Mielestäni olen ihan tavallinen, suhteellisen hyvännäköinen nuori nainen. Ainoana erona normaaliin on että istun pyörätuolissa. Nettideittailu on kuitenkin hankalaa, sillä on vaikeaa tietää missä kohtaa tutustumista kertoa liikuntavammasta. Itse kertoisin siitä mieluiten heti kättelyssä, jotta vastapuoli saisi minusta oikean kuvan. Näin olenkin muutamien tuttavuusten kanssa tehnyt. Suurimmalla osalla yhteydenotto loppuu tietenkin seinään siinä vaiheessa, eikä ihmisiä kiinnosta tuon tiedon jälkeen tietää enää mitään minusta ihmisenä, saati siitä miten paljon/vähän vammani minua rajoittaa.
Toisaalta tuntuu, että jos ottaa vammaisuuden heti kättelyssä puheeksi, voi tulla se vaikutelma että pidän vammaisuutta itsekin itseäni määrittävänä ominaisuutena. Vaikka oikeasti identiteettini onkin ensisijaisesti jotain muuta: opiskelija, menevistä urheilulajeista pitävä hurjapää, taiteilijasielu, luontoihminen jne. Tämän vuoksi olen muutaman ihmisen kanssa keskustellut ensin pidempään, jotta he oppisivat tuntemaan ensisijaisesti minut eivätkä vammaani. Tällöin keskustelu tietenkin pysyy kauemmin käynnissä, mutta tuntuu toista ihmistä kohtaan pettämiseltä antaa hänen pitää itsestä yllä harhakuvaa.
Itse toivoisin, että jos vastapuoli kokee mahdottomaksi vammaisen ihmisen kanssa seurustelun, hän kertoisi siitä heti kun siltä alkaa tuntumaan. Kaikista ikävimpiä ovat deitit, joissa keskustelu jatkuu jonkun aikaa näennäisen normaalisti ja sitten tulee täydellinen hiljeneminen ilman mitään ennakkovaroituksia. Toki sitä pettyy, jos toiseen on jo vähän tutustunut ja sitten ei matsaakaan. Mutta vielä enemmän pettyy kun alkaa uskoa, ettei vammaisuus olekaan tälle ihmiselle kynnyskysymys ja kyse onkin vain siitä että ei pystytä suoraan sanomaan mitä tunnetaan. Noloa ja turhauttavaa molemmille osapuolille.
Tietysti on mahdollisuus, että joku muu piirre minussa ei kiinnosta ja itse vain luulen sen johtuvan vammaisuudesta. Tai että toinen onkin löytänyt jonkun kiinnostavamman. Kuitenkin tuntuu että nimenomaan vammaisuuden tultua esille ihmisten mielenkiinto lopahtaa.
Eli nyt haluaisinkin kuulla palstalaisten _rehellisiä_ mielipiteitä: Missä vaiheessa nettideittiä haluaisitte ihmisen kertovan vammaisuudestaan? Miten se vaikuttaa siihen miten suhtaudutte häneen? Kuinka monelle vammaisuus on ehdoton turn-off? Olisi myös kiva kuulla tarinoita ihmisistä, joille vammaisuus ei ole ollut kynnyskysymys, näitä kun omalle kohdalle ei ole vielä osunut.
No, aion joka tapauksessa jatkaa nettideittien häiriköintiä epänormaaliudellani. Koittakaa kestää :)
Toisaalta tuntuu, että jos ottaa vammaisuuden heti kättelyssä puheeksi, voi tulla se vaikutelma että pidän vammaisuutta itsekin itseäni määrittävänä ominaisuutena. Vaikka oikeasti identiteettini onkin ensisijaisesti jotain muuta: opiskelija, menevistä urheilulajeista pitävä hurjapää, taiteilijasielu, luontoihminen jne. Tämän vuoksi olen muutaman ihmisen kanssa keskustellut ensin pidempään, jotta he oppisivat tuntemaan ensisijaisesti minut eivätkä vammaani. Tällöin keskustelu tietenkin pysyy kauemmin käynnissä, mutta tuntuu toista ihmistä kohtaan pettämiseltä antaa hänen pitää itsestä yllä harhakuvaa.
Itse toivoisin, että jos vastapuoli kokee mahdottomaksi vammaisen ihmisen kanssa seurustelun, hän kertoisi siitä heti kun siltä alkaa tuntumaan. Kaikista ikävimpiä ovat deitit, joissa keskustelu jatkuu jonkun aikaa näennäisen normaalisti ja sitten tulee täydellinen hiljeneminen ilman mitään ennakkovaroituksia. Toki sitä pettyy, jos toiseen on jo vähän tutustunut ja sitten ei matsaakaan. Mutta vielä enemmän pettyy kun alkaa uskoa, ettei vammaisuus olekaan tälle ihmiselle kynnyskysymys ja kyse onkin vain siitä että ei pystytä suoraan sanomaan mitä tunnetaan. Noloa ja turhauttavaa molemmille osapuolille.
Tietysti on mahdollisuus, että joku muu piirre minussa ei kiinnosta ja itse vain luulen sen johtuvan vammaisuudesta. Tai että toinen onkin löytänyt jonkun kiinnostavamman. Kuitenkin tuntuu että nimenomaan vammaisuuden tultua esille ihmisten mielenkiinto lopahtaa.
Eli nyt haluaisinkin kuulla palstalaisten _rehellisiä_ mielipiteitä: Missä vaiheessa nettideittiä haluaisitte ihmisen kertovan vammaisuudestaan? Miten se vaikuttaa siihen miten suhtaudutte häneen? Kuinka monelle vammaisuus on ehdoton turn-off? Olisi myös kiva kuulla tarinoita ihmisistä, joille vammaisuus ei ole ollut kynnyskysymys, näitä kun omalle kohdalle ei ole vielä osunut.
No, aion joka tapauksessa jatkaa nettideittien häiriköintiä epänormaaliudellani. Koittakaa kestää :)
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mielestäni kannattaa kertoa avoimesti. Työssäni olen paljon tekemisissä vammaisten ihmisten kanssa ja tiedän heidän olevan muutakin kuin vain vammaisia.
Mutta haluan myös harrastuskumppania, omat harrastukseni ovat sellaisia etteivät ne pyörätuoli-ihmiselle sovi.
Hei Deittifisu!
Kirjoitit mukavan rennosti ja avoimesti, kirjoituksestasi saa kivan kuvan fiksusta naisesta - jos kirjoitat samaan tapaan profiilitekstissäsi niin varmasti löysät järkevän miehen joka osaa nähdä ulkokuoren lävitse sinun sisällsesi. Mutta koska [ meitä ;) ] fiksuja miehiä on niin vähän se voi viedä aikaa, älä lannistu äläkä anna typerysten lannistaa...
Minun neuvosi kysymykseesi on: Näytä vammaisuutesi heti saman tien, Sinuna minä laittaisin profiilikuviin yhden kuvan, jossa näkyy selvästi että istut pyörätuolissa. Mutta pääkuvaksi kuitenkin hymyilevä kuva kauniista kasvoistasi! Ja profiilitekstissäsi älä puhu pyörätuolista yhtään mitään, kirjoita se siitä millainen olet ihmisenä.
Näin siksi, että miksi tuhlaisit aikaa niiden kanssa, joille pyörätuoli on turn.off? Parempi, ettei heiltä tule kirjettä ollenkaan, kun ei heidän kanssaan koskaan mitään suhdetta kuitenkaan synny. Ja että ne, jotka sinulle kirjoittavat ovat jo tietoisia pyörätuolistasi ja voitte keskittyä tärkeämpiin asioihin.
Minä pohdin itse aikoinani samaa asiaa, koska olen huomattavan lihava. Ja ennen kuin oli kuvaa profiilissa niin mukavasti kirjoitettu profiilitekstini huokutteli monia naisia, jotka sitten heti lopettivat kirjoittelun kun lähetin kuvani. Kun laitoin rohkeasti kuvan omasta ylipainoisesta itsestäni tulevien kirjeiden määrä väheni, muta laatu parantui paljon.
:)
Naiset lopettaa vastaamisen kuvan nähtyään.
"Hei!
itse olen sinkkuna kulkenut,aito, luotettava, rehellinen kunnon mies. En käy baareissa, koska ei niissä raittiilla ihmisillä ole sijaa.
Etsin elämääni ihan tavallista luotettavaa naista."
ja tulos on aina se että seinään kaatuu pienen juttelun jälkeen, miksi?
Pitäisi tietää tarkemmin mitä juttelet, ei tuohon täältä muuten voi mitään vinkkiä saada. Missä sinä olet naisten kanssa jutellut? Mistä olet tiennyt naisen olevan sinkku tai haluavan seuraa?
ehkä mä sitte oon sellainen luuseri joka ei naista tarvii...
http://treffit.suomi24.fi/profile/691073
Älkää vastatko tuolle!
Olet sairas, mene hoitoon.
No ainakin heti meni sympatiat tolle naiselle!
Juu, mene hoitoon, zeroforallimies
Näin vähän reilu kolmikymppisen vakavaa parisuhdetta ja perhettä etsivän sinkkumiehen näkökulmasta sanoisin aloittajalle että kyllä tuosta pyörätuolissa olemisesta pitää kertoa jo ihan alkuvaiheessa, sillä se on sen verran suuri asia että sillä nyt vain on väliä suurimmalle osalle ihmisistä. Toki jos etsit kumppania jostain liikuntarajoitteisten miesten joukosta niin silloin tuo ei ole varmaan ihan niin suuri asia mutta jos etsit miestä suuresta tavisten joukosta, niin kyllä tuosta kannattaisi jo ihan siinä deittiprofiilissa mainita niin et hukkaa omaa aikaasi sellaisten miesten kanssa kirjoitteluun joille tuolla asialla on niin suuri merkitys etteivät edes harkitse suhdetta siinä tapauksessa.
En osaa sanoa olisiko se kynnyskysymys, ei välttämättä, en tunne ketään liikuntarajotteista joten vamma herättäisi varmasti paljon ajatuksia päässäni. Listaan kuitenkin asioita/kysymyksiä mitä minulle miehenä tulisi ko. tapauksessa mieleen. Tarkoitukseni ei ole loukata :)
- Voiko hän saada lapsia (mulle kynnyskysymys)
- Miten seksi onnistuu (todennäköisesti se sulta onnistuu...)
- Entä läheisyys, voinko satuttaa, jos liikutan häntä (tiedän, että pelkoni olisi turha)
- Lisäksi saattaisin kysellä typeriä pissa/kakka -kysymyksiä :)
No eipä mulla muuta tullutkaan mieleen. Ajattelin myös sitä, että monella miehellä voi olla itsetunto-ongelmia eikä välttämättä kehtaa esiintyä vammaisen tyttöystävän kanssa julkisesti vaikka henkilöstä tykkäisikin.
Jatka deittailua ja kuten eräs jo sanoikin ehkä yksi "kokovartalokuva", mutta profiilissa kertoisit omasta itsevarmasta ja upeasta itsestäsi. Tsemppiä ja kyllä se mies sulleki vielä löytyy!
Katoamista kesken tutustumisen tapahtuu nettideiteissä todella usein, joten hyvin vaikea sanoa että johtuuko jostain tietystä asiasta. Sinulla on kuitenkin aika hyvin mennyt, kun on ollut paljon yhteydenottoja ym.
Ehkä voisit toimia niin, että sopisit aika nopeaan ekat treffit kahvikupin ääreen. Voit juuri ennen treffejä sitten lähettää itsestäsi kaikki ulkoiset tuntomerkit. Kahvitreffien jälkeen on ihan kunniallista kummankin ilmoittaa, että ei kiinnosta, ja niin useimmiten käykin. Syytä ei tarvitse kertoa.
Ihmisten ominaisuuksia on helppo rajata nettideitissä. Minä itse ajattelen niin, että jos satun esim. livenä rakastumaan vaikka ihan eri ikäiseen mieheen, toisella puolen Suomea asuvaan, 10 lapsen yksinhuoltajaan tai jotain vastaavaa, niin sittenpä satun. Mutta jos on valinnanvaraa enkä vielä tunne ihmistä, niin etsin itselleni sellaista joka teoriassa tuntuu vaivattomimmalta vaihtoehdolta. Teoreettisesti ajattelen, että minun kannattaa tutustua itseni kaltaisiin ihmisiin, vaikka oikeasti näin ei välttämättä ole. Ja tämä netti on siten pinnallinen paikka, että täällä valokuva, pituus ym. ratkaisevat monen kohdalla paljon.
Jos mietin, miten itse suhtaudun pyörätuoliin, niin minulle on tärkeää asuinpaikkani, joka taas on täysin mahdoton pyörätuolia käyttävälle. Jos seurustelisin pyörätuolissa olevan kanssa, niin joutuisin luopumaan minulle rakkaimmasta paikasta. Ei kai se sitten niin pahalta tuntuisi, jos olisi rakastunut. Metsään ei myöskään olisi asiaa yhdessä, mutta siellä voisin tietysti yksinkin käydä. Kaikki ihmiset eivät viihdy metsässä vaikka voisivatkin mennä sinne. Sitten tietysti jos näen kuvassa pyörätuolin, niin herää kysymys, onko tämä ihminen ehkä vaikka kuolemassa tai joutumassa vuodepotilaaksi jonkin etenevän sairauden takia, joka olisi aika riipivää, jos häneen rakastuisi. Pyörätuolin syitä on niin monia.
Olen seurustellut vammaisen kanssa, ja se oli vaikea suhde, koska tuo ihminen tietyllä tavalla syyllisti minua siitä, että seurustelen hänen kanssaan. Hänellä oli itsetunto-ongelmia. Niitä voi olla ilman vammaakin. Kukaanhan ei seurustele vamman kanssa vaan ihmisen, ja yleensä seurustelusuhteessa ollaan siksi että toisen kanssa on niin mukavaa. Se on itsekästä toimintaa tavallaan. Toisen ominaisuudet ovat sivuseikkoja omien fiilisten rinnalla.
Seurustelun alussa luulin, että toisen vamma vaikuttaisi paljon minunkin elämääni, mutta oikeasti se ei vaikuttanut mitään. Aluksi ajattelin sitä paljon, mutta kahden viikon päästä en edes muistanut koko asiaa. Luulen, että kun tapaat oikean ihmisen, niin pyörätuoli jää nopeasti sivuseikaksi.
Minulla on nykyään pyörätuolissa vakituiseen istuva mies. Tutustuessamme käytti vielä kyynärsauvojakin,nyt ei enää.
Tavattiin työn merkeissä ja tykättiin toisistamme heti. Hän minua 15 vuotta vanhempi, joten kyllä kuiskuttelua ja tunkeilevia kysymyksiä saatiin!
"Miten nuori likka tuollaisen "invalidin" kanssa? Mitä sä sieltä oikein haet? Paljon rumaa ja loukkaavaakin. Silti yhdessä pysyttiin ja.pysytään. Mies ei tuosta parane, päinvastoin haasteita tulee lisää vuosien varrella. Se on meidän arkeamme. Emme pyydä keneltäkään mitään.
Ja sanottakoon, että olisin niitä "parempiakin"saanut, yhden kiinnostuneen hylkäsinkin tämän miehen takia. Hän on niin paljon paljon muuta kuin pyörätuoli ja liikuntavamma,hän on minun sydämeni toinen puolikas!
Pyörätuoli ei olisi minulle kynnyskysymys, eikä välttämättä edes kovin negatiivinen asia. Tietenkin siinä on huonot puolensa, mutta myös hyvänsä. Pidän usein jollain tavalla (ei välttämättä fyysisesti) hieman epänormaaleista (en tarkoita tätä loukkaavasti) naisista, koska kaikin tavoin keskimääräinen ja tavanomainen on yleensä tylsä. Tutustuisin liikuntarajoitteiseen ihmisenä siinä missä muihinkin. Parinvalintakriteerini ovat muutenkin painottuneet ajatuksiin yms. joita pyörätuoli ei rajoita. Aloittaja vaikuttaa fiksulta ja mukavalta.
Mielestäni pyörätuoli olisi syytä mainita jo profiilissa, koska sillä on aika paljon käytännön vaikutuksia esim. harrastuksiin. Jos se on jollekin ehdoton turn-off, on vain hyvä ettei suotta aloita tutustumista sellaisen kanssa. Jos kerrot vasta pitkän tutustumisen jälkeen, voi miehelle tulla sellainen olo, että olet hävennyt tai salaillut asiaa, eikä se herätä luottamusta.