Aikoinaan, kun hevosten kantakirjausta alettiin valtion toimesta järjestää, täytyi arviointikriteereille keksiä yhtenäinen sanasto. Tässä päädyttiin kummalliseen käytäntöön, sillä kirjakielen mukaiset versiot ja mahdollisuudet jätettiin huomioon ottamatta. Etelä-Pohjanmaa oli näinä aikoina vahvinta maatalousaluetta, joten paikalliset, nuppiluvultaan alan enemmistöä edustaneet hevosten kasvattajat pääsivät omilla murrekummallisuuksillaan vaikuttamaan näyttelyissä käytettävään sanastoon.
Näitä murrekummallisuuksia ei sitten saatu vuosikymmeniin muutettua. Muistan tapauksia 70-luvun lopun kantakirjanäyttelyistä. Hevosjalostusagronomi esittää suullisen loppulausunnon arvosteltavana olevasta tammasta. Akateemisen koulutuksen saanut mies aloittaa sivistynein sanakääntein esitystään. Sitten mennään yksityiskohtiin, joita on vaikea vakavalla naamalla kuunnella: Hyvänpuoleinen runko, hyvänlaiset jalat, isonpuoleiset kaviot jne...
Lieköhän tätä pöhkönkuuloisia arvostelusanastoa vieläkään muutettu?
Näitä murrekummallisuuksia ei sitten saatu vuosikymmeniin muutettua. Muistan tapauksia 70-luvun lopun kantakirjanäyttelyistä. Hevosjalostusagronomi esittää suullisen loppulausunnon arvosteltavana olevasta tammasta. Akateemisen koulutuksen saanut mies aloittaa sivistynein sanakääntein esitystään. Sitten mennään yksityiskohtiin, joita on vaikea vakavalla naamalla kuunnella: Hyvänpuoleinen runko, hyvänlaiset jalat, isonpuoleiset kaviot jne...
Lieköhän tätä pöhkönkuuloisia arvostelusanastoa vieläkään muutettu?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Missikisoissa nuo termit ovat edelleen käytössä, ja erittäin tarkasti määriteltyinä.