Elämä ilman rakkautta on vain suorittamista

Ei ole mitään rakkautta. Naiset vaan haluavat kutsua halua hangata limakalvoja yhteen rakkaudeksi

Kun elämä on pelkkää suorittamista, mitä käteen jää. Kiireellä ja rahan tavoittelulla pilataan ihmisten elämä. Kiire asuu vain jokaisen omien korvien välissä. Voi hiljentää vauhtia, voi pysähtyä itse nauttimaan elämästä, ajasta ja läheisyydestä ennekuin joku vakava tapahtuma pysäyttää. Vain rakkaus ja rakastaminen, toisten ihmisten, etenkin niiden läheisten huomioiminen ja välittäminen tuo lopulta onnen. Ei raha, ei tavara, ei omaisuus sitä ihmisille anna. Maailman rikkaimmat ihmiset ovat olleet onnettomia.

Entäpä sitten elämä rakkauden kanssa?

Hetki onnea, kun rakkaushormonit pulppuavat. Mutta naiselle tämä on tyypillisesti vaihe - pian alkaa kiinnostamaan lapset, talo, jne.

8 tuntia töissä, reilu tunti työmatkoihin, sitten kuskaat lapsia, sitten poikkeat S-Marketissa ja K-Raudassa, sitten remppaat keittiötä, ja hups kello onkin 10.

Ei se mitään unelmaa ole, oikeastaan suorittaminen lisääntyy koska sitä enemmistö naisista odottaa.

1.polta vähän marihuanaan niin suorittaminen loppuu
2.sinkkuaikoina totuin et raportoin kaikki päivän merkittävät tapahtumat ryhmätekstareina sukulaisille ja ystäville. Niin mulla oli 5-10 ihmistä joiden kanssa jaoin arkea. Eli monin verroin enemmän tukea ku pelkkä yksi puoliso. Ei ne kaikki tietenkään vastannu eikä tarkotus olekan välttämättä vastata jos en kysy mitään.
3.En tule ikinä paljastamaan syvimpiä salaisuuksiani. Eihän ne sen jälkeen olisi enää salaisuuksia.

Jossain joku voi kokea asian myös vastaanottamisena.

En ole saanut rakkautta ja sen tiesinkin jo nuorena. Olen keskittynyt töihin ja rahan tienaamiseen. Mietin että ostako omakotitalon josta olen aina haaveillut vaan asunko vuokra yksiössä ja päätin sitten että omakotitalon hoitaminen yksin vie paljon rahaa kun pitää ostaa aura lumitöihin ja tie maksut ja jätemaksut ja isompi sähkölasku ja just se rahan kuluminen ahdistaa kun ei haluaisi tuhlata rahaa. Kerrostalossa joku talkkari tekee lumityöt ja roskat voi viedä että siitä tarvii maksaa ja sähkölasku on pieni. Kun ei saa rakkautta niin sitä sitten keskittyy muihin juttuihin.

Onko elämä ilman parisuhdetta tai parisuhderakkautta (eivät nekään välttämättä sama asia) elämää ilman rakkautta? Ilman rakkautta ja iloa, elämä kyllä on todella turhaa - vai turhauttavaa? Mutta kuitenkin.

Kun ei ole ketään kelle kertoa kuinka meni työpäivä.
Miksi ei ole? Eikö missään voi käydä, ystävilleen puhua, kavereitaan kohdata? Tietenkin jos on kokonaan yksin eikä tosiaan ole ketään, niin miksi ei ole? Jos on työkavereita voi heillekin puhua. Työkavereitaan ei aina voi rakastaa tai ole pakko, mutta usein he voivat myös olla rakkaita ihmisiä.

Kun ei ole ketään kenen juttuja saisi kuunnella.
Maailma on täynnä jopa kaveripalveluita, on lapsia joille voi alkaa kummiksi ja sijaissisarukseksi, on vanhuksia, joita voi tavata ja jotka kertovat elämästään mielellään. On vaihtoehtoja sille mistä voi löytää ihmisiä, joiden kanssa voi keskustella, puhua heille mutta olla myös todella tärkeä ja kuunnella.
Eikö se olisi rakkautta?

Kun ei ole ketään ketä lohduttaisi tai saisi lohdutusta.
Se on kyllä raskasta. Kaikki kaipaisi lohtua joskus. Olisiko siis parempi itse lähestyä muita ja ojentaa käsi ensin? Lopettaa ihan itse se suorittaminen ja miettiä. Tukea ja apua tarvitsevia on maailmassa, joten ketään saa kyllä lohduttaa ja muille ola tärkeä. Usein on sitä kautta rakaskin.
Toisaalta, voisiko myös lemmikki olla tärkeä, pitääkö sen korvata ihmissuhteet vai voiko se olla tie niihin? Voiko se olla hoivan ja huolenpidon kohde, tuoda uusia ihmisiä, harrastuksia sekä hoivaa, rakkautta, välittämistä, ja työtä, kuuntelijan, ja lohduttajan?

Kun ei ole ketään kenen kainalossa nukkua levollisena yönsä.
No, sitä joo ei useinkaan aikuisella ole ilman parisuhdetta. Mutta se ei tarkoita ettei olisi rakkautta elämässä.

Kun ei ole ketään kenelle uskoa pahimmat pelkonsa ja salaisuudet.
No, täytyykö niitä uskoa? Salaisuudet eivät ole salaisuuksia jos ne tietää joku muu, ja toisaalta, kuka koskaan kertoo kaiken parisuhteessakaan, ellei halua melkolailla ahdistavaa kaikententtavaa parisuhdetta. On hyvä vaan jos on jotain minkä kantaa myös ihan itse. Rakkaudesta se ei kerro välttämättä, että avautuu joka asiasta aina ja kertoo kaiken senkin, mikä olisi syytä kantaa itse. Ei rakkaus tarkoita terapiasuhdetta. Onko se terapiasuhde, jos toiselle avautuu koko ajan salaisuuksistaan ja peloistaan?

Kun ei ole ketään johon saisit luottaa ja jolle olisit se uskottu.
Niin, no tähän on jo kommentoitu.

On vain tyhjä kuori joka rapistuu hiljalleen pois.
Niin on, ilman rakkautta on. Mutta voiko rakastaa luontoa, maailmaa, eläimiä, ihmisiä, ystäviä, lähimmäisiä, valoa, sadetta, itseään, harrastuksiaan, kauneutta, väriä, voiko rakastaa ilman syytä? Voiko rakastaa lapsia, viattomia, hassuja, vammaisia, vanhuksia, ihmisiä, ilman että heiltä täytyy saada mitään tai että heidän täytyy olla "sinun"? Voiko rakastaa omistamatta, omimatta, ihan vaan rakkauden ilosta, koska näkee niissä, heissä, siinä, jotain kaunista, vaikka elämää? Joten onko pakko olla tyhjä kuori, vaikka nukkuisi yönsä yksin? Onko pakko nukkua öitään yksin, jos ei ole ihmistä seurana? Voiko ketään kuunnella vaikkei parisuhdekumppani joisi aamukahvia kanssa tai olisi iltapäivällä vastassa kun tulet töistä? Voiko ihmisistä välittää ja heitä rakastaa montaa muutakin kautta? Onko elämän pakko olla tyhjää, jos ei rakasta parisuhteessa?

Onko elämän pakko olla joko suorittamista tai parisuhde? Mahtuuko siihen muuta..? Voiko elämä olla iloa ja rakkautta täynnä, jos on yksineläjä, sinkku ja lapseton?

En sano että mikään tie on kenellekään juuri se oikea, vaan että minusta sinänsä aloitus on hyvä kysymys, mihin on monta vastausta ja jokaiseen kysymykseen monta tietä. Ja aina voi tietenkin valita niistä senkin, ettei ota vastaan mitään. Päättää että ei. Mikään ei käy ja jos parisuhderakkautta ei ole, ei ole mitään rakkautta. Minusta se ei ole kannattavaa, mutta ehkä se jollekin on.