Keskustelin kirjallisuutta sentään monipuolisesti lukeneen 30-vuotiaan tyttäreni kanssa suomalaisista kirjailijoista. Hänelle olivat tuntemattomia esim. Pentti Haanpää, Aapeli Lassi Sinkkonen, Paavo Rintala ja monet muut arvostamani, muutaman mainitakseni,, vaikka itsekin luin noita vasta -60-70-luvuilla.
Millähän konstilla tuollaisten sanataitureiden teokset saataisiin uudelleen kiinnostuksen kohteiksi?
Millähän konstilla tuollaisten sanataitureiden teokset saataisiin uudelleen kiinnostuksen kohteiksi?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Haanpään teksti on kovaa kamaa vielä 2000-luvullakin. Kieli niin taiturimaista suomea että ei ihme jos nykypäivän nuorelle aikuiselle tuottaa vaikeuksia tarttua Haanpään teoksiin.
Rintalan kieli taas tarkoituksella pelkistetympää, varsinkin varhaisemman tuotannon kohdalla. Rivien välissä käsitellään tietty suuria aiheita, kuten ihmisen osaa, elämän tarkoitusta ja Jumalaa ja muuta sellaista. Rintalan kohdalla kannattaa lukea Pekka Tarkan 60-luvulla ilmestynyt kirja "Paavo Rintalan saarna ja seurakunta".
Sinkkonen on OK mutta kerronta on välillä liian synkkää ja lohdutonta, vaikka härski ironia ja musta huumori mukana kulkevatkin.
Ja Aapeli on tietysti Aapeli!
Mielestäni nuoremman polven suomalaisten heikentynyt kyky hahmottaa äidinkielensä moninaisuutta johtuu siitä, että ihmiset lukevat yhä vähemmän. Varsinkin monen koululaisen kirjallinen ulosanti on suorastaan järkyttävän ala-arvoista - mukaan lukien omat lapseni.
En itsekään osaa vastata, millä konstilla ihmiset saataisiin menneiden (tai edes nykyisten) sanataitureiden teosten pariin.
"Rintalan kieli taas tarkoituksella pelkistetympää, varsinkin varhaisemman tuotannon kohdalla."
Entä itse tuotannossa?
Etkö ymmärrä, mitä tarkoittaa "varhaisempi"?
Oikein hyvin. Mietiskelin vain, mahtaako kieli olla pelkistetympää myös itse tuotannossa eikä vain sen kohdalla.
Väärä palsta, tämä palsta on tarkoitettu keskusteluun kielistä eikä kirjallisuudesta.
Minusta kirjallisuus on olennainen osa kielenkäyttöä. Eikö sinusta?
Kielistä keskusteltaessa on kyse säännöistä, mikä on väärin ja mikä on oikein, ja kuka on väärässä ja kuka on oikeassa.
Kirjallisuudessa on kyse tyyten muista asioista.