle kerran niin siltä tieltä ei ole paluuta. jos vaihdat alaa eli aloitat opiskelun korkeampiarvoiseen (palkkaiseen) työhön. no kun olet valmistunut uuteen korkeampiarvoiseen työhön ja sen alan ensimmäiseen työpaikka haastatteluusi.työnantaja ei valitse sinua koska
1.olet ollut matalapalkka alalla, joka tarkoittaa että olet lahjaton ja saamaton.
2.olet ollut matalapalkka alalla eli sinulta puuttuu kunnian himo. jos sinulla olisi ollut kunnianhimoa et olisi koskaan ollut matalapalkka-alan töissä.
3.miksi palkata matalapalkka-alalla ollutta kun tarjolla on ikänsä korkeampiarvoisessa työssä olevia työntekijöitä.
eli asian ydin on ei pidä koskaan paljastaa kenellekkään että on ollut joskus matalapalkka-alalla.
jos kukaan ei menisimatalapalkka-aloille töihin, niin silloin tästä maasta loppuisi matalapalkka työt ja tilalla olisi normaalit keskituloiset työt.
hieman eri mieltä.
1. Ei mielestäni todellakaan tarkoita, että on lahjaton ja saamaton. On erilaisia elämäntilanteita, joissa joutuu valitsemaan minkälaista työtä tekee.
2. Kunnianhimoa osoittaa nimenomaan se, että on esim. lisäopiskelun kautta halukas kehittämään itseään. Se, että on tehnyt työtä, josta maksetaan huonosti ei tee ihmistä kunnianhimotonta. Kunnianhimo ei välttämättä tule pelkästään palkan kautta vaan se voidaan saavuttaa myös itsensä kunnioittamisen kautta.
3. Se, kenet työnantaja palkkaa riippuu paljolti myös henkilön omasta esiintymisestä, mielipiteistä ym. työhaastattelussa. Jos antaa itsestään ns. rehdin, reilun ja on todella kiinnostunut hakemastaan paikasta ja vielä koulutus on riittävä kannattaa sellainen henkilö palkata. Voi saada nimittäin todella hyvän työntekijän (nimim. kokemus puhuu).
Mielestäni ihmisen ei koskaan kannata vähätellä itseään millään alalla. Nimittäin sellainenkin totuus pitää paikkaansa, että ihminen on sellainen millaisena hän itse itseään pitää. Jos arvostaa itseään ihmisenä kaikki on kunnossa.
matalapalkka-ala? Onko joku tietyn tulorajan alittava työ ns. matalapalkkatyötä?
Luin surumielisesti hymyillen NYT! liitteen artikkelia matalista paloista.
Minulla on pienempi palkka kuin Fazerin siivoojalla. Olen callcenterissä töissä.
Työssä vaaditaan it-osaamista, kielitaitoa ja uskomattoman nopeata oppimis-ja omaksumiskykyä!
Aika usella työkavereistani on korkeakoulututkinto, mutta palkat ovat yleensä 1400-1500 euroa.
En tiedä, mikä on matala palkka. Ehkä kuitenkin raja kulkee 1500 eurossa?
käteen tuo summa?Vai verot vielä pois
En myöskään tiedä mitä pidetään matalapalkkaisena työnä, mutta omaa työtäni mainosalalla en ainakaan olettanut matalapalkkaiseksi. Luulin saavani ainakin tuon 1500€ käteen siis nettona. Toisin kävi ja nyt 1200€ kuukausipalkasta jää käteen hädin tuskin 900€. TUntuu mukavalta jauhaa tästä samasta asiasta muiden "kärsivien" kanssa. Joku tuolla sanoi, että kyllähän omaan palkaansa voi jokainen vaikuttaa, mutta ei ainakaan meillä, paitsi jos tekee päivät ympäriinsä ylitöitä;) Työnantaja ei ainakaan tule yhtään vastaan, huolimatta työn kiireisestä luonteesta.
Siis siitä vielä verot pois. Puhuin ihan bruttopalkasta.
Tätä alaa ei arvosta kukaan.
Kuitenkin valtava määrä yrityksiä on ulkoistanut puhelinpalvelunsa contact centereihin, samoin he ovat ulkoistaneet vaihdepalvelunsa ja erilaiset palautekanavat. Kukaan ei enää halua maksaa tästä työstä.
Kuitenkin yksittäinen palveluneuvoja muistaa 40 eri yrityksen asiat. Ei ole viitsitty kehittää edes toimivia tietopankkeja, vaan tieto tosiaan pitää olla omassa muistissa tai paperinipuissa selattavissa tiukan paikan tullen.
Tänään olen puhunut englantia, ruotsia ja saksaa. Kirjoittanut olen vain ruotsia ja englantia.
Köyhänä ei oo kivaa. Eli bruttopalkka n. 1600 kk (siis lisineen) vaihtelee tosin kuukausittain. Pohja mulla 5 vuoden lisineen on 1494e/kk. Työssä vaaditaan kielitaitoa, asiakaspalvelutaitoa, tietotekniikka osaamista ja kaikki pitää osata, mitä asiakas pyytää. Hoidamme laskutusta, valvomme siivousta, hoidamme käytännössä paljon ylimääräistä, vastaanotolle kuulumatonta työtä. Lisäksi on vastuuta vaikka muille jakaa. Palkkaan ei voi millään tavalla vaikuttaa, palkankorotuksia ei saa. Vastaanottovirkailijaa ei kunnioita kukaan. Olemme kaikkien sylkykuppina, ja kiire työssä lisääntyy kaiken aikaa.
Juu, sama homma. 4-kymppinen mies, diplomi-insinööri, töissä reilut 10v siivoojana. En pääse enää KOSKAAN takaisin alani hommiin, niitä ehdin aikoinaan tehdä muutaman vuoden ennen sairastumistani masennukseen. Kun toivuin työkuntoiseksi, piti lamavuosina valita joko pitkäaikaistyöttömyys tai siivoustyö. Otin viimemainitun, ja hädin tuskin Hesassa selviän hengissä palkallani. Vaan, minkäs teet.
Ei kelpaa työnantajille, ei ole varaa kouluttautua enää lisää, eikä ansioluettelossa siivoojan pitkä työrupeama näytä di:lle uskottavalta. Ei kelpaa myöskään Hesan naisille, ja ex lähti litomaan jo liki 10 vuotta sitten; mies kun ei pystynyt enää kustantamaan kulissielämää.
Vaan ei poijat valiteta, painetaan vaan hampaat irvessä töitä kunnes kuolema meidät erottaa! ;)
Miten voi motivoida itsensä heräämään aamulla töihin, jossa ainoa pelastus on kuuden tunnin päästä häämöttävä kotiinlähtö. Jotain motivaatiota tarvitsisin, mutta tällä hetkellä mikään ei saa minua nauttimaan pomon vittuilusta työtehoista, ärsyttävistä työkavereista ja surkeasta palkasta. Oma syy, mitäs läksin tälle tielle mutta vituttaa...olen harkinnut todella vakavasti lopputuliliä, mutta totuus on että sekin on rahasta kiinni.. köyhä ei voi ottaa edes lopputiliä..
älkääkä valittako. Hulluja ootte jos tolla palkalla hommia teette.... lähdin itse opiskelemaan ja saan koulutusrakaa n.860€ per 4vko käteen. elämässä on vaihtoehtoja