Opiskelen insinöörikisi. Matikka sujuu, jos saan esimerkkejä laskuista.
Olen törmännyt keskusteluissa, että insinöörillä tulisi olla matemaattisia lahjoja pärjätäkseen töissä. Tarkoitetaanko tällä, että henkilön tulisi olla lapsesta asti jollain lailla matikkanero joka hahmottaa kaiken naps vaan.
Entä miten tavallinen pulliainen jolle useammin on ollut - I get it, I don't get it - tämä jälkimmäinen vaihtoehto yläasteella/lukiossa. Onneksi asiaan on tullut korjausta motivaation kanssa, kun olen vihdoin uhrannut aikaa tieteenalalle. Esimerkiksi tilastomatematiikka 29/30 pisteillä.
Mutta olenko heikkoa ainesta työmarkkinoilla, koska en ole ollut luonnostaan yhtälönratkaisija. Kaikkea muuta poweria löytyy kyllä ollakseni kelpo ideoija.
Olen törmännyt keskusteluissa, että insinöörillä tulisi olla matemaattisia lahjoja pärjätäkseen töissä. Tarkoitetaanko tällä, että henkilön tulisi olla lapsesta asti jollain lailla matikkanero joka hahmottaa kaiken naps vaan.
Entä miten tavallinen pulliainen jolle useammin on ollut - I get it, I don't get it - tämä jälkimmäinen vaihtoehto yläasteella/lukiossa. Onneksi asiaan on tullut korjausta motivaation kanssa, kun olen vihdoin uhrannut aikaa tieteenalalle. Esimerkiksi tilastomatematiikka 29/30 pisteillä.
Mutta olenko heikkoa ainesta työmarkkinoilla, koska en ole ollut luonnostaan yhtälönratkaisija. Kaikkea muuta poweria löytyy kyllä ollakseni kelpo ideoija.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Insinöörikoulutuksen matematiikan vaatimustasolla vielä voi korvata luontaista lahjakkuutta kestävillä perslihaksilla ja motivaatiolla.
Mitä on luonnostaan matemaattinen kyky? Ratkotaanko siinä päässä matriiseja ja lineaarisia yhtälöryhmiä tuosta noin vain? Näkeekö henkilö miten matemaattisen probleeman mielessään?
Ei kyl mun mielestä inssimatikassa tarvi olla muuta kuin selväjärkinen ja viittii harjotella jonkin verran esim. kun tulee vaikka 1. asteen ja 2. asteen differentiaaliyhtälöt.
Mitä ovat 1. ja 2. asteen differentiaaliyhtälöt?
1. ja 2. kertaluvun differentiaaliyhtälöt tunnen.
Usein miten matikkataidot korreloi sen kanssa, että tajuaa nopeasti miten ongelmia ratkotaan, joka taas on edellytys työmarkkinoilla. Esim. suunnittelutyössä kyllä tarvii olla jonkinlainen matemattinen pohja.
Insinöörimatematiikka on paljolti valmiiden kaavojen soveltamista ja taitaa tenteissäkin olla lähinnä tyyppitehtäviä. Tärkeämpänä pitäisin fysikaalisten ilmiöiden ymmärtämistä, vaikka niistäkin opetetaan peukalosäännöt.
Taidan komppaa teitä oman kokemuksen pohjalta. Monesti olen kuullut luennoitsijan mainitsevan; "töissä etsitte sitten taulukosta kaavat ja kun on tarpeeksi kokemusta voi itse jo ratkaista miten mitoittaa riittävän lujaksi."
Tämä suunnitteluun liittyvä kurssi oli mieleeni ja siitä rapsahtikin 4. Luennoitsija vain tokaisi kevyen keskustelun ohella, että; "nyt muistatte ehkä kaavat, muttette enään vuoden päästä."
Sekä toiset ovat muilla kursseilla puhuneet siitä, että insinöörin työ on tiedon nuuskimista ja soveltamista töissä. Tämähän onnistuu ja ongelman ratkaisu on aina ollut sellainen mihin tartun kuin kärpänen paperiin jos joku heittää pähkinän purtavaksi.
Mutta sitten näitä herroja on netissä mainitsemassa, että matemaattisesti lahjattomat ulos pois inssilinjalta! Entä se tiedon etsiminen ongelman ratkaisuun? Ja minä olen tulkinnut, että meikäläinen, joka vasta nytten on oppinut matikkaa, en ole lahjakas luonnostaan, joten olen kuin koppakuoriainen muurahaisen tilalla rakentamassa pesää. Entä ne muut taidot? Noh tässä nytten kerrataan integraaleja pyörähdyskappaleen soveltamiseen ja ihan ymmärrettävältä vielä tuntuu.
Käytännön tasolla melkein jokainen pystyy ratkaisemaan insinöörityössä tarvittavat yhtälöt, varsinkin, jos käyttää esimerkiksi symbolimatematiikkaohjelmistoja.
Toinen asia on sitten ymmärtää, mitä yhtälöllä kuvataan, ja vielä täysin eri asia pystyä itse ensin johtamaan ilmiötä kuvaavat yhtälöt. Seuraavassa tasossa pitää pystyä ymmärtämään yhtälöiden ja niiden ratkaisujen rajoitukset, ettei mene mitoittamaan niillä mitään sellaista, mihin yhtälöt eivät sovellu.
Ei insinöörin tarvitse olla lahjakas matematiikassa. Riittää että osaa suorittaa peruslaskutoimitukset mitä koulussa opetetaan. Vaativampi matematiikka jätetään matemaatikoille. Insinöörin on silti hyvä osata muuttaa ongelma matemaattiseen muotoon vaikka tätä kyseistä muotoa ei sitten itse osaisikaan ratkaista. Kun olet kirjoittanut fysikaalisesta suuresta esim. osittaisdifferentiaaliyhtälön niin voit sitten kysyä matemaatikolta miten ratkaistaan. Matemaatikolla tuskin on hajuakaan tekniikan tai taloustieteen termeistä mitä itse käytät esim. lujuuslaskuissa tai talouslaskuissa.
Aivan. Uskon, että esimerkiksi kuparilangan halkaisijan koko vaikuttaa resistiivisyyteen käänteisesti, voi tässä tapauksessa käyttää kääntäenverrannolisuutta hyväksi saadakseen selville joko uuden halkaisijan tai uuden resistiivisyyden, jos alkuperäisiä suureita muutetaan. Tämä päättely tuntuukin helpolta, mutta uskon, ettei kaikki ilmiöt ole kuin selvää pläkkiä.
Mutta tähän väliin jonkinmoinen kiitos asiallisista vastauksistanne.