En tiedä onko tästä keskustelu täällä aiemmin, mutta kokeillaan tällaista avausta.
Mieleeni tuossa juolahti ihmisen älykkyyden tutkimuksen eteneminen. Itselläni on sellainen käsitys, että aivothan ovat olleet jo ilmeisesti satoja tuhansia vuosia täysin valmiit siihen, miten nykyihminen niitä osaa käyttää. Jos siis siirrettäisiin pieni vauva 100 000 vuoden takaa nykyaikaan, hän kykenisi aikuisena kaikkeen mihin mekin kykenemme. Ovatko aivomme myös jotenkin stimuloitavissa korkeampaa älykkyyttä vaativiin tehtäviin? Oma käsitykseni tässä asiassa on se, että ovatpa hyvinkin. Magnenetismilla voitiin aiheuttaa ihmiselle taiteellisuutta ja taiteellisuushan yhdistetään korkeampaan aivotoimintaan.
En jaksa nyt googletella aiheesta, mutta käsittääkseni on mahdollista tutkia, millainen aivotoiminta on korkeasti älykkäillä ihmisillä. Mitkä aivoalueet ovat aktiivisempia yms. Itse uskon, että älykkyyskin on jo lapsuudessa ja nuoruudessa opittua. Joilain ihmisillähän on erittäin korkea äly tietyissä tehtävissä ja toisissa se saattaa olla hyvinkin matala. Joku aivoalue on vain kehittynyt pidemmälle, koska sitä on harjoitettu lähes yksipuolisesti, kuten autisteilla. Autistit ovatkin hyvä esimerkki miten suuri potentiaali aivoissamme onkaan. Ehkä pystymme jonain päivänä kehittämään aivojamme niin, että ne ovat monella tavalla erittäin tehokkaita, eikä vain yhdellä tai kahdella tavalla.
Itse teen pienimuotoisia kokeiluja aivoillani ja olen saanut joitain erittäin lupaavia tuloksiakin. Aivoni ovat myös usein ylikuormittuneet, mutta olen pystynyt säätelemään niiden toimintaa jopa hermomyrkkyjen avulla. Ei kannata säikähtää, koska nämä hermomyrkyt ovat aivan tavallisia lääkkeinä käytettyinä aineita ja lääkärit ovat tästä täysin tietoisia. Vähän alkeellisilla tasollahan ne ovat ja niiden kanssa saa olla tarkkana ja ne eivät toimi niin hyvin, että voisin niitä kenellekään suositella. Itselläänhän saa aina kuitenkin tehdä ihmiskokeita. Todellisen ja eettisen tutkijan erottaakin juuri siitä, että hän tekee kokeitaan itsellään.
No, mitä sitten olen havainnut?
Olen huomannut itselläni alkaneen esiintyneen erilaisia kykyjä, kuten suurta nopeutta, sorminäppäryyttä, kykyä imitoida ja jopa nähdä asioita edeltäkäsin. Olen kyennyt pelleilemään myös yhtä hyvin kuin Jim Carrey, ilmehtimään ja keksimään täysin kreisejä juttuja. Itseään voi kehittää melkein minkä avulla tahansa. Pieni esine riittää ja sille voi keksiä vaikka mitä käyttötarkoituksia. Vankeudessa elevät kehittivät aikoinaan kaikenlaisia harjoituksia niistä välineistä, joita oli saatavilla ja nykyihmisen ongelma onkin siinä, että ympärillä on liikaa kaikkea, että niitä oppisi käyttämään mielikuvituksellisesti. Tässä tullaankin mielenkiintoiseen asiaan, eli mielikuvitukseen, joka on erittäin korkean aivotoiminnan tulosta. Tietokone on muuten yksi hassu, uusi väline, jonka kanssa voi leikkiä. Ihan pelkkä käyttöliittymäkin kelpaa, ohjelmoinnin osaamista ei tarvita. Tietokoneellahan voi yhden asian tehdä monen eri valikon kautta, joka vastaa esineen kanssa leikkimistä.
Olen ajatellut, että jo lähitulevaisuudessa voimme kaikki oppia näitä kykyjä ja jokainen meistä voi saada korkean älyn, mielikuvituksen ja huumorintajun. Ihmiskunan on evoloivuttava myös älyllisesti ja henkisesti korkeammalle tai meillä ei ole tulevaisuutta. Myös henkiset kyvyt ovat osa älykkyyttä ja kykyni ovatkin perustuneet myös henkiseen ajatteluun. Ihminen joka kehittää vain älyään, ei kykene muuhun kuin keksimään atomipommin tai olemaan maailman paras shakinpelaaja. Jos hän alkaa kehittää samalla myös henkisiä kykyjään, hänestä tulee enemmänkin kuin "jediritari" paitsi, että "jediritarikin" on hyvin lapsellinen ilmaisu sille mihin hän kykenee. Elämä on paljon ihmeellisempää kuin lastensadut, olivat ne sadut sitten vaikka kuinka hyviä tahansa! Ihmismielen sisäavaruus on niin kumma paikka, että sitä ei koskaan pystytä nykyelokuvan keinoin kuvaamaan. Tulevaisuuden elokuvissa mennäänkin mielen sisään tuntemaan ja kokemaan sitä kautta elokuvan hahmon kohtalo. Sellaiseen elokuvaan mielemme ei ole vain ihan vielä valmis.
Omalta kohdaltani on sanottava, että aloitin sekä henkiset, että älylliset harjoitukset jo lapsena, n. 7-vuotiaana. Ehkä osasin jotenkin vaistomaisesti tehdä juuri oikeita asioita. Valtava kiinnostus kaikkea kohtaan myös oli varmasti hyvin tärkeä asia. En osaa sanoa onnistuisiko se enää aikuisena. Ehkä sopivan opastajan ja teknologiankin avulla.
Enkä ollut oikeastaan edes mikään lapsinerokaan. Monella tavalla olin aika tavallinen lapsi noihin aikoihin, 1970-luvulla, joka tykkäsi futiksestakin ja tytötkin kovasti kiinnosti.
Summa summarum. Aloin tässä hieman jaaritella itsestäni, mutta olen sellainen henkilö, joka tykkää viedä asiat usein henkilökohtaisellekin tasolle. Yleisellä tasolla keskusteleminen kun on vaan jotenkin aika yhdentekevää, jos taas herättää ihmisissä jonkin tunnetilan, niin juttu jääkin elämään ehkä pidemmäksikin aikaa. ;)
Mieleeni tuossa juolahti ihmisen älykkyyden tutkimuksen eteneminen. Itselläni on sellainen käsitys, että aivothan ovat olleet jo ilmeisesti satoja tuhansia vuosia täysin valmiit siihen, miten nykyihminen niitä osaa käyttää. Jos siis siirrettäisiin pieni vauva 100 000 vuoden takaa nykyaikaan, hän kykenisi aikuisena kaikkeen mihin mekin kykenemme. Ovatko aivomme myös jotenkin stimuloitavissa korkeampaa älykkyyttä vaativiin tehtäviin? Oma käsitykseni tässä asiassa on se, että ovatpa hyvinkin. Magnenetismilla voitiin aiheuttaa ihmiselle taiteellisuutta ja taiteellisuushan yhdistetään korkeampaan aivotoimintaan.
En jaksa nyt googletella aiheesta, mutta käsittääkseni on mahdollista tutkia, millainen aivotoiminta on korkeasti älykkäillä ihmisillä. Mitkä aivoalueet ovat aktiivisempia yms. Itse uskon, että älykkyyskin on jo lapsuudessa ja nuoruudessa opittua. Joilain ihmisillähän on erittäin korkea äly tietyissä tehtävissä ja toisissa se saattaa olla hyvinkin matala. Joku aivoalue on vain kehittynyt pidemmälle, koska sitä on harjoitettu lähes yksipuolisesti, kuten autisteilla. Autistit ovatkin hyvä esimerkki miten suuri potentiaali aivoissamme onkaan. Ehkä pystymme jonain päivänä kehittämään aivojamme niin, että ne ovat monella tavalla erittäin tehokkaita, eikä vain yhdellä tai kahdella tavalla.
Itse teen pienimuotoisia kokeiluja aivoillani ja olen saanut joitain erittäin lupaavia tuloksiakin. Aivoni ovat myös usein ylikuormittuneet, mutta olen pystynyt säätelemään niiden toimintaa jopa hermomyrkkyjen avulla. Ei kannata säikähtää, koska nämä hermomyrkyt ovat aivan tavallisia lääkkeinä käytettyinä aineita ja lääkärit ovat tästä täysin tietoisia. Vähän alkeellisilla tasollahan ne ovat ja niiden kanssa saa olla tarkkana ja ne eivät toimi niin hyvin, että voisin niitä kenellekään suositella. Itselläänhän saa aina kuitenkin tehdä ihmiskokeita. Todellisen ja eettisen tutkijan erottaakin juuri siitä, että hän tekee kokeitaan itsellään.
No, mitä sitten olen havainnut?
Olen huomannut itselläni alkaneen esiintyneen erilaisia kykyjä, kuten suurta nopeutta, sorminäppäryyttä, kykyä imitoida ja jopa nähdä asioita edeltäkäsin. Olen kyennyt pelleilemään myös yhtä hyvin kuin Jim Carrey, ilmehtimään ja keksimään täysin kreisejä juttuja. Itseään voi kehittää melkein minkä avulla tahansa. Pieni esine riittää ja sille voi keksiä vaikka mitä käyttötarkoituksia. Vankeudessa elevät kehittivät aikoinaan kaikenlaisia harjoituksia niistä välineistä, joita oli saatavilla ja nykyihmisen ongelma onkin siinä, että ympärillä on liikaa kaikkea, että niitä oppisi käyttämään mielikuvituksellisesti. Tässä tullaankin mielenkiintoiseen asiaan, eli mielikuvitukseen, joka on erittäin korkean aivotoiminnan tulosta. Tietokone on muuten yksi hassu, uusi väline, jonka kanssa voi leikkiä. Ihan pelkkä käyttöliittymäkin kelpaa, ohjelmoinnin osaamista ei tarvita. Tietokoneellahan voi yhden asian tehdä monen eri valikon kautta, joka vastaa esineen kanssa leikkimistä.
Olen ajatellut, että jo lähitulevaisuudessa voimme kaikki oppia näitä kykyjä ja jokainen meistä voi saada korkean älyn, mielikuvituksen ja huumorintajun. Ihmiskunan on evoloivuttava myös älyllisesti ja henkisesti korkeammalle tai meillä ei ole tulevaisuutta. Myös henkiset kyvyt ovat osa älykkyyttä ja kykyni ovatkin perustuneet myös henkiseen ajatteluun. Ihminen joka kehittää vain älyään, ei kykene muuhun kuin keksimään atomipommin tai olemaan maailman paras shakinpelaaja. Jos hän alkaa kehittää samalla myös henkisiä kykyjään, hänestä tulee enemmänkin kuin "jediritari" paitsi, että "jediritarikin" on hyvin lapsellinen ilmaisu sille mihin hän kykenee. Elämä on paljon ihmeellisempää kuin lastensadut, olivat ne sadut sitten vaikka kuinka hyviä tahansa! Ihmismielen sisäavaruus on niin kumma paikka, että sitä ei koskaan pystytä nykyelokuvan keinoin kuvaamaan. Tulevaisuuden elokuvissa mennäänkin mielen sisään tuntemaan ja kokemaan sitä kautta elokuvan hahmon kohtalo. Sellaiseen elokuvaan mielemme ei ole vain ihan vielä valmis.
Omalta kohdaltani on sanottava, että aloitin sekä henkiset, että älylliset harjoitukset jo lapsena, n. 7-vuotiaana. Ehkä osasin jotenkin vaistomaisesti tehdä juuri oikeita asioita. Valtava kiinnostus kaikkea kohtaan myös oli varmasti hyvin tärkeä asia. En osaa sanoa onnistuisiko se enää aikuisena. Ehkä sopivan opastajan ja teknologiankin avulla.
Enkä ollut oikeastaan edes mikään lapsinerokaan. Monella tavalla olin aika tavallinen lapsi noihin aikoihin, 1970-luvulla, joka tykkäsi futiksestakin ja tytötkin kovasti kiinnosti.
Summa summarum. Aloin tässä hieman jaaritella itsestäni, mutta olen sellainen henkilö, joka tykkää viedä asiat usein henkilökohtaisellekin tasolle. Yleisellä tasolla keskusteleminen kun on vaan jotenkin aika yhdentekevää, jos taas herättää ihmisissä jonkin tunnetilan, niin juttu jääkin elämään ehkä pidemmäksikin aikaa. ;)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.