Hei!
Jaaha..mistä aloittaisin. Yritän tiivistää tämän kaiken, saa nähdä onnistuuko sekään.
Olemme olleet neljättä vuotta yhdessä. Emme asu kuitenkaan saman katon alla. Hänellä (miehellä) ei ole lapsia, minulla jo kaksi täysi -ikäistä poikaa.
Alkoholi on näytellyt suurta osaa koko suhteen ajan. Molemmilla. Miehellä on nyt töitä, mutta vkonloput on kuin "Matti ja Mervi"..väkivaltaa, poliisit, ambulanssi ..ja kenties lopux putka.
Mies ajoi jo toistamiseen vapun aikaan ratin. Törkeä sellainen. Ja äitinsä mielestä kaikki on minun syytä, myös se 2012 ajettu ratti. Miehellä olisi ollut ollut varaa taxiin, tai vaikka ryömiä kotiinsa, koska kotiinsa oli n. 1.5 km.
Minä olen edelleen kirjoillla siinä kaupungissa, missä eka ratti tuli, mies nyt kirjoilla työn takia muualla, jossa lähinnä majailen, otan joskus turpaan, vietän putkaöitä, koska en ole kirjoilla ko. asunnossa, mies saa asunnon haltijana päättää kuka lähtee.
Äitiänsä en ole koskaan nähnyt. Eikä kiinnosta! Mutta poikansa tilittää joka ikisen riidan äidilleen, eivät puhu puhelimessa kuin silloin, kun mies on töissä. Saavat autuaasti haukkua minua. Kaikesta!
Minua nakellaan kuin jauhopussia. Tänään lähdet..no joo älä lähdekkään. Jos olisi salittua kirjoittaisin kaikkien nimet, sitä toki en tee.
Meillä on jo suhteellisen vakiintunut seksielämä. Välillä vilkkaampaa välillä ei. Kuulunee asiaan. Mutta mies on alkanut nöyryyttää (tai ainakin minusta pahalta tuntuu) niin, että runkkaa, sinänsä ei mitään pahaa, mutta hoitakoon hommansa muualla kuin, että silmien edessä vetää kouraan ja katsoo pornoa kännykällä samalla ja ruikkii ne nesteet pitkin minun vaatteita. Ällöttävää!!!!!!
Tapahtumia on edeltänyt riita, aina.
Äitinsä huorittelee, tottakai myös poikansa.
Mutta, enkeli en ole minäkään. Olin jo seurustelun alkumetreillä sanonut, että olen alkoholisti. Olimme silloin työttömiä, joten eka kesä meni kirkkaita juodessa. Totuus on valjennut, etten ainakaan valehdellut( kukapa muuten tollasta keksisi). Minusta on tullut kovin väkivaltainen, pelkään tosissaan, että kohta tapahtuu, jotain jota ei voi enään peruuttaa.
Kun tapasimme, olin jo retkahtanut. Sitä ennen olin 3kk hoidossa ja sain hitusin maistaa jälleen ns. normaalia elämää ja tutustua itseeni. Olen hyvin koulutetttu ja jopa lekurit eivät usko tätä alkon määrää, ennenkuin näkevät maksa arvot. Ulkonäkökin hämää lääkärit. En näytä juopolta. Ainakaan pahemmin.
Uskoisin, että jos tämä hra x myös myöntäisi oman ongelmansa ja molemmat raittiina , EHKÄ tämä voisi onnistua, tämä yhteiselo. Toinen on se, että äitinsä voisi edes hetkeksi unohtaa, eikä tilittää kaikkea, mutta pahoin pelkään, ettei onnistu. Niin voimakas side noilla kahdella tuntuu olevan. Johtunee miehen sairauksista lapsena, mitä äitinsä hoiti. Miehellä ei ole ollut kuin yksi 4kk (vkonloppu) suhde takanaan.
Tänään heti laittoi aamusta itkemään, kun kertoi miten äitinsä oli puhelimessa illalla sanonut..jotain, että haluaisi tappaa minut, että minä olen syypää kaikkeen. Rattiin ja muihin sekoiluihin.
En pyyhi sivuhistoriaa ( senhän se lukee ekana kun iltavuorosta tulee).
Joten toivon, että asiallista kommentia tulisi minulle, hänelle / meille.
Kiitos ja oikein hyvää Juhannusta kaikille, jotka luitte tämän!
Jaaha..mistä aloittaisin. Yritän tiivistää tämän kaiken, saa nähdä onnistuuko sekään.
Olemme olleet neljättä vuotta yhdessä. Emme asu kuitenkaan saman katon alla. Hänellä (miehellä) ei ole lapsia, minulla jo kaksi täysi -ikäistä poikaa.
Alkoholi on näytellyt suurta osaa koko suhteen ajan. Molemmilla. Miehellä on nyt töitä, mutta vkonloput on kuin "Matti ja Mervi"..väkivaltaa, poliisit, ambulanssi ..ja kenties lopux putka.
Mies ajoi jo toistamiseen vapun aikaan ratin. Törkeä sellainen. Ja äitinsä mielestä kaikki on minun syytä, myös se 2012 ajettu ratti. Miehellä olisi ollut ollut varaa taxiin, tai vaikka ryömiä kotiinsa, koska kotiinsa oli n. 1.5 km.
Minä olen edelleen kirjoillla siinä kaupungissa, missä eka ratti tuli, mies nyt kirjoilla työn takia muualla, jossa lähinnä majailen, otan joskus turpaan, vietän putkaöitä, koska en ole kirjoilla ko. asunnossa, mies saa asunnon haltijana päättää kuka lähtee.
Äitiänsä en ole koskaan nähnyt. Eikä kiinnosta! Mutta poikansa tilittää joka ikisen riidan äidilleen, eivät puhu puhelimessa kuin silloin, kun mies on töissä. Saavat autuaasti haukkua minua. Kaikesta!
Minua nakellaan kuin jauhopussia. Tänään lähdet..no joo älä lähdekkään. Jos olisi salittua kirjoittaisin kaikkien nimet, sitä toki en tee.
Meillä on jo suhteellisen vakiintunut seksielämä. Välillä vilkkaampaa välillä ei. Kuulunee asiaan. Mutta mies on alkanut nöyryyttää (tai ainakin minusta pahalta tuntuu) niin, että runkkaa, sinänsä ei mitään pahaa, mutta hoitakoon hommansa muualla kuin, että silmien edessä vetää kouraan ja katsoo pornoa kännykällä samalla ja ruikkii ne nesteet pitkin minun vaatteita. Ällöttävää!!!!!!
Tapahtumia on edeltänyt riita, aina.
Äitinsä huorittelee, tottakai myös poikansa.
Mutta, enkeli en ole minäkään. Olin jo seurustelun alkumetreillä sanonut, että olen alkoholisti. Olimme silloin työttömiä, joten eka kesä meni kirkkaita juodessa. Totuus on valjennut, etten ainakaan valehdellut( kukapa muuten tollasta keksisi). Minusta on tullut kovin väkivaltainen, pelkään tosissaan, että kohta tapahtuu, jotain jota ei voi enään peruuttaa.
Kun tapasimme, olin jo retkahtanut. Sitä ennen olin 3kk hoidossa ja sain hitusin maistaa jälleen ns. normaalia elämää ja tutustua itseeni. Olen hyvin koulutetttu ja jopa lekurit eivät usko tätä alkon määrää, ennenkuin näkevät maksa arvot. Ulkonäkökin hämää lääkärit. En näytä juopolta. Ainakaan pahemmin.
Uskoisin, että jos tämä hra x myös myöntäisi oman ongelmansa ja molemmat raittiina , EHKÄ tämä voisi onnistua, tämä yhteiselo. Toinen on se, että äitinsä voisi edes hetkeksi unohtaa, eikä tilittää kaikkea, mutta pahoin pelkään, ettei onnistu. Niin voimakas side noilla kahdella tuntuu olevan. Johtunee miehen sairauksista lapsena, mitä äitinsä hoiti. Miehellä ei ole ollut kuin yksi 4kk (vkonloppu) suhde takanaan.
Tänään heti laittoi aamusta itkemään, kun kertoi miten äitinsä oli puhelimessa illalla sanonut..jotain, että haluaisi tappaa minut, että minä olen syypää kaikkeen. Rattiin ja muihin sekoiluihin.
En pyyhi sivuhistoriaa ( senhän se lukee ekana kun iltavuorosta tulee).
Joten toivon, että asiallista kommentia tulisi minulle, hänelle / meille.
Kiitos ja oikein hyvää Juhannusta kaikille, jotka luitte tämän!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.