Tasa-arvo kapteeni pitää tietokilpailuja

Kyllä tuo on niin vakuuttava osoitus Kapin ylivertaisesta tiedollisesta osaamisesta, ettei kenellekään varmaan tule mieleen vastaan väittää. Onhan Kapin kaikkitietävyyden takana mahtava kotikirjasto, jossa ei väärälle tiedolle ole sijaa. Perinpohjaiselle tiedolle SDP:n historiallisista vaiheista ei mistään löydy parempaa tietopohjaa kuin Kapilla on

Ovat nämä historiaan perehtymättömät kepulaiset kertakaikkisia typeryksiä kun edelleenkin väittävät Kuusisen olleen SDP:n puoluejohtajana.

On sulla kapi mielikuvitusta.
ilmeisesti olet lukenut nämä paroni Karl Friedrich Hieronymus von Münchhausen
seikkailut, ja ottanut todesta. Monesti näyt niistä mainninnut täällä.

Etkös ymmärrä kapi. Sehän käyttää nyt nikkiä kirjuriksi syntynyt. On katkera, kun pääsi vain saunamajuriksi. Ehkä sinä siellä esikunnassa tyssäsit sen kirjurihaaveet. Julma olit, kun vaadit kirjurilta kirjoitustaitoa.

Elät_maailmassasi kirjoitti:

On sulla kapi mielikuvitusta.
ilmeisesti olet lukenut nämä paroni Karl Friedrich Hieronymus von Münchhausen
seikkailut, ja ottanut todesta. Monesti näyt niistä mainninnut täällä.

Lue lisää

"Monesti näyt niistä mainninnut täällä."

Kirjoitustaitosi on todella heikko.

Kaikkea_sitä_näkee kirjoitti:

"Monesti näyt niistä mainninnut täällä."

Kirjoitustaitosi on todella heikko.

Karl Friedrich Hieronymus von Münchhausen-Kapi

Komea_nimi kirjoitti:

Karl Friedrich Hieronymus von Münchhausen-Kapi

Jos kapilla olisi ollut noin komea nimi, olisi kenraali ainakin.

Ei papereita pläräämällä voi edelleenkään kehittyä hyväksi johtajaksi!

Hyväpäällikkö kirjoitti:

Ei papereita pläräämällä voi edelleenkään kehittyä hyväksi johtajaksi!

Onko sillä sitten jotain väliä? Erittäin harva luonnostaan haluaa johtajaksi. Nekin, joille johtajuutta tarjotaan, saattavat asettaa perhe-elämän ja ihmissuhteet johtajuuden yläpuolelle. Nimittäin vaikka jälkimmäisestä hyvin maksettaisiinkin, johtaminen vie aikaa ja ulottuu myös vapaa-aikaan. Moni on jo työelämän ulkopuolella, eikä sellaisella ole tietenkään enää mitään tarvetta kehittyä johtajaksi. Eläkeläiset haluavat rientoihinsa rentoa ja tasa-arvoista meininkiä. Johtajuus, olkoon sitten hyvää tai huonoa, herättää pahaa verta.

Väitteesi ei sitä paitsi edes pidä paikkansa. Moni arvostettu maakunta-arkiston johtaja on kohonnut asemaansa toimittuaan pitkään lahjakkaana papereiden plärääjänä.

Pystyyn_kuollut kirjoitti:

Onko sillä sitten jotain väliä? Erittäin harva luonnostaan haluaa johtajaksi. Nekin, joille johtajuutta tarjotaan, saattavat asettaa perhe-elämän ja ihmissuhteet johtajuuden yläpuolelle. Nimittäin vaikka jälkimmäisestä hyvin maksettaisiinkin, johtaminen vie aikaa ja ulottuu myös vapaa-aikaan. Moni on jo työelämän ulkopuolella, eikä sellaisella ole tietenkään enää mitään tarvetta kehittyä johtajaksi. Eläkeläiset haluavat rientoihinsa rentoa ja tasa-arvoista meininkiä. Johtajuus, olkoon sitten hyvää tai huonoa, herättää pahaa verta.

Väitteesi ei sitä paitsi edes pidä paikkansa. Moni arvostettu maakunta-arkiston johtaja on kohonnut asemaansa toimittuaan pitkään lahjakkaana papereiden plärääjänä.

Lue lisää

Puhun ihmisten johtamisesta, en pelkästä asiajohtamisesta. Selvittikö dilemmaasi?

Pystyyn_kuollut kirjoitti:

Onko sillä sitten jotain väliä? Erittäin harva luonnostaan haluaa johtajaksi. Nekin, joille johtajuutta tarjotaan, saattavat asettaa perhe-elämän ja ihmissuhteet johtajuuden yläpuolelle. Nimittäin vaikka jälkimmäisestä hyvin maksettaisiinkin, johtaminen vie aikaa ja ulottuu myös vapaa-aikaan. Moni on jo työelämän ulkopuolella, eikä sellaisella ole tietenkään enää mitään tarvetta kehittyä johtajaksi. Eläkeläiset haluavat rientoihinsa rentoa ja tasa-arvoista meininkiä. Johtajuus, olkoon sitten hyvää tai huonoa, herättää pahaa verta.

Väitteesi ei sitä paitsi edes pidä paikkansa. Moni arvostettu maakunta-arkiston johtaja on kohonnut asemaansa toimittuaan pitkään lahjakkaana papereiden plärääjänä.

Lue lisää

Harva haluaa johtajaksi, niin se varmaan on. Moni joutuu johtamaan organisaatioita siitä huolimatta. Silloin mitataan muutakin kuin asiaosaamista, tarvitaan sosiaalista pelisilmää, tunneälyä.

Kapista todellakin olisi tullut hyvä maakunta-arkiston johtaja, toimittuaan pitkään esikuntien papereiden plärääjänä. Hänestä kuitenkin näkee jopa näin nettikeskustelun perusteella, että sosiaalinen osaaminen on suorastaan ala-arvoista.

Pystyyn_kuollut kirjoitti:

Onko sillä sitten jotain väliä? Erittäin harva luonnostaan haluaa johtajaksi. Nekin, joille johtajuutta tarjotaan, saattavat asettaa perhe-elämän ja ihmissuhteet johtajuuden yläpuolelle. Nimittäin vaikka jälkimmäisestä hyvin maksettaisiinkin, johtaminen vie aikaa ja ulottuu myös vapaa-aikaan. Moni on jo työelämän ulkopuolella, eikä sellaisella ole tietenkään enää mitään tarvetta kehittyä johtajaksi. Eläkeläiset haluavat rientoihinsa rentoa ja tasa-arvoista meininkiä. Johtajuus, olkoon sitten hyvää tai huonoa, herättää pahaa verta.

Väitteesi ei sitä paitsi edes pidä paikkansa. Moni arvostettu maakunta-arkiston johtaja on kohonnut asemaansa toimittuaan pitkään lahjakkaana papereiden plärääjänä.

Lue lisää

Jos on oikein hyvä johtaja, niin kyseessä on valikoitumisprosessi, jonka perusteella johtajuus on tullut itsestään selväksi.
Ei tämä kovin monimutkainen asia ole jos vähänkään viitsii palapeliä koota.

Kapimaista kirjoitti:

Harva haluaa johtajaksi, niin se varmaan on. Moni joutuu johtamaan organisaatioita siitä huolimatta. Silloin mitataan muutakin kuin asiaosaamista, tarvitaan sosiaalista pelisilmää, tunneälyä.

Kapista todellakin olisi tullut hyvä maakunta-arkiston johtaja, toimittuaan pitkään esikuntien papereiden plärääjänä. Hänestä kuitenkin näkee jopa näin nettikeskustelun perusteella, että sosiaalinen osaaminen on suorastaan ala-arvoista.

Lue lisää

Maakuntaarkistojen johtajat on vähintään maistereita.
Ylioppilas jo vaatimuksena.
Pitää olla vähintään kokeakoulututkinto.
Sitä ei ole yhdenöyn kapteenilla.

Pystyyn_kuollut kirjoitti:

Onko sillä sitten jotain väliä? Erittäin harva luonnostaan haluaa johtajaksi. Nekin, joille johtajuutta tarjotaan, saattavat asettaa perhe-elämän ja ihmissuhteet johtajuuden yläpuolelle. Nimittäin vaikka jälkimmäisestä hyvin maksettaisiinkin, johtaminen vie aikaa ja ulottuu myös vapaa-aikaan. Moni on jo työelämän ulkopuolella, eikä sellaisella ole tietenkään enää mitään tarvetta kehittyä johtajaksi. Eläkeläiset haluavat rientoihinsa rentoa ja tasa-arvoista meininkiä. Johtajuus, olkoon sitten hyvää tai huonoa, herättää pahaa verta.

Väitteesi ei sitä paitsi edes pidä paikkansa. Moni arvostettu maakunta-arkiston johtaja on kohonnut asemaansa toimittuaan pitkään lahjakkaana papereiden plärääjänä.

Lue lisää

Onko pystyllä ollut vientiä johtajana?
Jos ei, niin mistä tiedät sanomasi?
Musta tuntuu vain.
Se ei valitettavasti riitä perusteluiksi.

Koulutukseen_tyssää kirjoitti:

Maakuntaarkistojen johtajat on vähintään maistereita.
Ylioppilas jo vaatimuksena.
Pitää olla vähintään kokeakoulututkinto.
Sitä ei ole yhdenöyn kapteenilla.

Lue lisää

No joo, noinhan se on. Tuli vaan mieleen, että Kapi johtajana sopii parhaiten paperipinojen pomottajaksi.

Pystyyn_kuollut kirjoitti:

Onko sillä sitten jotain väliä? Erittäin harva luonnostaan haluaa johtajaksi. Nekin, joille johtajuutta tarjotaan, saattavat asettaa perhe-elämän ja ihmissuhteet johtajuuden yläpuolelle. Nimittäin vaikka jälkimmäisestä hyvin maksettaisiinkin, johtaminen vie aikaa ja ulottuu myös vapaa-aikaan. Moni on jo työelämän ulkopuolella, eikä sellaisella ole tietenkään enää mitään tarvetta kehittyä johtajaksi. Eläkeläiset haluavat rientoihinsa rentoa ja tasa-arvoista meininkiä. Johtajuus, olkoon sitten hyvää tai huonoa, herättää pahaa verta.

Väitteesi ei sitä paitsi edes pidä paikkansa. Moni arvostettu maakunta-arkiston johtaja on kohonnut asemaansa toimittuaan pitkään lahjakkaana papereiden plärääjänä.

Lue lisää

Tuohon yhdyn ja haluan kommentoida sitä vähää enemmänkin: On jotakin hyvin omituista, että tuo eläkeläinen yhä vain puhuu johtamisesta ja ottaa tuollaisia nikkejäkin. Lienee saanut trauman siitä, ettei koskaan kokenut työelämässään päässeensä sellaiseen johtajan asemaan, johon mielestään kykynsä olisivat edellyttäneet. Noin hän kyllä näyttää, että oikein hänen ”kykynsä” oli arvioitu.

Sotaväessä oikeaa johtamista tapahtuu vasta varsin korkealla tasolla, ja sielläkin johtajalla on aina raamit johtamiselleen. Joukkueenjohtaja on vain kouluttaja. Ei väheksyttävää sekään, mutta ei se mitään johtamista ole, vain ylemmältä taholta - niistä esikunnista - tulleiden ohjelmien ja ylempiensä käskyjen toimeenpanoa se vain on. Mestarikurssin johtajalla, jollaisena minäkin toimin, on jo vähän väljemmät raamit. Mutta en ylpeillyt silloinkaan johtajuudellani, eikä tulisi mieleenikään, että vielä vuosikymmenten jälkeen niin tekisin. Enemmän itsenäistä johtajuutta minulta varmaan tarvittiin niissä yhdistyksissä, joiden puheenjohtajana toimin. Samoin lähes 20-vuotisella siviilityöurallani, jossa oli toiminnalleni vapaammat kädet kuin sotaväessä, ja myös rahallinen vastuu toimintani tuloksista. Mutta en ole noitakaan tuonut koskaan esille muuten kuin oikaistakseni täällä esitettyjä valheellisia väitteitä.

Lähipiirissäni on ollut ja on edelleen oikeita johtajia. Yksi veljeni on ollut rakennusyrittäjä, toinen veljeni itsenäinen kauppias ja edesmennyt vaimoni oli oppilaitoksensa osastonjohtaja. Ei heistä kukaan koskaan ole korostanut ”johtajuuttaan”, työnsä paljoudesta he kyllä ovat puhuneet, ja vaimonikin jatkuvasti toi töitään myös kotiimme, vaikka pitkää työpäivää teki. Varmasti oikea johtaja on poikanikin, mutta sääliksi tuppaa käymään hänen loputon työmääränsä. Älyttömän pitkää työpäivää kokouksineen ja tapaamisineen hän tekee ja jatkuvasti joutuu reissaamaan maailmalla, kun hänellä on vastuut myös siitä, että töitä ja elannon edellytyksiä riittää alaisilleen. Millään tasolla sotaväessä ei samanlaista itsensä likoon panoa vaadita. Mutta ei hänkään polleile johtajuudellaan.

Allekirjoitan empimättä tuon sanomasi:

>>Moni on jo työelämän ulkopuolella, eikä sellaisella ole tietenkään enää mitään tarvetta kehittyä johtajaksi. Eläkeläiset haluavat rientoihinsa rentoa ja tasa-arvoista meininkiä. Johtajuus, olkoon sitten hyvää tai huonoa, herättää pahaa verta.<<

Ei tulisi mieleenikään alkaa puhua johtajuudestani noissa evp-yhteisöissä, joissa on mukana myös entisiä oppilaita johtamiltani kursseilta - sellainen on kahdeksan vuotta valtakunnallista yhdistystämme puheenjohtajana johtanutkin - ja myös entisiä jäseniä puheenjohtajana johtamista yhdistyksistä, kavereita me kaikki vain nyt olemme. Noilla jatkuvasti tekemilläni matkoilla on usein mukana myös merkittävässäkin asemassa aikoinaan toimineita entisiä johtajia, mutta eivät hekään koskaan johtajuudestaan puhu.

Tällaisella palstalla voi kukin käyttää haluamaansa nikkiä, varsinkin, jos tekee niin puskassa pysyen, sillä onhan asia niin kuin kerran sanoit, että täällä käytetty nikki ei kerro mitään asianomaisen työhistoriasta tai nykyisestä tilanteesta. Mutta vakavasta henkisestä vinksahtamisesta kyllä kertoo tuollainen johtajuuden korostaminen eläkeläiseltä, jos hän työelämässäänkin on ollut vain sellaisessa asemassa, jossa antaa ymmärtää olleensa. Ja res-maj. nikin käyttäminen mieheltä, jonka kieli- ja kirjoitusasukin todistaa hänen olleen korkeintaan saunamajuri.

Paloheinän paksu munakava-au lopeta jo höperehtiminen, olet vain mitätön evp aliupseeri ja karjakon äpärä rautavaaralata.

kapi_ kirjoitti:

Tuohon yhdyn ja haluan kommentoida sitä vähää enemmänkin: On jotakin hyvin omituista, että tuo eläkeläinen yhä vain puhuu johtamisesta ja ottaa tuollaisia nikkejäkin. Lienee saanut trauman siitä, ettei koskaan kokenut työelämässään päässeensä sellaiseen johtajan asemaan, johon mielestään kykynsä olisivat edellyttäneet. Noin hän kyllä näyttää, että oikein hänen ”kykynsä” oli arvioitu.

Sotaväessä oikeaa johtamista tapahtuu vasta varsin korkealla tasolla, ja sielläkin johtajalla on aina raamit johtamiselleen. Joukkueenjohtaja on vain kouluttaja. Ei väheksyttävää sekään, mutta ei se mitään johtamista ole, vain ylemmältä taholta - niistä esikunnista - tulleiden ohjelmien ja ylempiensä käskyjen toimeenpanoa se vain on. Mestarikurssin johtajalla, jollaisena minäkin toimin, on jo vähän väljemmät raamit. Mutta en ylpeillyt silloinkaan johtajuudellani, eikä tulisi mieleenikään, että vielä vuosikymmenten jälkeen niin tekisin. Enemmän itsenäistä johtajuutta minulta varmaan tarvittiin niissä yhdistyksissä, joiden puheenjohtajana toimin. Samoin lähes 20-vuotisella siviilityöurallani, jossa oli toiminnalleni vapaammat kädet kuin sotaväessä, ja myös rahallinen vastuu toimintani tuloksista. Mutta en ole noitakaan tuonut koskaan esille muuten kuin oikaistakseni täällä esitettyjä valheellisia väitteitä.

Lähipiirissäni on ollut ja on edelleen oikeita johtajia. Yksi veljeni on ollut rakennusyrittäjä, toinen veljeni itsenäinen kauppias ja edesmennyt vaimoni oli oppilaitoksensa osastonjohtaja. Ei heistä kukaan koskaan ole korostanut ”johtajuuttaan”, työnsä paljoudesta he kyllä ovat puhuneet, ja vaimonikin jatkuvasti toi töitään myös kotiimme, vaikka pitkää työpäivää teki. Varmasti oikea johtaja on poikanikin, mutta sääliksi tuppaa käymään hänen loputon työmääränsä. Älyttömän pitkää työpäivää kokouksineen ja tapaamisineen hän tekee ja jatkuvasti joutuu reissaamaan maailmalla, kun hänellä on vastuut myös siitä, että töitä ja elannon edellytyksiä riittää alaisilleen. Millään tasolla sotaväessä ei samanlaista itsensä likoon panoa vaadita. Mutta ei hänkään polleile johtajuudellaan.

Allekirjoitan empimättä tuon sanomasi:

>>Moni on jo työelämän ulkopuolella, eikä sellaisella ole tietenkään enää mitään tarvetta kehittyä johtajaksi. Eläkeläiset haluavat rientoihinsa rentoa ja tasa-arvoista meininkiä. Johtajuus, olkoon sitten hyvää tai huonoa, herättää pahaa verta.<<

Ei tulisi mieleenikään alkaa puhua johtajuudestani noissa evp-yhteisöissä, joissa on mukana myös entisiä oppilaita johtamiltani kursseilta - sellainen on kahdeksan vuotta valtakunnallista yhdistystämme puheenjohtajana johtanutkin - ja myös entisiä jäseniä puheenjohtajana johtamista yhdistyksistä, kavereita me kaikki vain nyt olemme. Noilla jatkuvasti tekemilläni matkoilla on usein mukana myös merkittävässäkin asemassa aikoinaan toimineita entisiä johtajia, mutta eivät hekään koskaan johtajuudestaan puhu.

Tällaisella palstalla voi kukin käyttää haluamaansa nikkiä, varsinkin, jos tekee niin puskassa pysyen, sillä onhan asia niin kuin kerran sanoit, että täällä käytetty nikki ei kerro mitään asianomaisen työhistoriasta tai nykyisestä tilanteesta. Mutta vakavasta henkisestä vinksahtamisesta kyllä kertoo tuollainen johtajuuden korostaminen eläkeläiseltä, jos hän työelämässäänkin on ollut vain sellaisessa asemassa, jossa antaa ymmärtää olleensa. Ja res-maj. nikin käyttäminen mieheltä, jonka kieli- ja kirjoitusasukin todistaa hänen olleen korkeintaan saunamajuri.

Lue lisää

Sinä itse olet itsestäsi kertonut olleesi sotaväessä merkittävä johtaja, jopa maininnut kohonneesi korkeimpaan mahdolliseen sotilasarvoon (sic) ja niin edespäin. Myös Valion kiinteistönhoitajan pestisi olet väittänyt olleen merkittävä ja vaativa tetävä (hah).

Ymmärrät varmaan edellä mainutun valossa, miksi jotkut vinoilevat johtajuudellasi.

Tiedoksesi kirjoitti:

Sinä itse olet itsestäsi kertonut olleesi sotaväessä merkittävä johtaja, jopa maininnut kohonneesi korkeimpaan mahdolliseen sotilasarvoon (sic) ja niin edespäin. Myös Valion kiinteistönhoitajan pestisi olet väittänyt olleen merkittävä ja vaativa tetävä (hah).

Ymmärrät varmaan edellä mainutun valossa, miksi jotkut vinoilevat johtajuudellasi.

Lue lisää

Korjaanpa vielä tuon:

En ole kertonut olleeni sotaväessäkään yhtään sen merkittävämpi johtaja kuin olin, oma-aloitteisesti en edes siitäkään. Mutta kun te olette sanoneet minun olleen vain kopiokoneen käyttäjä ja kahvinkeittäjä esikunnassa, olen oikaissut teitä näyttämällä todisteet ja niistä saamani arvostelut todellisita töistäni. Ja kun olette sanoneet minun olleen vain pihojen siivoaja Valiolla, olen näyttänyt sieltäkin saamani todisteet joiden joukossa käyntikorttinikin, joka kertoi todellisen asemani sielläkin ollen jotain ihan muuta.

Eikä minun johtajuudellani ole täällä voitu vinoilla, kun en ole koskaan johtajuuttani korostanut. Tuon johtaja-titteleitä käyttävän ”johtajuudella” on kyllä vinoiltu, mutta en niinkään minä kuin jotkut muut. Pelleilyksi minä sitä kauan luulin, mutta liian kauan se on jatkunut ollakseen edes huonoa huumoria, kannaltaan vakavammasta täytynee olla kyse. Pahasta henkisestä vinksahtamisesta. Jos hän elinpiirissään hölöttäisi samaa kuin täällä puskapiilostaan, hän saisi tilaansa ymmärtämättömiltä turpiinsa jos vastuullisemmat eivät ehtisi saattaa häntä tilansa vaatimaan hoitolaitokseen.

Minulla ei enempää tästä asiasta eikä nyt muustakaan.

kapi_ kirjoitti:

Korjaanpa vielä tuon:

En ole kertonut olleeni sotaväessäkään yhtään sen merkittävämpi johtaja kuin olin, oma-aloitteisesti en edes siitäkään. Mutta kun te olette sanoneet minun olleen vain kopiokoneen käyttäjä ja kahvinkeittäjä esikunnassa, olen oikaissut teitä näyttämällä todisteet ja niistä saamani arvostelut todellisita töistäni. Ja kun olette sanoneet minun olleen vain pihojen siivoaja Valiolla, olen näyttänyt sieltäkin saamani todisteet joiden joukossa käyntikorttinikin, joka kertoi todellisen asemani sielläkin ollen jotain ihan muuta.

Eikä minun johtajuudellani ole täällä voitu vinoilla, kun en ole koskaan johtajuuttani korostanut. Tuon johtaja-titteleitä käyttävän ”johtajuudella” on kyllä vinoiltu, mutta en niinkään minä kuin jotkut muut. Pelleilyksi minä sitä kauan luulin, mutta liian kauan se on jatkunut ollakseen edes huonoa huumoria, kannaltaan vakavammasta täytynee olla kyse. Pahasta henkisestä vinksahtamisesta. Jos hän elinpiirissään hölöttäisi samaa kuin täällä puskapiilostaan, hän saisi tilaansa ymmärtämättömiltä turpiinsa jos vastuullisemmat eivät ehtisi saattaa häntä tilansa vaatimaan hoitolaitokseen.

Minulla ei enempää tästä asiasta eikä nyt muustakaan.

Lue lisää

Kerroppa mistä meille muille olisi tullut käsitys, että olet ollut pelkkä kopiokoneen käyttäjä ja kahvinkeittäjä esikunnassa, ellet itse olisi kertoillut olleesi esikuntatehtävissä. Siellä kun aliupseereille ei vaativia tehtäviä ole tarjolla.

kapi_ kirjoitti:

Korjaanpa vielä tuon:

En ole kertonut olleeni sotaväessäkään yhtään sen merkittävämpi johtaja kuin olin, oma-aloitteisesti en edes siitäkään. Mutta kun te olette sanoneet minun olleen vain kopiokoneen käyttäjä ja kahvinkeittäjä esikunnassa, olen oikaissut teitä näyttämällä todisteet ja niistä saamani arvostelut todellisita töistäni. Ja kun olette sanoneet minun olleen vain pihojen siivoaja Valiolla, olen näyttänyt sieltäkin saamani todisteet joiden joukossa käyntikorttinikin, joka kertoi todellisen asemani sielläkin ollen jotain ihan muuta.

Eikä minun johtajuudellani ole täällä voitu vinoilla, kun en ole koskaan johtajuuttani korostanut. Tuon johtaja-titteleitä käyttävän ”johtajuudella” on kyllä vinoiltu, mutta en niinkään minä kuin jotkut muut. Pelleilyksi minä sitä kauan luulin, mutta liian kauan se on jatkunut ollakseen edes huonoa huumoria, kannaltaan vakavammasta täytynee olla kyse. Pahasta henkisestä vinksahtamisesta. Jos hän elinpiirissään hölöttäisi samaa kuin täällä puskapiilostaan, hän saisi tilaansa ymmärtämättömiltä turpiinsa jos vastuullisemmat eivät ehtisi saattaa häntä tilansa vaatimaan hoitolaitokseen.

Minulla ei enempää tästä asiasta eikä nyt muustakaan.

Lue lisää

Tässäpä oiva esimerkki osaamisestasi ja perinpojaisesta historian tuntemuksestasi:

Tämän todeksi tietämäni asian vielä varmistettuani kotikirjastostani, totean Kuusinen toimineen vain yhden kerran demareiden puoluekokouksen puheenjohtajana 1911. Siitä eräät poliittiseen historiaan perehtymättömät kepulaiset ovat saaneet päähänsä, että Kuusinen olisi ollut puheenjohtaja puolueessa. En palaa tähän aiheeseen enempää, sillä minulla on niin paljon muutakin tekemistä, paljon tärkeämpääkin, kuin seurata keskustalaisten valheita puolueesta, jonka ehdokas itsekin olen ollut ja sen puolueen historian perinpohjin tunnen.

kapi_ kirjoitti:

Korjaanpa vielä tuon:

En ole kertonut olleeni sotaväessäkään yhtään sen merkittävämpi johtaja kuin olin, oma-aloitteisesti en edes siitäkään. Mutta kun te olette sanoneet minun olleen vain kopiokoneen käyttäjä ja kahvinkeittäjä esikunnassa, olen oikaissut teitä näyttämällä todisteet ja niistä saamani arvostelut todellisita töistäni. Ja kun olette sanoneet minun olleen vain pihojen siivoaja Valiolla, olen näyttänyt sieltäkin saamani todisteet joiden joukossa käyntikorttinikin, joka kertoi todellisen asemani sielläkin ollen jotain ihan muuta.

Eikä minun johtajuudellani ole täällä voitu vinoilla, kun en ole koskaan johtajuuttani korostanut. Tuon johtaja-titteleitä käyttävän ”johtajuudella” on kyllä vinoiltu, mutta en niinkään minä kuin jotkut muut. Pelleilyksi minä sitä kauan luulin, mutta liian kauan se on jatkunut ollakseen edes huonoa huumoria, kannaltaan vakavammasta täytynee olla kyse. Pahasta henkisestä vinksahtamisesta. Jos hän elinpiirissään hölöttäisi samaa kuin täällä puskapiilostaan, hän saisi tilaansa ymmärtämättömiltä turpiinsa jos vastuullisemmat eivät ehtisi saattaa häntä tilansa vaatimaan hoitolaitokseen.

Minulla ei enempää tästä asiasta eikä nyt muustakaan.

Lue lisää

Paitsi huomenna taas käväisen kertoileen..

Saa_käsityksen kirjoitti:

Onko pystyllä ollut vientiä johtajana?
Jos ei, niin mistä tiedät sanomasi?
Musta tuntuu vain.
Se ei valitettavasti riitä perusteluiksi.

>>>Jos ei, niin mistä tiedät sanomasi?<<<

Jokainen joka on harrastanut yhdistystoimintaa ja tehnyt töitä toisten kanssa, on havainnut, että suurin osa ahkeristakin toimijoista pysyttelee mieluummin taustavoimana kuin ottaa jonkin johtotehtävän haltuunsa. Esimerkiksi yhdistysten on usein vaikea saada joukostaan ketään ryhtymään puheenjohtajaksi, vaikka talkoilla tehdään erilaisia töitä hyvinkin mielellään.

Olisiko tuo ilmiö peräti evoluution tulosta. Toisin kuin usein eläinkunnassa, ihmisen ei tarvitse pyrkiä johtajan asemaan päästäkseen parittelemaan. Laumassa säilyy muutenkin sopu, kun suurin osa tyytyy luonnostaan tavallisen laumalaisen asemaan. Se säästää ihmishenkiä.

Mutta ihmislaumakin tarvitsee johtajia ja siksi tietyllä prosenttiosuudella ihmisistä on sellaiset geenit, että johtajan asema miellyttää ja siitä ollaan ylpeitä. Joillakin harvoilla näistä johtajista on suorastaan eläimelliset johtajan geenit, mikä ilmenee jatkuvana itsekorostuksena ja haluna haastaa toiset johtajat väittämällä heidät jotenkin itseään kyvyttömämmiksi johtajan rooliin.

Pystyyn_kuollut kirjoitti:

>>>Jos ei, niin mistä tiedät sanomasi?<<<

Jokainen joka on harrastanut yhdistystoimintaa ja tehnyt töitä toisten kanssa, on havainnut, että suurin osa ahkeristakin toimijoista pysyttelee mieluummin taustavoimana kuin ottaa jonkin johtotehtävän haltuunsa. Esimerkiksi yhdistysten on usein vaikea saada joukostaan ketään ryhtymään puheenjohtajaksi, vaikka talkoilla tehdään erilaisia töitä hyvinkin mielellään.

Olisiko tuo ilmiö peräti evoluution tulosta. Toisin kuin usein eläinkunnassa, ihmisen ei tarvitse pyrkiä johtajan asemaan päästäkseen parittelemaan. Laumassa säilyy muutenkin sopu, kun suurin osa tyytyy luonnostaan tavallisen laumalaisen asemaan. Se säästää ihmishenkiä.

Mutta ihmislaumakin tarvitsee johtajia ja siksi tietyllä prosenttiosuudella ihmisistä on sellaiset geenit, että johtajan asema miellyttää ja siitä ollaan ylpeitä. Joillakin harvoilla näistä johtajista on suorastaan eläimelliset johtajan geenit, mikä ilmenee jatkuvana itsekorostuksena ja haluna haastaa toiset johtajat väittämällä heidät jotenkin itseään kyvyttömämmiksi johtajan rooliin.

Lue lisää

Yhdistystoiminnassa johtajiksi päädytään aivan eri tavalla kuin työelämässä muutoin.

Vaikkapa ammattiyhdistystoiminnassa aktiiveiksi nousevat ovat joko äänekkäimpiä valittajia tai sellaisia, joilla varsinainen työ ei oikein luista. Molempia tietysti yhdistää tietty pätemisen tarve, halu olla esillä. Parhaat ja arvostetuimmat ammattilaiset eivät päädy ydistystoimintaan, heille riittää työstään saama arvostus, heidän ei tarvitse päteä edusmiehinä. En koskaan työelämässä ole tavannut huippuammattilaista järjestötoiminnassa - vaikka muutoin monenmoista ammattilaista on tullut kohdattua.

Työelämässä johtajaksi pätevöidytään osoittamalla kyvykkyyttä hallita monitahoisia asiakokonaisuuksia, organisointitaitoja, strategista ajattelua. itsenäistä päätöksentekokykyä jne. Tilanteesta riippuen ominaisuuksia painottaen.

Muodolliseen asemaan perustuva johtajuus kuuluu joihinkin julkisiin organisaatioihin, vaikkapa armeijaan. Niissä noilla henkilökotaisilla ominaisuuksilla ei ole niin suurta merkitystä, tuloksia ei mitata samalla tavalla, tärkeintä on miellyttää esimiestä ja päästä hyppäämään seuraavalle hierarkiselle tasolle. Siksipä kyynärpäätaktiikka kuuluu noiden organisaatioiden menestyjien toimintatapoihin, tuohon mihin viittaat lopuksi: "ilmenee jatkuvana itsekorostuksena ja haluna haastaa toiset johtajat väittämällä heidät jotenkin itseään kyvyttömämmiksi johtajan rooliin."

Täydennystä kirjoitti:

Yhdistystoiminnassa johtajiksi päädytään aivan eri tavalla kuin työelämässä muutoin.

Vaikkapa ammattiyhdistystoiminnassa aktiiveiksi nousevat ovat joko äänekkäimpiä valittajia tai sellaisia, joilla varsinainen työ ei oikein luista. Molempia tietysti yhdistää tietty pätemisen tarve, halu olla esillä. Parhaat ja arvostetuimmat ammattilaiset eivät päädy ydistystoimintaan, heille riittää työstään saama arvostus, heidän ei tarvitse päteä edusmiehinä. En koskaan työelämässä ole tavannut huippuammattilaista järjestötoiminnassa - vaikka muutoin monenmoista ammattilaista on tullut kohdattua.

Työelämässä johtajaksi pätevöidytään osoittamalla kyvykkyyttä hallita monitahoisia asiakokonaisuuksia, organisointitaitoja, strategista ajattelua. itsenäistä päätöksentekokykyä jne. Tilanteesta riippuen ominaisuuksia painottaen.

Muodolliseen asemaan perustuva johtajuus kuuluu joihinkin julkisiin organisaatioihin, vaikkapa armeijaan. Niissä noilla henkilökotaisilla ominaisuuksilla ei ole niin suurta merkitystä, tuloksia ei mitata samalla tavalla, tärkeintä on miellyttää esimiestä ja päästä hyppäämään seuraavalle hierarkiselle tasolle. Siksipä kyynärpäätaktiikka kuuluu noiden organisaatioiden menestyjien toimintatapoihin, tuohon mihin viittaat lopuksi: "ilmenee jatkuvana itsekorostuksena ja haluna haastaa toiset johtajat väittämällä heidät jotenkin itseään kyvyttömämmiksi johtajan rooliin."

Lue lisää

Niinpä niin, mutta itse korostin sitä, että suurin osa meistä ei halua sen kummemmin käytännön kuin muodolliseksikaan johtajaksi, oli kysymyksessä sitten yhdistys, työpaikka tai muu organisaatio.

Pystyyn_kuollut kirjoitti:

Niinpä niin, mutta itse korostin sitä, että suurin osa meistä ei halua sen kummemmin käytännön kuin muodolliseksikaan johtajaksi, oli kysymyksessä sitten yhdistys, työpaikka tai muu organisaatio.

Lue lisää

Aivan, suurin osa ei halua johtajaksi, mutta yleensä aina joukosta löytyy joku joka tunkee itsensä esille ja haluaa päsmäröidä. Pääsee siten pönöttämään toisten turhan tärkeiden kanssa tärkeistä asioista päättäen... tai ainakin luulleen niin. Tämä etenkin järjestötoiminnassa

Täydennystä kirjoitti:

Yhdistystoiminnassa johtajiksi päädytään aivan eri tavalla kuin työelämässä muutoin.

Vaikkapa ammattiyhdistystoiminnassa aktiiveiksi nousevat ovat joko äänekkäimpiä valittajia tai sellaisia, joilla varsinainen työ ei oikein luista. Molempia tietysti yhdistää tietty pätemisen tarve, halu olla esillä. Parhaat ja arvostetuimmat ammattilaiset eivät päädy ydistystoimintaan, heille riittää työstään saama arvostus, heidän ei tarvitse päteä edusmiehinä. En koskaan työelämässä ole tavannut huippuammattilaista järjestötoiminnassa - vaikka muutoin monenmoista ammattilaista on tullut kohdattua.

Työelämässä johtajaksi pätevöidytään osoittamalla kyvykkyyttä hallita monitahoisia asiakokonaisuuksia, organisointitaitoja, strategista ajattelua. itsenäistä päätöksentekokykyä jne. Tilanteesta riippuen ominaisuuksia painottaen.

Muodolliseen asemaan perustuva johtajuus kuuluu joihinkin julkisiin organisaatioihin, vaikkapa armeijaan. Niissä noilla henkilökotaisilla ominaisuuksilla ei ole niin suurta merkitystä, tuloksia ei mitata samalla tavalla, tärkeintä on miellyttää esimiestä ja päästä hyppäämään seuraavalle hierarkiselle tasolle. Siksipä kyynärpäätaktiikka kuuluu noiden organisaatioiden menestyjien toimintatapoihin, tuohon mihin viittaat lopuksi: "ilmenee jatkuvana itsekorostuksena ja haluna haastaa toiset johtajat väittämällä heidät jotenkin itseään kyvyttömämmiksi johtajan rooliin."

Lue lisää

Tämän palstalla kaahottavan johtajan

"ilmenee jatkuvana itsekorostuksena ja haluna haastaa toiset johtajat väittämällä heidät jotenkin itseään kyvyttömämmiksi johtajan rooliin."

Paitsi että hän ei ole eikä ole ollut minkäänlainen johtaja missään. Ei edes siellä armeijassa. Vain mielikuvituksessaan.

Hyvin_kuvaat kirjoitti:

Tämän palstalla kaahottavan johtajan

"ilmenee jatkuvana itsekorostuksena ja haluna haastaa toiset johtajat väittämällä heidät jotenkin itseään kyvyttömämmiksi johtajan rooliin."

Paitsi että hän ei ole eikä ole ollut minkäänlainen johtaja missään. Ei edes siellä armeijassa. Vain mielikuvituksessaan.

Lue lisää

Koskee niin JohtajaaJ:llä kuin Kapia, molemmat yhtä kaheleita kaahottajia.

ääliö on taas kerran tullut osoittamaan saitille kokovartalotyperyytensä.

Senhän toki kaikki tiesivätkin.

Mikä tuossa armeijaurassasi on oleellista?

Osaamisesta kertoo parhaiten uran alkuaika. Tarkastellaan sitä hieman

Kersanttina 5 vuotta, osoittaa miten heikkolahjaisena et päässyt eteenpäin uran alkuvaiheissa.
Ylikersanttina 4 vuotta, siis vasta 9 vuoden palveluksen jälkeen napsahti vääpelin jämät. Ei kovin vakuuttavaa
Vääpelinä 2 vuotta, OK tämä on aika normaalia, tietenkin huomioiden, että pojalla tuo 9 vuoden lusiminen alemmissa arvoissa.
Ylivääpelinä 5 vuotta. 16 vuotta yhteensä palvelusta (ilman varusmiesaikaa) ennekuin sotilasmestarin arvo. Lienee hitausennätys alallaan, yleensä tuohon pääsi vähän yli 10 vuoden jälkeen.

Nuo loputhan olivat sitten näitä hallinnollisista muutoksista seuranneita ylennyksiä, kun lakeja rukattiin, aliupseereista tehtiin toimiupseereja ja annettiin uusia sotilasarvoja.

Joka tuota pitää menestyksenä ei ymmärrä todellisuudesta paljoakaan

Ylipäällikkösi kirjoitti:

Mikä tuossa armeijaurassasi on oleellista?

Osaamisesta kertoo parhaiten uran alkuaika. Tarkastellaan sitä hieman

Kersanttina 5 vuotta, osoittaa miten heikkolahjaisena et päässyt eteenpäin uran alkuvaiheissa.
Ylikersanttina 4 vuotta, siis vasta 9 vuoden palveluksen jälkeen napsahti vääpelin jämät. Ei kovin vakuuttavaa
Vääpelinä 2 vuotta, OK tämä on aika normaalia, tietenkin huomioiden, että pojalla tuo 9 vuoden lusiminen alemmissa arvoissa.
Ylivääpelinä 5 vuotta. 16 vuotta yhteensä palvelusta (ilman varusmiesaikaa) ennekuin sotilasmestarin arvo. Lienee hitausennätys alallaan, yleensä tuohon pääsi vähän yli 10 vuoden jälkeen.

Nuo loputhan olivat sitten näitä hallinnollisista muutoksista seuranneita ylennyksiä, kun lakeja rukattiin, aliupseereista tehtiin toimiupseereja ja annettiin uusia sotilasarvoja.

Joka tuota pitää menestyksenä ei ymmärrä todellisuudesta paljoakaan

Lue lisää

Demarius iski puolustusvoimiinkin.
Ilman koulutuksia ylennyksiä, kun pahoilla porvareillakin on niitä arvoja, kylläkin hyvillä koulutuksilla. mm heti pääsyvaatimuksena ylioppilas tutkinto.
Hyvin epäkelpoa ainesta pääsi, kapi esimerkkinä.
Ei riitä, jos itse pitää itseä kaikkitietävänä.

Kirjurina_vain kirjoitti:

Demarius iski puolustusvoimiinkin.
Ilman koulutuksia ylennyksiä, kun pahoilla porvareillakin on niitä arvoja, kylläkin hyvillä koulutuksilla. mm heti pääsyvaatimuksena ylioppilas tutkinto.
Hyvin epäkelpoa ainesta pääsi, kapi esimerkkinä.
Ei riitä, jos itse pitää itseä kaikkitietävänä.

Lue lisää

Aliupseereidenkin pojakoulutustaso alkoi nousta 70 luvun alkupuolelta lähtien. Keskikoulu nyt vähintään, monella yo-tutkinto tai joku ammattikoulutus. RUK käytynä jo varusmiesaikana.

Vanhoilla kansakoulu-aliupseereilla alkoi olla hätä kun nuoret meni lujaa ohi. Kerhoista tehtiin ammattiyhdistyksen käsikassaroita samalla pilaten koko perinteinen kerhotoiminta. Demarit ajoivat nuo muutokset säädöksiin, saatiin turhakkeille (vanhoille aliupseereille) vakansseja ja natsoja kaulaan. Osaaminen jäi sille alhaiselle tasolle. Lopulta koko systeemi poistettiin, nyt siihen ollaan palaamassa.

No ei teille ole hyvä mikään! Piruuttani pistin tuon viestini myöhään eilen illalla siksi, kun joku puhui yhden yön kapteenista, ja halusin näyttää, että en niin nopea ollut. Tuo johtajaa leikkivä pelle pitää sotilasurani kehitystä suorastaan hämmästyttävän hitaana. Lienee siis selvää, että hän ei ole se Ossi, joksi häntä epäillään, eikä ole ollut armeijan palveluksessa, kun ei tiedä, millaista se kanta-aliupseerien urakehitys oli. Valistanpa häntä ja muitakin asiasta niin kovin kiinnostuneita vähän:

1950-60 luvuilla oli ihan tavallista, että joutui palvelemaan kersanttina vähintään viisi vuotta, kun ylempiä vakansseja oli varsin vähän. Niin oli tilanne myös UudJP:ssa. Ei minun uraani edistänyt sekään, että olin päässyt varusmieskersantiksi ja peruskurssillani olin ollut kiväärilinjan priimus. Yhtä huono oli tilanne Huoltokoulussa, jonne kersanttina ollessani siirryin. Mutta kun siellä omassa talossa talousaliupseerikurssin käytyäni siirryin takaisin UudJP:aan, ja pääsin huoltopuolen vaativiin tehtäviin - mm. varuskunnan muonittajaksi - sain sitten ylikersantin vakanssin.

Ylikersanttina sitten palvelin neljä vuotta. Urakehitystäni ei nopeuttanut se, että olin suorittanut RUK:n kiväärilinjan priimuksena ja olin saanut ylennyksen vänrikiksi reservissä. Olisin joutunut olemaan kauemminkin ylikersanttina UudJP:ssa, mutta siirryin PlTutK:een esikuntavääpeliksi, vaikken vielä tuolloin ollut käynyt esikuntamestarikurssia, ei sellaisia vielä silloin ollutkaan.

Vääpelinä olin vain sen lain edellyttämän pakollisen kaksi vuotta, kun siirryin Topografikuntaan, jossa sain ylivääpelin vakanssin. Ylivääpelinä sitten palvelin viisi vuotta ja uskoin olevani sotilasurani huipulla, kun talossa ei korkeampaa aliupseerivakanssia ollutkaan, niitäkin vain yksi kuusimiehiselle aliupseerikunnalle. Ei talossa ollut enempää upseerienkaan vakansseja, vaikka johtaja oli eversti ja johtajan apulainen everstiluutnantti, laitoksen yli 60-päisessä henkilöstössä oli sotilasinsinöörejä ja -teknikkoja, suurin osa kuitenkin siviileitä, joista kai puolet naisia. Sotilasmestarin vakanssin sain vasta sitten, kun kaikkien sotilaslaitosten vakanssit yhdistettiin, ja minä olin kai nipussa virkaiältäni vanhin ylivääpeli.

Sotilasmestarinkin vakansseja oli joukoissa hyvin vähän. Esim. UudJP:ssa oli 1950-luvulla yli 50-päisessä aliupseerikunnassa vain kaksi sotilasmestaria, ja toinen niistä oli asemestari, eli se toinen vakanssi pysyi aina asepuolella. Sotilasmestariksi pääsi urallaan ehkä vain joka kymmenes aliupseeri, muut joutuivat lähtemään ylivääpeleinä tai alempina

Sotilasmestarina sitten pääsin käymään ensimmäisen luutanttikurssin ja sen suoritettuani luutnantiksi ylennyttyäni jäin esikuntakoulun palvelukseen puolustusvoimain ensimmäisenä päätoimisena henkilöstöhallinnon opettajana, mestarikursseilla ja luutnanttikursseilla ja myös pv:n siviilihenkilöstön kursseilla ja Kadettikoulussa, sain kahden vuoden jälkeen ylennyksen yliluutantiksi ja toimin mm. mestarikurssin johtajana. Ja kun ammattikunta sai neljä ensimmäistä kapteenin vakanssia, olin yksi niistä. Palvelin silloin YK:n rauhanturvajoukoissa Siinailla, josta palasin Pääesikuntaan siihen tehtävään, jonka haltijan kaveri piti toimiupseerin olla päästäkseen etenemään urallaan, jos on uskomista noin sanoneeseen ”johtjaamme”. Ja sieltä lähdin sitten eläkkeelle heti, kun olin saavuttanut oikeuden täyteen eläkkeeseen. Ja välittömästi sitten siviilitöihin, joissa ehdin ennen lopullista eläköitymistäni palvella vielä 18 vuotta. Ja nyt siis olen ollut ”vain” eläkevaari jo 17 vuotta.

Ihmeellistä, miten tärkeänä nuo eräät pitävät tuota sotilasuraani! Edesmenneen vaimoni kanssa ei kai kertaakaan ollut puhetta noista asioista, vaikka olimme naimisissa yli 20 vuotta, kun avioliittomme solmimisen aikaan olin jo sotaväestä evp. Ja nyt olen ollut siitä avioliitosta leski jo yli 10 vuotta ja paljon on tapahtunut elämässäni sinäkin aikana. Niin kaukaista menneisyyttäni ovat nuo asiat ja niin paljon muuta on elämässäni tapahtunut noiden aikojen jälkeen, että piti oikein pinnistellä muistiani, että pystyin tuon ja edellisen kirjoittamaan. Mutta noille muutamille tuo kaukainen sotilasurani on tätä päivää, ainoa tekijä, jolla he minua mitoittavat. Todella ihmeellistä! Mistä moinen voineekaan johtua.

Piruuttani siis heitin tuon edellisen viestini myöhään eilen illalla, mutta tämän nyt laitan ihan tosissani toivoen, että tämä olisi sellainen tietoisku noista heidän mieltään vaivaavista mielestään äärimmäisen tärkeistä asioista, jottei minun enää tämän jälkeen tarvitsisi näistä puhua. Ottakaa tämä nyt talteen - niinhän te teettekin - ja tutkikaa sitä aina uudestaan ja uudestaan, niin jospa lopulta saisitte asian pois mielestänne. Mutta jos tästä huolimatta pidätte noita asioita niin tärkeinä, että yhä vain otatte niitä esille, en usko itselläni enää olevan syytä niihin puuttua.

kapi_ kirjoitti:

No ei teille ole hyvä mikään! Piruuttani pistin tuon viestini myöhään eilen illalla siksi, kun joku puhui yhden yön kapteenista, ja halusin näyttää, että en niin nopea ollut. Tuo johtajaa leikkivä pelle pitää sotilasurani kehitystä suorastaan hämmästyttävän hitaana. Lienee siis selvää, että hän ei ole se Ossi, joksi häntä epäillään, eikä ole ollut armeijan palveluksessa, kun ei tiedä, millaista se kanta-aliupseerien urakehitys oli. Valistanpa häntä ja muitakin asiasta niin kovin kiinnostuneita vähän:

1950-60 luvuilla oli ihan tavallista, että joutui palvelemaan kersanttina vähintään viisi vuotta, kun ylempiä vakansseja oli varsin vähän. Niin oli tilanne myös UudJP:ssa. Ei minun uraani edistänyt sekään, että olin päässyt varusmieskersantiksi ja peruskurssillani olin ollut kiväärilinjan priimus. Yhtä huono oli tilanne Huoltokoulussa, jonne kersanttina ollessani siirryin. Mutta kun siellä omassa talossa talousaliupseerikurssin käytyäni siirryin takaisin UudJP:aan, ja pääsin huoltopuolen vaativiin tehtäviin - mm. varuskunnan muonittajaksi - sain sitten ylikersantin vakanssin.

Ylikersanttina sitten palvelin neljä vuotta. Urakehitystäni ei nopeuttanut se, että olin suorittanut RUK:n kiväärilinjan priimuksena ja olin saanut ylennyksen vänrikiksi reservissä. Olisin joutunut olemaan kauemminkin ylikersanttina UudJP:ssa, mutta siirryin PlTutK:een esikuntavääpeliksi, vaikken vielä tuolloin ollut käynyt esikuntamestarikurssia, ei sellaisia vielä silloin ollutkaan.

Vääpelinä olin vain sen lain edellyttämän pakollisen kaksi vuotta, kun siirryin Topografikuntaan, jossa sain ylivääpelin vakanssin. Ylivääpelinä sitten palvelin viisi vuotta ja uskoin olevani sotilasurani huipulla, kun talossa ei korkeampaa aliupseerivakanssia ollutkaan, niitäkin vain yksi kuusimiehiselle aliupseerikunnalle. Ei talossa ollut enempää upseerienkaan vakansseja, vaikka johtaja oli eversti ja johtajan apulainen everstiluutnantti, laitoksen yli 60-päisessä henkilöstössä oli sotilasinsinöörejä ja -teknikkoja, suurin osa kuitenkin siviileitä, joista kai puolet naisia. Sotilasmestarin vakanssin sain vasta sitten, kun kaikkien sotilaslaitosten vakanssit yhdistettiin, ja minä olin kai nipussa virkaiältäni vanhin ylivääpeli.

Sotilasmestarinkin vakansseja oli joukoissa hyvin vähän. Esim. UudJP:ssa oli 1950-luvulla yli 50-päisessä aliupseerikunnassa vain kaksi sotilasmestaria, ja toinen niistä oli asemestari, eli se toinen vakanssi pysyi aina asepuolella. Sotilasmestariksi pääsi urallaan ehkä vain joka kymmenes aliupseeri, muut joutuivat lähtemään ylivääpeleinä tai alempina

Sotilasmestarina sitten pääsin käymään ensimmäisen luutanttikurssin ja sen suoritettuani luutnantiksi ylennyttyäni jäin esikuntakoulun palvelukseen puolustusvoimain ensimmäisenä päätoimisena henkilöstöhallinnon opettajana, mestarikursseilla ja luutnanttikursseilla ja myös pv:n siviilihenkilöstön kursseilla ja Kadettikoulussa, sain kahden vuoden jälkeen ylennyksen yliluutantiksi ja toimin mm. mestarikurssin johtajana. Ja kun ammattikunta sai neljä ensimmäistä kapteenin vakanssia, olin yksi niistä. Palvelin silloin YK:n rauhanturvajoukoissa Siinailla, josta palasin Pääesikuntaan siihen tehtävään, jonka haltijan kaveri piti toimiupseerin olla päästäkseen etenemään urallaan, jos on uskomista noin sanoneeseen ”johtjaamme”. Ja sieltä lähdin sitten eläkkeelle heti, kun olin saavuttanut oikeuden täyteen eläkkeeseen. Ja välittömästi sitten siviilitöihin, joissa ehdin ennen lopullista eläköitymistäni palvella vielä 18 vuotta. Ja nyt siis olen ollut ”vain” eläkevaari jo 17 vuotta.

Ihmeellistä, miten tärkeänä nuo eräät pitävät tuota sotilasuraani! Edesmenneen vaimoni kanssa ei kai kertaakaan ollut puhetta noista asioista, vaikka olimme naimisissa yli 20 vuotta, kun avioliittomme solmimisen aikaan olin jo sotaväestä evp. Ja nyt olen ollut siitä avioliitosta leski jo yli 10 vuotta ja paljon on tapahtunut elämässäni sinäkin aikana. Niin kaukaista menneisyyttäni ovat nuo asiat ja niin paljon muuta on elämässäni tapahtunut noiden aikojen jälkeen, että piti oikein pinnistellä muistiani, että pystyin tuon ja edellisen kirjoittamaan. Mutta noille muutamille tuo kaukainen sotilasurani on tätä päivää, ainoa tekijä, jolla he minua mitoittavat. Todella ihmeellistä! Mistä moinen voineekaan johtua.

Piruuttani siis heitin tuon edellisen viestini myöhään eilen illalla, mutta tämän nyt laitan ihan tosissani toivoen, että tämä olisi sellainen tietoisku noista heidän mieltään vaivaavista mielestään äärimmäisen tärkeistä asioista, jottei minun enää tämän jälkeen tarvitsisi näistä puhua. Ottakaa tämä nyt talteen - niinhän te teettekin - ja tutkikaa sitä aina uudestaan ja uudestaan, niin jospa lopulta saisitte asian pois mielestänne. Mutta jos tästä huolimatta pidätte noita asioita niin tärkeinä, että yhä vain otatte niitä esille, en usko itselläni enää olevan syytä niihin puuttua.

Lue lisää

No niin, saatiin Kapilta itseltään vahvistus tuolle, että hänen sotilasuransa ei edennyt alkuunsa oikein mihinkään, piiiiitkä lusiminen kersanttina ja ylikersanttina vähäpätöisissä apulaistehtävissä.

Sotilasmestariksikin olet päässyt tuollaisella hallinnollisella järjestelyllä, kuten sen jälkeisiin muihinkin sotilasarvoihin, joten eipä uraasi edes parhaalla tadolla voi menestykseksi sanoa. Hyvin kuitenkin itse vahvistat tuon palstalla jo aiemminkin huomatun.

kapi_ kirjoitti:

No ei teille ole hyvä mikään! Piruuttani pistin tuon viestini myöhään eilen illalla siksi, kun joku puhui yhden yön kapteenista, ja halusin näyttää, että en niin nopea ollut. Tuo johtajaa leikkivä pelle pitää sotilasurani kehitystä suorastaan hämmästyttävän hitaana. Lienee siis selvää, että hän ei ole se Ossi, joksi häntä epäillään, eikä ole ollut armeijan palveluksessa, kun ei tiedä, millaista se kanta-aliupseerien urakehitys oli. Valistanpa häntä ja muitakin asiasta niin kovin kiinnostuneita vähän:

1950-60 luvuilla oli ihan tavallista, että joutui palvelemaan kersanttina vähintään viisi vuotta, kun ylempiä vakansseja oli varsin vähän. Niin oli tilanne myös UudJP:ssa. Ei minun uraani edistänyt sekään, että olin päässyt varusmieskersantiksi ja peruskurssillani olin ollut kiväärilinjan priimus. Yhtä huono oli tilanne Huoltokoulussa, jonne kersanttina ollessani siirryin. Mutta kun siellä omassa talossa talousaliupseerikurssin käytyäni siirryin takaisin UudJP:aan, ja pääsin huoltopuolen vaativiin tehtäviin - mm. varuskunnan muonittajaksi - sain sitten ylikersantin vakanssin.

Ylikersanttina sitten palvelin neljä vuotta. Urakehitystäni ei nopeuttanut se, että olin suorittanut RUK:n kiväärilinjan priimuksena ja olin saanut ylennyksen vänrikiksi reservissä. Olisin joutunut olemaan kauemminkin ylikersanttina UudJP:ssa, mutta siirryin PlTutK:een esikuntavääpeliksi, vaikken vielä tuolloin ollut käynyt esikuntamestarikurssia, ei sellaisia vielä silloin ollutkaan.

Vääpelinä olin vain sen lain edellyttämän pakollisen kaksi vuotta, kun siirryin Topografikuntaan, jossa sain ylivääpelin vakanssin. Ylivääpelinä sitten palvelin viisi vuotta ja uskoin olevani sotilasurani huipulla, kun talossa ei korkeampaa aliupseerivakanssia ollutkaan, niitäkin vain yksi kuusimiehiselle aliupseerikunnalle. Ei talossa ollut enempää upseerienkaan vakansseja, vaikka johtaja oli eversti ja johtajan apulainen everstiluutnantti, laitoksen yli 60-päisessä henkilöstössä oli sotilasinsinöörejä ja -teknikkoja, suurin osa kuitenkin siviileitä, joista kai puolet naisia. Sotilasmestarin vakanssin sain vasta sitten, kun kaikkien sotilaslaitosten vakanssit yhdistettiin, ja minä olin kai nipussa virkaiältäni vanhin ylivääpeli.

Sotilasmestarinkin vakansseja oli joukoissa hyvin vähän. Esim. UudJP:ssa oli 1950-luvulla yli 50-päisessä aliupseerikunnassa vain kaksi sotilasmestaria, ja toinen niistä oli asemestari, eli se toinen vakanssi pysyi aina asepuolella. Sotilasmestariksi pääsi urallaan ehkä vain joka kymmenes aliupseeri, muut joutuivat lähtemään ylivääpeleinä tai alempina

Sotilasmestarina sitten pääsin käymään ensimmäisen luutanttikurssin ja sen suoritettuani luutnantiksi ylennyttyäni jäin esikuntakoulun palvelukseen puolustusvoimain ensimmäisenä päätoimisena henkilöstöhallinnon opettajana, mestarikursseilla ja luutnanttikursseilla ja myös pv:n siviilihenkilöstön kursseilla ja Kadettikoulussa, sain kahden vuoden jälkeen ylennyksen yliluutantiksi ja toimin mm. mestarikurssin johtajana. Ja kun ammattikunta sai neljä ensimmäistä kapteenin vakanssia, olin yksi niistä. Palvelin silloin YK:n rauhanturvajoukoissa Siinailla, josta palasin Pääesikuntaan siihen tehtävään, jonka haltijan kaveri piti toimiupseerin olla päästäkseen etenemään urallaan, jos on uskomista noin sanoneeseen ”johtjaamme”. Ja sieltä lähdin sitten eläkkeelle heti, kun olin saavuttanut oikeuden täyteen eläkkeeseen. Ja välittömästi sitten siviilitöihin, joissa ehdin ennen lopullista eläköitymistäni palvella vielä 18 vuotta. Ja nyt siis olen ollut ”vain” eläkevaari jo 17 vuotta.

Ihmeellistä, miten tärkeänä nuo eräät pitävät tuota sotilasuraani! Edesmenneen vaimoni kanssa ei kai kertaakaan ollut puhetta noista asioista, vaikka olimme naimisissa yli 20 vuotta, kun avioliittomme solmimisen aikaan olin jo sotaväestä evp. Ja nyt olen ollut siitä avioliitosta leski jo yli 10 vuotta ja paljon on tapahtunut elämässäni sinäkin aikana. Niin kaukaista menneisyyttäni ovat nuo asiat ja niin paljon muuta on elämässäni tapahtunut noiden aikojen jälkeen, että piti oikein pinnistellä muistiani, että pystyin tuon ja edellisen kirjoittamaan. Mutta noille muutamille tuo kaukainen sotilasurani on tätä päivää, ainoa tekijä, jolla he minua mitoittavat. Todella ihmeellistä! Mistä moinen voineekaan johtua.

Piruuttani siis heitin tuon edellisen viestini myöhään eilen illalla, mutta tämän nyt laitan ihan tosissani toivoen, että tämä olisi sellainen tietoisku noista heidän mieltään vaivaavista mielestään äärimmäisen tärkeistä asioista, jottei minun enää tämän jälkeen tarvitsisi näistä puhua. Ottakaa tämä nyt talteen - niinhän te teettekin - ja tutkikaa sitä aina uudestaan ja uudestaan, niin jospa lopulta saisitte asian pois mielestänne. Mutta jos tästä huolimatta pidätte noita asioita niin tärkeinä, että yhä vain otatte niitä esille, en usko itselläni enää olevan syytä niihin puuttua.

Lue lisää

Ho hoo, ho hoo! Vai on muonittajan tehtävä "vaativa" huoltopuolella? Ho hoo, ho hoo!

Meillä oli siviili muonittajana. Ho hoo, ho hoo!

Ihan tulee Sinusta mieleen Tuntemattoman yhden silakan jakaja. Ho hoo, ho hoo!

Todistit taas kerran hyppineesi vakanssien perässä, palveluksen laadun kustannuksella.

kapi_ kirjoitti:

No ei teille ole hyvä mikään! Piruuttani pistin tuon viestini myöhään eilen illalla siksi, kun joku puhui yhden yön kapteenista, ja halusin näyttää, että en niin nopea ollut. Tuo johtajaa leikkivä pelle pitää sotilasurani kehitystä suorastaan hämmästyttävän hitaana. Lienee siis selvää, että hän ei ole se Ossi, joksi häntä epäillään, eikä ole ollut armeijan palveluksessa, kun ei tiedä, millaista se kanta-aliupseerien urakehitys oli. Valistanpa häntä ja muitakin asiasta niin kovin kiinnostuneita vähän:

1950-60 luvuilla oli ihan tavallista, että joutui palvelemaan kersanttina vähintään viisi vuotta, kun ylempiä vakansseja oli varsin vähän. Niin oli tilanne myös UudJP:ssa. Ei minun uraani edistänyt sekään, että olin päässyt varusmieskersantiksi ja peruskurssillani olin ollut kiväärilinjan priimus. Yhtä huono oli tilanne Huoltokoulussa, jonne kersanttina ollessani siirryin. Mutta kun siellä omassa talossa talousaliupseerikurssin käytyäni siirryin takaisin UudJP:aan, ja pääsin huoltopuolen vaativiin tehtäviin - mm. varuskunnan muonittajaksi - sain sitten ylikersantin vakanssin.

Ylikersanttina sitten palvelin neljä vuotta. Urakehitystäni ei nopeuttanut se, että olin suorittanut RUK:n kiväärilinjan priimuksena ja olin saanut ylennyksen vänrikiksi reservissä. Olisin joutunut olemaan kauemminkin ylikersanttina UudJP:ssa, mutta siirryin PlTutK:een esikuntavääpeliksi, vaikken vielä tuolloin ollut käynyt esikuntamestarikurssia, ei sellaisia vielä silloin ollutkaan.

Vääpelinä olin vain sen lain edellyttämän pakollisen kaksi vuotta, kun siirryin Topografikuntaan, jossa sain ylivääpelin vakanssin. Ylivääpelinä sitten palvelin viisi vuotta ja uskoin olevani sotilasurani huipulla, kun talossa ei korkeampaa aliupseerivakanssia ollutkaan, niitäkin vain yksi kuusimiehiselle aliupseerikunnalle. Ei talossa ollut enempää upseerienkaan vakansseja, vaikka johtaja oli eversti ja johtajan apulainen everstiluutnantti, laitoksen yli 60-päisessä henkilöstössä oli sotilasinsinöörejä ja -teknikkoja, suurin osa kuitenkin siviileitä, joista kai puolet naisia. Sotilasmestarin vakanssin sain vasta sitten, kun kaikkien sotilaslaitosten vakanssit yhdistettiin, ja minä olin kai nipussa virkaiältäni vanhin ylivääpeli.

Sotilasmestarinkin vakansseja oli joukoissa hyvin vähän. Esim. UudJP:ssa oli 1950-luvulla yli 50-päisessä aliupseerikunnassa vain kaksi sotilasmestaria, ja toinen niistä oli asemestari, eli se toinen vakanssi pysyi aina asepuolella. Sotilasmestariksi pääsi urallaan ehkä vain joka kymmenes aliupseeri, muut joutuivat lähtemään ylivääpeleinä tai alempina

Sotilasmestarina sitten pääsin käymään ensimmäisen luutanttikurssin ja sen suoritettuani luutnantiksi ylennyttyäni jäin esikuntakoulun palvelukseen puolustusvoimain ensimmäisenä päätoimisena henkilöstöhallinnon opettajana, mestarikursseilla ja luutnanttikursseilla ja myös pv:n siviilihenkilöstön kursseilla ja Kadettikoulussa, sain kahden vuoden jälkeen ylennyksen yliluutantiksi ja toimin mm. mestarikurssin johtajana. Ja kun ammattikunta sai neljä ensimmäistä kapteenin vakanssia, olin yksi niistä. Palvelin silloin YK:n rauhanturvajoukoissa Siinailla, josta palasin Pääesikuntaan siihen tehtävään, jonka haltijan kaveri piti toimiupseerin olla päästäkseen etenemään urallaan, jos on uskomista noin sanoneeseen ”johtjaamme”. Ja sieltä lähdin sitten eläkkeelle heti, kun olin saavuttanut oikeuden täyteen eläkkeeseen. Ja välittömästi sitten siviilitöihin, joissa ehdin ennen lopullista eläköitymistäni palvella vielä 18 vuotta. Ja nyt siis olen ollut ”vain” eläkevaari jo 17 vuotta.

Ihmeellistä, miten tärkeänä nuo eräät pitävät tuota sotilasuraani! Edesmenneen vaimoni kanssa ei kai kertaakaan ollut puhetta noista asioista, vaikka olimme naimisissa yli 20 vuotta, kun avioliittomme solmimisen aikaan olin jo sotaväestä evp. Ja nyt olen ollut siitä avioliitosta leski jo yli 10 vuotta ja paljon on tapahtunut elämässäni sinäkin aikana. Niin kaukaista menneisyyttäni ovat nuo asiat ja niin paljon muuta on elämässäni tapahtunut noiden aikojen jälkeen, että piti oikein pinnistellä muistiani, että pystyin tuon ja edellisen kirjoittamaan. Mutta noille muutamille tuo kaukainen sotilasurani on tätä päivää, ainoa tekijä, jolla he minua mitoittavat. Todella ihmeellistä! Mistä moinen voineekaan johtua.

Piruuttani siis heitin tuon edellisen viestini myöhään eilen illalla, mutta tämän nyt laitan ihan tosissani toivoen, että tämä olisi sellainen tietoisku noista heidän mieltään vaivaavista mielestään äärimmäisen tärkeistä asioista, jottei minun enää tämän jälkeen tarvitsisi näistä puhua. Ottakaa tämä nyt talteen - niinhän te teettekin - ja tutkikaa sitä aina uudestaan ja uudestaan, niin jospa lopulta saisitte asian pois mielestänne. Mutta jos tästä huolimatta pidätte noita asioita niin tärkeinä, että yhä vain otatte niitä esille, en usko itselläni enää olevan syytä niihin puuttua.

Lue lisää

"Niin kaukaista menneisyyttäni ovat nuo asiat ja niin paljon muuta on elämässäni tapahtunut noiden aikojen jälkeen, että piti oikein pinnistellä muistiani, että pystyin tuon ja edellisen kirjoittamaan. Mutta noille muutamille tuo kaukainen sotilasurani on tätä päivää, ainoa tekijä, jolla he minua mitoittavat. Todella ihmeellistä! Mistä moinen voineekaan johtua."

Kepulaisuudesta se johtuu. Kepulainen elää aina menneessä ajassa. Politiikassaan ja muussa. Voi olla niinkin, että siitä puhe, mistä puute. Jos itse ei ole menestynyt yhtä hyvin kapiaisena. Taikka jos se kapiaisen ura on jäänyt vain haaveeksi. Päässyt korkeintaan saunamajuriksi.

Etkös_ymmärrä kirjoitti:

"Niin kaukaista menneisyyttäni ovat nuo asiat ja niin paljon muuta on elämässäni tapahtunut noiden aikojen jälkeen, että piti oikein pinnistellä muistiani, että pystyin tuon ja edellisen kirjoittamaan. Mutta noille muutamille tuo kaukainen sotilasurani on tätä päivää, ainoa tekijä, jolla he minua mitoittavat. Todella ihmeellistä! Mistä moinen voineekaan johtua."

Kepulaisuudesta se johtuu. Kepulainen elää aina menneessä ajassa. Politiikassaan ja muussa. Voi olla niinkin, että siitä puhe, mistä puute. Jos itse ei ole menestynyt yhtä hyvin kapiaisena. Taikka jos se kapiaisen ura on jäänyt vain haaveeksi. Päässyt korkeintaan saunamajuriksi.

Lue lisää

Täytyy myöntää, että kumman taitavia tuossa menneisyyden kaivelussaan, ovat saaneet selville jostain tuon Kapin sotilasmenneisyyden vaikka Kapi itse ei ole sanaakaan siitä maininnut.

Vai olisiko Kapi itse sittenkin tuonut tuon kaukaisen menneisyytensä palstalle. Vieläpä siinä mielessä, että se on ollut suurikin menestys ja osoitus hänen pätevyydestään lähes kaikkeen mahdolliseen.

Naurattaahan tuo Kapin argumentointi ketä tahansa.

TotuusTuosta kirjoitti:

Täytyy myöntää, että kumman taitavia tuossa menneisyyden kaivelussaan, ovat saaneet selville jostain tuon Kapin sotilasmenneisyyden vaikka Kapi itse ei ole sanaakaan siitä maininnut.

Vai olisiko Kapi itse sittenkin tuonut tuon kaukaisen menneisyytensä palstalle. Vieläpä siinä mielessä, että se on ollut suurikin menestys ja osoitus hänen pätevyydestään lähes kaikkeen mahdolliseen.

Naurattaahan tuo Kapin argumentointi ketä tahansa.

Lue lisää

Tuo mainio kapilta: Todettakoon, että se oli kyllä paras todistus koko kiväärilinjalta, eli n. 500 oppilaan joukosta. Tuossa oppilasjoukossa oli myös 22 kaltaistani kanta-aliupseeri, kaksi sotilasteknikkoa ja yksi sotilaskapellimestari.
Jos jollakulla täällä on parempi RUK:n todistus, hän varmaan näyttää
sen."

Kuin olisi varusmies aikaansa vielä.
Jälki rukissaa ja kehuu itseään yhäkin.
Kuka muu kehuu varusmies aikansa RUK:ta?
Elää yhä kapteeni aikaansa, ja siitä taaksepäin.

TotuusTuosta kirjoitti:

Täytyy myöntää, että kumman taitavia tuossa menneisyyden kaivelussaan, ovat saaneet selville jostain tuon Kapin sotilasmenneisyyden vaikka Kapi itse ei ole sanaakaan siitä maininnut.

Vai olisiko Kapi itse sittenkin tuonut tuon kaukaisen menneisyytensä palstalle. Vieläpä siinä mielessä, että se on ollut suurikin menestys ja osoitus hänen pätevyydestään lähes kaikkeen mahdolliseen.

Naurattaahan tuo Kapin argumentointi ketä tahansa.

Lue lisää

Johtamistaito Kiitettävä
Suunnittelu- ja toimeenpanokyky Kiitettävä
Kouluttamistaito Kiitettävä
Kirjallinen esitystaito Kiitettävä
Suullinen esitystaito Kiitettävä
Yhteistyökyky Kiitettävä

Itse kapi kaiken tuonut. Miten kukaan nyt noita muuten tietäisi.
Monet vuodet omaa taitavuuttaan ja osaamistaan tuonut esille, todistusten kera.
Näillä vain pakkaa sitten se osaaminen olla välttävä.
Se todellinen osaaminen, mitä kukasenkin alaltaan vaatii.
Kun ei osaamista, se toimistoa sitten armeijassa.
Niin se aina ollut. Vähän taitavammat sitten varastoille ja sellaisiin ..
Itse kenttätyö koulutukseensa nähden ei suju.
Ne on juuri näitä itsensä kehujia.

Silloin kun kapi oli aliupseeri, valtiolla ei tunnettu lainkaan erottamisia.
Nykysin varmaankin saisi tuollaiset ensimmäisinä, lopputilin ja lomakorvaukset.
Silloin, osoitettiin vain jokin työpiste heikompilaatuisellekkin.
Hännänhuippuna, toimistoon. Siellä euroopan parhaimistona.
Ei muuta kuin nuolla lutkuttamaan ylempiään.
Näitä oli aina seassa.

kapi-kehuu-itseään kirjoitti:

Johtamistaito Kiitettävä
Suunnittelu- ja toimeenpanokyky Kiitettävä
Kouluttamistaito Kiitettävä
Kirjallinen esitystaito Kiitettävä
Suullinen esitystaito Kiitettävä
Yhteistyökyky Kiitettävä

Itse kapi kaiken tuonut. Miten kukaan nyt noita muuten tietäisi.
Monet vuodet omaa taitavuuttaan ja osaamistaan tuonut esille, todistusten kera.
Näillä vain pakkaa sitten se osaaminen olla välttävä.
Se todellinen osaaminen, mitä kukasenkin alaltaan vaatii.
Kun ei osaamista, se toimistoa sitten armeijassa.
Niin se aina ollut. Vähän taitavammat sitten varastoille ja sellaisiin ..
Itse kenttätyö koulutukseensa nähden ei suju.
Ne on juuri näitä itsensä kehujia.

Lue lisää

Johtamistaito Kiitettävä

Suunnittelu- ja toimeenpanokyky Kiitettävä

Kouluttamistaito Kiitettävä

Kirjallinen esitystaito Kiitettävä

Suullinen esitystaito Kiitettävä

Yhteistyökyky Kiitettävä

Nuo on tiennyt kapin esimiehetkin. Ne sen työtodistuksen kapille on antaneet. Tiedät sinäkin, kun kapi on sen näyttänyt. Tarkkaan olet sen lukenut ja talteen ottanut.

Väitätkö että armeijassa yleni vain nuolemalla? Niinkö myös Valiolla? Eipä ole korkea käsitys johtajista. Siksikö, että itse ylenit vain saunamajuriksi? Täällä näyttämäsi perusteella siinä on ollut kylliksi kyvyillesi.

Tiennyt_muuutkin kirjoitti:

Johtamistaito Kiitettävä

Suunnittelu- ja toimeenpanokyky Kiitettävä

Kouluttamistaito Kiitettävä

Kirjallinen esitystaito Kiitettävä

Suullinen esitystaito Kiitettävä

Yhteistyökyky Kiitettävä

Nuo on tiennyt kapin esimiehetkin. Ne sen työtodistuksen kapille on antaneet. Tiedät sinäkin, kun kapi on sen näyttänyt. Tarkkaan olet sen lukenut ja talteen ottanut.

Väitätkö että armeijassa yleni vain nuolemalla? Niinkö myös Valiolla? Eipä ole korkea käsitys johtajista. Siksikö, että itse ylenit vain saunamajuriksi? Täällä näyttämäsi perusteella siinä on ollut kylliksi kyvyillesi.

Lue lisää

"saunamajuriksi?"
Mikä on saunamajuri ?, kun siitä niin kapin kanssa haastatte.
Jos et ole armeijaa käynyt lainkaan, et voi edes tietää.
Eikös sinut vapautettu armeijasta?
Tietenkin oma asiasi, mutta sitten niillä taidoilla ja tiedoilla soitat suutasi muille.

Tiedätkö edes mikä on majuri?
Mitä majuri tekee?
Et tietenkään tiedä. Kun ei kapikaan tiedä.
Että istuisi vain toimistossa ja pitäisi kynän terävänä, jos sattuisi sitä tarvitsemaan.!
Ei se ole sitä.
Heikompilahjaiset vain siirettiin kyniä teroittamaan.
Kävivät upseerille viinakaupassa, ja siitä sai kunniamerkkejä.
Kun alkoholiin taipuvainen upseeri tarvitsi tämmöisen apulaisen, piti näin sen itsellään, palvelijana.
Tuskin edes huomasi, miten hyväksikäytetään.

Kerro_tarkemmin kirjoitti:

"saunamajuriksi?"
Mikä on saunamajuri ?, kun siitä niin kapin kanssa haastatte.
Jos et ole armeijaa käynyt lainkaan, et voi edes tietää.
Eikös sinut vapautettu armeijasta?
Tietenkin oma asiasi, mutta sitten niillä taidoilla ja tiedoilla soitat suutasi muille.

Tiedätkö edes mikä on majuri?
Mitä majuri tekee?
Et tietenkään tiedä. Kun ei kapikaan tiedä.
Että istuisi vain toimistossa ja pitäisi kynän terävänä, jos sattuisi sitä tarvitsemaan.!
Ei se ole sitä.
Heikompilahjaiset vain siirettiin kyniä teroittamaan.
Kävivät upseerille viinakaupassa, ja siitä sai kunniamerkkejä.
Kun alkoholiin taipuvainen upseeri tarvitsi tämmöisen apulaisen, piti näin sen itsellään, palvelijana.
Tuskin edes huomasi, miten hyväksikäytetään.

Lue lisää

Noinko paska paikka se meidän armeija on. Läpimätä, jos on sellainen kuin sanot. Upseerit sellaisia. Sellaiseen armeijaanko meidän pitäsi luottaa, maan puolustajana. Ei hemmetissä.
Sellainen upseeriko sinäkin olit, majurina, se res.maj sinä olet. Käytit arvossa alempia vain viinan hakijoina ja nostit niitä ylöspäin urallaan, Ja esitit niile kunniamerkkejä.
Kauhealta kuulostaa. Onneksi sinä kuitenkaan et ollut siellä armeijassa muu majuri kuin ehkä saunamajuri. Jossakin aliupseerikerhon saunalla. Siinä hommassa ei varmaan vaadittu kirjoitustaitoakaan, jota sinulla ei ole. Varmaan sellaista vaadittiin aliupseereiltakin esikunnassa, joutuihan ne kirjoittamaan niitä upseerien käskyjä. Varmaan muustakin kuin viinan hakemisesta.

Jopa_jotakin kirjoitti:

Noinko paska paikka se meidän armeija on. Läpimätä, jos on sellainen kuin sanot. Upseerit sellaisia. Sellaiseen armeijaanko meidän pitäsi luottaa, maan puolustajana. Ei hemmetissä.
Sellainen upseeriko sinäkin olit, majurina, se res.maj sinä olet. Käytit arvossa alempia vain viinan hakijoina ja nostit niitä ylöspäin urallaan, Ja esitit niile kunniamerkkejä.
Kauhealta kuulostaa. Onneksi sinä kuitenkaan et ollut siellä armeijassa muu majuri kuin ehkä saunamajuri. Jossakin aliupseerikerhon saunalla. Siinä hommassa ei varmaan vaadittu kirjoitustaitoakaan, jota sinulla ei ole. Varmaan sellaista vaadittiin aliupseereiltakin esikunnassa, joutuihan ne kirjoittamaan niitä upseerien käskyjä. Varmaan muustakin kuin viinan hakemisesta.

Lue lisää

Mitä saunamajuri teki työkseen?