Mielestäni olen ihan tavallinen, suhteellisen hyvännäköinen nuori nainen. Ainoana erona normaaliin on että istun pyörätuolissa. Nettideittailu on kuitenkin hankalaa, sillä on vaikeaa tietää missä kohtaa tutustumista kertoa liikuntavammasta. Itse kertoisin siitä mieluiten heti kättelyssä, jotta vastapuoli saisi minusta oikean kuvan. Näin olenkin muutamien tuttavuusten kanssa tehnyt. Suurimmalla osalla yhteydenotto loppuu tietenkin seinään siinä vaiheessa, eikä ihmisiä kiinnosta tuon tiedon jälkeen tietää enää mitään minusta ihmisenä, saati siitä miten paljon/vähän vammani minua rajoittaa.
Toisaalta tuntuu, että jos ottaa vammaisuuden heti kättelyssä puheeksi, voi tulla se vaikutelma että pidän vammaisuutta itsekin itseäni määrittävänä ominaisuutena. Vaikka oikeasti identiteettini onkin ensisijaisesti jotain muuta: opiskelija, menevistä urheilulajeista pitävä hurjapää, taiteilijasielu, luontoihminen jne. Tämän vuoksi olen muutaman ihmisen kanssa keskustellut ensin pidempään, jotta he oppisivat tuntemaan ensisijaisesti minut eivätkä vammaani. Tällöin keskustelu tietenkin pysyy kauemmin käynnissä, mutta tuntuu toista ihmistä kohtaan pettämiseltä antaa hänen pitää itsestä yllä harhakuvaa.
Itse toivoisin, että jos vastapuoli kokee mahdottomaksi vammaisen ihmisen kanssa seurustelun, hän kertoisi siitä heti kun siltä alkaa tuntumaan. Kaikista ikävimpiä ovat deitit, joissa keskustelu jatkuu jonkun aikaa näennäisen normaalisti ja sitten tulee täydellinen hiljeneminen ilman mitään ennakkovaroituksia. Toki sitä pettyy, jos toiseen on jo vähän tutustunut ja sitten ei matsaakaan. Mutta vielä enemmän pettyy kun alkaa uskoa, ettei vammaisuus olekaan tälle ihmiselle kynnyskysymys ja kyse onkin vain siitä että ei pystytä suoraan sanomaan mitä tunnetaan. Noloa ja turhauttavaa molemmille osapuolille.
Tietysti on mahdollisuus, että joku muu piirre minussa ei kiinnosta ja itse vain luulen sen johtuvan vammaisuudesta. Tai että toinen onkin löytänyt jonkun kiinnostavamman. Kuitenkin tuntuu että nimenomaan vammaisuuden tultua esille ihmisten mielenkiinto lopahtaa.
Eli nyt haluaisinkin kuulla palstalaisten _rehellisiä_ mielipiteitä: Missä vaiheessa nettideittiä haluaisitte ihmisen kertovan vammaisuudestaan? Miten se vaikuttaa siihen miten suhtaudutte häneen? Kuinka monelle vammaisuus on ehdoton turn-off? Olisi myös kiva kuulla tarinoita ihmisistä, joille vammaisuus ei ole ollut kynnyskysymys, näitä kun omalle kohdalle ei ole vielä osunut.
No, aion joka tapauksessa jatkaa nettideittien häiriköintiä epänormaaliudellani. Koittakaa kestää :)
Toisaalta tuntuu, että jos ottaa vammaisuuden heti kättelyssä puheeksi, voi tulla se vaikutelma että pidän vammaisuutta itsekin itseäni määrittävänä ominaisuutena. Vaikka oikeasti identiteettini onkin ensisijaisesti jotain muuta: opiskelija, menevistä urheilulajeista pitävä hurjapää, taiteilijasielu, luontoihminen jne. Tämän vuoksi olen muutaman ihmisen kanssa keskustellut ensin pidempään, jotta he oppisivat tuntemaan ensisijaisesti minut eivätkä vammaani. Tällöin keskustelu tietenkin pysyy kauemmin käynnissä, mutta tuntuu toista ihmistä kohtaan pettämiseltä antaa hänen pitää itsestä yllä harhakuvaa.
Itse toivoisin, että jos vastapuoli kokee mahdottomaksi vammaisen ihmisen kanssa seurustelun, hän kertoisi siitä heti kun siltä alkaa tuntumaan. Kaikista ikävimpiä ovat deitit, joissa keskustelu jatkuu jonkun aikaa näennäisen normaalisti ja sitten tulee täydellinen hiljeneminen ilman mitään ennakkovaroituksia. Toki sitä pettyy, jos toiseen on jo vähän tutustunut ja sitten ei matsaakaan. Mutta vielä enemmän pettyy kun alkaa uskoa, ettei vammaisuus olekaan tälle ihmiselle kynnyskysymys ja kyse onkin vain siitä että ei pystytä suoraan sanomaan mitä tunnetaan. Noloa ja turhauttavaa molemmille osapuolille.
Tietysti on mahdollisuus, että joku muu piirre minussa ei kiinnosta ja itse vain luulen sen johtuvan vammaisuudesta. Tai että toinen onkin löytänyt jonkun kiinnostavamman. Kuitenkin tuntuu että nimenomaan vammaisuuden tultua esille ihmisten mielenkiinto lopahtaa.
Eli nyt haluaisinkin kuulla palstalaisten _rehellisiä_ mielipiteitä: Missä vaiheessa nettideittiä haluaisitte ihmisen kertovan vammaisuudestaan? Miten se vaikuttaa siihen miten suhtaudutte häneen? Kuinka monelle vammaisuus on ehdoton turn-off? Olisi myös kiva kuulla tarinoita ihmisistä, joille vammaisuus ei ole ollut kynnyskysymys, näitä kun omalle kohdalle ei ole vielä osunut.
No, aion joka tapauksessa jatkaa nettideittien häiriköintiä epänormaaliudellani. Koittakaa kestää :)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Katoamista kesken tutustumisen tapahtuu nettideiteissä todella usein, joten hyvin vaikea sanoa että johtuuko jostain tietystä asiasta. Sinulla on kuitenkin aika hyvin mennyt, kun on ollut paljon yhteydenottoja ym.
Ehkä voisit toimia niin, että sopisit aika nopeaan ekat treffit kahvikupin ääreen. Voit juuri ennen treffejä sitten lähettää itsestäsi kaikki ulkoiset tuntomerkit. Kahvitreffien jälkeen on ihan kunniallista kummankin ilmoittaa, että ei kiinnosta, ja niin useimmiten käykin. Syytä ei tarvitse kertoa.
Ihmisten ominaisuuksia on helppo rajata nettideitissä. Minä itse ajattelen niin, että jos satun esim. livenä rakastumaan vaikka ihan eri ikäiseen mieheen, toisella puolen Suomea asuvaan, 10 lapsen yksinhuoltajaan tai jotain vastaavaa, niin sittenpä satun. Mutta jos on valinnanvaraa enkä vielä tunne ihmistä, niin etsin itselleni sellaista joka teoriassa tuntuu vaivattomimmalta vaihtoehdolta. Teoreettisesti ajattelen, että minun kannattaa tutustua itseni kaltaisiin ihmisiin, vaikka oikeasti näin ei välttämättä ole. Ja tämä netti on siten pinnallinen paikka, että täällä valokuva, pituus ym. ratkaisevat monen kohdalla paljon.
Jos mietin, miten itse suhtaudun pyörätuoliin, niin minulle on tärkeää asuinpaikkani, joka taas on täysin mahdoton pyörätuolia käyttävälle. Jos seurustelisin pyörätuolissa olevan kanssa, niin joutuisin luopumaan minulle rakkaimmasta paikasta. Ei kai se sitten niin pahalta tuntuisi, jos olisi rakastunut. Metsään ei myöskään olisi asiaa yhdessä, mutta siellä voisin tietysti yksinkin käydä. Kaikki ihmiset eivät viihdy metsässä vaikka voisivatkin mennä sinne. Sitten tietysti jos näen kuvassa pyörätuolin, niin herää kysymys, onko tämä ihminen ehkä vaikka kuolemassa tai joutumassa vuodepotilaaksi jonkin etenevän sairauden takia, joka olisi aika riipivää, jos häneen rakastuisi. Pyörätuolin syitä on niin monia.
Olen seurustellut vammaisen kanssa, ja se oli vaikea suhde, koska tuo ihminen tietyllä tavalla syyllisti minua siitä, että seurustelen hänen kanssaan. Hänellä oli itsetunto-ongelmia. Niitä voi olla ilman vammaakin. Kukaanhan ei seurustele vamman kanssa vaan ihmisen, ja yleensä seurustelusuhteessa ollaan siksi että toisen kanssa on niin mukavaa. Se on itsekästä toimintaa tavallaan. Toisen ominaisuudet ovat sivuseikkoja omien fiilisten rinnalla.
Seurustelun alussa luulin, että toisen vamma vaikuttaisi paljon minunkin elämääni, mutta oikeasti se ei vaikuttanut mitään. Aluksi ajattelin sitä paljon, mutta kahden viikon päästä en edes muistanut koko asiaa. Luulen, että kun tapaat oikean ihmisen, niin pyörätuoli jää nopeasti sivuseikaksi.
Tuotanoin... Voin puhua vain omasta puolestani, suosittelisin olemaan rehellinen heti alusta lähtien. On totta, että sinulla on erityistilanne, koska olet liikuntarajoitteinen, ja eihän se vaikuta sinun luonteeseesi mitenkään. Se nimensä mukaisesti rajoittaa liikkumistasi, ei muuta.
Jos mietin miten itse suhtautuisin tilanteeseen, niin haluaisin tietää tilanteestasi heti profiilissa. Ei siitä tarvitse erityistä numeroa tehdä, sillä voithan kertoa siitä esim profiilikuvassasi.
Näin tarjoat vastapuolelle mahdollisuuden tehdä oma valintansa ennenkuin hän ottaa sinuun yhteyttä. Jos asia on ongelma - ei sinunkaan tarvitse kohdata sellaisia ihmisiä. Ja jos vastaan tulee joku, niin tiedät suoraan ettei asia ole sellainen suuri mörkö hänen mielessään. Ja se tuo varmasti sitä turvallisuutta ajatella yhteistä tulevaisuuttakin paremmin.
Tai jos peittelisit asiaa, ja tulisit treffeille pyörätuolissa yllättäen? Olisin pettynyt, ja eniten siihen että tällaisesta isosta (minun mielestä) asiasta olisit vaiennut. Ei se että olisit pyörätuolissa, vaan se ettet pysty puhumaan siitä etukäteen - Se tuntuisi valehtelulta/salailulta/huijaukselta.
Minä tapasin netissä mielenkiintoisen naisen. Vaihdoimme kuvia ja kirjoittelimme paljon kaikesta. Koko ajan hänen teksteissä rivien välistä luki, että hän salasi jotain. Hän kertoikin, ettei halua kertoa vielä tiettyä asiaa, koska pelkää että menen karkuun. Siinä vaiheessa mielikuvitus laukkasi kovasti ja mietin eri vaihtoehtoja mitä se voi olla. Tiettyjä asioita kävin mielessäni ja hyväksyin asiat. Kerroin hänelle ymmärtäväni mitä tahansa se on. Ja hän kertoi sitten minulle olevansa pyörätuolissa. Tuo tuli puskista, koska hän lähetti kuvia joissa ei näkynyt pyörätuolia. Niinhän siinä sitten kävi, että minä en vain halunnut mennä pidemmälle. Hän oli ihana ihminen ja kauniskin, mutta en ollut valmis sellaiseen elämänmuutokseen. Se kuitenkin aika paljon myös rajoittaa toisen elämää ja yhdessä oloa, yhdessä harrastamista. Toisin varmasti tekisin, jos rakastaisin jo ihmistä. Rakkaan rinnalla pysyisin. Molemmat siinä pettyi sitten, ja petyin itseeni kun lupasin toiselle, että ymmärtäisin. Minua harmittaa vielä tänä päivänäkin kun selkäni hänelle käänsin, minkä pettymyksen hänelle tuotin. Hän oikeastaan suuttui aika lailla, vaikka kuinka yritin selittää, että vika ei ole hänessä, vaan minussa.
Mutta siis vastaus kysymykseen. Minun mielestä kannattaa kertoa melko äkkiä. Vähän voi ensivaikutelmaa antaa ensin, muttei mitään syvällistä tutustumista. Siten ei satuta itseään eikä toista.
Suuttuminen on varmaan ihan luonnollinen reaktio, mutta kyllä syyttävän sormen pitäisi osoittaa lähinnä naiseen itseensä. Pyörätuolissa oleminen on kuitenkin niin iso juttu, ettei sitä voi vain jättää kertomatta ja olettaa ettei vastapuoli siihen reagoisi.
Miksi tästä ketjusta on poistettu hyviä asiallisia kommentteja? Joku vammaisia syrjivä haluaa sensuroida positiivisia kommentteja?
Olisko tuolla toisessa samanlaisessa aloituksessa?
Mielestäni tuo pitää kertoa heti, mielellään jo profiilissa, on kuitenkin olennainen asia.
Profiilissa jo jos tavoitteenasi on tapaaminen jossain vaiheessa. Säästyt itsekin pettymyksiltä.
Kyllä minäkin laskisin tuon samaan sarjaan kuin esimerkiksi lasten olemassaolo eli asioihin, jotka kuuluvat joko profiiliin tai ainakin ensimmäiseen henkilökohtaiseen viestiin. Mitä siitä, jos monet katoavat heti, olisivat he kadonneet myöhemminkin. Siitä, kuinka vähän pyörätuoli elämääsi rajoittaa, voit kertoa siinä samassa yhteydessä.
Herkempi kysymys, mitä monet varmasti pohtivat mutta mitä ei pidä laittaa vielä sinne profiiliin tai ensimmäiseen viestiin on seksi pyörätuolia käyttävän ihmisen kanssa. Luulen, että jokainen vähänkin kiinnostunut aprikoi, onnistuuko se, miten se onnistuu, onko sinulla tuntoa "siellä", pystytkö käyttämään alapään lihaksia jne. Mutta kuten sanottu, et ole tilivelvollinen noista asioista heti viestittelyn alussa sen enempää kuin kukaan muukaan. Epäilen vain, että ennakkoluuloissa ei ole kysepelkästään siitä, että pyörätuoli rajoittaisi yhdessä matkustamista tai harrastamista vaan moni miettii myös noita kysymyksiä.