Hyva ja halpa samassa paketissa?

Halvoissa pyörämalleissa on suuret laatuvaihtelut, suurin osa pyöristä on jollain tavalla huonolaatuisia. Geometriaa ei ole suunniteltu järkevästi vaan yksi koko sopii kaikille mihin tahansa käyttöön periaatteella. Käyttötarkoituksen, mitoituksen ja kestävyyden suunnittelu tehdään lähinnä mainoslauseiden tasolla.

Halpoja puörämerkkejä ja -malleja on lisäksi niin paljon että niistä on mahdoton löytää se yksi malli joka ehkä itselle sopisi ja saattaisi jopa olla hintansa arvoinen. Valinnassa ei auta valheellinen "yksi koko sopii kaikille mihin tahansa käyttöön" markkinointi. Tästä mallista pitäisi vielä löytää se yksi yksilö jossa ei ole valmistus- tai koontivirheitä.

Minä kallistuisin tuon 10-15 vaihtovälin suuntaan, ja eihän sen tarvitse pysähtyä noihinkaan vuosiin, jos siinä on hyvä runko laadukkailla osilla. Osia saa sitten ostettua netistä edullisesti, poisto-osia tai muutenkin. Eihän se kalliimman pyörän tarvitse olla kalliin näköinen sellaisen, joka houkuttelee varkaita.
Laadukasta pyörää ei tarvitse hirveästi huoltaa, kunhan vain ajelee.
Voi olla niin, että jos hankkii halvan pyörän, niin sitten sen on oltava aika askeettinen, ei paljon vaihteita, yksinkertaiset jarrut. Sopivaan runkoon kannattaa satsata, ostaa sitten kalliin tai halvan.
Minulla on sellainen tuntuma, että ne, joilla on hyvin laadukas pyörä, korjailevat tai korjauttavat sitä pyöräänsä selvästi harvemmin kuin halpamallin kuljettajat.

Vakuutukset on keksitty varkauden ja vahingonteon varalle. Kallis pyörä ei yleensä kuulu tavalliseen kotivakuutukseen, sille on otettava erillinen vakuutus.

Lukotkin on keksitty.

Kallistakaan pyörää ei ole pakko rassailla, mutta kalliita pyöriä tulee paranneltua koska ajamista on mielekästä koko ajan kehittää.

Korkeamman hinnan maksaa jo ajonautinnosta, turvallisuudesta ja luotettavuudesta puhumattakaan. Halvalla pääsee eteenpäin muttei saa yleensä hääppöistä ajokokemusta.

Kalliilla pyörällä etenemiskyky on huomattavasti parempi kuin halvalla.

"Jos katsoo kuinka paljon nuo aktiivit rassaa ja vaihtaa osia niihin kalliisiin polkupyöriinsä, niin ei halpaa niidenkään ylläpito." Aktiivit ovat niitä harrastajia ja kun jotain asiaa harrastetaan niin siihen käytetään aikaa ja rahaa, homma siis koetaan mielekkääksi ja siihen ollaan valmiita sijoittamaan x summa rahaa. Harrastuksia harvoin perustellaan pelkillä järkisyillä ja asia on niin että hyvillä kamoilla on kivempi harrastaa.

Olen aloittanut pyöräilyurani mummiksella mutta aikaa myöten kilsoja tuli lisää ja piti hankkia tarkoituksenmukaisempia välineitä(laadukkaampia). Vuosien aikana on ollut useampia fillareita ja aina sitä on katsonut vähän parempaa kuin se edellinen on ollut ja kyllä, aina se laadukkaampi vaihteisto noin esimerkkinä on ollut parempi kuin se edellisen halvempi.

pöörä kirjoitti:

Minä kallistuisin tuon 10-15 vaihtovälin suuntaan, ja eihän sen tarvitse pysähtyä noihinkaan vuosiin, jos siinä on hyvä runko laadukkailla osilla. Osia saa sitten ostettua netistä edullisesti, poisto-osia tai muutenkin. Eihän se kalliimman pyörän tarvitse olla kalliin näköinen sellaisen, joka houkuttelee varkaita.
Laadukasta pyörää ei tarvitse hirveästi huoltaa, kunhan vain ajelee.
Voi olla niin, että jos hankkii halvan pyörän, niin sitten sen on oltava aika askeettinen, ei paljon vaihteita, yksinkertaiset jarrut. Sopivaan runkoon kannattaa satsata, ostaa sitten kalliin tai halvan.
Minulla on sellainen tuntuma, että ne, joilla on hyvin laadukas pyörä, korjailevat tai korjauttavat sitä pyöräänsä selvästi harvemmin kuin halpamallin kuljettajat.

Mun vanha maastopyörä sopii tuohon pitkään vaihtoväliin. Ikää on jo sen verran että on pudonnut pois tekniikan kehityksestä -- V-jarrut ja etujousitus on aikakauttaan. Muutoin vm. -97 Deore LX on ollut hintansa arvoinen (kokonaispaino 12,5kg).

Siis ikää on jo 18v, joskin jos olisi ollut päivittäisessä ajossa, niin korjattavaa olisi tullut enemmän, mutta eipä tuosta ole tullut liikaa kuluja -- pääomakuluja noin 60€/vuosi. Hinnassa ei ole renkaat, ketjut, rattaat ja muu vastaava perushuolto. Vaihdevipujen vaihto on ollut suurin (ja senkin olisi ehkä voinut välttää ajoissa öljyämisellä). Toisaalta vipujen vaihdossa muuttui 3x8:sta 3x9:ksi että marginaalinen kuluna.

Nykyään ei tarvitse olla huolissaan pyörän lukitsemisesta -- kuka varastaa levyjarruttoman maastopyörän?

SchwinnMennytKonkkaan kirjoitti:

Mun vanha maastopyörä sopii tuohon pitkään vaihtoväliin. Ikää on jo sen verran että on pudonnut pois tekniikan kehityksestä -- V-jarrut ja etujousitus on aikakauttaan. Muutoin vm. -97 Deore LX on ollut hintansa arvoinen (kokonaispaino 12,5kg).

Siis ikää on jo 18v, joskin jos olisi ollut päivittäisessä ajossa, niin korjattavaa olisi tullut enemmän, mutta eipä tuosta ole tullut liikaa kuluja -- pääomakuluja noin 60€/vuosi. Hinnassa ei ole renkaat, ketjut, rattaat ja muu vastaava perushuolto. Vaihdevipujen vaihto on ollut suurin (ja senkin olisi ehkä voinut välttää ajoissa öljyämisellä). Toisaalta vipujen vaihdossa muuttui 3x8:sta 3x9:ksi että marginaalinen kuluna.

Nykyään ei tarvitse olla huolissaan pyörän lukitsemisesta -- kuka varastaa levyjarruttoman maastopyörän?

tämä on hyvä esimerkki siitä että vähän laadukkaammasta on iloa pidemmäksi aikaa. Tuon 18 vuoden aikana olisi mennyt useampi force 10 maastopyörä täysin vaihtokuntoon. Lisäksi tuollaiseen vähän parempaan runkoon on mielekkäämpi päivittää ja uusia niitä osia tarpeen mukaan. Mun vanhalla maastopyörällä on menossa toinen elämä kaupunkipyöränä ja voimansiirto vaihtui 3x8:sta 1x9 vaihteiseksi, lisäksi joustohaarukka lähti mäkeen ja vanteet ostin kaverilta käytettynä. Remontti maksoi vajaat 300e millä en olisi saanut samantasoista kulkinetta kaupasta. Talvella sitä käytetään jääkelin fillarina nastarenkain.

Ympärivuotisessa ajossa tuo maksaa nopeasti itsensä takaisin kun ei tarvitse bussilla mennä.

Stålhästen on huonoista huonoin pyörä! Helkama ei ole paljon parempi.

Joten molemmat ovat hinta-laatusuhteeltaan älyttömän kalliita

Kun ei etunojassa niin sitten takanojassa :)

Ei tule paino käsille noissa nojapyörissä.

Olkapään ongelmiin auttaa riittävä lapatuki. Kuntosaliharjoittelu, soutu alataljassa ym. liikkuvuusharjoittelua, kts ettei rintalihakset kiristä, istumisen vähentämistä jos mahdollista.
Pyöräillessä varmaan niin, ettei paino ole ainakaan liikaa käsillä vaan enemmän satulan puolella. Suhteellisen pysty ajoasento. Ajaessaankin voi välillä kokeilla saako tuntuman lapoihin, lapoja lähemmäksi rintarankaa ja alemmaksi.
Laadukas hybridi, jossa kannatta kiinnittää huomiota satulaan ja tangon leveyteen. Nykyisin saa miellyttäviä kahvoja. Rungon koko tärkeä.