Tervehdys
Olen asunut avovaimon kanssa 5 vuotta yhdessä.
Seurusteltu ollaan ~7 vuotta
Nyt minulle on tullut totaalinen kyllästyminen
Onneksi minulla on työ minne voin paeta aina kun tuntuu siltä.
Meillä ei ole riitoja ja muutenkin menee ok mutta ei vain jaksaisi enää valitettavasti
Kuinka moni muu painii saman asian kanssa
Olen asunut avovaimon kanssa 5 vuotta yhdessä.
Seurusteltu ollaan ~7 vuotta
Nyt minulle on tullut totaalinen kyllästyminen
Onneksi minulla on työ minne voin paeta aina kun tuntuu siltä.
Meillä ei ole riitoja ja muutenkin menee ok mutta ei vain jaksaisi enää valitettavasti
Kuinka moni muu painii saman asian kanssa
Vastaukset 2
Vanhimmat
puhua, puhua ja puhua
eikä kuitenkaan osaa....
Olen itse elänyt suhteen, jossa oli juuri tuollainen fiilis. Mikään ei oikeastaan ollut pielessä, mutta mikään ei myöskään sykähdyttänyt. Käytiin yhdessä ulkona ja oli paljon ystäviä, hauskaakin pidettiin ja sukulaiset ihastelivat kotiamme, MUTTA MUTTA MUTTA
itse olin aika out.... ja niin oli puolisonikin, kunnes ymmärsimme erota... tai hän ymmärsi.
Minä ymmärsin hänen ymmärryksensä vasta paljon myöhemmin, mutta nyt olen todella tyytyväinen, että edes puolikas meistä ymmärsi mitä piti tehdä.
Elin myös samantapaisen asian kanssa. Emme asuneet yhdessä, samassa kaupungissa kylläkin. Ensi alkuun tapaamisia odotti, mutta sitten alkoi tulla ahdistunut olo, kun toista odotti tulevaksi. Ei oikein ollut mitään puhumista. Nyt suhde on loppu, aivan tuore juttu tosin vielä. Rumasti loppui, mutta silti on toisaalta helpottunut olo. Mutta nyt kun haluaisin toisen osapuolen kanssa vielä keskustella, tehdä vähän kauniimpi loppu, hän ei vastaa, on kadonnut aivan tyystin. Osoittaa minusta kypsymätömyyttä.
Mutta nyt pitää ajatella vaan eteenpäin, maailma on minulle pitkästä aikaa auki, yritän kulkea silmät auki.