Työnantajat ja esimiehet yleisesti huonoja häviäjiä. Käsittmätöntä minkälaisia piirteitä jokin pikkumuutos tai sanominen työssä tai ihan työn ulkopuolellakin saa aikaiseksi. Aina pitää löyty keino jolla olla niskanpäällä, jopa ne laittomat ja kyseenalaiset on sallittu. Nokkimisjärjestys täytyy tehdä selväksi kainolla millä hyvänsä. Itse pistän lähimmäiseni pelinappulaksi kun he niin kovasti sitä nokkimisjärjestystä tukee.
työnantajat ja esimiehet huonoja häviäjiä
erakko2
7183
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itsellä vähän samanlainen tilanne.Pitkään "savustivat" ja lopulta kiduttivat pikkujouluissa. Oli selvää, että nokkimisjärjestys haluttiin tehdä minulle selväksi.
Nyt he vakuuttelevat loppuelämänsä ettei heillä ollut mitään osuutta minun käyttäytymiseen huumaus/kidutuspahoinpitelyn jälkeen ja sen jälkeen tekemääni valintaani irtisanoutua. Mitään ei muka tapahtunut eikä kaikki liity kaikkeen kuten heillä on tapana mainostaa.
Näinhän se menee, että esimiehille tai heidän kavereilleen voi sanoa vain "JEES". Siinä menee työnantajalta paljon asiallista tietoa ja kehittämisideoita sivu suun, mutta olkoon niin. Tärkeintä on avainhenkilöiden helposti järkkyvän mielenrauhan säilyminen.
Totta puhuen olisin kai itsekin herkkänä, jos olisin saanut paikkani suhteilla ja enkä olisi työtehtävissä ihan sillä tasolla kuin pitäisi. Pyrkisin auliisti miellyttämään isompia pomoja ja vähättelemään mokiani. Pakko niitä olisi välillä laittaa alaisten piikkiin. Pelko olisi takaraivossa aina. Joku saattaisi huomauttaa, ettei ole syyllistynyt asiaan, joka tupsahti hänen kontolleen. Erityisesti pitäisi pelätä niitä, jotka vaikuttavat fiksuilta, ehkä jopa itseäkin fiksummilta.. Heitä olisi pakko dissata. Aina voi selittää, että tyyppi on työntekijänä ihan ok-tasoa, mutta hänen vuorovaikutustaitonsa töksähtävät ja yhteistyökyvyssä on olennaisia puutteita. Ja kyllähän niitä onkin, jos tyypin kieli ei taivu lähiesimiehen pyllyä lipomaan.
Niin hyvin ilmaistu!!! Saanko kysyä, oletko mies vai nainen? Naiset ovat esimiehinä epävarmempia kuin miehet ja jaksavat pelata ihmeellisiä ihmissuhdepelejä, aina on joku kärhämä menossa, draamalta ei selvitä yksistäkään palavereista tai keskusteluista läpi. Pelkästä pikkujoulun suunnittelustakin saisi tähän pitkät pätkät. Juttu on juurikin näin kuten kuvailit, lisänä vielä se, että nainen ei koskaan palkkaa/kannata/ylennä häntä itseään nätimpää naista. Se kateus ja viha, mitä saa osakseen, kun on kaunis, hoikka ja pukeutuu kivasti... olette onnekkaita, jos ette ole kokeneet. En enää yhtään ihmettele, ettei naiset ylene jne. samalla tavalla kuin miehet! Ei se onnistu, kun töissä mietitään nokkimisjärjestyksiä ja muita. Jos riittäisikin, että töissä tehtäis töitä ja osaaminen ja asenne ratkaisisivat.... Ei taida sitä päivää koittaa. Johtamisessa ylipäätään on paljon pielessä. Luonnehäiriö taitaa olla kärjessä vaatimuksena esimiehen tehtävään.
Nin... tietysti vielä se, että oma korkeampi tutkinto ja laajempi kokemus tehtävistä riittäisi varmaan itsessäänkin hankaluudeksi... Kun menin tuonne töihin, niin heti alkoi kyräily. Kun on saanut asiantuntijatyönsä suhteilla suoraan Seppälän kassalta pelkällä yo-tod. (SIC!) niin voi hiukka kuumottaa, kun kollegaksi tulee koulututettu osaava nainen, jolla on alan työkokemus jne. Ja: joka painaa puolet vähemmän siitä mitä itse ja samanikäisenä näyttää 15v. nuoremmalta. Tästä yhtälöstä tulee pahaa jälkeä. Missähän sitä koulutusta ja osaamista oikeesti tarvittaisiin? Vai pitääkö ensin lihoa ja opetella kulkemaan naama viturallaan? Sekö on ammatillisesti vakuuttavaa?
Juu.. naisten työkuvioissa on paljon seikkoja, jotka vaikuttavat aivan kaikkeen, mutta virallisesti niitä ei ole olemassakaan, koska järkevien ihmisten kesken moista lapsellisuutta ei esiinny. Paljon asioita jää toteuttamatta ja hyviä työntekijöitä ajautuu sivuraiteille. Inhimillisiä tragedioitakin tapahtuu ihan vaan, koska jonkun naiseuden nurjapuoli puskee esiin.
Samalainen mielensäpahoittamis kultturi on työläisten keskuudessa. Duunarit vaatii vielä hellan duudelista kaikilta.
Vähäisiinkin asemiin täytyy tähdätä, joten on luonnollista olla valmiina torjumaan eri tavoin mahdollinen kritiikki. Useimmat ainakin suoritusportaalla ovat vanhanaikaisia eivätkä käsitä esimiestehtäväänsä työn ja tuloksen palveluksessa, vaan henk.koht. valtana. Pahimmat kohtelevat duunareita kuin rangaistusleiriläisiä. Noin muuten voisiko olla että kuten on erityisherkkiä ihmisiä on myös erityiskarkeita ihmisiä? Ja kumpiko tyyppi on työnantajan valinta esimieheksi?