Mitä parisuhdetta piristävää tämän kesän aikana

Arjen pieniä hetkiä ja loman ihanuutta. Kuten se, että saamme herätä samoihin aikoihin samasta sängystä ja istua aamupalapöydässä samaan aikaan. Jos ilma on suunnilleen siedettävä, nautimme valmistamani jääkahvit iltapäivisin omalla pihalla. Pionit ja ruusut kukkivat parhaimmillaan. Parisuhdetta piristää sekin, että lasten kasvaessa vapausasteet lisääntyvät myös vanhemmilla.

Parin päivän päästä 45 v naimisissa. Mies lähtee joka aamu kotipaikalleen jotakin puuhailemaan, itse olen yksinäni ok-talossamme. Puutarhaa tykkään hoitaa ja siivoakin tykkään, ruuanlaitto nyt ei niin kiehdo, mutta senkin hoidan.
Tähän tilanteeseen ei ole syynä tympääntyminen, vaan miehen on tärkeää tehdä jotain, että ei masennu kuuroutumisestaan.
Kovillehan tämä aina silloin tällöin ottaa, kun ottaa huomioon huolen hänestäkin, sillä itsenäisesti hän ei pysty enää missään muualla toimimaan, olen omaishoitaja, ei minulle kukaan palkkiota maksa tai koskaan ole kysynytkään ei Kuuloliitto eikä kuulopoliklinikka. Eivät he myöskään koskaan kysy minun voimistani mitään, sitten on tämä että kaikki ihmiset pakenee meitä, kun eivät pysty kommunikoimaan.
Piristyksiä ovat pienet lapsenlapset, omille lapsillekin tuntuu olevan liian raskasta, hyvin harvoin pitävät yhteyttä, heidän puolisonsa suorastaan juoksevat pakoon.

Tähän on vain tyytyminen, olemme elossa, joltisenkin terveitä, kun saisin miehen vaikka ulkomaan matkalle, eihän siellä tarvitse keskustella, nähdä, olen kielitaitoinen, joten pärjäisimme, hänen tuntuu olevan kuitenkin vaikea mennä minnekään. Tuolla kotipaikallaan hän yksin puuhastelee, rautakauppaankin tarvitsee minua tulkiksi mukaan. Sekin pitää osata ottaa piristyksena ja välittämisenä.