Mistä löydätte treenimotivaatiota kun ennätykset on takanapäin ja salilla käyty kymmeniä vuosia?Tuppaa välillä tylsistyttään. Pitäiskö vaihtaa esim. crossfit-treeniin vai mikä neuvoksi? Aerobista tulee tehtyä myös, siinä sama motivaatio-ongelma. Sen verran kuntoiluriippuvuutta on, että laiskaksi en meinaa ryhtyä, mutta voishan treeni olla kivempaakin. Antakaa vinkkejä kenellä sellaisia on!
Treenimotivaatiosta
urautunut
5<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä siinä motivaatio alkaa tulla takaisin, kun maha alkaa pömpöttää ja kroppa alkaa tuntua löysältä, sekä verenpaine- ja sykearvot nousemaan.
Ettei vain ketjun aloittajaa vaivaisi ylikunto, kun on motivaatio alhaalla
Olet asian ytimessä! Ennätykset syntyivät v1967 syksyllä.
Seuraavien rappiovuosikymmenten aikana kuvaamasi ilmiöt astuivat kuvaan mukaan.
Kun vielä mieskunto alkoi antamaan hiipumisen merkkejä 6-kympin tuntumassa niin jopa löytyi motivatiota.
6:ssa kuukaudessa syketaso tippui 80:stä alle 60:n.
Verenpaineen lääkityksen voi unohtaa.
Koko eläminen sai utta väriä ja potkua koska kaikki on kevyttä ja elintoiminnot kunnossa.
Syöpäleikkauksista toipuminenkinon ollut ilmeisen nopeaa.
Normaalisti salilla 6krt/vko. Vuosittain pari 5 - 6:n viikon alkoholihuuruista rentoutumisjakso sekä niiden lisänä 1 - 2:n viikon irtiottoja.
Niistäkin nauttii hyväkuntoisena ikärinä.
Ala myös juoksijaksi. Sitten kun olet kehittynyt suht hyväksi juoksijaksi huomaat että voimaharjoittelukin antaa parempaa tulosta koska verenkiertosysteemit ym. on kunnossa.
Ei pelkkien ennätysten takia treenata. Vaihda vaikka salia. Tee välillä pitempiä sarjoja. Kyllä myös vanhempana pitää pitää huolta kunnostaan.
Kyllä se motivaation katoaminen on ajoittaista itselläkin. Katoaa välillä kummasti.
Siihen on auttanut yleensä johonkin uuteen liikkeeseen tutustuminen tai treenaustyylisuunnan vaihtaminen. Sieltä sitten taas hakemaan uusia kokemuksia ja voimatasoja.