Yhteenmuutto vai..

Älä muuta. Jos olette jo muutaman vuoden näin menneet ongelmitta, miksi ei joku vuosi lisää? Ainakin niin kauan,kun lapset lähtee opiskelemaan. (Usein toisille paikkakunnille). Jos sitten vielä yhteen muutto kiinnostaa....

Samaa mieltä intependenten kanssa. Miksi sotkea hyvä tilanne. Entäs jos suhde ei onnistu ja olet muuttanut vieraaseen paikkaan?

Komppaan edellisiä. Täydellisen tarpeettomasti lisäisisit lapsillesi stressiä yrittämällä sopeutua taas uuteen kouluun, ystäviin jne..
Olettaen ett miesystäväsi on tarpeeksi aikuinen, hän ei edes odota että muuttaisit. Hän tietää miten se vaikuttaa lapsiin.
ps. onko hän itse valmis muuttamaan teidän asuinalueelle? Onko siellä helposti asuntoja saatavilla? Jos hänen tyomatkansa yhteensuuntaan olisi alle 100km, hän voisi muutta lähemmäs teitä. Tuo matka on normaali tyomatka hyvin monelle.

Oletko puhunut lasten kanssa, että haluaisivatko he muuttaa? Lapset eivät tietenkään asiaa päätä, mutta ovat jo sen ikäisiä, että heidän ajatuksiaan kannattaa kuunnella!!

Voisiko teidän parisuhteenne jatkua lasten murkkuiän yli etäsuhteena? Tai onko tuon miehen työ todella tärkeämpää kuin lastesi ystäväpiiri, tutut kuviot yms? Eikä mies voisi jättää työtään ja hakea uutta työtä sinun lastesi hyvinvoinnin takia? Vai eikä vain halua? Jos ei halua, niin sellaisen miehen kanssa tuskin kannattaa muuttaa yhteen, vaikka te olisittekin valmiita paikkakuntaa vaihtamaan...

Jaa. Miehelle on hänen työnsä tärkeä. Sen ymmärtää. Lapsillesi ovat heidän kuvionsa tärkeät. Tietysti. Mikä sinulle itsellesi on tärkeää? Onko miehen työ sinulle tärkeämpi kuin lastesi tasainen kasvu ja kehitys ja oma työsi?

Minun mielestäni sinun ei pitäisi nyt muuttaa. Jatka suhdetta sellaisena kuin tähänkin asti. Olisi miehen asia muuttaa, mutta jos se ei sovi, miksi sinulle ja lapsillesi pitäisi sopia muuttaa. Onhan sinullakin työ, ja se on tärkeä, jopa erittäin tärkeä, lastenkin vuoksi.

Minä olen joutunut muuttamaan äitini mukana 4 kertaa eri paikkakunnalle. Voin kokemuksella sanoa, että älä muuta.
Kun lapsilla on nyt teidän paikkakunnalla asiat hyvin, hyvä koulu, hyvät kaverit, niin ei kannata repiä lapsia uuteen paikkaan. Tulee uusi koulu, uudet kaverit. Ja entäpä jos uudet kaverit ovatkin huonoja? Tai lapset jäävät ilman kavereita? Nuorena solmitut kaverisuhteet ovat myöhemmin elämässä rikkaus. Itselläni ei sellaisia ole. Muutimme paljon ja aina tuli uudet kaverit, uudet koulut. Myös paikkakuntien sisällä muutimme eri koulujen alueille, eli voin todellakin puhua miten kökköä on uudet kaverit ja koulut.
Mitä on loppupeleissä sinulle aikuisena odotella muutama vuosi samalla paikkakunnalla? Sillä odottelulla mahdollistat lapsille lopun elämän hyvät ystävät ja luokkakokoukset, polttarit ja häätkin jopa, joissa on ystäviä ja kavereita. Asia on oikeasti syvempi ja isompi kuin vain muuttaminen.
Jos miesystäväsi vaatii muuttamistasi, niin mitkä on miehen arvot silloin? Silloin hän ajattelee vain itseään, eikä sinua ja lapsia. Ja mitä sellaisen kanssa yhteen muuttamaan? Suhteessa pitää ajatella toista, ja kun yhtälössä on lapsia jotka ovat aikuisten päätösten alaisia, niin pitää ajatella myös lapsia. Ja sinä äitinä olet vastuussa lapsien hyvinvoinnista.
Mikäli kyseessä on elämäsi mies ja olet sitä mieltä, että olette tarkoitettu toisillenne, niin silloin suhde kestää kevyesti sen, että ette muuta paikkakuntaa. Ja jos suhde kariutuisi siihen asiaan, niin eipä ole kovinkaan kestävää rakkautta. Mielestäni paikkakuntaa vaihtamalla voit vain hävitä enemmän kuin voit voittaa.

Kiitos kommenteista. Mies on mataatalousyrittäjä, eli maataluotta ja eläimiä ei vaan siiretään kaupungille :) Sovimme että jatkamme toistaiseksi näin.