Mies ei työssä. Opiskelee, mutta olen jo vuosia elättänyt hänet ja maksanut hänen ja omat velkani. Ei lapsia.
Olen hänen kaikki kaikessa.
Ainoa ja suurin ongelma suhteessamme on minun luottamuksen menetys yhteiseen, valoisampaan tulevaisuuteen. En vain kykene näkemään tulevaisuutta yhtään nykyisyyttä valoisampana. Periaatteessa kaikki on hyvin, mutta en ole kuitenkaan onnellinen. Elämme todella niukasti yhden tuloilla ja jo vuosia olemme puhuneet "sitten kun"-muodossa tulevaisuudesta. Pelkään, että huomaan eläneeni hänen elämääsä parempaa huomista odottaen ja katkeroidun.
En haluaisi särkeä hänen sydäntään, mutta miten voisin olla elämääni tällaisenaan tyytyväinen? Olenko liian vaatimaton vai sittenkin liian vaativa?
Olen hänen kaikki kaikessa.
Ainoa ja suurin ongelma suhteessamme on minun luottamuksen menetys yhteiseen, valoisampaan tulevaisuuteen. En vain kykene näkemään tulevaisuutta yhtään nykyisyyttä valoisampana. Periaatteessa kaikki on hyvin, mutta en ole kuitenkaan onnellinen. Elämme todella niukasti yhden tuloilla ja jo vuosia olemme puhuneet "sitten kun"-muodossa tulevaisuudesta. Pelkään, että huomaan eläneeni hänen elämääsä parempaa huomista odottaen ja katkeroidun.
En haluaisi särkeä hänen sydäntään, mutta miten voisin olla elämääni tällaisenaan tyytyväinen? Olenko liian vaatimaton vai sittenkin liian vaativa?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Oletko varma, että särkisit hänen sydämensä eroamalla? Usein tuo on vain kaunis ajatus omassa päässä. Juuri se keino/niksi, jolla mies maksattaa elämisensä sinulla.
Kuinka kauan hän on opiskellut? Kyllähän sitä jossain vaiheessa valmistuukin..Tulee väkisinkin kuva jostain saamattomasta miehestä.
Eroa! Ikuisen opiskelijan elättämisessä ei ole mitään järkeä. Monesti käy myös niin, että kun tyyppi viimein valmistuu (tai tapaa paremman elättäjän), hän päättää suhteen.
Komppaan tinde_66:sta. Pahin skenaario mitä voi kohdallesi sattua. Luultavasti myös todennäköisin.
Opiskelu on maailman huonoin tekosyy olla tekemättä toitä ja siten taloudellisesti osallistua yhteiseen huusholliin.
Tottakai sinä olet sille kaikki kaikessa: kuka muu täysin elättäisi tuollaista vetelystä!
Ikävä kyllä, kun saat tarpeeksesi hänen loisimisestaan, hän valon nopeudella hankkii itselleen toisen elättäjän. Sinunlaisia naisia kun Suomessa riittää ja riittää.
so very sorry!
Aivan ensimmäiseksi sinulle ja kaikille muille suomalaisille voi sanoa:"Ei ole mitään "sit ku" elämää. On VAIN tämä hetki. Ja kun se on mennyt, se ei tule koskaan takaisin".
Ihminen ei voi tehdä päätöksiä tulevaisuuden tai menneisyyden pohjalta. Päätökset on tehtävä nykyisen tilanteen pohjalta. Toki menneisyydestä pitää ottaa oppia, mutta tulevaisuuden varaan ei saa laskea mitään.
Oletko koskaan miettinyt miksi miehesi ei ole halunnut lapsia? Kenties liikaa hälyä ja vaivaa hänen "kölliäis" elämälleen? Ja jos kerran aina vain opiskelee eikä mene edes töihin, niin se alkaa olla enemmän kuin eron paikka. Normaalisti yliopistotasoisesta koulusta valmistuu neljässä vuodessa, lisensiaatti työhön menee vuoden verran ja väitöskirjaa pari vuotta. Ja silloin ehtii vielä 25 vuotiaana työuralleen. Siis, jos työnteko kiinnostaa.
Minä sanoisin että moisestä kölliäiasestä pitää päästä eroon. Ja kun tässä vaiheessa otat asian puheeksi, älä usko siihen että mehesi näkee äkkiä kaiken kirkkaasti ja haluaa yhteisiä lapsia. Vuosien seurustelun jälkeen niitä olisi kyllä tullut jos olisi ollut tullakseen.
Tiedän useita vastaavia tapauksia. Siis, laiskoja elättejä.
Todentotta tuo kommenttisi "sitku-elämästä". Pätee myös onneen. Onni, onnellisuus ei myöskään tule "sitku" jotain, vaan onni on aina nyt ja tässä. Nimenomaan itsessä, ei sen ulkopuolella, tai sitku.
Nykyään ei niin vaan "mennä töihin" ja miksi kaikkien pitäisi haluta lapsia tänne ylikansoitettuun maailmaan. Ei niillekkään tule riittämään töitä.
Voi herraisä kuinka yksinkertaisten ihmisten kommentteja täällä onkaan.
Jos tässäkin tapauksessa sukupuolet olisi toisinpäin ja mies kirjoittaisi vastaavasti niin hänhän olisi täysi SIKA mutta kun on toisinpäin niin saa ymmärrystä.
Vanhoihin kaavoihin ja asenteisiin törmää jatkuvasti vaikka elämme pitkälti 2000lukua kun mies se on joka leivän kotiin tuo tyyliin...
Toista mieltä. Paitsi sillä erotuksella, etten tiedä yhtä ainoaa naista, joka olisi vuosia "opiskellut" ilman että vapaa-ajat olisi käynyt töissä.
Täällä samanlainen tilanne. Minä olen perheen elättäjä, mies epävarmoissa pätkätöissä. Ymmärtäisin, jos hän aktiivisesti etsisi vakituista työtä, mutta hänellä on varaa olla nirso töiden suhteen. Haluaa toteuttaa unelmiaan. Olen kyllästynyt pennin venytykseen ja toisen saamattomuuteen, se on tappanut jo rakkaudenkin. Naimisissa olemme olleet jo vuosia, ei onneksi lapsia. Yhteinen asuntolaina, jota minä pääsääntöisesti olen lyhentänyt. Jos nyt eroan, jään selvästi tappion puolelle. Tilanteen sietämättömyydestä on puhuttu monta kertaa, ja aina mies lupailee, että vielä koittaa se parempi huomen. Kuten aloittajankin kohdalla, en jaksa siihen enää uskoa. Harkitsen vakavasti eroa, mutta mietin, että onko tämä riittävä syy.
Ennen eroa teet että lasket mitä olet maksanut aasunnosta ja vaadit isomman osuuden yhteisestä asunnosta niin saat omasi pois niin helpottaa asioita ja se siitä
Ei muuta kun avioehtoa tekemään ennen eroa kun ei mies ole rahaa tyunut yhteiseen hyvää niin saat sen mikä sinulle kuuluu. Ennen eroa teet kirjapidon paljonko olet asuntolainaa maksanut ja pankista saa tilotteet takutuvasti niin jos tulee riitaa omaisuudesta ja sinulla on mustaa valkoisella niin olet oikeutettu saamaan enmmän osituksessa yhteisestä omaisuudesta.
Vastaan aloittajan kysymykseen toisesta näkökulmasta, ehkä se auttaa sinua tekemään päätöksen. Seurustellessamme huomasin että mies käyttää aina rahansa kun sitä on, toki järkeväänkin mutta myös humpuukiin. Hän kosi pari kertaa, mutta halusin että asumme vielä eri asunnoissa ja katsotaan eteenpäin.
Hänen taloudellinen tilanne kurjistuu kurjistumistaan, eli ei pysty elättämään itseään. En nyt sano että olisi käyttänyt minua hyväkseen pyytäessään naimisiin, paremminkin ei vain osaa käsitellä rahaa.
Näin nyt elämme, hän husaa alkukuusta rahansa ja elää loppukuun säästöliekillä. Joskus lainaa kavereilta, mutta maksaa kyllä aina takaisin. Minä elän järkevästi rahani käyttäen ja riittää koko ajan. Muuten meillä on hyvä yhdessä. En usko että rakkaus riittäisi, jos joutuisin osinkaan häntä elättämään.
Jos muutatte yhteen niin sinä hoidat raha-asiat ja annat miesystävällesi sen verran rahaa käyttöön että se riittää seuraavaan palkaan saakka ja jos vaikka vuoden jälkeen voisi olla aika paljon säästössä pahan päivän varalle.
Eikö mies voi tehdä viikoloppuisin ja iltasin töitä. Jos ei niin alkaa haiskahtaa hyväksikäytöltä.
Kiitos vastauksista. Hänellä on aina perusteltu syy, miksi ei hae töitä tai harjoittelupaikkaa. Jos olen ehdottanut hänelle työnhakua, on asiasta usein syntynyt riita.
Eli siis selkeästi käyttää sinua hyväksi. Hae nyt ihmeessä eroa ennen kuin saat perinnön tai lottovoiton.
Samainen aloittaja täällä taas. On hyödyllistä lukea vastauksia pienellä aikaperspektiivillä. Näinhän tuo kuvailemani näyttäytyy ja sitähän se onkin. Mies kyllä vakuuttelee, kuinka kamalaa on olla rahaton, mutta ei tosiaan asialle mitään tee. (Opiskelua lukuunottamatta)
Minulle ero vaihtoehtona lakaa pikku hiljaa näyttäytyä neutraalina, vähemmän surua aiheuttavana asiana. Kesä ja alkusyksy ovat olleet tarpeeksi masentavia näitä pohtiessa.
Rupea ensin pihstelemään rahoistasi ja jos miehesi tarvitsee jotain niin käske menemään töihin niin helpottaa. Miehenä ollut elämäni aikana muutaman kerran työtön ja aina hain töitä vaikka se lomautus olisi jossain vaiheessa loppunutkin mutta jos saa vakaamman työn missä ei lomautuksia ole niin siihen mennään eikä osotella kototna jos sattuin töitä saamaan. Miehesi on tottunut että sinä elätät eikä herää ennen kun lopetat hänen elättämisen ja rupee vaatimaan puolet pakollisista menoista häneltäkin niin voi ruveta työt kiinnostmaan.