Kitaran soitosta kysymyksiä

En oo itsekään mikään ammattilainen ja kolmoseen en ala vastaamaan mutta

1. Sanoisin että akustisella koska itse olen sillä aloittanut ja pidän enemmän akustisella soittamisesta (riippuen siitä että mitä haluat oppia, jos haluat tulla hyväksi sointukitaristiksi kuten minä niin suosittelen akustista, jos haluat heti oppia näppäilemään ja soittamaan rokkibiisejä niin sanoisin kenties sähkökitara mutta en ole siitä varma ku olen ite keskittynyt akustiselle- ja sointupuolelle).

2. Kyllä esim. netistä ja kirjoista löytyy hyvin ohjeita aloittelijalle, mutta ei varmaan opettajasta olisi haittaa. Riippuu taas vähän siitä mitä soitat. Jos esim. haluat sointukitaristiksi niin se kyllä onnistuu jos etsit hyvän kuvan soinnusta ja alat soittamaan (netistä löytyy apua) ja kyllä jos haluat soittaa näppäilykitaraa niin kyllä varmaan yksin alkuun pääsee mutta se voi vaatia enemmän treeniä (kuten jo sanoin minulla ei ole siitä hirveästi kokemusta)

1. Aloittaa voi ihan kummalla tahansa. Kumpikaan ei sulje toistaan pois tai ole kitaran oppimisesta pois ja jos haluaa aloittaa kummallakin yhtä aikaa niin sekin on ihan hyvä valinta, oppiipa alussa monipuolisempaa soittamista kun tulee tutuksi komppaus, sooloilu, plektra tekniikat ja näppäily sekä näiden yhdistelmät molemmilla kitaroilla ja onpa vaihtelua kun opettelee kahta hieman erillaista soitinta.

2. Hyvä opettaja on kyllä mainio juttu alkuun. Hyvä opettaja osaa heti kertoa missä menee metsään kun taas välttämättä sitä ei itse tajua kun opettelee omin nokkinensa netistä, kirjoista ym. lähteistä. Hyvä opettaja siis oikoo ne sudenkuopat sun muut pois, jolloinka oppiminen on siinä suhteessa nopeampaa ja mahdollisesti virheellisesti opitut asiat ei kiusaa etenmistä.

Mutta toki voi itsekin oppia ja netissä löytyy paljon hyviä paikkoja oppimiseen. Oppimisessa voi myös ja kannattaakin käyttää eri lähteitä ja osan asioista ei tarvitse olla opettajan kertomia asioita kuten vaikkapa kitaran viritys, kitaran säätö ym. joissa netistä löytyy paljon opastusta.

3. Paha sanoa mikä ois sinun merkkisi kummassakin kategoriassa.

- Sähkiksissä löytyy paljon vallinnan varaa ja metsään ei varmasti pahemmin mene esim. Yamahan Pacifican 212 tai 611 sarjalaisilla tai vaikkapa Fender, Epiphone, Ibanez, Tokai merkkisillä
- Akustisissa löytyy myös paljoon valinnan varaa ja vaikka mitä mekkiä kuten Yamahat, Fenderin Sonora, Tanglewood, Hagström, ja sitten on Martin, Taylor, Breedlove, Gibson ym.

Kun ei ole tietoa noista sun nykyisistä soittimista tarkempaan ja niiden kunnosta etc. niin ei voi kertoa mikä ois sulle paras vaihtoehto, menet sen mukaan miltä susta tuntuu ja kumpi on tarpeisiisi sopiva.

Komppaan edellisiä, eli

1. Riippuu aivan siitä minkä tyyppistä musiikkia haluat soittaa. Et maininnut, että onko akustinen kitarasi nylon vai teräskielinen. Kannattaa tuotakin asiaa miettiä, sillä teräskielinen on HYVIN karkeasti sanottuna vähän enemmän kuin sähkis: soundi on lähempänä sähkistä ja monet biisit taipuvat niin teräskielisellä kuin sähkiksellä. Nylon kielinen on taas enemmän klassiseen musiikkiin (itse tykkään ajatella näin), ja jos sellainen musiikki ei hirveästi kiinnosta, kannattaa suoraan valita sähkis. Perustekniikat kuitenkin oppii niin sähkiksellä kuin akustisella.

2. Kun itse aloitin soittamisen, ajattelin opetella kaiken itse. Päätin pari kuukautta myöhemmin kuitenkin hankkia opettajan, enkä kadu päätöstä yhtään! Opettaja kertoo, mitkä asiat on tärkeitä soittaessa ja mitä kannattaa kokokeilla. Hän myös ohjeistaa ja on tukena.

3. En näistä merkeistä osaa hirveästi sanoa, yleisimpiä juuri Fender, Ibanez, Yamaha ja Taylor. Jos aikoo hankkia uuden kitaran, kannattaa suoraan panostaa siihen vähintään 200 €. Kyllä sen soittaessa tuntee että onko halppis kitara vai ei. Ja voi olla, että halvalla kitaralla soittoharrastus jää lyhyeen jos kitaraa pitää esim olla koko ajan virittelemässä uudestaan.

1. Itse opettelin sähkökitaralla. Kotona oli myös nylonkielinen akustinen, mutten ole koskaan digannu nylonkielisestä (en soundista enkä sillä soittamisesta), teräskieliset akustiset on ok. Nyt olen innostunut ukulelesta (Epiphone Les Paul), vaikka se on kyllä nylonkielinen. Ja sit mulla on Tokain Tele.

2. Ei mulla ainakaan mitään opettajaa ole ollut. Soinnut opettelin ja niitä rämpyttelin edestakas, kyllä se siitä. Ja tietysti viritys pitää opetella ihan ekaks.

Ja vaikka joku sua opettaiskin, niin eihän sun tunneilla kamalan usein tarvi käydä, jos vain motivaatio riittää omaan treenaamiseen. Soittamallahan sitä oppii, eikä sillä että toinen opettaa. Ihan hyvä tietysti, että toinen ensin opastaa miten kannattaa treenata.

3. Sähköskitassa on ihan hyvät perusmallit Stratocaster ja Telecaster. Molemmat Fendereitä, mutta edullisempana löytyy vaikkapa Tokai, Epiphone (Gibsonin alamerkki), tai jos haluaa vähän hevimpää niin Ibanez, Washburn.. Japsikopiot Fenderiltä ja Gibsonilta on pääsääntöisesti tosi asiallisia.

Akustiseksi (teräskieliset) jotkut Ibanezit on ihan hyviä hinta/laatu-suhteeltaan.

Kannattaa ehkä liittyä Facebookissa ryhmään "soitinkirpputori". Onhan siellä aika erikoisiakin merkkejä ja malleja myynnissä, mutta sieltä löytää aika edullisesti ihan hyvää laatua. Muusikot ei pahemmin kuseta eikä pyydä ylihintaa (siks kai me ollaankin aina niin köyhiä :)

Käytettynä ostoa suosittelen muutenkin, tehdasuudet eivät ole yleensä kunnolla säädettyjä eikä ainakaan sisäänajettuja (soittimet usein paranee asiallisessa käytössä).

Mulla on teräskielinen akustinen. Akustisella ei tarvitse pelata turhien nappuloiden kanssa, vaan kaikki äänet ovat omissa käsissä. Teräskielinen akustinen on tosin sormille kaikkein rankin.
Puoliakustista laatulaitetta tekisi mieli, mutta krooninen rahapula estää ostamisen.

3. Olen varmaan vähän puolueellinen, koska olen soittanut vuosia ESP:n LTD-kitaroilla, mutta niissä on tunnetusti todella hyvä hintalaatusuhde. Soitettavuus on niissä todella hyvä eli niitä on helppo soittaa. Varsinkin, jos haluaa oppia soittamaan sooloja ja vähän vaikka tiluttamaankin, niin LTD on hyvä vaihtoehto. Tuossa esimerkki halvemman pään kepistä, joka on tarkoitettu lähinnä aloittelijoille/harrastelijoille:
http://www.thomann.de/fi/esp_ltd_mh_100qm_nt.htm
ESP:ltä löytyy myös Les Paul -mallisten sarja, mutta niistä en tiedä pahemmin, koska soitan vain Stratocaster -mallisilla "tilutuskepeillä".

No itseasiassa kuukauden tai kahden kitaratunnit harrastuksen alkuun on todella hyvä sijoitus. Riippuu toki opettajan tasosta. Itse olisin varmaan pari vuotta oikaissut jos olis ollut mahdollista ottaa tunteja heti alkuun. Semmoiset yksinkertaiset asiat kuin sävellajit ja tietyt tekniset harjoitukset vaan kummasti helpottaa oppimista, ja sitä sitten luottaa itseensä enemmän kun saa rakentavaa palautetta ja on jokin ohjelma jota noudattaa. Tuntien jatkaminen on hyödyllistä mutta ei välttämätöntä, riippuu ihan siitä paljonko on rahaa käytettävissä.

Opettelu kannattaa aloittaa klassisella (nylonkielisellä) kitaralla, sitten siirtyä siitä teräskieliseen tai jopa sähkökitaraan. Sähkökitara ja vahvistin on melko tyyris investointi, joten olisi suotavaa että sitä ennen on ainakin pari vuotta harjoitellut klassisella. Mikään ei tietysti estä ostamasta sähkökitaraa ja vahvistinta jos uskoo että se parantaa motivaatiota. Niin siinä yleensä käy.

Kaikista ei tule virtuooseja, mutta jokainen oppii kyllä säestämään helppoja kappaleita jos haluaa. Se on ihan hyvä ja pitkäaikainen harrastus josta on mahdollista saada jopa palkkaa. Kaikki on kuitenkin itsestä kiinni, oma motivaatio pitää olla kohdallaan ja pitää yrittää heti hahmottaa mitä haluaa. Ei motivoi kauheasti opetella klassisia biisejä nuoteista jos haluaa soittaa rokkia, ja päinvastoin.