En saanut onnitteluja lapseni isältä, kuulemma turha päivä ja ei tarvitsisi olla olemassa..=( tämmöinen isä sitten, kiva kattella kun muita muistetaan, onnitellaan, saavat lahjoja tai muuta kivaa tänä päivänä. Huoh, viime vuonna sain ees kortin, nyt seki oli nähtävästi turhaa...se oli eka äitienpv nyt vaan ei mitään. Ihme kun edes kahvin keitti, normaalisti teen sen..
paska olo, ei muka tarvi äitienpäivää viettää
sadonee
40727
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Miksi sä alistut tollaseen? Joko sanot miehellesi, että meillä vietetään äitienpäivä ja siihen kuuluu kukat ja kortti tms... kerrot, et niin pitkään ku lapsi ei osaa tehdä korttia, niin iaän kuuluu siinä lasta auttaa tai Meet ostaa itsellesi jonkun ihanan lahjan ja pyydät sen pakettiin. Teet itsellesi ihanan aamiaisen ja ostat yhden leivoksen. Nautiskelet ja avaat pakettisi. Pian saat lapsen itsensä päiväkodissa tekemiä lahjoja/ kortteja. Ne ovatkin parhaat.
Ja vielä... miksi olet valinnut itsellesi miehen, joka ajattelee noin? Piittaamattomuus toiselle tärkeästä asiasta? Miksi ette keskustele ja kommunikoi?
Oliko isänpäiväkin turha juhla? Hän voisi myös miettiä, mitä äitien/isänpäivä tarkoittaa lapselle? Tärkeä juhla...
Eihän miehen tarvitse lapsensa äitiä onnitella kun hän ei ole miehen äiti mutta voi lastansa opastaa näissä juhlissa. Tiedän vanhemman pariskunnan jonka lapset oli aikuistuneen ja kahdestaan kotona niin vaimo huomautti että miksi hän ei saanut mieheltään äitienpäivä onnitteluja niin mies vastasi että et sinä ole minun äiti vaan lapsemme äiti ja miehen ei kuulu enää huomioida noissa asioissa vaimoaaan.
Päivähän on "äitienpäivä" ei siis "minun äitini päivä".
Jokainen äiti (ja isänpäivänä isä) ansaitsee onnittelut jos arvostat heitä vanhempina.
Itseasiassa sana ÄITIENpäivä on monikko ja ISÄNpäivä yksikkö, että siitä voi päätellä miten ne vietetään. Itse onnittelin exääni äitienpäivänä, koska tekee 24/7/365 rankkaa kasvatustyötä 4 lapsen yksinhuoltajana joista yhteisiä on kolme ja yksi yhteisistä vielä erityislapsi. Ex on mies. Hän on äiti ja isä meidän lapsille kun äiti huitelee ties missä ja elämä pyörii oman navan ja surkeiden miesvalintojen ympärillä. Hän on vuodessa 2 päivää ansainnut ja paljon enemmänkin.
Pakko lisätä, että on perheen isä kyllä aika kiittämätön, että ei voi vaimoaan arvostaa lukihäiriön lisäksi.
" et sinä ole minun äiti vaan lapsemme äiti ja miehen ei kuulu enää huomioida noissa asioissa vaimoaan."
Kuka sanoo, ettei kuulu?
Isäni osti äidilleni äitienpäivänä ruusun, kakun ja keitti kahvia joka ikinen vuosi meidän lasten syntymästä kuolemaansa asti, siis 50 vuoden ajan. Kaffet vietiin äidille viitisentoista vuotta sänkyyn asti tarjottimella. Sitten äitini halusi juoda kahvit mieluummin pöydässä.
Jopa ex-miehenikin on onnitellut minua tekstarilla äitienpäivänä, vaikka emme tosiaan ole ns. väleissä.
Aivan persereikäinen ajatus että mies ei voisi (tai kuuluisi) huomioda lastensa äitiä eritoten jos se olisi mieluista tälle äiti-ihmiselle. Mistä näitä pussinperillä kasvaneita miehiä oikein sikiää?
Ei pienet lapset itsenäisesti osaa mitään äitienpäiväjuttuja järjestää, kyllä siihen isän apua tarvitaan. Päiväkoti-ikäisen siis pitäisi käydä kaupassa ostamassa aamiaistarvikkeet, laittaa se aamiainen...
Tietenkin isän velvollisuus osallistua ja laittaa, sitten aikanaan lapset osaavat. Ja onhan äitienpäivä myös koko perheen juhla.
Pelkkiä typeryksiä nuo miehet, jotka eivät tee mitään. Typeriä ovat myös ne naiset, jotka tuollaisten miesten kanssa suostuvat elämään.
kuinkas itse toimit/tulet toimimaan isänpäivänä? tasa-arvoa peliin !!
Mahtaisiko mies ymmärtää "tasa-arvoista" vastinetta? Jos mies ei huomaisi tai välittäisi, se varmaan kiukuttaisi vaimoa vielä enemmän. Tai nokittaisi - mitäs sitten, kuinka pitkälle mennään?
Itse en ymmärrä tasa-arvoa kettuilun jakamisena tasan. Tykkään lahjoa miestäni silloin tällöin ja osoittaa sillä tavalla välittämistä ja huomioimista. En aio tästä tavasta luopua, vaikken saa mieheltä samanlaista kohtelua. Miehellä on omat tapansa.
Jos toivon mieheltä jotain, sanon sen ääneen enkä ala kostaa tai osoittaa lapsellisesti mieltä.
sitähän tässä tarkoitin että jotkut naiset -et siis sinä, eikä myöskään oma vaimoni mutta tiedän useita tapauksia jotka vaativat mieheltä kaikkien merkkipäivien muistamista mutta eivät itse huomioi miestään mitenkään edes pyöreitä täytettäessä...
Mitens sitten, kun tiedän tapauksen, jossa lapset eivät muista mitenkään äitiään: ei korttia, ei lahjaa. Mutta ovat itse saaneet lahjoja ja rahallista tukea. Miten tuon äidin pitäisi tällaiseen suhtautua. Loukkaantumista "unohtamisesta" vain seurasi hänellekin äitienpäivästä. Laiha lohdutukseni ei auta.Kurja päivä ystävälläni.
Kyllähän siitä seuraa ensimmäiseksi loukkaantumisen tunteita, mutta "äidin sydän on syöveri, jonka pohjalla on aina anteeksianto" (H. de Balzac).
Aivan turha ja yliarvostettu päivä mutsien päivä onkin. Vuoden ärsyttävin päivä; yhtenä päivänä ylistetään ja kaikkina muina alistetaan. Äitienpäivällä on jotakin merkitystä vasta sitten, kun KAIKKI äidit saavat tehdä edes yhtenä päivänä vuodessa juuri sitä, mitä kaikkein eniten ITSE haluavat ja tahtovat. Käydä vaikka miesbordellissa.
Tuo olis muuten hyvä. Itse olisin pikkulapsi aikana halunnut olla vain päivän rauhassa ja perhe olisi häipynyt jonnekin. Jääkaapissa olisi ollut kylmää olutta. Olisin juonut kalsarikännit sohvalla ja katsonut pornoa. Sen jälkeen olisin sammunut sohvalle ja herännyt syömään mässyä ja katsonut jonkun kauhuleffan. Kun lapset oli pieniä niin ei ollut kunnon somea. Nythän tietty voi kännissä postailla someen päivityksiä ja puhua törkeitä mies ja naispuolisten kavereiden kanssa. Nyt itseasiassa vietinkin äitienpäivän miesystäväni kanssa. Se söi mun itselleni ostamasta kakusta puolet. Oltiin humalassa ja hitto vie en saanut panoa! Hemmetin pihtari. No silti parempi kuin yksikään äitienpäivä jonka vietin hymistellen ensiksi omassa ja sitten anopin kahvipöydässä. Muuta en niistä muistakkaan.
Jaaa, no ehkä tässäkään tavassa ei olisi mitään muuta ikävää aikuiseksi luokiteltavalta immeiseltä kuin humala. Joka kuitenkin selittää sen kaiken muun.
Hei eihän sulla nyt kovinkaan huonosti mene. Vielä on olemassa se vieläkin huonompi vaihtoehto, missä mies muistaa äitienpäivän, mutta lapset eivät. Ja älä kysy mistä tiedä. Ei ollut nätti näky, kun huomasin puolison pettymyksen.
Toisaalta tämä kertoo karua kieltä, kuinka äiti on onnistunut suhteessaan lapsiin...
" ... kuinka äiti on onnistunut suhteessaan lapsiin ... "
Yksinkertainen yleistys eikä elämä, pari-, perhe- ja ihmissuhteet ikinä ole sellaisia.
Kukahan se putkiaivo oikein on?
Mitä tiedät perheemme dynamiikasta, ihmissuhteista ja niihin vaikuttavista tekijöistä? Ei siis yhtään mitään. Kuitenkin teet kantaa ottavan kommentin koskien asiaa, mitä et voi tuntea ollenkaan. Siis millä oikeutuksella taikka minkälaisiin perustein esitä kommenttisi? Tunsitko vain vastustamatonta kommentoinni ja nokittamisen halua, vai oliko sinulla jokin pointti mikä jäi jotenkin välittymättä.
Kommentoin yleisellä tasolla. Sinun perheesi ongelmat ovat sinun ongelmiasi, älä syytä niistä yksinomaan äitiä tai äidin onnistumattomuutta. Mutta kun syytät, niin siinähän se todellinen ongelma ilmenee loistavasti, paistaa suorastaan.
Aika heikko selitys. Nostat itse lainauksiin kirjoittamaani ja sitten kommentoit lainaamasi ja nyt selität kommetoineesi "yleisesti"...?
Joko haluat tahallaan luoda ristiriitaisia kommentteja tai sitten ole oikein kirjoitustesi tasalla. Toiminta ei oikein osoita loogista ajatuksenjuoksua, mutta toivottavasti olen väärässä.
Mitä tuohon syyttämiseen tule, en ole syyttänyt ketään. Referoin vain lasten näkemystä aiheesta.
Ei kai se ole miehen päätettävissä vietätkö äitien päivää. Naiset nyt ei osaa miehiä koskaan valita vaan tuollaisia luusereita jotka ei ota yhtään huomioon naista. Vähintään pitäis kukkia ostaa ja kokata ruokaa tai viedä raflaan ja mulle siitä ei olis liikaa vaivaa mutta miehellesi kai se on liian vaativa tehtävä.
Voi vide. Kahvitkin keitti ja sä nuriset ettei muka muistanut sua yhtään. Miehesi tehtävä on muistaa omaa äitiään. Kasva aikuiseksi ja jos odotat, että sua muistetaan äitienpäivänä, niin muista miestäsi isänpäivänä.
Jep. Äitienpäivä on lapsen ja äidin välinen juhla. Ihan oikeasti sitä aletaan viettää sitten, kun lapset on tarpeeksi isoja värkkäämään kortin tms. Toki isä voi auttaa vaikka aamiaisen laitossa. Tärkeämpää minusta onkin nuoressa perheessä, että muistetaan niitä omia äitejä, siis mummuja. Valitettavan usein varsinkin nuorilla äideillä elämä kieppuu vain itsen ja oman äitiyden ympärillä ja unohdetaan kokonaan oma äiti. Eli toivottavasti aloittaja ja miehensä muistivat onnitella omia äitejään.
Yhä isänpäivä on yksikkö ja äitienpäivä monikko.
Tällainen peli ei vetele, että isää muistetaan yksikössä, mutta äitejä monikossa. Nyt on syytä ottaa yhteyttä tasa-arvolautakuntaan.
Ei, mutta siellä lautakunnassahan on vain naisia, monikossa.
Sinulla sitä aikuiseksi kasvamisen haastetta taitaa löytyä ihan omasta takaa kun tollasta soopaa heität toisen niskaan.
Naiset on henkisesti ikuisia lapsia, mikään ei ole typerämpää, kuin toitotella jotakin hyvää äitienpäivää. Jos akka alkaa semmoista vaatimaan mieheltään, on hyvä yllätys ilmoittaa äitienpäivänä, nyt lähdet akka kävelemään tuosta ovesta ulos, etkä palaa.
Miehet ne iniseviä ikilapsia on jotka on henkisesti taantuneet parivuotiaiksi. Ei osata sosiaalisia normeja ja ylipäätään ottaa toista huomioon. Mies on aina se perheen ylimääräinen lapsi joka on usein myös vaikein ja vaativin. Naiset väsyy jo pelkästään siihen kun tajuaa että ei tuosta lapsiaikuisesta ikinä vastuunkantajaa tule. Pettyä nyt joka ikinen päivä. Henkisesti tosi raskasta.
Äitienpäivä onnitteluja aviomieheltä?
Ajatus tuntuu vieraalta.
Se, ettei mieheni onnittele muulloinkaan eikä osta lahjoja merkkipäiviksi, saattaa vaikuttaa oudolle mutta minä totuin siihen hyvin pian.
Ei koskaan mitään tavanomaisiin ajankohtiin liittyviä lahjoa.
Ei minulle, ei lapsillemme, ei kenellekään.
Minä olen aina hoitanut kaikki muistamiset.
Lastemme tarpeet hän on ottanut huomioon tilanteiden mukaan liittämättä niitä kalenteriin.
Minulle hän sanoi jo aikanaan, ettei tiedä mitä tarvitsen ja mitä haluan.
Harvoja poikkeuksia ovat mm. kultaleijona, bismarc ketju ja jotain muuta jotka hän osti tietäen minun mieleni tekevän niitä.
Kaikki rahaa vaativat hankinnat olen hoitanut itse. Yhteiseen aikaan liittyvät on sovittu.
En muista, että mieheni olisi koskaan arvostellut valintojani joka sinänsä on jo lahja.
Mainittuani hääpäivistä viiden vuoden välein on mieheni sentään osoittanut hieman aloitteellisuuta.
Mä sain mieheltä maksetun loman lahjaksi ja kukkia kortit ja lasten tekemät lahjat sekä teki ruuat ja lasten kanssa koristeli kakun. Valitkaa lapsenne isät paremmin.
Jonkun tietyn, ulkopuolelta määritetyn päivän muistaminen vaikuttaa velvollisuuden noudattamiselta ja siten hengettömän ulkokultaiselta.
Tapa tai/ja omantunnon rauhoittamista.
Spontaani huomioiminen on eri juttu.
Lapset ja heidän lapsensa hoitavat nuo muodollisuudet mutta niissäkin on vain syy käydä vierailulla pitemmän matkan päästä.
Matkoista. Vaimoni sanoi aikanaan hänen mielensä tekevän Irlantiin. Asia selvä. Tilasin ja toteutimme Irlannin kiertomatkan.
Tyttäremme kysyi vaimoltani minun mielipidettäni heidän mahdollista Berliinin joulumarkkina reisun suhteen. Vaimoni tiesi minun kannattavan sitä mitta kuitenkin varmisti asian. Sama koski heidän muita Saksan matkojaan sekä Italian, Kroatian ja Espanjan reisujaan. Viikosta kahteen.
Kun kotiuduin 22 vuotta sitten, olen suunnitellut sapuskamme, ostanut tarvikkeet, valmistanut ja kattanut pöydän.
Samaan aikaan vaimoni luopui ajokortistaan sanoen, ettei hän tarvitse sitä.
Taloustöistä hoidan kaiken muun paitsi vaatehuollon.
Ohi aiheen. Pidän itseni hyvässä kunnossa johon tietenkin liittyy terveys siinä määrin kuin 1943 syntyneellä voi olettaa.
Niin no tässä puhuttiin nimenomaisesti äitienpäivästä eikä spontaani muistamisesta. Enkä ikinä ole pyytänyt mitään tuollaista. Kyllä isäni laittaa edelleen äidille äitienpäiväkakut ja pelit äidilleni aamulla vaikka lapset muuttaneet 10 vuosia sitten pois. Ja on käytössä hänen omaishoitaja.
Ensimmäinen virkkeeni ja sitä seuraava lause kertoo kaiken!
Yleisten juhlapyhien lisäksi sama koskee myös mm. syntymä- ja nimipäiviä!
Meistä ei kenelläkään ole ansiota omaan syntymään ja jollakin koodijärjestelmällähän meidät on tunnistettava toisistamme erottuviksi niin eipä niissäkään ole mitään juhlimista.
Joku todellinen tapahtuma, aikaansaannos tms. on eri juttu!
No joo nämä lapset ovat kyllä aikaansaannos. Oman henkenikin uhalla olen ne tehnyt. Suurin tapahtuma minun ja mieheni elämässä. Jos sä et arvosta äitiyttä ja mitä lastesi äiti tekee lasten ja perheessä eteen niin minkäs sille voin.
Minulla ei ole kahvinkeitintä (kään).
T: äiti-mää
Vieraannuttaja vanhemmat ei onnitteluja kaipaa. Penaltya ja jaahylle rikotuista vuosista!
Ottakaa ulkomaalainen mies😁💗
Joko parisuhde tuli päätökseen?