Asun yhdessä miehen kanssa, joka tässä taannoin kertoi ettei ole koskaan rakastunut saatika rakastanut ketään. Välittää minusta kyllä kovasti ja hänestä se on outoa ettei se minulle ehkä riitä. Itse olen kertonut rakastavan miestä heti, kun olin varma tunteistani. En ole kuitenkaan halunnut painostaa miestä kertomaan tunteistaan ja olen kärsivällisesti odottanut ja luottanut siihen, että hän rakastaa vaikkei sitä ääneen sanokaan. Ilmeisesti olen kuitenkin ollut väärässä ja nyt en tiedä mitä tehdä. Asiasta on keskusteltu, mutta mies ei ymmärrä miksi se rakkaus mielestäni parisuhteessa on niin tärkeää.. hänelle riittää että toisesta välittää ja on hauskaa yhdessä. Tottahan tuokin on, mutta kyllä silti mielestäni suhteen perusta on erittäin huono jossei sen pohjalla ole rakkautta sitä kantamassa. En haluaisi jättää miestä tämän takia, mutten ole varma pystynkö tälläisessä yksipuolisessa suhteessa elämään.. Mitä te tekisitte? Onko tää muka normaalia ja olenko minä se idiootti kun kaipaan rakkautta mieheltä jonka kanssa elän?
Mies ei rakasta, voiko suhde jatkua?
zillaikai123
26329
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kyllä se rakastaminen on tärkeää että en ymmärrä miksi olla sellaisen kanssa joka ei rakasta.
Juu ja rakastaminenko ei ole sitä, että välittää toisesta ja toisen kanssa on hyvä olla. Voi jessus, rakkaus ei ole sitä kioskikirjallisuuteen perustuvaa höttöä, jota näköjään kaipaillaan entistä enemmän. Miesten siis pitäisi olla niitä ritareita valkoisilla ratsuillaan ja palvoa naista
Voi rakkaus olla tuotakin. Mutta tälle miehelle se ei ilmiselvästikään ole, kun hän itse kuvaa tunteitaan sanomalla ettei rakasta. Siinä on koko homman ydin.
Sitten taas toisaalta, kun tämäkään ei ole niin mustavalkoinen asia.. Mies on myös sanonut ettei tiedä mitä rakkaus on. Välittää siis enemmän kuin kenestäkään muusta aiemmin, muttei osaa sanoa onko se rakkautta. Minusta sitten sen kyllä ihminen vaan tietää jos jotakin oikeasti rakastaa. Ei sitä pysty kenellekään selittämään, että mitä se on. Ainakaan itse en pysty.
Minä olen samanlainen kuin miehesi. Niin vain olin 25 vuotta parisuhteessa, eikä suhde loppunut minun aloitteesta vaan vaimoni, joka rakastii toiseen mieheen.
Saisit varmaan miehesi kanssa turvallisen ja vakaan parisuhteen, mutta se ei välttämättä riitä naisille, jotka kaipaavat vauhtia ja vaarallisia tilanteita, tunteen paloa ja draamaa.
En minä kaipaa mitään hurjaa tunteiden paloa ja päivittäisiä "rakastan sinua" -lässytyksiä. Haluan vain, että tiedän että mua rakastetaan ja voin luottaa siihen. Tällä hetkellä koko suhde tuntuu yhdeltä suurelta huijaukselta, jossa mies on vaan sen takia että mun kanssa on kivempaa kuin yksin.
Arveletko siis, että miehesi ei kelpaisi kenellekään muulle? Hän on siis sinun kanssasi vain, koska sinä olet ainoa, joka huolii ja muuten joutuisi olemaan yksin?
No kun sen noin ajattelee, niin en tietenkään. Varmasti ottajia olisi muuallaki. Mutta jossei ole koskaan rakastunut, niin miksei haluaisi rakastua? Miksi tuhlaa aikaansa minuun joka "olen vain kiva". Tai miksi minä tuhlaisin aikaani häneen, kun olen varma siitä että joku jossain voisi oikeasti rakastaa minua.. haluta ehkä jopa naimisiin jne.
Itse vastasit itsellesi.
Ole aikuinen ja tee itse päätös. Kaipaat sitä tunteiden paloa, joten mene ja etsi sitä.
Se että kaipaa rakkautta, ei tarkoita sitä että kaipaa draamaa. Minun mieheni sanoi rakastavansa kun olimme seurustelleen n. 1,5 vuotta. Sittemmin on sanonut sen "säännöllisesti" noin puolen vuoden välein. Ei siis mikään lipevä lässyttävä.;) Mutta tiedän nyt siis, että mies todellakin rakastaa minua. Meillä on hyvä ja tasainen arki. Onnea. Ja sitä rakkautta.
Jos mies ei olisi koskaan kokenut rakkautta minua kohtaan, olisin lähtenyt. Kyllä, suurin osa ihmisistä, niin naisista kuin miehistäkin, haluavat tietää olevansa rakastettuja. Se ei riitä, että on "pidetty".
Rakkautta ei pidä sekoittaa draamaan. Se on aivan eri asia...
" jossa mies on vaan sen takia että mun kanssa on kivempaa kuin yksin."
musta tuo on suurin rakkauden osoitus..SUN kanssa on kivempaa kuin yksin.
Se on paljon sanottu, varsinkin jos on ihminen joka viihtyy yksin.
Toki, toiset ei pysty olemaan yksin ja jos ei joku heidän kanssa ole, he hajoaa ja etsii äkkiä jonkun että saisivat olla JONKUN kanssa ettei tarvisi olla yksin..
Musta tuntuu että tuo sun mies on jotain, mitä et tule ikinä kunnolla käsittämään koska sun ajattelutapa on täysin eri. Siksi käsität sen rakkausjutunkin jonain negatiivisena asiana että nyt se sitten nimenomaan EI rakasta.
Tuo suhde tulee tuottamaan varmaan molemmille harmaita hiuksia.
Ymmärrän , että on tärkeää tietää se yhden kerran, jotta voi suhde jatkua..
mutta älä luota siihen. Kun mies sanoo sen "ison R:n" joka teille joilleki on niin tärkeää on, niin seuraavaksi joudut epäilemään No sanoiko se vaan siks kun se ties että mä haluan sen kuulla? No mut tarkottiko se sitä? Nyt se ei ole sanonut sitä pitkään aikaan? Apua? Mitä jos mä en rakastakaan sitä, ja nyt se rakastaa mua?
jne..
Koska semmoisia te vaan olette, te ihmiset.
Pahuksen hyvin kirjoitettu. Minun kirjallisilla taidoilla ei kyetä aloittajalle selittämään tätä asiaa.
Luulen, että isolla osalla miehista tämä ns. rakkaus on oikeasti syvää välittämistä ja yhteenkuuluvuutta, mutta nämä miehet vain sanovat sitä rakastamiseksi, koska niin kuuluu tehdä.
Kuvittele, että olisit laivalla, joka uppoaa. Miehesi kuulee uutisen. Hätääntyisikö hän puolestasi vai rupeaisiko vain muina miehinä selailemaan seuranhakuilmoituksia? Voisiko hän nukkua yönsä rauhallisin mielin, ennen kuin saa selville kohtalosi?
Hän ei ole varmaan ollut rakastunut sinuun,vaan kiintynyt pikkuhiljaa. Se rakastaminen on niitä rakkauden tekoja eli toisen huomioimista ja toisesta välittämistä, ollaan avoimia ja puhutaan asioista sekä pidetään omat lupaukset, siten saadaan aikaan rehellinen ja luottamuksellinen ilmapiiri, jossa uskalletaan myös rakentavasti riidellä, osataan joustaa ja tehdä kompromisseja sekä annetaan toiselle myös se oma tilansa ja aikansa, ollaan toisiinsa sitoutuneita, mutta toista ei omisteta. Tällaista ajattelen sen rakastamisen olevan.
Rakkautta ei voi selittää sanoilla vaan teot puhuu.
Mikä ero on siinä, että sanoo rakastavansa toista tai välittävänsä toisesta? Ei mikään, vaan teot ovat niitä, jotka kertovat sen, missä mennään. On miehiä, jotka lepertelevät ja kertovat rakastavansa ja käyttäytyvät sikamaisesti; heille "minä rakastan sinua" on vain korulause.
Miksi teet tuollaisesta asiasta itsellesi ongelman? EIkä tosiaan riitä, että välittää toisesta ja viihtyy toisen seurassa - se on paljon nykyaikana. Toisaalta nykyajan parisuhteilua kuvaa hyvin tuo pohdiskelusi; kaiken pitäisi olla niin kuin "ohjeissa sanotaan" ja jokaisen pitäisi osata korulauseet ja vinkeet, joita parisuhdeopettajat meille kertovat - miten olisi jos se riittäisi, että on hyvä olla toisen kanssa ja haluaa sitoutua parisuhteeseen?
Kyllä rakastaminen on ihan selkeästi oma tunne, välittäminen sisältyy siihen mutta on eri asia. Välittää voi vaikka kaveristaan tai Afrikan lapsista, mutta ei minullekaan riittäisi välittäminen ilman rakastamista parisuhteessa. Ja olen mies.
Suhde voi jatkua mutta miksi haluat jatkaa suhdetta ihmisen kanssa joka ei sinua rakasta? Tälläisiä liittojakin on hurjasti ja sitten tulee se ero kun toinen rakastuukin johonkin toiseen osapuoleen. Jos ei tiedä mitä rakkaus on ei sitä ole kokenut.
Juuri äsken eron kokenut mies minulle tilitti että oli vaimonsa kanssa mennyt yhteen kun halusi perheen, oli vaan joku siihen sopiva nainen löytynyt. Myöhemmin tapasi rakkautensa jollaista ei ollut tiennyt olevankaan ja erosi. Monille miehille tuntuu riittävän että toisen kanssa on kiva olla.
Minusta tämä oli hyvä kirjoitus. Rakastaminen tarkoittaa, että rakastettu on aivan erityislaatuinen ihminen toiselle.
Jos on puolisolleen vain mukava ihminen muiden mukavien ihmisten joukossa, niin se alkaa vähitellen syödä itsetuntoa. Vaikuttaa myös ajankäyttöön ja asioiden tärkeysjärjestykseen, esimerkiksi lasten synnyttyä parisuhteelle tuskin löytyy aikaa, jos rakkautta ei ole. Viimeistään kun jompi kumpi löytää muualta rakkauden, niin suhde päättyy.
Rakkaussuhde on versioitu vauvan ja tämän äidin (tai pääasiallisen hoitajan) suhteesta.
Ihmisillä on todella erilaisia, välillä hyvin erikoisiakin käsityksiä rakkaudesta. Niistä voisi puhua loputtomiin. Loppupeleissä merkitystä on vain sillä mitä itse tuntee. Miehesi on sanonut ettei rakasta sinua, vaan on kiintynyt sinuun. Tunnetko hänen kiintymyksensä? Miten hän osoittaa kiintymystä? Mitä käytännössä arvelisit olevan eritavalla suhteessanne, jos mies sanoisikin rakastavansa sinua?
Olen 50 v, elämässäni on ollut jokunen mies. Ehkä kaikista eniten olen tuntenut saavani rakkautta mieheltä, joka on myös sanonut, ettei rakasta ketään.
Minusta aika hölmöä vetää tähän keskusteluun jännää alkurakkauden huumaa versus rauhallisempaa, seesteistä rakkautta ja väittää ettei jälkimmäinen aloittajalle kelpaa. Mies ei sanonut, ettei tunne väkivahvaa intohimon paloa vaan rakastaa omalla jäyhällä ja luotettavalla tavallaan, ilman korulauseita ja kukkapuskia. Mies sanoi, että ei rakasta. Aivan eri asia.
Taas spekuloidaan sanalla rakkaus, rakastaa. Sanelle ei ole yhtä merkitystä ja sekin pitää muistaa, että jokainen ajattelee sanasta omalla tavallaan. Kun ap kertoi, että mies kertoi, että ei ole koskaan ketään rakastanut, mutta välittää hänestä.
Tuo välittäminen on mielestäni suurempi asia kuin sanan rakkaus käyttäminen, Sana välittäminen kertoo paljon enemmän. Joku tuohon ehti huitaista tuon intohimonkin vielä, se nyt ei ole pienintäkään rakkautta tai välittämistä, sehän oman pään tuote eli oman saamisen tarve, siinä ei toista kunnioiteta lainkaan.
Kun puoliso sanoo väittävänsä toisesta, kyllä silloin tietää että hän todella kaikin puolin elää todellista perhe-elämää kanssasi.
Tässä kai sitä niitä väärinkäsityksiä tuleekin, kun toinen odottaa tuota puolison jatkuvasti hokevan, "minä rakastan sinua" kyllä siinä sanan merkitys halpenee ja hälvenee. Siihen kun toinen astuu samaan samaan kotiin kanssasi pitää luottaa ilman hokemia jatkossa.
Tiedän että mies sanoo rakastavansa, siihen ei tarvita kuin seksin puute ja se oli sitten siinä, saman tien se rakkaus loppui. Kai se puutteessa elävältä naiseltakin onnistuu ja kun tämän vuoksi yhteen mennään, eipä ole perustus kovin kovalla pohjalla, siitähän puuttuu suurin osa yhteiselämän asioista. Pelkällä seksillä ei eletä.
Minulle on tärkeää, että mieheni sanoo rakastavansa minua. Se sinetöi suhteemme ja luo sille pohjan. Alkuhuumasta ei ole kyse, vaan pitkäaikaisesta avioliitosta. Se on tärkeää juuri tässä suhteessa.
Luota vaistoihisi, äläkä sulje pois rakastamisen halua ja tarvetta.
Mua naurattaa kun suhteen "pohja" on siinä että rakastaa:D
Mä kyllä kyselen ihan eri asioita. Mielipiteet, tavoitteet, suunnitelmat, luonne, rehellisyys, ulkonäkö..Koska kokemusta on suhteesta joka pohjautui rakkauteen, ja päättyi kuitenkin eroon koska kaikki muut asiat kusivat.
"Ei se sitten rakkautta ole koskaan ollutkaan" sanovat jotkut..
mutta siksipä en uskokaan enää rakkauteen, enkä aio kenellekään enää sanoa niitä sanoja. Seuraava ihminen kun kusessa, mikäli sattuu olemaan tunneihminen, joka POHJAA elämänsä rakkauteen eli käytännössä sillä hetkellä sekoilee kuin jakomielitautinen.
Elämälä on se oma pohjansa kyllä, olisiko alin pohjanoteeraus se hetki kun menee jollekin sen rakkauden lupaamaan.
Ei rakkaudesta tosiaan suhteen pohjaksi ole. Se on pikemminkin mauste, jonka jokainen maistaa eri tavoin. Joku ei maista rakkautta, vaan ehkä kiintymystä, läheisyyttä ja lämpöä.
On aika surkeaa, jos ei osaa erottaa välittämistä rakastamisesta tai ei saa koskaan kokea rakkautta, sitä, että on oikeasti rakastettu. Välittää voi niin monista asioista, mutta onhan rakastaminen jotain paljon enemmän. Rakkaus on suhteen pohja jolle sitten rakennetaan rehellisesti yhteisten tavoitteiden ja suunnitelmien mukaan. Eikä rakastaminen tarkoita "lässyttämistä".