Hyviä naisia ja miehiä on vaikka kuinka paljon mutta teille ei kelpaa.
Miksi olet sinkku?
kysynvaan
3560
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Ei kelpaa kukaan epäsopiva, heti kelpaa kun sopiva löytyy.
Ja sinkkuna voi olla ihan tyytyväinenkin eikä tarvi etsiä jotakuta. Eli haluaa olla sinkku.
olette YLPEÄT
NAinen kun katsoo miestä niin se päättelee naamasta kuka on sopiva ja kuka ei.
Ei se nyt noin mene, olen kirjoitellut kuvattomienkin miesten kanssa ja päätynyt samaan lopputulokseen että ei nappaa, täysin tietämättä miehen naamasta mitään.
Valtaosa mieluisista naisista ovat naimisissa/parisuhteessa. Voisin tietysti panostaa enemmän omaan ulkonäköön.
Olen ekstrovertti mutta en ole kiinnostava ?
Naisena ihmettelen joskus samaa? Mutta kun en itsekään käy kuin töissä ja liikuntaharrastuksissa ja kaupassa niin eipä niitä tapaa.
Olen ollut naimisissa. Erosta 3v. Pärjää sitä näikin mutta ei ole erityisen kivaa. Samat kuviot kun vapaat hukassa kirjoittajalla paitsi että minulla on lasten liikuntaharrastukset. Tylsää...
Eipä noita naisia paljoa tapaa kun en käy baareissa enää. Nelikymppinen mies ja sinkkuna yli 7 vuotta. Harrastuksia on musiikin tekeminen (bändeille ja omiin tarkoituksiin) ja kuntosali ym. liikunnan harrastaminen. Ei ole ilmeisesti ollut naisen tarvetta kun olen näinkin pitkään pärjännyt ilman.
Sinkkumiehenä on helppoa olla kun ei suku painosta (enää) ja talous kunnossa - kieltämättä rakkaus olisi ihanaa, mutta kun ikä lähenee 40 niin samanikäiset kiinnostavat naiset on viety ja nuoremmat naiset tähyilee nuorempia ja vanhempien kanssa ei lastensaanti olisi niin varmaa... lisäksi tiedostan, että taloudellisesti ja ammatillisesti sekä ulkonäöllisesti on juuri sillä OK-tasolla, mikä ei kuitenkaan aiheuta "wau"-tunnetta naisessa.
Ainoastaan joitain "järkiliittoja" on tyrkyllä, naisia jotka eivät kelpaa muillekaan miehille... joten meitä on miehiä ja naisia paljonkin jotka mieluummin olemme yksin kuin kaksin koska pitäisi kuitenkin tuntea jotain sitä toista kohtaan.
Miksi ne tunteet sitten ovat virittyneet niin ulottumattomiin, sitä en tiedä...
Mulla on täsmälleen sama tilanne. Olen 39-vuotias mies. Etenkin nettideittailussa kokee konkreettisesti miten vaikeaa on, kun 39v mies haaveilee perheen perustamisesta nuoremman naisen kanssa. On lähes mahdotonta löytää ketään. Lähes-sana tuossa lauseessa viittaa siihen, että jos luopuisin ihan kaikista kriteereistä, niin sit ehkä voisi olla mahdollista löytää joku itseä vähän nuorempi. Mutta kuka haluaa olla ihmisen kanssa, jota ei koe viehättäväksi tai joka on ihan eri aaltopituudella? Olen kyllä miettinyt sitäkin vaihtoehtoa ja minä en ainakaan pysty siihen. 45-vuotiaita ja siitä vanhempia naisia olisi tarjolla mutta se ei lohduta yhtään. Tilanne onkin enemmän kuin ankea - varsinkin kun tietää, että tilanne ei muutu tästä paremmaksi vaan vain pahemmaksi. Kun täytän 40, olen taas valovuoden kauempana perheen perustamisesta. 40 on kolmekymppisten naisten silmissä synonyymi sanalle WANHA. 45-vuotiaana kaikki pienetkin mahdollisuudet on menetetty. Sitten ei ole jäljellä enää mitään. Sitten voi keskittyä lähinnä alkoholin nauttimiseen ja itsensä lihottamiseen, kun millään ei ole enää mitään väliä. Toki voi positiivsesti ajatella, että se on itsestä kiinni - mutta aikamoinen teräsmies pitää olla, että pysyy positiivisena tilanteessa, jossa tavoittelemiltaan naisilta ei vuosikausiin heru minkäänlaista vastakaikua. Enkä suinkaan syytä naisia tässä. Jos olisin kolmekymppinen nainen, niin toimisin täsmälleen niinkuin naiset toimii ja valitsisin sen mielenkiintoisimman miehen enkä mitään lähes nelikymppistä äijänkäppänää vanhemmista miehistä puhumattakaan. Niin se vain menee eikä sille mahda mitään.
Itsekin 39. Ja 40 v. täyttänyt kaveri kertoi, että sitten vasta tilanne muuttuu esim. Tinderissä, koska rajathan asetetaan tyyliin 20-25, 25-29, 30-35, 35-39 jne.
Aaltopituus on niin tärkeää, ei se ulkonäkö ole kaikki kaikessa vaan... no, romantikkona sitä vaan tuntee joitain kohtaan että noiden kanssa synkkaa, monesti muutamien varattujen naisten kanssa on se tunne, että epäilee heidänkin ajattelevan "mitä jos olisi vapaa...". Mutta se lienee kuitenkin toiveajattelua, koska heidän miehensä tosiaan tienaavat aina sen 2-3 x enemmän kuin minä, mikä jotenkin kuitenkin vaikutaa valta-asetelmiin. Ettei varattu nainenkaan voi hypätä heikomman elintason tarjoavan miehen hoiviin.
Siksi ainoa ratkaisu olisi kai olla yrittäjähenkinen ja jotenkin onnistua tekemään jotain josta ihmiset ajattelisi "wau", esim. bestseller kirjan kirjoittaminen tai menestyvän startup-yrityksen perustaminen. Mutta kun ei ole riskinottohalua, ei halua menettää omaa asuntoa kun on vakiduunissa, niin ei halua menettää sitä "varmaa" elintasoa vaikka sama duuni syö ajan kaikelta luovalta muutokseltakin.
Tosiaan, en syytä ketään, pakkohan sitä ulkonäössä myös olla suurempaa vikaa kun ei kelpaa, vaikka joskus toki on ollut nättejä tyttöystäviä ja se suuri rakkauskin. Ehkä juuri siksi ei järkiavioliitto kiinnosta, kun tietää mitä "se oikea" on.
Anteeksi mutta miksi keskittyisit alkoholiin ja itsesi lihottamiseen? Itse olen lähes koko ikäni ollut sinkkuna mutta silti pidän erittäin tärkeänä asiana pitää itsestäni hyvää huolta, ihan oman itsesnsä ja hyvinvointinsa takia.
Ja voi se rakkaus pamahtaa elämään vaikka 55:sena, eikö ole hyvä olla silloin terve ja hyvinvoiva.
No mä suhtaudun tähän elämään vähän eri tavalla. Näin neljänkympin kynnyksellä ei hymyilytä yhtään. Olen nähnyt koko maailman, seurustellut kauniiden naisten kanssa, menettänyt joka ikisen ja edessä ei näyttäisi olevan mitään. Ainoa mitä keksin on perhe. Jos sitä ei saa aikaiseksi, niin en kyllä tiedä mitä tässä voi tehdä. Tietty voi kiertää lentokentältä toiselle ja ottaa selfieitä jossain patsaiden juurilla ja kuvitella, että elämä on mahtavaa. Mutta ei se ole. Se ei ole nytkään mahtavaa tai edes kivaa niin miten se voisi olla kun olen 10 vuotta vanhempi? Uskon vakaasti, että viina tulee viemään minut ennemmin tai myöhemmin, vaikka en ole mitenkään perso alkoholille. Jollain se alati kasvava itseinho ja katkeruus on turrutettava. En erityisemmin nauti tästä vanhenemisesta ja sen tuomista "yllätyksistä".
Minä en ainakaan usko eläväni 55-vuotiaaksi asti, jos ikisinkkuna pysyn ja ilman mitään naiskokemuksia. Tämä tuska alkaa ottaa niin henkiselle kuin fyysiselle terveydelle, alkaa loppu lähestyä ja vain nainen voi asian muuttaa. Silloin olisin hyväksytty ja elämässä olisi taas jotain mieltä.
Oletko ajatellut ulkomaista naista? Mahdollisuuden paranee.
Ne miehet joista kiinnostun lopettavat vastaamisen minulle, asuvat liian kaukana eivätkä siksi jaksa kiinnostua minusta, eivät ole kiinnostuneita minusta tai eivät muuten vain halua tutustua (pari miestä on jopa kirjoittanut minulle olevansa minulle kateellisia ja nettitutustuminen loppui kuin seinään). Olen normaalipainoinen ja kauniiksikin haukuttu, miehet kai ajattelevat että turha edes yrittää. Kyseessä ei todellakaan ole mitkään ns. miesmallin näköiset miehet, vaan joukossa on tavallisia mutta normaalipainoisia miehiä eli oman tasoisia sanoisin ja silti lopettavat vastaamisen. Se usein loukkaa minua ja tulen siitä surulliseksi jos itse kirjoitan pitkän viestin ja toinen aluksi vastaa ja sitten ei, mutta kyllä siihenkin tottuu. Mielestäni en ole kenellekään kehunut elämälläni ja saavutuksillani, mutta kertonut kyllä rehellisesti niistä ja myös ikävistäkin asioista. Joskus ajattelen olevani liiankin rehellinen ja avoin kirja, jotkut miehet hakevat kai jotain salaperäistä mystistä naista jota tapailla heti. Sitten aina jos löytyy joku aidosti viisas ja mukava tapaus, joka ei lopeta vastaamista niin ongelmana on usein allergia tai se että mies asuu kaukana.
Löytyy myös aivan liikaa kokemuksia miehistä joita ei kiinnosta netissä kirjoittaminen ja vastaaminen, vaan heti pitäisi lähteä miestä tapaamaan kun netissä vaihtaa sanan tai pari:
http://keskustelu.suomi24.fi/t/13616871
Ei kannata kirjottaa hirveen pitkiä, raskaita ja henkilökohtaisia juttuja. Vähän voi vihjata ja pala kerrallaan aukaista jos juttu siihen menee. Liian pitkät vuodatukset liian nopeesti on aika ahdistavia ja vähän sellanen "red flag".
Hiljaa hyvä tulee...
Eronnut 3v sitten.. Ei ole vain löytynyt sopivaa naista, jonka kanssa kaikki palaset loksahtaa kohdilleen.
Muutamassa kohtaamisessa on ollut oikeanlaista molemminpuolista kemiaa, mutta nämä ovat järjestäin olleet varattuja. Tai sitten on ollut vapaa, mutta 3 pienen lapsen yh, joista yksi erityislapsi... ei vaan pysty, anteeksi :( Loput ei vaan ole säväyttäyneet tai eivät ole kokeneet minua(kaan) sopivaksi itselleen.
Ehdottomasti haluisin pysyvän parisuhteen. Kaipa olen kranttu, mutta järkiliittoon en enää lähde, tarvitaan enemmän tunteita.
Ihanaa kuulla, että myös miehissä on niitä, jotka haluavat tunteita. Aivan liian moni kirjoittaja kuvittelee, että riittäisi kun saisi jonkun. Mutta ehkä he eivät ole kokeneet, millaista on ihastua ja rakastua ja olla suhteessa, jossa toisen ajatteleminenkin saa sukat pyörimään jalassa :(
Mä olen ollut. Rakastanut tosi lujaa ja pitkään. Tuli joskus järkisuhdetta yritettyä, mut se oli ihan tuhoontuomittu juttu.
Jaa olen sellanen tyyppi et kiinnostuneita on. Vähä varaa valkkailla eikä vaan epätoivosesti tarttua johonkin, ei mun tarvitsis olla viikkoakaan yksin jos mä haluisin "vaan jonkun". Mut en mä lähde kenenkään aikaa tuhlaan ja katteleen vieraisiin pöytiin siinä samalla. All or nothing :)
Olisko ennemminkin niin ettei niitä löydä! Kohtaamiset jäävät.
Naiset lopettaa vastaamisen parin viestin jälkeen vaikka ensin kerovat että ovat tosissaan liikkeellä. En myöskään juhli kuten nuorena joten ei baarit kiinnosta yhtään, olen siis tylsä joka ei osaa pitää hauskaa.
Tosissaan varmaan ovatkin useimmat mutta kenties löytänyt kiinnostavamman kohteen kuin sinä tai sitten vain halusi varmistaa ettet ole kovin kiinnostava ja antoi sinulle mahdollisuuden tehdä itsesi kiinnostavaksi, mutta viestisi eivät vaan saaneet sitä aikaiseksi. Näin minä toimin, kirjoittelen monien kanssa mutta moni tippuu heti alkumetreillä pois.
Juuri noin meinasin itsekin vastata. Ei se, että lopettaa kirjoittamisen jonkun kanssa, tarkoita etteikö olisi tosissaan liikkeellä, pikemminkin päinvastoin. On tosissaan liikkeellä ja hakee jotain toisenlaista kuin 38vmies. Ei se, että profiilien mukaan vastataan toisiaan, vielä todista yhtään mitään.
Naisien suurin ongelma on se että itse ei uskalleta tehdä mitään aloitteita, asiat ikäänkuin tapahtuu. Näin ainakin ikäuokassa 40
Mistä tämä tietosi on peräisin? Mistä tiedät etteivät tee? Itse teen ja tiedän ihmisiä jotka tekevät. Omat kokemuksesi puhuvat toista. Onko sinulla tietoa vaiko luuloa?
Kyllä ne tekee. Kun en saanut omaan ilmoitukseeni mitään kaikua tein kaksi täysin identtistä feikki profiilia joissa toiseen laitoin komean miehen kuvia ja toiseen ruman miehen kuvia. Valkkasin ne summassa netistä. Komea mies sai aloituksia ihan hyvinkin mutta ruma ei ensinkään. Tässä sain konkreettista faktaa että vain ulkonäkö on seikka mitä naiset netissä arvostavat.
En ole löytänyt sitä itselleni hyvää naista.
Olen kaveriton, työtön, en mikään komea. Siinä ne isoimmat syyt olikin. Ei ole naiste juuri koskaan halunneet edes tutustua. En usko että naisiin voi tehdä mitään vaikutusta millä ne saisi kiinnostumaan kun kaikkea on yritetty. En ole jännämies vaan kotona viihtyvä. Baareissa en ole käynyt 5 vuoteen.
Kukaan ei huoli minua, koska olen niin massasta poikkeava. Enkä kai itsekään huolisi keskivertonaista, koska ei meillä olisi mitään yhteistä.
Ei voi mennä suhteeseen jollei rakastu toiseen..ei vaan oo mahollista.
Teidän yhteiskuntanne ei anna elämää.
Jos ei tahdo olla lain mukaan, niin vaihtoehto asialle? miksi olla jossain?
Pari pitkää suhdetta takana, ensimmäinen (nuoruuden rakkaus) päättyi pettämiseen avopuolison osalta ja toinen (nettirakkaus) arvostuksen loppumiseen ja se kun loppuu, niin jäljelle jää halveksunta. Oli parempi lähteä suhteesta. Nyt erosta 2 1/2 vuotta ja en laita enää profiilia nettiin. Ei ole lapsia, käyn töissä, kaupassa, ystävien luona, urhelemassa. En käytä alkoholia, en käy baareissa, musiikkia (big band) käyn kuuntelemassa muutaman kerran vuodessa. Jos minua ei kotoa tulla hakemaan, niin tuskin löydän miestä. En jaksa känniääliöitä, enkä minä itse-tyyppejä. Asiat pitäisi olla suht' kunnossa, ei ulosotossa elatusmaksuja yms. En harrasta yhden yön suhteita, joten parempi olla yksikseen, nii ei loukkaa itseään eikä toisia. Töistä löysin yhden sopivan ja vapaan 50 miehen, jonka seurassa viihdyn, kysyin kahville, mutta en kelvannut. Tässä iässä täytyy jo hyväksyä, että kummallakin on takana elettyä elämää. Eikä tarvitse olla täydellinen, mutta henkinen yhteys pitää syntyä. Toivon, että rakkaus vielä löytyisi, mutta en etsi sitä aktiivisesti.
Siksi, että suhde suhteen vuoksi ei kiinnosta. Suhde itsessään ilman kemiaa ja tunnetta ei ole suhteen perustamisen arvoista.
Jokainen meistä haluaa suhteen, jossa yhteenkuuluvuuden tunne on olemassa eikä sitä tarvitse joka toinen päivä kyseenalaistaa.