Isän oikeudet avioerossa, pelkkää sanan helinää?

Onko reilua evätä lapsen tapaamisoikeus jos vanhempien suhde on kariutunut?

"Jos toinen on toiminnallaan eroa aikaansaanut niin kyllä hänkin saa siitä maksaa niin, että näkee lapsiaan vain joka toinen viikonloppu."

Onpa aikuista puhetta! Minä minä minä! Anteeksi, että huudan, mutta LAPSELLA ON OIKEUS KUMPAANKIN VANHEMPAANSA.

Ei avioerossa erota lapsesta / lapsista, vaan puolisosta. Ja lasten edun pitää aina olla nro 1, olkoon ero miten pas-ka-mai-nen hyvänsä. Jollei etävanhemmaksi päätyvä ole kus'pää, jonka seurassa oleminen on vaaraksi lapsen henkiselle ja fyysiselle hyvinvoinnille ja kasvulle, lapsen pitää saada olla tämänkin kanssa. Ikävä kyllä on ihmisiä, jotka akirjaimellisesti kaiken taakseen erossa, myös omat lapsensa, mutta sille emme valitettavasti voi mitään, vaan ainoastaan omalle käytöksellemme. Jonkinlaiset järkevät raamit tapaamisiin ym järjestelyihin pitää tietystikin vetää, mutta joku "yksi puhelu äidin puhelimella", jonka aloittaja mainitisi, kuulostaa täysin järjettömältä!

lähiäiti09 kirjoitti:

"Jos toinen on toiminnallaan eroa aikaansaanut niin kyllä hänkin saa siitä maksaa niin, että näkee lapsiaan vain joka toinen viikonloppu."

Onpa aikuista puhetta! Minä minä minä! Anteeksi, että huudan, mutta LAPSELLA ON OIKEUS KUMPAANKIN VANHEMPAANSA.

Ei avioerossa erota lapsesta / lapsista, vaan puolisosta. Ja lasten edun pitää aina olla nro 1, olkoon ero miten pas-ka-mai-nen hyvänsä. Jollei etävanhemmaksi päätyvä ole kus'pää, jonka seurassa oleminen on vaaraksi lapsen henkiselle ja fyysiselle hyvinvoinnille ja kasvulle, lapsen pitää saada olla tämänkin kanssa. Ikävä kyllä on ihmisiä, jotka akirjaimellisesti kaiken taakseen erossa, myös omat lapsensa, mutta sille emme valitettavasti voi mitään, vaan ainoastaan omalle käytöksellemme. Jonkinlaiset järkevät raamit tapaamisiin ym järjestelyihin pitää tietystikin vetää, mutta joku "yksi puhelu äidin puhelimella", jonka aloittaja mainitisi, kuulostaa täysin järjettömältä!

Lue lisää

Joka toinen viikonloppu ei ole missään nimessä VAIN.

lähiäiti09 kirjoitti:

"Jos toinen on toiminnallaan eroa aikaansaanut niin kyllä hänkin saa siitä maksaa niin, että näkee lapsiaan vain joka toinen viikonloppu."

Onpa aikuista puhetta! Minä minä minä! Anteeksi, että huudan, mutta LAPSELLA ON OIKEUS KUMPAANKIN VANHEMPAANSA.

Ei avioerossa erota lapsesta / lapsista, vaan puolisosta. Ja lasten edun pitää aina olla nro 1, olkoon ero miten pas-ka-mai-nen hyvänsä. Jollei etävanhemmaksi päätyvä ole kus'pää, jonka seurassa oleminen on vaaraksi lapsen henkiselle ja fyysiselle hyvinvoinnille ja kasvulle, lapsen pitää saada olla tämänkin kanssa. Ikävä kyllä on ihmisiä, jotka akirjaimellisesti kaiken taakseen erossa, myös omat lapsensa, mutta sille emme valitettavasti voi mitään, vaan ainoastaan omalle käytöksellemme. Jonkinlaiset järkevät raamit tapaamisiin ym järjestelyihin pitää tietystikin vetää, mutta joku "yksi puhelu äidin puhelimella", jonka aloittaja mainitisi, kuulostaa täysin järjettömältä!

Lue lisää

Siinä hyvä malliesimerkki. Jos isä ei toiminnallaan miellytä äitiä niin vähennetään tapaamisoikeuksia. Kun lapsi kärsii niin isäkin kärsii ja oikeus on taas äidin puolella.

Surullista jos et ole niin aikuinen, että jättäisit toisten eronneiden mielipiteet omaan arvoonsa ja toimisit niinkuin teidän lapsille on parasta. Jos mies on sua loukannut niin ei sulla ole mitään oikeutta kostaa lasten kautta hänelle. Meillä oli vuoroviikot käytössä eron jälkeen, muita vaihtoehtoja ei edes mietitty. Vaikka mies mua petti ja loukkasi, niin lapsilleen hän oli ja on edelleen hyvä isä.
Sä mikään liian kiltti ole jos edes mietit että isä saisi tavata lapsiaan vain viikonloppuisin. Ole aikuinen ja jätä muiden ihmisten mielipiteet ihan omaan arvoonsa. Älä kosta lapsillesi kokemaasi vääryyttä. Ajattele näin, että olet miestä rakastanut niin paljon, että teillä on yhteisiä lapsia. Voisitko oikeasti olla rakastamaasi ihmistä kohtaan niin julma, että rajoittaisit hänen oikeuttaan ja lasten oikeutta tapaamisiin?

Lasten etu ei aina todellakaan ole asua vuoroviikoin vanhemmillaan. Se vaan ei suju, jos vanhempien välillä on riitaisuutta yms. Sinun puolestasi olen pahoillani, jos ennenkin olet ollut enemmän lapsillesi läsnä.

Juuri näin, vieraannuttaminen on se minkä nainen osaa. Saa nähdä miten käy, ainakin vielä lapsi uskaltaa sanoa että isi on hänelle rakkain.

Isä_lapsen_asialla kirjoitti:

Juuri näin, vieraannuttaminen on se minkä nainen osaa. Saa nähdä miten käy, ainakin vielä lapsi uskaltaa sanoa että isi on hänelle rakkain.

Luistaminen, keljuilu on ne mitkä mies osaa.

kjfldsk kirjoitti:

Luistaminen, keljuilu on ne mitkä mies osaa.

ja naisilta tämä ominaisuus kokonaan puuttuu.

Kamalasti pidetään mölyä, jos äiti puhuu potaskaa. Edelleenkään ei keskustella siitä miten isät eivät edelleenkään ennen eroa ole koskaan huolehtineet lapsistaan eikä ottaneet osaa mihinkään. Paitsi lasten kiusaamiseen. Sitten he ovat olevinaan NIIN tasa-arvoisia ja maailman parhaita isiä erotessa. Kun lasten äiti on hakenut eroa, koska ei lapsetkaan jaksa isänsä henkistä väkivaltaa loputtomiin.

Eron jälkeen isät temppuilevat lasten tapaamisissa, ja luistavat niistä milloin milläkin verukkeella. Tämä on yhä todellisuutta.

Esimerkki tyttären olisi aikuistuttuaan kannattanut kysellä äidiltään, miksi tämä oli kieltänyt lapsen tapaamasta isäänsä. Harva äiti huvin vuoksi kieltää. Taustalla voi olla vakavia, täysin aiheellisia syitä. Lisäksi vähän mietityttää isän tuollainen kirjallisten "todisteiden" tehtailu. Enkä ymmärrä ollenkaan välien poikkilaittamista. Senpä voi tietysti "kiitokseksi" saada , jos on suojellut lasta esim. isänsä manipuloinnilta?, päihdeongelmalta?, masennukselta tai muulta mielenterveysongelmalta? ym. ym. Lapsen, etenkin aikuisen lapsen olisi parempi perehtyä asiaan molemman vanhempansa näkökulmasta, tehdä omat johtopäätökset asiasta, ja unohtaa negatiivinen ajattelu.

pitkäviikonloppu kirjoitti:

Kamalasti pidetään mölyä, jos äiti puhuu potaskaa. Edelleenkään ei keskustella siitä miten isät eivät edelleenkään ennen eroa ole koskaan huolehtineet lapsistaan eikä ottaneet osaa mihinkään. Paitsi lasten kiusaamiseen. Sitten he ovat olevinaan NIIN tasa-arvoisia ja maailman parhaita isiä erotessa. Kun lasten äiti on hakenut eroa, koska ei lapsetkaan jaksa isänsä henkistä väkivaltaa loputtomiin.

Eron jälkeen isät temppuilevat lasten tapaamisissa, ja luistavat niistä milloin milläkin verukkeella. Tämä on yhä todellisuutta.

Esimerkki tyttären olisi aikuistuttuaan kannattanut kysellä äidiltään, miksi tämä oli kieltänyt lapsen tapaamasta isäänsä. Harva äiti huvin vuoksi kieltää. Taustalla voi olla vakavia, täysin aiheellisia syitä. Lisäksi vähän mietityttää isän tuollainen kirjallisten "todisteiden" tehtailu. Enkä ymmärrä ollenkaan välien poikkilaittamista. Senpä voi tietysti "kiitokseksi" saada , jos on suojellut lasta esim. isänsä manipuloinnilta?, päihdeongelmalta?, masennukselta tai muulta mielenterveysongelmalta? ym. ym. Lapsen, etenkin aikuisen lapsen olisi parempi perehtyä asiaan molemman vanhempansa näkökulmasta, tehdä omat johtopäätökset asiasta, ja unohtaa negatiivinen ajattelu.

Lue lisää

Itse meihenä ole n vuoden ollut kotna lapsemme kanssa kun ei -90 luvun laman aikana hommia ollut ja naiseni vuorotyön takia hoitanut lastamme tasapuolisesti ja aina mukaan ottanut kun menoja ollut niin se siitä. Töytyy muistaa että se oikeus on lapsella eikä vanhemmalla mutta jotain ´kieroiútaa on lähivanhemmassa jos ei lasta anna isälle vaikka ei isässä mitään ongelmia ole. Onneksi itse asun lapsemme äidin kanssa paeisuhteessa ja ei ole lapsia kuin yhden naisen kanssa.

Tänä päivänä elämme aikaa kun on uusioperheitä ja lapsia voi olla molemmilla osapuolilla joten jakaminen ollee joskus väistämätöntä? Toisaalta jos lapsilla on paljon ikäeroa niin sisaruksilta ei välttämättä tukea saa ja se lapsi joka uskaltaa sanoa että haluaa asua isänsä kanssa niin ei ole helppo tie sekään. Paljon puhetta lapsen oikeuksista mutta mikään instanssi ei halua ottaa yksilöllisiä näkökulmia huomioon, asioita on niin helppo yleistää.

Eiköhän kaikki tilanteet ole tapauskohtaisia, ei voida sanoa yleistäen että vuoroviikkosysteemi olisi aina hyvä tai huono. Sama pätee sisarusten erottamiseen. Perheitä, eroja ja lapsia kun on niin monenlaisia.

fgdfgdsg kirjoitti:

Eiköhän kaikki tilanteet ole tapauskohtaisia, ei voida sanoa yleistäen että vuoroviikkosysteemi olisi aina hyvä tai huono. Sama pätee sisarusten erottamiseen. Perheitä, eroja ja lapsia kun on niin monenlaisia.

Lue lisää

Näin juuri, mutta vanhempien on oltava yksimielisiä siitä mikä on lapsille parasta. Tämä on kaikkein tärkeintä, ja ajaa kaiken muun ohi. Normaalisti vanhemmat ovatkin yksimielisiä, tai edes suurin piirtein. Hyvä, koska yksimieliset vanhemmat on lapselle kaikkein parasta, vaikka esim. sovittu vuoroviikkosysteemi ei olisikaan. Näppärät vanhemmat huomaavat mahdolliset ongelmat, ja toimivat niiden mukaan.

Varmasti on ongelmaäitejäkin, mutta kyllä isät ovat toisinaan aivan kamalia. Vainoavat ex-vaimoaan, lapsiaankin. Lähestymiskiellot ei auta (tämä on monesti myös paikkakuntakohtaista, mitä se ei saisi olla) .Rikostilastotkin kertovat tämän.

On erittäin yleistä, että tavalla tai toisella häiriintynyt isä pyrkii leimaamaan lasten äitiä vaikka ja miten, maaniteltua lapsiaan, jotta saisi yhä eron jälkeenkin käyttää valtaa, hallita.

Isällä on ELATUSVELVOLLISUUS, kuten äidilläkin. Vaikka lapsi asuisi äitinsä kanssa Timbuktussa, niin elarit on maksettava. En ymmärrä miksi joillekin isille on niin kovin vaikeaa olla fiksu. Kun äiti ja lapset asuu eri paikkakunnalla Suomessakin, niin isä tapaa lapsiaan silloin kun sopii. Eikä ole kenenkään etu, että lapsi lähtee esim. pkseudulta Ouluun, ei edes Lahteen hyvin pienenä, eikä vanhempanakaan joka toinen vkl. Nykyisin on helppo viestiä muutenkin kuin tapaamalla, kun jos vaikka minkä sorttista viestintävälinettä.

Nykyisen puolisoni lapset ovat kiitelleet vanhempana siitä, että he saivat asua äitinsä (ja tämän uuden puolison) kanssa, eikä tarvinnut pakosta matkustaa isäänsä tapaamaan. Usein tapaamisista tulee jonninjoutavaa valtataistelua mistä on järki kaukana.

"Kuinka usein näissä toisen vanhemman tapaamattomuudessa on kyse väkivaltataipumuksesta, epävakaista olosuhteista, vanhemman päihde tai mielenterveysongelmista? Lapset ei aina näitä läheisistään tiedä."
Aika usein. Hyvä olisi myös tietää kuinka usein toisen vanhemman ja lasten välillä ei ole mitään yhteyttä. Miten sellainen voisi vanhempien eron jälkeen aina syntyä?

Piti vielä sanoa, että vuoroviikkosysteemi vaatii vanhemmilta yksimielisyyttä ja yhteistyötä. Sitä ei läheskään aina erovanhemmilla ole. Eiväthän he muuten eroaisikaan.

Se, että vanhemmat eivät keskenään saman katon alla eivät tule toimeen ei tarkoita sitä, että he eivät lastensa kanssa tule toimeen. Mutta vakavammissa tilanteissa pitää tietysti paikkansa ettei asiaa voida ihan noin ratkoa. Muutoin lapsella on hyvä olla äidin ja isän malli.

Itse asiassa olen ollut yhteydessä lastensuojeluun mutta heidän kantansa oli että eivät ota kantaa koska kyse on vain vanhempien välisestä riitatilanteesta eikä siten lapsen turvallisuus ole uhattuna. Vaikka lapsi haluaisi asua isänsä kanssa äiti voi rauhassa vieraannuttaa ja mustamaalata isää sillä sitä ei suomen laissa ole kriminalisoitu. Olen hakenut apua myös oikeusaputoimistosta mutta tuntuu ettei siellä avustajat ole juurikaan motivoitunut ajamaan lapsen etua, vaan aina törmään siihen lausumaan että että yleensä lapset jäävät äidille jos äiti niin haluaa eikä isällä ole siihen juuri vaikutusmahdollisuutta.
Kiitos kuitenkin vinkistä sillä viimeisenä toivona taidan ottaa yhteyttä neuvolaan ja pyydän sieltä apua että he kuuntelevat lasta ja antavat sen perusteella ohjeet mikä todellisuudessa on lapsen parasta. Jos joku saa minut vakuuttumaan että lapsen etu on jäädä äidilleen niin varmasti siihen ratkaisuun päädyn, mutta se ratkaisu tulee olemaan varmasti vaikein minkä isänä olen koskaan joutunut tekemään.

Isä_lapsen_asialla kirjoitti:

Itse asiassa olen ollut yhteydessä lastensuojeluun mutta heidän kantansa oli että eivät ota kantaa koska kyse on vain vanhempien välisestä riitatilanteesta eikä siten lapsen turvallisuus ole uhattuna. Vaikka lapsi haluaisi asua isänsä kanssa äiti voi rauhassa vieraannuttaa ja mustamaalata isää sillä sitä ei suomen laissa ole kriminalisoitu. Olen hakenut apua myös oikeusaputoimistosta mutta tuntuu ettei siellä avustajat ole juurikaan motivoitunut ajamaan lapsen etua, vaan aina törmään siihen lausumaan että että yleensä lapset jäävät äidille jos äiti niin haluaa eikä isällä ole siihen juuri vaikutusmahdollisuutta.
Kiitos kuitenkin vinkistä sillä viimeisenä toivona taidan ottaa yhteyttä neuvolaan ja pyydän sieltä apua että he kuuntelevat lasta ja antavat sen perusteella ohjeet mikä todellisuudessa on lapsen parasta. Jos joku saa minut vakuuttumaan että lapsen etu on jäädä äidilleen niin varmasti siihen ratkaisuun päädyn, mutta se ratkaisu tulee olemaan varmasti vaikein minkä isänä olen koskaan joutunut tekemään.

Lue lisää

Minusta olet hiukkasen hakoteillä. Vanhemmat tietävät mikä on lapsen parhaaksi. Etenkään pienet lapset eivät sitä tiedä. Vaikka vanhemmat olisivat epävarmoja lapsen parhaasta, niin he päättävät silti mikä on lapsen parhaaksi. Mikään lastenvalvoja tai neuvola ei siihen pysty.

Jos vanhemmat ovat erimielisiä siitä mikä on lapsen parhaaksi, paras ratkaisu on vanhanaikainen: lapset jäävät asumaan äidille, ja tapaavat isäänsä sovittuina aikoina. Jos ajoista tulee erimielisyyttä, niin ajat kannattaa taas sopia vanhanaikaisesti: lapset ovat isällään joka toinen viikonloppu. Näin siksi, että vanhempien välinen riita lasten asumisesta ym. ei varsinkaan ole yhtään lapsen parhaaksi, vaan on suorastaan vahingollista lapselle. Lapsi nimenomaan ikävöi tuollaisessa tilanteessa aina sitä vanhempaa, joka ei ole paikalla. Vain sitten, kun elämä asettuu uusiin uomiinsa, lapsi tuntee olonsa turvalliseksi, kun vanhemmat eivät enää riitele lasten asumisesta, tilanne rauhoittuu. Lapset ovat myös siitä lojaaleja, että heistä tuntuu pahalta, jos huomaavat vanhemmastaan tuntuvan pahalta.

Teillä on aika erikoinen järjestely tuo, että "Sen lisäksi on annettu mahdollisuus yhteen puheluun äidin puhelimella mutta hänen ei ole velvollisuus vastata siihen". Siis yhteen puheluun missä ajassa? Jos oikeus on noin päättänyt, siihen todellakin täytyy olla jokin syy.

Omien lasten isän soitti heille maraton puheluja. Pälisi vaikka 2 tuntia putkeen, lapset olivat enimmäkseen hiljaa, olivat Facebookissa yms. ja sanoivat aina silloin tällöin "jaa" "joo" "hmm" ja mumisivat. Usein heitä ei huvittanut vastata ollenkaan.

muminaa kirjoitti:

Minusta olet hiukkasen hakoteillä. Vanhemmat tietävät mikä on lapsen parhaaksi. Etenkään pienet lapset eivät sitä tiedä. Vaikka vanhemmat olisivat epävarmoja lapsen parhaasta, niin he päättävät silti mikä on lapsen parhaaksi. Mikään lastenvalvoja tai neuvola ei siihen pysty.

Jos vanhemmat ovat erimielisiä siitä mikä on lapsen parhaaksi, paras ratkaisu on vanhanaikainen: lapset jäävät asumaan äidille, ja tapaavat isäänsä sovittuina aikoina. Jos ajoista tulee erimielisyyttä, niin ajat kannattaa taas sopia vanhanaikaisesti: lapset ovat isällään joka toinen viikonloppu. Näin siksi, että vanhempien välinen riita lasten asumisesta ym. ei varsinkaan ole yhtään lapsen parhaaksi, vaan on suorastaan vahingollista lapselle. Lapsi nimenomaan ikävöi tuollaisessa tilanteessa aina sitä vanhempaa, joka ei ole paikalla. Vain sitten, kun elämä asettuu uusiin uomiinsa, lapsi tuntee olonsa turvalliseksi, kun vanhemmat eivät enää riitele lasten asumisesta, tilanne rauhoittuu. Lapset ovat myös siitä lojaaleja, että heistä tuntuu pahalta, jos huomaavat vanhemmastaan tuntuvan pahalta.

Teillä on aika erikoinen järjestely tuo, että "Sen lisäksi on annettu mahdollisuus yhteen puheluun äidin puhelimella mutta hänen ei ole velvollisuus vastata siihen". Siis yhteen puheluun missä ajassa? Jos oikeus on noin päättänyt, siihen todellakin täytyy olla jokin syy.

Omien lasten isän soitti heille maraton puheluja. Pälisi vaikka 2 tuntia putkeen, lapset olivat enimmäkseen hiljaa, olivat Facebookissa yms. ja sanoivat aina silloin tällöin "jaa" "joo" "hmm" ja mumisivat. Usein heitä ei huvittanut vastata ollenkaan.

Lue lisää

Pitänee myöntää että olen ollut hakoteillä siitä mikä on oikeuden näkemys lapsen edusta, enkä vieläkään käsitä sitä että vielä tänä päivänä pidetään itsestään selvyytenä että lapset kuuluvat äidilleen ihan vain sillä perusteella että niin on aina ennenkin ollut. Epäilemättä ratkaisu sopii useimmille mutta itse en hyväksy sitä että äiti käyttää lasta vallan välineenä ja alkaa määrätietoisesti vieraannuttamaan häntä isältään. Jos äidillä ole aikaa lapselle eikä pysty olemaan heille tasa-arvoisia niin miksei voitaisiin ratkaista asiaa niin että hän muuttaa isälleen jos se on hänelle turvallisempi vaihtoehto. Jos isällä on aikaa ja motivaatiota otaa lapsesta vastuun niin miksi asioita ei voida käsitellä yksilöllisesti.
Se että lapselle on määrätty puhelinaika äidin puhelimeen kerran johtuu yksinomaan siitä että äiti niin halusi eikä oikeus siihen perusteluja vaatinut. Ratkaisu meni taas äidin toiveen mukaan.
Jos lapsi toisiaan ikävöisi aina sitä vanhempaa joka ei ole paikalla niin voisin tulkita että nykyinen käytäntö olisi sopiva mutta hän tulee aina mielellään luokseni mutta joudun motivoimaan häntä menemään takaisin äidilleen koska hän ei halua sinne palata, koen että hänellä ei ole kotona asiat hyvin.
Huomaan että taistelen lapsen edun puolesta aivan kuin tuulimyllyä vastaan, minut saa tuomita kukin omalla tavallaan mutta haluaisin että tämä herättää jotain ajatuksia että elämä ei ole aina niin mustavakoista etteikö olisi muitakin vaihtoehtoja miten asiat voitaisiin fiksusti hoitaa.

Lohduttavaa kuulla että edes jossain kuunnellaan myös isää. Ainakin Turussa menee lähes kaikki äidin keksimät tarinat läpi. Sen päälle todetaan että jos vanhempiein välit ovat riitaisat niin on parempi että lapset ovat pääsääntöisesti äidillään perusteena se että niin on lasten kannnalta parhaaksi todettu. Vaikea ymmärtää että viranomaistaholta voidaan tehdä tälläisiä heittoja millä ei ole minkäänlaista perustetta.