Mistä syntynyt on tuo sana sinkku? Mielestäni on tyhmää lokeroida ihmisiä jonkin määreen alle ja typerämpää tehdä sitä itsestään. Jos elät elämääsi ilman kumppania olisi mielestäni tärkeää keskittyä omaan elämään, harrastuksiin, työntekoon ja opiskeluun. Omaamalla oman elämän on sinulla enemmän, olet erilainen ja sinulla on omia tavoitteita/haaveita.
Sinkun leiman lyöminen omaan otsaan vaikeuttaa omaa elämää turhan paljon. Tunnustan, että elämisen funktio on jokaisella erilainen, mutta jonkin esineen tai oppiarvon saavuttamisen eteen kannattaa mielestäni tehdä työtä. Ihmissuhteen saavuttamisen eteen voi toki suunnitelmallisesti toimia, mutta parhaimmat tilanteet kahden ihmisen välille syntyvät siinä hetkessä jolloin he huomaavat olevansa kiinnostuneita ja oleminen/jutustelu on luonnekasta.
Missä siis liikkuu tyrkyttämisen ja aidon keskusteluhalun raja? Ihmisillä ensimmäiset havainnot "lajitoverista" tehdään näköaistin avulla, joskus toki hajuaistinkin, mutta mihin perustuu saamamme näkö havainto? Muodostamme oman kuvan jota vertaamme jo muodostamaamme kuvaan kauniista/ komeasta. Joten pitäisikö parinvalinnan perustua näin suuressa määrin yksilön ulkonäköön/-muotoon? Mielestäni kyllä koska ihminen on aina tavoitellut mielihyvää ja millä nopeammalla tavalla sitä pystyt saavuttamaan kuin katseen avulla. Kiinnostava persoona yhdistettynä mieluiseen ulkonäköön on melko varma paketti.Toki sosiaalinen status näyttelee nykymaailmassa jo melko suurta osaa parinvalinnassa.
Sinkun leiman lyöminen omaan otsaan vaikeuttaa omaa elämää turhan paljon. Tunnustan, että elämisen funktio on jokaisella erilainen, mutta jonkin esineen tai oppiarvon saavuttamisen eteen kannattaa mielestäni tehdä työtä. Ihmissuhteen saavuttamisen eteen voi toki suunnitelmallisesti toimia, mutta parhaimmat tilanteet kahden ihmisen välille syntyvät siinä hetkessä jolloin he huomaavat olevansa kiinnostuneita ja oleminen/jutustelu on luonnekasta.
Missä siis liikkuu tyrkyttämisen ja aidon keskusteluhalun raja? Ihmisillä ensimmäiset havainnot "lajitoverista" tehdään näköaistin avulla, joskus toki hajuaistinkin, mutta mihin perustuu saamamme näkö havainto? Muodostamme oman kuvan jota vertaamme jo muodostamaamme kuvaan kauniista/ komeasta. Joten pitäisikö parinvalinnan perustua näin suuressa määrin yksilön ulkonäköön/-muotoon? Mielestäni kyllä koska ihminen on aina tavoitellut mielihyvää ja millä nopeammalla tavalla sitä pystyt saavuttamaan kuin katseen avulla. Kiinnostava persoona yhdistettynä mieluiseen ulkonäköön on melko varma paketti.Toki sosiaalinen status näyttelee nykymaailmassa jo melko suurta osaa parinvalinnassa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ja mitenhän tämä tarinasi liittyy tälle palstalle?
Entä Kemiläisiin? Torniolaisiin?